Terveeks!
On pakkasia pidellyt. Tänään 11.2.2012 oli varsin leutoa: aamulla -11 nousten päivän -6, siis melkein keväistä, kun vertaa viikon takaisiin -20 pakkkasiin.
Kylmä sää on luonnollisesti koetellut myös lintujamme. Tammikuun lopussa alkanut pakkasjakso on päättänyt monen satunnaistalvehtijan taipaleen, muutama julkis talvehtija: Turun harjalintu ja Helsingin västäräkki huostaanotettiin, muut ovat sitten vähin äänin kadonneet esim. Finnon virtavästäräkistä ei ole pariin viikkoon kuulunut mitään?
Meri on Helsingin edustalla jäässä, ollut jo toistaviikkoa. Kävin päivänä eräänä ( 5.2 ) kiertämässä Kustaan Miekan ihan vain nähdäkseni vieläkö alleille löytyy sulaa vettä. Ei näkynyt vettä. Laajat ahtojääkentät peittivät näköpiirin horisonttiin. Santiksesta on kyllä havaittu pikku
alliparvia kaukana Kuivasaaren eteläpuolella, joten kaipa siellä sulaa jossain on.
Tämä päivä jäi elävästi muistiin Tokoissa tapahtuneen uskomattoman kohtaamisen myötä.
Olimme palaamassa Tringan retkeltä Ämmässuon kaatopaikalta kun kuulimme Eläintarhanlahdella havaitusta
sarvipöllöstä.
Saavuttuamme Helsinkiin pieni ydinporukka lähti yrittämään pöllön näkemistä. Ajatuksissa oli myös YKP:ä havaittu
kirjoloxia.
Pöllö olikin helppo löytään paikalla jo olevista valokuvaajista. Uteliaita sivullisiakin riitti. Muutama tuli ihan kysymään, että mitä siellä nyt oikein oli ja olihan se mukava näyttää että sarvipöllö se siinä torkkui.
Sarvipöllö oli niin sanotusti tullut jo nähdyksi ja olimme lähdössä Kaisaniemen puolelle, josta oli kantautunut tieto kirjoloxian paikalla olosta. Kävelin Eläintarhankatua alaspäin kun kiinnitin huomiota varisten raakkumiseen lähipuissa ( itseasiassa sitä oli kuulunut jo aiemminkin ). Huomasin vilauksenomaisesti varpushaukkamaisen linnun liitävän puiden lomasta. Katsoin kiikareilla josko vaikka saisi iän määritettyä. Silmänräpäyksessä tajusin, että eihän se mikään nisari ollut vaan
hiiripöllö! Huusin tietysti heti sarvari paikalla olijoille, niin että varmasti kuului koirapuistoon asti.
Varisten ahdistelemana hiripöllö syöksyi Pirittan kahvilan vieressä olevien kuusten katveeseen, jonne se hyvin piiloutui.
Uskomaton juttu. Itse en ole aiemmin nähnyt surniaa yhtä urbaanissa ympäristössä. Larussa hiiripöllöjä tavataan vaelluksella lähes vuosittain, mutta ydinkeskustassa hiiripöllö on todella harvinainen näky.
Havaintotilanteeseen liittyi hivenen komiikkaakin. Nimittäin soitimme YKP: sä oleville kavereille pöllöstä. Ei mennyt kauan kun Tokoin jäällä näkyi kaksi hahmoa harppomassa kohti Tokoita. Me lähdimme YKPiin yrittämään loxiaa; tietä pitkin.
Kavereiden YKPin lehtikuusissa näkemä yksinäinen koiras kirjoloxia oli paikalle saapuessamme kadonnut. Sen sijaan lehtikuusen latvassa istui hiiripöllö! Samaan aikaan kaverit etsivät harmistuneina Tokoista surniaa

Pitihän sitä soittaa ja kertoa, että täällä se on lehtikuusen latvassa ja varmaan näkyy Tokoihin asti putkella. Saivat kaveritkin surnian vuodariksi
Sarvipöllö.