Pikkuharvinaisuudet ja säännölliset vieraat - 18 lajia

Pesimälajien ja läpimuuttajien lisäksi parisenkymmentä muutakin lajia tavataan lähes vuosittain Apuksen alueella. Säännöllisistä vierailuistaan huolimatta nämä lajit ovat kuitenkin jo pikkuharvinaisuuksia, ja tuskin kukaan yksin retkeilevä lintuharrastaja saa niitä kaikkia joka vuosi kiikareihinsa Apuksen alueella. Osa pikkuharvinaisuuksista esiintyy koko Suomessa säännöllisen levinnäisyytensä reuna-alueella ja siksi vähälukuisina. Osa taas on harvalukuisia läpimuuttajia tai pelkästään epäsäännöllisten vaellusten yhteydessä tavattavia lajeja. Tähän ryhmään kuuluu myös joitakin varsin runsaslukuisia merilintuja, joita tavataan silloin tällöin myös sisämaassa. Jotkut tämänkin ryhmän lajeista ovat satunnaisesti myös pesineet Apuksen alueella.

Suomenlahden toisella puolen pesii kaksi haikaralajia, joiden liikehdintä ulottuu vuosittain Etelä-Suomeen asti. Itse asiassa harmaahaikara on 1990-luvulla jo vakiintunut Suomenkin pesimälajistoon. Harmaahaikaroille on tyypillistä pesinnän jälkeinen kiertely pohjoisen suuntaan, jonka tarkoituksena on laajentaa lajin elinpiiriä. Kiertelyyn osallistuvia nuoria yksilöitä nähdäänkin joka vuosi heinä-lokakuussa Apuksen alueen kaikilla järvillä. Erityisesti näiden pitkäkaulaisten tikarinokkien suosiossa on Tuusulanjärvi, jossa parhaimmillaan voi nähdä parikymmentä lintua.

Myös kattohaikaroita, jotka pesivät meitä lähinnä Baltiassa, tavataan Suomessa vuosittain, joskin paljon vähemmän kuin harmaahaikaroita. Apuksen alueella kattohaikara on vuodesta 1991 lähtien nähty vuosittain. Suurin osa havainnoista koskee yksittäisiä lintuja ja paras aika kattohaikaran näkemiselle on toukokuun alkupuoli.

Kyhmyjoutsen on saaristossa runsaslukuisena pesivä laji, joka muuttoaikoina kiertelee säännöllisesti myös sisämaan järvillä. Alueen ensimmäiset kyhmyjoutsenet nähtiin huhtikuussa 1981 Tuusulanjärvellä, missä laji myös pesi ensimäisen kerran kesällä 2005. Merialueilla pesivän kannan nopea runsastuminen näkyy myös sisämaahavainnoissa: 1980-luvulla kyhmyjoutsenesta tehtiin Apuksen alueella vain 7 havaintoa, kaikki keväisiä, mutta 1990-luvulla laji on havaittu jo 10-20 kertaa vuodessa ja sen voikin nykyisin nähdä lähes mihin aikaan vuodesta tahansa. Merilinnuista myös räyskiä tavataan säännöllisesti alueen järvillä ja havaintoja on vuodesta 1975 lähtien kirjattu vuosittain useita. Suurin osa havainnoista ajoittuu heinä-elokuulle, jolloin liikkeellä ovat pesinnän jälkeiset kiertelijät, joskus perhekunnittain. Apuksen alueen järvistä Tuusulanjärvi ja Mäntsälän Kilpijärvi ovat viime vuosina ollut räyskien suosiossa.

Sisämaahavainnot merihanhesta ovat viime vuosina yleistyneet tuntuvasti. Niitä tavataan lähes joka kevät kiertelevinä alueen järvillä ja tulvilla. Parhaat mahdollisuudet merihanhen näkemiselle on huhtikuun kahden viimeisen viikon aikana.

Tyyppiesimerkki harvinaisesta läpimuuttajasta, josta havaintoja on viime vuosina alkanut kertyä yhä enemmän, on muuttohaukka. Muuttohaukan pesimäkanta Suomessa on 1990 lähtien hitaasti, mutta varmasti alkanut elpyä ja havaintojen määrä Apuksen alueellakin on kääntynyt hienoiseen nousuun. Puolet alueen muuttohaukkahavainnoista ajoittuu huhtikuun 10-30. päivän väliseen aikaan ja syksyllä muuton huippu osuu syyskuun viimeiselle viikolle.

Kahlaajien joukossa on myös muutamia harvalukuisia läpimuuttajia.Meriharakan voi Apuksen alueella nähdä parhaiten huhtikuun lopussa tai toukokuun alussa, jolloin liikkeellä ovat arktisille alueille suuntaavat linnut. Jänkäsirriäinen on oikullisesti tavattava laji, josta havaintoja on kertynyt vain muutamia kymeniä ja esim vuosilta 1987-97lajista ei ilmoitettu yhtään havaintoa.

Alueen harvinaisimpiin pesimälajeihin kuuluvat >turkinkyyhky ja turturikyyhky. Turkinkyyhky alkoi levittäytyä Suomeen vasta 1950-luvulla ja se pesii nykyisin harvalukuisena asutuskeskuksissa. Apuksen alueen ensimmäiset havainnot tehtiin 1971 Mäntsälässä ja 1972 Tuusulan Hyrylässä. Näitä varhaisemman havainnon Mäntsälästä kesältä 1968 on epäilty koskevan tarhakarkulaisena tavattavaa naurukyyhkyä. Turkinkyyhky on vuodesta 1989 havaittu vuosittain ja 1976-78 Tuusulan Kellokoskella tehdyt havainnot viittaavat pesintään alueella. Tyrkinkyyhkyjä on havaittu myös talvehtivina. Turkinkyyhkyn maalaisserkkuna tunnettu turturikyyhky on levittäytynyt Suomeen kaakosta ja laji pesii nykyisin Etelä- ja Kaakkois-Suomessa vuosittain. Apuksen alueella laji on lähes jokavuotinen pikkuharvinaisuus ja havainnot keskittyvät touko-elokuulle. Turturikyyhkyn pesintä on on todettu Mäntsälän Ohkolassa vuosina 1988-90.

Kuningaskalastajasta on Apuksen alueella tehty viisi pesimähavaintoa. Vuosina 1975 ja 1976 "kunkku" pesi Keravanjoella Järvenpään Lemmenlaaksossa, missä todettiin aloitettu pesintä viimeksi vuonna 1995. Lisäksi lajista on pesimähavainnot Vantaanjokivarresta Nurmijärven Palojoelta vuosilta 1968 ja 1976. Koska kuningaskalastaja esiintyy Etelä-Suomessakin säännöllisen levinnäisyysalueensa pohjoisrajalla, havainnot keskittyvät leutojen talvien vuosiin. Eniten havaintoja onkin vuosilta 1975-80 ja uudelleen vuosilta 1990-95, jolloin kunkkuja havaittiin pesintäajan lisäksi loka-joulukuussa. Uusi esiintymisjakso alkoi toivottavasti 2000, jolloin lajista tehtiin taas kaksi havaintoa.

Tunturikiuru, joka vielä 1950-luvulla pesi varsin runsaana pohjoisimman Suomen karuilla tunturinummilla, on viime vuosikymmeninä taantunut katoamisen partaalle. Vielä 1960-luvulla läpimuuttavia tunturikiuruja nähtiin joka kevät Kytäjän pelloilla ja esiintyminen jatkui Apuksenkin alueella melko säännöllisenä vuoteen 1976. Sen jälkeen laji tuntuu kadonneen lähes kokonaan: havaintoja on vain kourallinen lähes pelkästään yksinäisistä linnuista! Nurmijärven Lepsämässä nähtiin kuitenkin 27.4.96 peräti kuuden linnun parvi, joten toivoa lajin palaamisesta ehkä sittenkin vielä on.

Myös sepelrastas kuuluu harvinaisiin läpimuuttajiin, jota ei tavata edes joka vuosi. Parhaat mahdollisuudet sepelrastaan löytämiseen on keväällä huhti-toukokuun vaihteessa, jolloin isoja rastasparvia pysähtelee alueen pelloilla. Syyshavaintoja lajista on vain yksi vuodelta 1959.

Idän taigametsistä vaeltaa ajoittain mielenkiintoisia vieraita. Maamme lounaisosissa vähälukuisena pesivän pähkinähakin itäisen rodun serkut lähtevät joukoittain liikkeelle silloin, kun sembramännyn siemensato jää erityisen niukaksi. Hakkien näkyvimmät vaellukset ovat osuneet vuosiin 1971, -77, -85, -87, -92 ja -95. 1970-luvulla vaellussyksyinä nähtiin korkeintaan 20 lintua, mutta kahteen viimeisimpään vaellukseen liittyvät havainnot koskevat jo satoja yksilöitä. Vaellusten jälkeen hakkeja on saattanut jäädä myös pesimään alueelle. Tähän viittaa kevät- ja kesähavaintojen selvä lisääntyminen vuodesta 1993 lähtien, sillä kesään 1992 mennessä maalis-kesäkuisia hakkeja oli nähty vain kaksi. Pesimäaikaiset havainnot keskittyvät Nurmijärven Rajamäelle, missä Alkon peltojen reunaan istutettu makedonianmännikkö on ollut hakkien suosiossa ja Järvenpäähän, missä vanhan puhdistamon alueella ja terveyskeskuksen puistossa on pienet sembrametsiköt. Läntisen rodun hakkeja saattaa lisäksi piilotella Nurmijärven lounaisosissa ja Tuusulan Rusutjärvellä pienten pähkinälehtojen tuntumassa.

Idästä saapuu satunnaisesti myös pähkinänakkeleita talvisiksi vieraiksi lintulaudoille. Pähkinänakkeleita oli syksyn 1995 alkuun mennessä tavattu Apuksen alueella vain 22 yksilöä, mutta syksy 1995 muutti kaiken. Nakkeleita alkoi lokakuun alussa saapua kiihtyvällä vauhdilla ja kun vaellus marraskuun loppuun mennessä päättyi, oli havaintoja kertynyt parissa kuukaudessa 40 lisää. Nakkelit jäivät myös monen lintulaudan piristykseksi koko talveksi kadoten lopulta vähin äänin huhtikuun alkuun mennessä.

Pähkinänakkelin tapaan arvaamattomasti vaeltavia kirjosiipikäpylintuja on Apuksen alueella havaittu runsaammin vain muutamina syksyinä ja talvina: 1957, 1972/73, -76, -87 ja -89/90. Eniten havaintoja on lokakuulta muuttolennossa liikkuvista pienistä parvista. Tammi-helmikuussa 1957 Hyvinkään keskustassa tehtiin useita havaintoja paikallisista kirjoloxioista.

Kuhankeittäjä pesii valoisissa lehti- ja sekametsissä rantojen lähellä Etelä-Suomessa. Kanta on tiheimmillään kaakkoisosissa maatamme, mutta lajia tavataan harvalukuisena muuttajana Apuksenkin alueella valtaosan havainnoista ajoittuessa kesäkuun ensimmäisille viikoille. Kuhankeittäjän pesintä on varmistettu kesällä 1984 Tuusulanjärven rantalehdossa Järvenpään Kaakkolassa. Lisäksi pesintään viittaavia havaintoja on useita Tuusulan Rantamon Kurjensuolta vuosilta 1977 ja -87.

Nokkavarpunen pesii harvinaisena lehdoissa ja puistossa Etelä-Suomessa. Apuksen alueella laji on tavattu vuodesta 1975 lähtien lähes joka vuosi. Kesäaikaisia havaintoja on vain muutama, tuoreimmat niistä Järvenpään Rantapuistoista, Lemmenlaaksosta ja Nurmijärven Kaanaan metsästä.