Teksti ja kuvat: Pekka Seppälä

Minua väsytti hirmuisesti; olin ollut koko yön kuvaamasssa Aksun pyynnöstä Symbioosin 50-vuotisjuhlia, aamuyöstä saavuin kotiin ja kaaduin suoraan sänkyyn. Muistutin itseäni, että kolmen tunnin päästä minun on noustava, jotta ehtisin seitsemän lauttaan.

Nousin ylös vastentahtoisesti. Kello ei ollut aivan vielä kuutta. Minua kismitti suunnattomasti nousta niin aikaisin; olisi vain pitänyt pitää pääni jo sovitusta aikataulusta niin bussitkin olisivat jo silloin liikkuneet. Ei auttanut manaamiseni; lähdettävä oli. Pyöräni takavanne notkuen sujahdin pihan varjoista Käpyläntielle. Varhaisaamun salaperäinen raikkaus sai mieleni kirkastumaan. Yläpuolellani loistava kuu toi mieleeni Hesarinjakajat.

Saavuttuani Kauppatorille oli edelleen pimeätä. Kauppatori oli hiljainen, pimeä ja autio; kaikkea sitä mitä se harvoin päivällä on. Jos en olisi itse lintuharrastaja ja menossa pinnaralliin Suomenlinnaan, olisin hyvästi ihmetellyt neljän ihmisen hillumista Kauppatorin kulmassa. Oikeastaan olin itsekin kaikesta huolimatta hämmästynyt: ”aikamoista innostusta”.

Loppujen lopuksi meitä oli seitsämän laivaan nousijaa: minä, Jaakko, Janne, Antti, Roland, Kimmo ja Marjut. Laivan puomilla miehistön mies toivotti viranpuolesta hyvää huomenta; olimme ainoat matkustajat. Oli vielä niin hämärää, että saatoimme ihastella taivaalla loistavaa kuuta ja tähtiä.

Sovimme jakaantumisesta kahteen joukkueeseen. Lautan rantauduttua hajaannuimme kahtena joukkueena. Rantakasarmin kello näytti kahtakymmentä yli seitsemän. Joukkueina tapaisimme kahdeltatoista kirkolla.

Aamun hämäryyden kaikottua paljastui taivaalta muuttavien pikkulintujen parvet: järripeippoja ja vihervarpusia tuntui liikkuvan. Ystävämme Pikku-Jaakko joutui, joka kerta ylilentävää parvea katsoessamme pysähtymään ja laskemaan kaukoputken maahan, muutenkin kaukoputkesta tuntui olevan Jaakolle kiitettävästi työtä; kantotyyli kun vaihteli joka pysähtymiskerran jälkeen perinteisestä olkatyylistä kapalon kantoon.

Tuntui siltä ettei meidän joukkue ottanut vakavasti koko pinnarallia. Meistä oli mukavampaa sahanpurukasassa; sitä paitsi sää oli aika viileä eikä Marjutilla ollut edes pipoa, eikä minulla eväitä. Jouduin evästauolla lunastamaan Rolandilta ja Jaakolta kultakin leivän luvaten tarjota berliininmunkit kunhan päästään talvilintulaskentaan. Evästaukomme olikin oikein mukava. Pikkulintujen ohella rastaat olivat lähteneet hivenen auringonnousun jälkeen liikenteeseen ja niitä lensi parvittain Suomenlinnan ylitse.Välillä parvista surahteli kulorastas; ja kummun päältä Rolandin pyrstötiaisparvelle tarkoitetttu huuto pysähtykää haluan täyttää teidät!!

Päivä Suomenlinnassa oli syksyinen. Tuuli puhalsi luoteesta puskien alhaalla riippuvia pilvitötteröitä edellään.