Läpimuuttajat - 45 lajia

Alueen läpi kulkee säännöllisesti 45 lajin muutto. Muuttoa seurataan keväisin ja syksyisin kohteissa, joista on mahdollisimman esteetön näkyvyys eri suuntiin. Yhdistyksellä on lintutorni Hyvinkään Ridasjärvellä, minkä lisäksi muuttoa tarkkaillaan Hyvinkään Kulomäestä, Klaukkalan Tornimäestä Nurmijärvellä, Rantamon pelloilla Tuusulanjärvellä, Keravan Keinukalliolla ja Mäntsälän Sulkavanniemellä.

Läpimuuttajista kenties näkyvimpiä ovat joutsenet ja hanhet. Joutsenten erityisessä suosiossa olevalla Ridasjärvellä keväiset lepäilijämäärät ovat kasvaneet tasaisesti 1980-luvun alusta ja keväällä 1998 järvellä laskettiin enimmillään yli 200 joutsenta. Syksyisin joutsenia nähdään Ridasjärvellä vain ajoittain. Suurempien kerääntymien syntymisen on estänyt järvellä voimakkaana harjoitettava vesilintujen metsästys.

Hanhimuutosta näkyvintä on arktisten hanhien muutto silloin, kun se ulottuu sisämaahan. Paras hanhimuutto laskettiin viikonloppuna 8-10.10.1999, jolloin pääosin valkoposkihanhia käsittävän muuton kokonaismääräksi summattiin yli 20000 hanhea. Näyttävin sepelhanhimuutto taas havaittiin 22.9.91 Ridasjärvellä, missä hanhia laskettiin yli 8000. Nykyisen käsityksen mukaan alueen poikki kulkee pääosin Salpausselän harjumuodostelman synnyttämä koillisesta Päijänteeltä lounaaseen suuntautuva muuttokäytävä, jota arktiset läpimuuttajat käyttävät erityisesti silloin kun niiden muutto tuulien johdosta ajautuu sisämaahan.

Viime vuosina myös merimetsosta on Suomeen syntyneen pesimäkannan myötä tullut säännöllinen läpimuuttaja. Huhtikuun lopulla ja syyskuun jälkipuoliskolla on parhaat mahdollisuudet nähdä merimetsoja muutolla tai jopa kalastamassa alueen järvillä.

Petolintujen muutto on sisämaan tarkkailupisteissä varsin vaatimatonta. Viime vuosina havainnot merikotkista ovat lisääntyneet selvästi ja vuosittain havaitaankin kevät- ja syysmuutolla yhteensä useita kymeniä merikotkia. Maakotkia nähdään paljon vähemmän, kuitenkin vuosittain ennenkaikkea lokakuussa. Haukoista hiirihaukat ja piekanat (kuvassa), samoin kuin suohaukat näyttäytyvät niinikään runsaimmillaan syksyisin, varsinkin jos myyräkanta on huipussaan. Parhaimmillaan haukkoja on laskettu Nurmijärven ja Hyvinkään peltoaukeilta yhdessä päivässä yli 50. Näkyvää petolintumuuttoa sisämaassa pääsee todistamaan hyvin harvoin. Harvinaisen voimakas piekanamuutto todettiin kuitenkin 26.4.80, jolloin Tuusulan Rantamossa laskettiin yhteensä 130 muuttavaa lintua.

Kahlaajien läpimuutto on selvimmin havaittavissa silloin, kun pelloille syntyy tulvien ansiosta niiden suosimia lepäilypaikkoja. Hyvinkäällä Kytäjoki ja siihen liittyvä Keihäsjoki tulvivat keväisin ja Kytäjän Neitsytsaaressa oli 13.5.85 kevättulville kerääntynyt yli tuhat kahlaajaa, runsaslukuisimpina juhlapuvuissaan pöyhistelevät suokukot. Toukokuun alkupäivinä on joinakin vuosina, viimeksi 1996, laskettu myös toisella sadalle yltäviä määriä valkovikloja Rantamon ja Kytäjän tulvilta. Syksyllä kahlaajien muutto jakautuu huomattavasti pidemmälle ajalle heinäkuun alkupuolelta syyskuun lopulle. Ridasjärven tuntumassa olevan Harjanteen tulvaniityn kautta muutti heinä-elokuussa 1996 lähes tuhat kahlaajaa. Sekä Ridasjärven että Tuusulanjärven kautta kulkee vuosittain monipuolinen, mutta yksilömääriltään usein vaatimaton kahlaajien syysmuutto.

Muita vähälukuisia, läpimuuttavia kahlaajalajeja ovat tundrakurmitsa, punakuiri, kuovisirri, ja vesipääsky, joita kaikkia voi nähdä kevätmuutolla lähinnä toukokuussa ja vielä paremmin pitempään kestävän syysmuuton aikana heinä-syyskuussa. Vesipääskyllä todettiin Tuusulanjärvellä 12-15.8.77 poikkeuksellisen voimasta muuttoa, joka huipentui 13.8 havaittuun, sisämaaoloissa ainutlaatuiseen, 205 linnun muuttoon. Tuusulan Rantamoon rakennettu uusi kosteikko osoittautui ensimmäisenä kesänään kahlaajien suosimaksi levähdyspaikaksi, sillä 11.7.2000 siellä tavattiin muun muassa sisämaan oloissa ennätykselliset 31 kuovisirriä.

Lokakuussa liikkeellä ovat kahlaajista enää kaikkein karaistuneimmat, kuten jänkäkurpat, joita tavallisesti nähdään vain muutamia. Tuusulanjärven rantaniityllä lepäili 2.10.77 kuitenkin peräti 53 jänkäkurppaa.

Runsaan pihlajanmarjasadon vuosina tilhien läpimuutto ei jääne keneltäkään huomaamatta. Nykyisin, kun koristepihlajia on aivan kaupunkien keskustoja myöten, saapuvat tilhet loppusyksystä niiden marjoja syömään usein satapäisinä parvina. Parhaitten esiintymisten vuosina marjoja ja lintuja riittää tammi-helmikuulle saakka. Myös "Lapin rastaat" eli taviokuurnat vaeltavat pihlajanmarjasadon myötä silloin tällöin runsaslukuisemmin Etelä-Suomeen asti. Tälläinen huipputalvi koettiin 2000/2001, jolloin taviokuurnia nähtiin marraskuun lopulta helmikuulle asti päivittäin parhaiden päiväsummien noustessa yli sataan yksilöön. Tätä edeltävä runsaampi esiintyminen taviokuurnilla oli talvella 1976/77.

Lapin linnuista myös lapinkirviset ja lapinsirkut kuuluvat säännöllisiin läpimuuttajiin ja niitä tavataan parhaiten syksyisin puintiaikaan ja sen jälkeen sänkipelloilta. Järripeippojen läpimuutto on joinakin syksyinä erityisen näkyvää. Niiden sata- ja tuhatpäisiä, levottomasti liikehtiviä parvia on nähty syys-lokakuun vaihteessa useina syksyinä alueen suurimmilla peltoaukeilla. Urpiaisten kuhisevat parvet ovat liikkellä myös talvisin ja niistä löytyy säännöllisesti myös joitakin tundraurpiaisia.

Yksi selväpiirteisimmistä läpimuuttajista on pulmunen, jonka kevätmuutto alkaa maaliskuun puolivälissä, huipentuu huhtikuun alkupäivinä ja on kokonaan ohi huhtikuun puoliväliin mennessä. Syksyllä pulmusia havaitaan sisämaassa paljon vähemmän, sillä lokakuinen muutto tapahtuu pääosin öiseen aikaan.