Tringan retki Ridasjärvelle ja Kanteleelle 22.4.2017 -retkikertomus

Huhtikuinen keli näytti monet kasvonsa, kun hyvin vajaa bussilastillinen tringalaisia lähti kevättä etsimään perinteiselle Hyvinkään Ridasjärven ja Pukkilan Kantelejärven retkelle. Maastossa ollessamme oli enimmäkseen pilvipoutaa, ajoittain aurinkoistakin. Yllättävää kylläkin, päivän vesi-, räntä- ja lumikuurot osuivat lähes poikkeuksetta siirtymätaipaleille.

Aloitimme jo totutusti tsekkaamalla Latostenmaanmäen eli ”Koskelankulman” soramontun, missä yksi harmaapäätikka huusi ja kaksi muuta näyttäytyi osalle porukasta. Toivomaamme kangaskiurua emme nähneet, ja vain muutama retkeläinen taisi kuulla yhden vajaan laulusäkeen jostakin kaukaa.

Siirtyessämme Ridasjärvelle, tiesimme paikalla nähdyn neljä jalohaikaraa.

Ridasjärvi

 

Innokkaimmat kävivät tornissa, mistä näkyi kolme lintua.

Jalohaikaroita ja kurkia

”Coolisti” tästä piittamatta ja sinnikäästi vain maalaiturilta staijannut porukan pääosa näki kuitenkin kaikki neljä lintua lennossa hieman myöhemmin. Ridasjärven parhaimmistoa olivat myös tuhannet hanhet (arviolta ehkä jopa yli 6.000 – toisen niinikään karkean arvion mukaan metsä- ja tundrahanhia oli kutakuinkin yhtä paljon), pari puhaltavaa kaulushaikaraa, härkälintu ja kalasteleva sääksi.

Hanhet

 

Paikalliset ruskosuohaukat näyttäytyivät hetken läheltäkin. Nautittuamme kahvit Kyliksellä lähdimme jatkamaan matkaa. Tässä vaiheessa tuli tieto, että järvellä oli käväissyt arosuohaukka juuri kun teimme lähtöä. Mitä tästä opimme? No, ainakin sen, ettei hyvältä lintupaikalta sovi koskaan lähteä, varsinkaan jos rari on vasta tulossa ;-)

Matkalla Pukkilaan lunta tuiskutti enemmän kuin koko viime joulukuussa, mutta Kanteleella paistoi jo aurinko.

Kanteleelle tähyäjät

 

Järvi vaikutti ensi silmäyksellä ”tyhjältä”, mutta löytyipä sieltä tarkemmin katsottuna jopa kahdeksan ruskosuohaukkaa, tuulihaukka, punasotka sekä tietty muuttavia hanhia. Määrät eivät kuitenkaan olleet lähelläkään Hyvinkään kokoluokkaa, muutamia satoja kuitenkin. Myöhäisestä keväästä kertoi mm. mustakurkku-uikun puuttuminen – laji on yleensä tällä retkellä ”varma” Kantelejärvellä.

Popedan pelloilla viipyi noin 700 tundra- ja metsähanhea, kunnes kaikki nousivat ja katosivat. Kahlaajapuoli ei varsinaisesti häikäissyt, mutta punajalka-, metsä- ja valkoviklot sentään näyttäytyivät, joskin lämpöväreilyssä.

Kotiin päin lähdimme mutkan kautta tehden pari onnistunutta täsmäiskua. Orimattilan keskustassa ihastelimme turkinkyyhkyä

 

ja Mäntäsälässä piipahdimme vilkaisemaan edellispäivänä ilmoitettuja pikkujoutsenia (9 yksilöä).

Palatessamme Helsinkiin lajeja oli kertynyt 67. Oppaina Timo Metsänen ja

 

retkikertomuksen kirjoittanut Peter Buchert

 

Retkikertomuksen kuvat Marko Aho, kiitos Markolle!

Jaa tämä juttu:Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Email this to someone