|
Tringa teki yhdistyksen kolmannen retken Huippuvuorille 7.-12.6.2012. Mukana oli 14
henkilöä. Lintulajeja retkellä nähtiin ilahduttavasti 36 (saarilla pesii
säännöllisesti noin 30 lajia) ja nisäkkäitäkin havaittiin reilusti jääkarhua ja
neljää valaslajia myöten.
7.6. Aamulento Oslon kautta Longyearbyeniin. Kauhulla odotettu turvatarkastuslakko
Norjassa ei aiheuttanut mitään ongelmia, vaan jatkolennolle päästiin
kommelluksitta.
Longyearbyenissä majoittautumisen jälkeen ohjelmassa oli staijailua
Adventfjordenilla ja retki Adventdalenin tundralle sekä kaatopaikalle. Peruslajit,
kuten merisirri, pulmunen, isolokki ja pikkukajava tulivat nopeasti tutuiksi.
Koiratarhalla miltei vieri vieressä naaleilta suojassa pesivät haahkat olivat
erikoinen näky.
Ensimmäisen päivän kohokohtia olivat Adventdalenin lammilla hienosti nähdyt
isovesipääskyt ja kyhmyhaahkat. Oppaalle päivän kohokohta oli kuitenkin
Adventfjordenilta löytynyt tukkasotka, joka nosti allekirjoittaneen
huippuvuorenpinnasaldon tasan 50:een. Vähälukuista lajistoa edusti myös vanha
merilokki.
8.6. Aamuyöstä oli aurinkoista, kirkkaan kaunista ja tyyntä, ja pulmusten laulu
helisi läpi Longyearbyenin. Aamustaijilla tapasimme rannassa norjalaisen
merisirrirengastajan Kjell Mork Sootin, jonka Huippuvuorilla värirengastamia
merisirrejä on havaittu myös Itämerellä! Hänen tämän päivän saldonsa oli
kuusitoista lintua.
Aamiaisen jälkeen vuorossa oli retki lentokentän lammille, josta näkee myös
Isfjordenin suulle. Boheemi kuljettajamme oli unohtanut aamuherätyksen eikä
ilmaantunut paikalle, mutta hoidimme lopulta itsemme paikalle taksilla. Olipa
odottelusta hotellin pihalla sen verran iloa, että havaitsimme retken ensimmäisen
naalin. Sää oli aivan liian hieno, jotta merellä olisi liikkunut enemmän lintuja,
mutta retkenpinnalistamme karttui muun muassa sepel- ja merihanhella, ja läheltä
rantaa löytyi hieno 19 kyhmyhaahkan parvi.
Lounaan jälkeen osa porukasta lähti ennen alukseen nousemista kiertoajelulle
Longyearbyeniin, osa keskittyi kuvaamiseen ja osa staijailuun. Pari onnekasta näki
reissun ensimmäiset kaksi jäälokkia, toiset taas kolme tavia ja tunturikihun. Heti
alukseemme M/S Nordstjerneniin noustuamme havaitsimme vielä vanhan iso- ja
harmaalokin risteymän, joka näytti etenkin istumassa huomattavan paljon
harmaalokilta. Mustaa väriä oli kuitenkin vain muutamassa käsisulassa ja sekin oli
sisähöydyn puolelta harmaata.
Nordstjernen seilasi Isfjordenille iltakuudelta ja sai heti peräänsä liudan
myrskylintuja. Pikkuruokki- ja pohjankiislaparvia alkoi näkyä siellä täällä.
Illalla oli pysähdys vielä venäläisessä kaivostaajamassa Barentsburgissa, jossa
pikkukajavat pesivät rakennuksissa ja jonka rannasta löytyi mustalintupari.
9.6. Pian Barentsburgista lähdön jälkeen havaittiin ensimmäiset valaat Isfjordenin
suulla heti puolenyön jälkeen: joitain isoja hetulavalaita (luultavasti
sillivalaita) sekä pari lahtivalasta. Kolme pohjoiseen painellutta leveäpyrstökihua
ilahduttivat iltavuorolaisia.
Aamulla oltiinkin jo lähellä pääsaaren luoteisnurkkaa ja Magdalenefjordenia, jossa
kävimme ensimmäisen kerran maissa kumiveneillä. Valtava 12-kansinen risteilyalus
muistutti siitä, että alueella käy yllättävän paljon turisteja. Rohkeimmat kävivät
myös uimassa hyisessä vedessä, jossa polskutteli myös kaksi etäistä mursua.
Matka jatkui luoteiskärjen ohi pohjoisrannikolle, jossa alkoi näkyä enemmän
leveäpyrstökihuja. Näimme päivän aikana kaikkiaan 66 lepyä suurimman parven ollessa
29 lintua! Tällaisia lepymääriä Huippuvuorilla tavataan vain harvoin, ja
epäilemättä lajin joillakin itäisemmillä pesimäalueilla ei ole tänä vuonna lainkaan
jyrsijöitä tarjolla. Ennen Moffenin saarta nähtiin neljä isokoskeloa, jotka olivat
huomattavan väärässä paikassa.
Moffenin saari 80. leveysasteen pohjoispuolella oli retken pohjoisin paikka. Itse
saari on matala sorarinkula meressä, ja se on rauhoitettu alueella viihtyvien
mursujen takia. Maaginen leveysaste ylitettiin merimiestavan mukaan laseja
kilistellen.
Lähellä Moffenin rantaa alkoi tapahtua. Laiva ajettiin suojavyöhykkeen reunalle,
josta rannalla makoilevat mursut erottuivat oikein hyvin. Samalla löytyi myös
ensimmäinen tiiralokki jäälautalta nukkumasta; kaikkiaan saaren ympärillä näimme
kolme vanhaa lintua. Saarella viihtyi myös isokihuja ja sepelhanhia, ja yllättäen
löysimme saaren päältä lennosta myös vanhan harmaalokin.
Moffenin jälkeen suuntasimme etelään. Laivan ympärillä kävi pyörähtämässä 2kv-
grönlanninlokki, joka jäi lopulta istuskelemaan vanaveteemme. Saavuimme yhdelle
parhaista jääkarhualueista Liefdefjordeniin lumikuurojen saattelemana. Ne
sumensivat hieman näkyvyyttä, mikä saattoi olla syynä siihen, ettei vuonolta
löytynyt yhtäkään jääkarhua - perukan komean Monacobreen-jäätikön edustalla kellui
jäillä syöttinä joitakin hylkeitä, ja juoksentelipa jääkentällä myös erittäin kaukainen
naali.
Illaksi jatkoimme hieman etelään päin ja laskimme ankkurin Bockfjordeniin.
10.6. Aamiaisen jälkeen vuorossa oli maihinnousu katsomaan kuumia lähteitä.
Todellisuudessa kyse oli parista lämpimästä lätäköstä, jotka vaatimattomuudestaan
huolimatta muistuttivat siitä, että alue on geologisesti erittäin vaihteleva.
Lintuja ei lumessa kahlatessa juuri havaittu: pari kiirunaa, merisirriä ja rannalla
jokunen haahka.
Bockfjordenissa pari onnekasta onnistui näkemään laivalta jäälokin, jota suurin osa
ryhmästä ei kuitenkaan ehtinyt nähdä. Muuten vuono oli lintujen osalta vailla
mielenkiintoa, vain muutama isolokki, haahka ja alli.
Jatkoimme häikäisevän kirkkaassa auringonpaisteessa Woodfjordenin toiselle puolelle
Mushamnan pyyntiasemalle, joka on ollut käytössä vielä muutama vuosi sitten.
Lapintiirat muuttuivat häikäisevän valkoisiksi lumen heijastaessa niiden siipien
alapinnoille, ja kaakkuripari lenteli rannan yllä.
Pian alukselle palattuamme yksi tavoite täyttyi: laivan ympärille tuli lentelemään
vanha jäälokki, jonka kaikki pääsivät lopultakin näkemään! Kaksivärinen nokka
erottui mainiosti, ja lintua päästiin katsomaan hienosti sen lennellessä
edestakaisin ja istuskellessa vedessä lähietäisyydellä.
Paluu pohjoisrannikkoa länteen jatkui lintumielessä iloisesti, mutta
nisäkäspuolella oli vielä paha puute: yhtäkään jääkarhua ei ollut vielä nähty.
Komentosillalla oli mitä ilmeisimmin tiedossa kaikki muiden alusten
jääkarhuhavainnot, tai ainakin piipahdimme lähellä rantaa sellaisissa paikoissa,
joihin ei aiemmilla retkillä ole ollut mitään asiaa. Staijiporukkamme takakannella
keskittyi lintujen ohella valaisiin: erinäisten lahtivalaiden lisäksi näimme
hienosti kuusi maitovalasta ja yllättäen kolme sarvivalasta. Naalejakin yhytettiin
rannoilta yhteensä kolme.
Hieman ennen puoltayötä alus pysähtyi: komentosillalta oli huomattu keltainen piste
lumella, josta kiikarilla ei kuitenkaan saanut juuri mitään irti. Kaukoputkella oli
selvää, että se oli jääkarhu, ja matkustajat hälytettiin kannelle. Nalle oli
suurehko uros, joka nukkui lumella Breibogen-lahden rinteellä, ja vaikka se makasi
koko tarkkailuajan paikoillaan, se nosti muutaman kerran päänsä, jolloin otus
erottui kaukoputkella komeasti. Eipä ihme, että innokkaita katsojia riitti meidän
kaukoputkillemme.
Alus jatkoi takaisin etelään luoteiskulman ohi.
11.6. Saavuimme aamulla Kongsfjordenin alueelle, jossa havaitsimme taas muutaman
leveäpyrstökihun, merilokin ja pari sepelhanhea. Aamuinfo päättyi kuin veitsellä
leikaten, kun huomasimme salongin ikkunasta maitovalasparven.
Nousimme maihin Ny Ålesundin tutkijakylässä, jota ympäröivillä kosteilla niityillä
oli mukavasti lintuja: 7 tavia, tylli, suo- ja merisirrejä sekä retkelle uutena
lajina haapanakoiras. Ny Ålesundissa miltei kaikki on maailman pohjoisinta, ja
ainakin osa ryhmästämme käytti tilaisuutta hyväkseen muun muassa piipahtamalla
maailman pohjoisimmassa postikonttorissa.
Päivän toinen maihinnousu oli vuonon toisella puolella Blomstrandhalvöyalla, joka
nimestään huolimatta on saari. Vaikka pysähdyksen päätarkoitus oli tutustua paikan
epäonniseen marmorikaivokseen, oli paikka myös lintumielessä palkitseva. Näimme
kiirunaparin ruokailemassa varsin lähellä, värirengastetun ja geopaikantimella
varustetun tunturikihuparin, koko joukon lyhytnokkahanhia ja pari allia.
Paluumatkalla kohti Isfjordenia ja Longyearbyeniä näimme vielä tuhatmäärin
pikkuruokkeja ja pohjankiisloja, lahtivalaita sekä jonkin hyvin suuren valaan
puhaltelemassa horisontissa.
12.6. Saavuimme Longyearbyeniin kahdelta aamuyöllä, ja siirryimme lentokentälle
odottamaan neljän jälkeen lähtevää lentoamme. Laivan kannelta näkyi viime hetkillä
ennen Longyearbyenin laituria vielä pari isokihua, vanha jäälokki ja pari
isovesipääskyä. Välilasku Oslossa meni taas kommelluksitta, ja kaikkien
matkatavaratkin tulivat suunnitellusti Helsinkiin.
Kiitos kaikille osallistuneille! Jos kysyntää riittää, niin alustavia
ilmoittautumisia kesälle 2013 voi osoittaa suoraan allekirjoittaneelle,
jukka_hintikka(ät)hotmail.com
|
Foorumi 
Suosittu: 0
