Tringa kartoitti Sipoonkorven vuonna 2008

Uudellamaalla ja Itä-Uudellamaalla on kolme metsämannerta, joissa suojellun metsän osuus on kohtuullisen korkea – yli 20 %. Näitä ovat Nuuksion järviylänkö (Espoo, Vihti), Meiko-Läppträsk (Kirkkonummi, Siuntio) ja Sipoonkorpi (Helsinki, Vantaa, Sipoo). Kaksi metsämannerta on tunnustettu FINIBA- eli kansallisesti tärkeäksi lintualueeksi (Meiko-Läppträsk ja Sipoonkorpi) sekä yksi IBA- eli kansainvälisesti tärkeäksi lintualueeksi (Nuuksio).

Sipoonkorven alue (kts. FINIBA-rajaus)

Sipoonkorven FINIBA-alue käsittää 20,2 km², josta lähes 75 % on valtion luonnonsuojelualueina. Lisäksi löytyy muutama pieni yksityinen luonnonsuojelualue. Loput metsämaasta on Helsingin ja yksityisten maanomistajien omistuksessa. FINIBA-alue käsittää kuitenkin vain vajaan puolet Sipoonkorven metsämantereesta, joka jatkuu etelässä Länsisalmen kautta aina Vuosaareen asti. Luonnontieteellinen Sipoonkorpi käsittää yli 60 km² ja vain neljäsosa alueesta on suojeltu.

Tringa kartoitti keväällä 2008 lähestulkoon koko metsämantereen eli 60 neliökilometriä. Vesistöjä tästä oli noin 70 hehtaaria, josta lähes puolet käsittää Fiskträsk ja Hälgträsk. Pienempiä lampia oli kartoitusalueella 14. Jonkun verran kartoitettavan alueen sisälle jäi asutusta ja peltoja. Alueella on merkittävästi pienialaista kalliopainanteiden välistä suomosaiikkia, joka on paikoin kohtuullisessa luonnontilassa. Laajat avosuot Sipoonkorvesta puuttuvat.

Sipoonkorven puronotkelma. Kuva: Harri Järvelä	Sipoonkorven suot ovat pienialaisia. Kuva:Kai Hypen

Laskennat

Kartoitus tapahtui maastossa kulkemalla vastuu alueellaan siten, että metsäisillä alueilla mitään pistettä ei ohitettu yli 100 metrin etäisyydeltä ja avoimilla mailla yli 200 metrin etäisyydeltä. Laskentateho vaihteli: aamuisin kartoitettiin vähintään kahdesti(paikoin enemmän käyntejä) 51,5 km².  Yksi käynti ajoittui useimmiten huhtikuun jälkipuoliskolle ja yksi käynti touko-kesäkuun vaihteeseen. Yhden päiväkäynnin varaan jäi 5 km² ja hajahavaintojen varaan 3 km². Yökuuntelukäynnein katettiin kesäkuussa tai heinäkuun alussa 43 km². Sipoonkorpi on suosittua pöllöretkeilyseutua ja niinpä hajahavainnot täydensivät yöaktiivisten lajien kartoitusaineistoa mukavahkosti.

Laskentatuloksia

Kartoituksessa keskityttiin ”arvolajeihin”, jotka kaikki on lueteltu oheisissa taulukoissa. Maalinnuilla (taulukko 2) on eritelty lajeittain FINIBA-alueen sisälle ja ulkopuolelle jäävien reviirien tiheys.

Isoreviiristen päiväpetolintujen osalta havaintoja kertyi useilla reviireillä niin vähän, että pesäpaikan todennäköinen sijainti jäi pelkäksi arvaukseksi. Silti ilmeistä oli, että petolinnut vaativat Sipoonkorvessakin pesäpaikakseen hienoa, vanhaa metsää (löytyneiden pesien perusteella), mutta saalistusmaastot voivat olla hyvin vaihtelevia.

Kartoituksissa ei kiinnitetty erityistä huomiota runsaimpiin lajeihin.  Alueen peruslajistoa ovat Etelä-Suomen tyypilliset metsälinnut kuten peippo, talitiainen, hippiäinen, laulurastas,punarinta, mustarastas ja pajulintu. Alueella on erittäin hyvä kuusitiaiskanta, tiheyden noustessa paikoin 10 pariin neliökilometrillä.

Verrattuna edelliseen kartoitukseen, FINIBA-alueenkriteerilajit harmaapäätikka ja pikkusieppo ovat pitäneet pintansa. 1990-Luvunkartoituksissa arvioitiin FINIBA-alueella olleen harmapäätikkoja 3-4 paria (4paria v. 2008) ja pikkusieppoja 4-8 paria (9 paria vuonna 2008).

Pikkusieppoja tavattiin Sipoonkorvessa 13 reviirillä (FINIBA-alueella 9 reviiriä). Kuva: Pekka Nurminen

Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan mittakaavassa Sipoonkorvessa on hyvä kanalintukanta. Kanta on selvästi vahvempi suojelualuepainotteisella FINIBA-alueella kuin sen ulkopuolella (taulukko 2). Pohjantikka vaati kanalintuihin verrattuna vieläkin luonnontilaisempaa metsää. Kaikki viisi pohjantikkareviiriä olivatkin pääosin suojelualueilla.

Kaikki 5 pohjantikkareviiriä olivat FINIBA-alueella. Kuva: Pekka Nurminen

Sipoonkorven tulevaisuus

Nykyinen FINIBA-rajaus kattaa ehdottomasti makeimman osan Sipoonkorven metsämantereesta, mutta metsämantereen muissakin osissa on suojelullisesti arvokkaita osia. Näistä metsistä etenkin Helsingin omistamat metsät (yli 500 hehtaaria)ovat ”hienoa metsää” eli luonnonsuojelullisesti arvokkaita.

Sipoonkorven suojeltua alaa tulee lisätä lähivuosina merkittävästi, ainakin 700 hehtaaria. Lisäksi metsätalouden käytössä ja virkistysalueina tulee säilyttää vähintään 1500 hehtaaria. Tällöin voidaan alkaa puhua alueesta, joka varmuudella voi säilyttää luontoarvojaan. Suojelunkeinoja on monenlaisia, esimerkiksi kansanedustajien v. 2006 tekemä aloite Sipoonkorven kansallispuistoksi on yksi vaihtoehto edistää alueen suojelua.

Kiitokset

Sipoonkorven kartoituksiin osallistui 45 laskijaa:

Sipoonkorven laskentojen parissa puuskuttivat erittäin ansiokkaasti: Jouko Aavikko, Aki “the King” Arkiomaa, Mika Asikainen, Antti ”virkamies” Below, Philip ”suunnistusihme” Borg, Peter Buchert, Liisa Eklund,Margus Ellermaa, Esko Heikkinen, Paul Hellström, Markus Hinkkanen, JukkaHintikka, Kalle ”aina mukana” Huttunen, Heini Jalava, Aapo Kangas, Susanna Kari, Antti Karppi, Jouni Karppinen, Pekka Keto, Mikko Koho, Jukka Koskelainen, Janne Koskinen, Teemu Lehtiniemi, Juha”pari-kolme ruutua mulle” Lindy, Rainer Mattsson, Antto Mäkinen, Matias Niemi, Jani Närhi, Pasi Pirinen, Mikko Putkonen, Ilkka Sammalkorpi, Petri ”vuoden tringalainen” Saarinen, Jukka Salokangas, Tuomas Seimola, Stacy Siivonen, Frans ”fräne” Silvenius, Jukka Sirviö, Tuomas Syrjälä, Kim Söderling, Merja Talvela,Henrik Tennberg, Kari Toiviainen, Andrei Ubbsson, Martti ”plyryn ihme” Uusitalo, Mia Vaittinen.

Tarkempi yhteenveto julkaistaan Tringa-lehdessä 1/2009.

Taulukko 1. Maalintujen parimäärät ja tiheydet  (reviiriä/km²) Sipoonkorvessa v.2008 

TAULUKKO 2. Kosteikkolintujen parimäärä ja tiheys (reviiriä/vesialan km2)Sipoonkorven kartoituksissa. Vesialaa oli kartoituksissa noin 80 hehtaaria.