Eräänä sunnuntaina Tringa järjesti nuortenretken ensimmäistä kertaa Helsingin ulkosaaristossa sijaitsevaan Isosaareen, josta Puolustusvoimat olivat hiljattain luopuneet. Sen takia saari on muihin Helsingin saariin verrattuna melko koskematon, vaikka siellä onkin telttailualue sekä muutama pieni rakennus kahvilan lisäksi. Rannat ovat kallioisia ja paikoin kivisiä. Saaren maaperä ei kuitenkaan ole kaikkialla karu kuin lokkiyhdyskunnan asustama kallioluoto, sillä saaressa on jopa kuusivaltaista metsikköä, josta voi päätellä että myös kosteita painanteita ja tuulensuojaa on tarjolla.
Aamulla taivasta peitti paksu pilvikerros, joka tarjosi vähäistä tihkusadetta. Porukka kokoontui Kauppatorilla, josta lähdimme kohti Isosaarta. Linnuntietä matkaa oli melkein kymmenen kilometriä. Matka oli kuitenkin huomattavasti pidempi, koska vene kiersi merimerkkejä ja saaria, joten aikaa jäi tiirailla kannella. Mainittavimmat venepinnat olivat muutamat kaukana lentävät kahljaajat sekä pari merikotkaa.
Kuva: Markus Kanninen.
Laiturilta suuntasimme etelärannalle, jossa seurasimme lähinnnä tuulen aiheuttamaa vilkasta varpushaukkojen muuttoa. Muiden lajien kohdalla ei koettu läheskään yhtä voimakasta muuttorynnistystä. Metsien ketterät hävittäjät monesti joko syöksyivät metsän uumeniin tai ottivat samantien korkeutta saaren päältä ja liitivät kohti Viroa. Muihin aamun lajeihin lukeutuvat muunmuassa vaeltava pikkukäpylintu. Mereltä löytyi muutamia muuttavia kuikkalintuja sekä paikallisia lokkeja, joiden puvunmuuntelua Sirkkala ihaili. Lokkien lisäksi havaittiin ainakin kaksi merikihua, joista toinen oli vaaleata muotoa.
Varpushaukka. Kuva: Markus Kanninen.
Sen jälkeen menimme lounaiskärjelle tuulensuojaan, jossa taas staijattiin. Emme nähneet ihmeitä, mutta edelleen meni varpushaukkoja, näimme myös kierteleviä nuolihaukkoja. Huolella tarkistetuilta luodoilta ja saarien rannoilta ei löytynyt kuin merimetsoja ja lokkeja. Myöhemmin kuitenkin havaitsimme käen, joten saimme nähdä miltä semmoinen lintu näyttää lennossa.
Metsäkirvinen. Kuva: Markus Kanninen.
Pohdimme, kannattaisiko lähteä kotiin, kun saimme tietää että tuuli oli voimistumassa ja yhteysaluksen aikataulut sen takia epävarmoja. Seuraava venekyyti saattaisi olla päivän viimeinen jos sää muuttuisi pahempaan suuntaan. Kotia päin sitten lähdettiin. Veneen rantautuminen kesti kauan olosuhteiden vuoksi ja itse merenkäynti oli kuin tikan lentoreitti, etenkin kannella.
Pähkinänkuoressa: saarella oli mukavaa katsella lintuja, mutta paluumatka tuotti sykähdyttävämpiä hetkiä kuin lintuhavainnot, sillä mitään raria ei tällä kertaa sattunut kohdalle. Saari on silti ehdottomasti käymisen väärti lintujenkin takia.
Teksti: Jerian Sarikoski
Kuvat: Markus Kanninen