Jukka Hintikka

Talvella 2000/2001 nuorisojaoston piiristä ilmeni halua "kunnon” arktikaretkelle legendaaris-perinteisen Porkkalan telttaretken asemasta. Neuvottelujen ja suunnittelujen tuloksena nuorisojaosto teki toukokuun toisena viikonloppuna hajautetun arktikaretken: osa porukasta suuntasi Porkkalaan, kun taas osa lähti Porvoon Kummelskärille Pellingin edustalle. Molempien porukoiden retki oli onnistunut, tosin pinnakisan voitto taisi kallistua Porkkalan suuntaan. Tässä tarinassa kerron kuitenkin kahdentoista Kummelskärille lähteneen nuorisojaostolaisen kokemuksista.

Saimme järjestettyä kaikille autokyydin, mikä helpotti retkemme alkuosaa huomattavasti. Venekyyti (sama, jota myös mm. PSLY on käyttänyt) lähti klo 19 Emäsalon sillan korvasta. Seitsemän tienoilla olimmekin Emäsalossa ja tuntia myöhemmin Kummelskärillä. Venematkan aikana näimme jo mm. ensimmäiset räyskät ja pari pikkulokkia.

Kummelskär on Pellingin hajanaisen saariryhmän uloin saari. Kooltaan 'Kummeli' on vaatimaton, mutta sijainniltaan erinomainen. Rannikkolinjaa seuraavat linnut kiertävät Pellingin eteläpuolelta, jolloin ne ohittavat Kummelin läheltä pohjoispuolelta, päältä tai rantakallioita hipoen eteläpuolelta. Toisaalta Kummeli on tarpeeksi ulkona, jotta kaukana merellä Siperiaan etenevät allit, mustalinnut, kahlaajat ja hanhet ovat havaittavissa. Saarelta onkin havaittu reilut 250 lintulajia - pinta-alaan suhteutettuna ehkä Suomen paras lintusaari. Läheisellä luodolla on iso räyskäkolonia ja toisella lähiluodolla on pieni "Toven mökki”, jossa Tove Jansson on asunut ja kirjoittanut.

Saaressa oli jo saapuessamme Petteri Mikkola vaimoineen ja rengastustoimiston puistosetä Seppo Niiranen. He olivat seuranneet hieman iltamuuttoa, joka tosin oli vaisua: muutamia kahlaajaparvia, vesilintuja, Gavioita. Niinpä perjantai-ilta osaltamme sujui telttoja pystytellen ja iltapalaa laittaen.

Lauantaiaamu valkeni 04.15 poutaisena mutta koillistuulisena. Muutto ei aamulla kovin ihmeellistä ollut, mutta staijaus maittoi. Kahlaajia alkoi aamun mittaan mennä muutamia parvia, mutta vasta tuulen kääntyessä iltapäiväksi lounaaseen alkoi tapahtua: punakuiriparvia alkoi mennä yhä tiuhempaan. Päivä olikin kahlaajien: näimme yhteensä 4454 IK:aa, joista 2485 määritettiin punakuireiksi. Muutamat parvet menivät todella hienosti saaren päältä, jotkut jopa tipahtivat hetkeksi lähiluodoille, joten muutto oli esteettisestikin hienoa katseltavaa.

Punakuirien lisäksi muutolla oli 281 pikkukuovia ja 172 meriharakkaa, poimittiinpa parvista vielä komean punainen isosirri ja vaatimattomampi kapustarinta. Myös 16 muuttavaa karikukkoa on mukava luku. Toki 112 ruokkia, 45 härkälintua ja yksinäinen allihaahka olivat hyviä tunnelman kohottajia jokainen. Vesilintuja muutti hiljakseltaan, pääosin alleja, joita laskettiin 14 900. Merikihuja näimme 15 ja Gavioita 939. Lintupäivä olikin erinomainen, ja mikä parasta: myös sunnuntaiksi oli odotettavissa lounaistuulta...

Lauantaina toki ehdittiin staijaukselta muihinkin puuhiin. Saari oli äkkiä kierretty, mutta Niirasen Sepolla oli töitä tarjolla: saaren kallionkoloissa oli melko isojakin lammikkoja, joissa elää vesiliskoja. Muuan ruotsalaisbiologi oli tekemässä vesiliskoista dna-tutkimusta ja tarvitsi alun toistakymmentä näytettä Kummelskäriltä. Näytteeksi riitti pieni ihopoimun palanen vesiliskon hännästä, jonka jälkeen lisko (joka itse asiassa taitaa olla läheisempää sukua sammakoille kuin liskoille) pääsi kokemusta rikkaampana takaisin lätäkköön. Kaikki näytteet saatiin lopulta otettua, vaikka riittävän monen naarasvesiliskon löytäminen tuottikin ensin vaikeuksia...

Iltanuotiolla oli tunnelmaa ja juttu lensi. Iltaa olisi varmaan jatkunut pitkäänkin, mutta tieto herätyksestä klo 4 väänsi sitkeimmätkin sissit makuupussin pohjalle.

Sunnuntaiherätys oli pilvinen ja tuulinen, mutta tuulen suunta oli yhä oikea: lounas. Staijitueksemme olimme saaneet mantereelta Arto Juvosen ja Rolf Fribergin. Lintuja oli taas liikkeellä: kahlaajat olivat kateissa, mutta nyt olikin vesilintujen vuoro. Klo 14 mennessä, jolloin lähdimme venekyydillä saaresta, ehdimme nähdä 86000 vesilintua. Iltamuutto olisi voinut olla hurjaa katseltavaa, mutta saari jäi tyhjilleen. Valtalaji oli mustalintu, 53300 yksilöä. Pilkkasiipiä meni 635 ja lapasotkia 16.

Päivän parasta antia oli kuitenkin allihaahkamuutto. Pienet stelleriparvet tulivat huomaamattomasti lännestä luotojen takaa ja löytyivät usein vasta kohdalla ollessaan, joskus vasta ohitettuaan Kummelin miltei rantaa viistäen. Suurimmissa parvissa oli kymmeniä lintuja. Summasimme stellereitä 502 yksilöä - eli enemmän kuin monet ryhmästämme olivat tähän asti eläessään nähneet.

Kihumuutto oli voimistunut lauantaista. Merikihuja meni 34, määrittämättömiä Stercoja 4 ja sokerina pohjalla 3 leveäpyrstökihua. Lepyt tosin olivat livahtaa ohi, ja osa porukasta (mm. allekirjoittanut) onnistuikin nuijaamaan ne. Kahlaajia meni vielä hivenen, mm. 304 punakuiria ja 99 pikkukuovia. Suosirrien muutto ei ollut vielä kunnolla alkanut, näimme niitä lauantaina 11 ja sunnuntaina 19. Sunnuntaipäivää ilahdutti myös mm. 4 pikkujoutsenta ja reilut 1400 hanhea, joista 880 määritettiin valkoposkiksi.

Viikonlopun mittainen saariretki on valitettavasti aina liian lyhyt. Näin tälläkin kertaa, sillä meno olisi varmasti jatkunut vielä viikollakin - eiväthän linnut almanakkaa seuraa. Kahden päivän retkemme oli onnistunut, ja veneen kulkiessa kohti manteretta muutamat meistä vannoivatkin katselevansa kevään 2002 arktikaa Kummelskäriltä.

Kiitos: Jaakko, Jari, Miika, Pepe, Kettis, Helena, Henkka, Linnapuomi, Kimmo, Janne, Antta.