Pesimälajit - 138 lajia

Apuksen alueella tavataan säännöllisesti pesivinä 138 lajia. Alue on eteläsuomalaista maaseutua viljelys- ja metsämaineen. Linnustolle arvokkaita kosteikkoja on useita, tunnetuimpina kohteina Hyvinkään Ridasjärvi, Tuusulanjärvi ja Mäntsälässä Kotojärvi ja Sulkavanjärvi. Rauhallisia metsäseutuja on vielä alueen reunaosissa, vaikkei varsinaisista erämaista voikaan enää puhua. Kaupungit ja kylät puistoineen ja puutarhoineen kuten muutkin kulttuuriseudun kohteet tuovat oman lisänsä lintujen pesimäbiotooppeihin. Alueen pesimälinnustoa tutkitaan vesilintulaskentojen, petoruutukartoitusten sekä rengastustoiminnan (pöllöt ja SSP-pyynti) avulla. Vuosina 1976-78 ja 1987-89 tehtiin pesimälinnuston atlaskartoitus.

Alueen pesimälajistoon kuuluu muutamia Etelä-Suomessa harvalukuisina pesiviä lajeja. Kaakkuri suosii laajojen metsämaiden kätköissä rauhallisina säilyneitä metsälampia, mutta on pesimäaikaan helpoiten tavattavissa suurempien järvien, kuten Kytäjärven selältä, missä emolinnut pitävät keväistä soidintaan ja käyvät ruokailemassa pitkin kesää.

Hyvinkään Ridasjärven linnustoa on tutkittu säännöllisesti jo 20 vuoden ajan. Järven säännöllisiin pesimälajeihin kuuluu useita EU:n lintudirektiivin mukaan suojeltavaksi katsottavia lajeja, joista tunnetuimpia ovat rantasoiden puihin rakentamissaan risulinnoissa pesivät sääkset. Kesällä 2000 järven pesimälajistoon liitettiin ensimmäistä kertaa niin ikään lintudirektiivillä suojeltu ruskosuohaukka. Myös kaulushaikara on alkanut viihtyä järvellä lähes joka kesä. Tällaiset isot, näkyvät ja kuuluvat linnut osuvat helposti jokaisen järvellä käyvän retkeilijän korviin tai kiikareihin ja ovat ainakin ensikertalaiselle mieliinpainuvia luontokokemuksia

Härkälintu pesii runsaana Hyvinkään Ridasjärvellä, missä kanta on viimevuosina ylittänyt silkkiuikun pesimäkannan ja on nykyisin jo noin 20 paria. Ridasjärven pesimälajistoon kuuluvat myös koreat mustakurkku-uikut (kuvassa), samoin kuin lintujärvien tyyppilajeina pidettävät heinätavit, lapasorsat ja punasotkat. Järven elinvoimainen naurulokkikolonia, jossa parhaimmillaan (kesällä 1998) on pesinyt yli 1000 lokkiparia, antaa suojaa kaikille järvellä pesiville linuille. Viime vuosina Ridasjärvestä on tullut myös pikkulokkien suosima pesimäpaikka. Kesällä 1996 järvellä rengastettiin 123 pikkulokin poikasta..

Ridasjärven ympäristön soidensuojelualueella, samoin kuin vielä ainakin osittain ojituksilta säästyneellä Hyvinkään Petkelsuolla, Kurkisuolla ja Mäntsälän Kivilamminsuolla tavataan yhä pesivinä pohjoiseen lajistoon kuuluvia liroja ja kapustarintoja. Sen sijaan vielä 1960-luvulla alueen soilla pesineet riekot hävisivät pesimälajistosta lopullisesti 1970-luvun puoliväliin mennessä. Mäntsälän Kotojärvi on lähes täydellisesti umpeenkasvaneenakin yhä suotuisa pesimäpaikka joutsenelle ja ruskosuohaukalle. Jälkimmäinen pesii myös Mäntsälän Sulkavanjärvellä ja viime vuosina järvellä on tavattu usein myös kaulushaikara.

Tuusulanjärven ruovikkoiset lahdelmat ja erityisesti järven pohjoispää aivan Järvenpään kaupungin sydämessä ovat luhtakanan ja liejukanan varmimpia tapaamispaikkoja. Luhtakanan soidinta voi kuulla myös Mäntsälän Kotojärvellä. Piilottelevista liejukanoista on Tuusulanjärvellä tehty havaintoja vuosittain 1960-luvulta alkaen.

Järvien rantametsissä pesii useita pareja nuolihaukkoja. Tuulihaukan pesimäkanta on viime vuosina voimistunut haukkojen alkaessa hyväksyä niille asetetut pöntöt pesimäpaikoiksi. Kanahaukan kanta taas on pesämetsien hakkuiden myötä vähentynyt tuntuvasti ja varmimmin lajin tapaakin nykyisin muuttoaikaan tai talvisin kaatopaikoilta lokkijahdissa.

Huuhkaja (© Risto Pekkarinen) Apuksen alueen laajat metsät ovat Uudenmaan pöllöjen vankimpia pesimäseutuja. Parhaina myyrävuosina (viimeksi 1989) helmipöllöt pesivät kymmenien parien voimin ja viirupöllöllä on yhä vankka kanta Mäntsälässä ja Kytäjän läntisillä takamailla. Lehtopöllöt pesivät runsaina maaseudun kartanoiden tuntumassa ja huuhkajat (kuvassa) kaatopaikkojen ja sorakuoppien tarjoamilla sopivilla pesimäpaikoilla. Myös sarvipöllö pesii ajoittain hyvin runsaana peltomaiden väliin jäävissä metsäsaarekkeissa.

Harmaapäätikalla on pieni, mutta vielä elinvoimaiselta vaikuttava pesimäkanta Kytäjän ja Mäntsälän seudulla. Pikkutikkoja pesii järvien ja jokien rantametsissä. Pohjantikkoja tavataan yhä vuosittain, mutta niiden pesintään sopivat vanhat kuusikot ovat kovaa vauhtia katoamassa.

Kangaskiuru, joka 1980-luvulla tuntui jo lähes kadonneen, on palannut alueen harvalukuiseksi, mutta säännölliseksi pesimälajiksi ja viihtyy erityisesti sorakuoppien maisemoiduilla tai muutoin rauhallisilla reunoilla. Alueen poikki kulkeva Salpausselkä poikittaisharjuineen on myös kehrääjien suosimaa pesimämaastoa.

Kapunkialueilla pikkuvarpusesta levittäytyminen 1980-luvun puolivälistä alkaen on ollut ilmiömäisen nopeaa ja laji kuuluu nykyisin lähes kaikkien alueen taajamien vakioasukkaisiin.

Pyrstötiainen pesii vuosittain muutaman parin voimin rantakoivikoissa. Pohjansirkusta on niinikään pesimäaikaisia havaintoja lähes vuosittain Hyvinkään Kurkisuolta ja Ridasjärven soilta.

Säännöllisten pesimälajien lisäksi alueella on aikaisemmin pesinyt riekkoja, peltopyitä ja valkoselkätikkoja, jotka nyt on katsottava pesimälajeina kadonneiksi. Läpimuuttavista ja satunnaisemmin tavattavista lajeista on tavattu pesivinä tai tehty pesintään viittavia havaintoja peräti 17 muustakin lajista, joten alueella pesineitä lajeja on kaikkiaan 158.