Tringa 5/84 (juhlajulkaisu)

Tuomo Salmela

Summary. Night-singer-censuses of 1978-1983

Numbers of Thrush Nightingale Luscinia luscinia, Blyth's Reed Warbler Acrocephalus dumetorum and Marsh Warbler A. palustris have increased during the last decade. Censuses of night-singers indicate that the bird population is still increasing.

The Blyth's Reed Warbler is not yet as numerous as the Marsh Warbler in Uusimaa. The main breeding area of Blyth's Reed Warbler is in Southeast Finland, where it is more abundant than the Marsh Warbler in Uusimaa. Several Blyth's Reed Warblers and Marsh Warblers live in colonies.

The expansion of the Grasshopper Warbler Locustella naevia is problematic to solve with the method used. The Great Reed Warbler A. arundinaceus and River Warbler L. fluviatilis have been less abundant during last decades and they have not increased.

The occurrence of the southeastern species Blyth's Reed Warbler and River Warbler, is associated with warm air masses from the East in the beginning of June. Annual changes in the weather in late spring reduce the realibility of a study of short duration. The material used is based on observations from the 1960's and 1970's before this study began which makes the conclusions rather reliable.

Tringan yölaulajalaskennat alkoivat vuonna 1978 vaatimattomasti muutamalla vakioreitillä. Laskentojen kulminaatio saavutettiin kolmessa vuodessa. Sen jälkeen on tapahtunut pientä väsymistä, ja laskijoiden aktiivisuus rankkaan ja normaalista päiväjärjestyksestä poikkeavaan työhön on vähentynyt.

Parhaiten tutkitut alueet ovat Helsingissä ja Espoossa, joista on yhtenäinen ja vertailukelpoinen havaintosarja eri vuosilta. Siellä voidaan puhua kartoitusmenetelmästä. Muualla tutkimus on jäänyt talvilintulaskennan tasolle, jolloin vaikioreitti on kuljettu vain pari kertaa. Näiden lisäksi on koottu yksittäishavaintoja kymmeniltä lintumiehiltä.

Satakieli Luscinia luscinia on Tringan alueen runsaslukuisin yölaulaja. Se viihtyy parhaiten korkeaa leppää ja tiheätä pajukkoa kasvavalla koisteikkoalueillaa. Lajin pesimäpaikat ovat yleensä niin tiheäkasvuisia, ettei auringonpaiste saavuta siellä maanpintaa. Ruuhkautuneimmilla satakielialueilla jotkut yksilöt joutuvat tyytymään voimalinjojen vesaikkoihin. Joskus satakieli laulaa jopa rehevöityneessä pihapuutarhassa häiriten asukkaiden yöunta.

Satakielen ydinalueet Helsingin seudulla ovat Laajalahden ja Iso-Huopalahden rantakosteikot, Mätäjokivarsi Malminkartanolla ja Vanhankaupunginlahden rannat. Hyvinä vuosina yksilötiheys näillä alueilla nousee kuuteen hehtaarilla.

Satakieliä on ollut kaksi kolmasosaa kaikista yölaulajista riippumatta vuosittaisista kannanvaihteluista. Se on pystvnyt vastaamaan muiden yölaulajien runsastumiseen. Kuvissa 1 ja 2 on esitetty Tringan alueen yölaulajien vuosittaiset määrät todellisina havaintoina ja suhteellisarvoina. Hyvin tutkituilla alueilta saadaan luotettava kuva lintukantojen todellisista muutoksista. Tulos on samanlainen kuin koko havaintoaineistosta saatu.

Satakieli saapuu Tringan alueelle toukokuun toisella viikolla ja alkaa laulunsa välittömästi. Muutto venyy juhannukseen saakka. Tämä on todettu lintuasemilla, kun siellä on jatkettu pyyntiä pitkälle kesään. Päämuutto ajoittuu toukokuun lopulle. Koiraat ovat äänessä vilkkaimmin illalla ja aamulla. Puolenyön aikaan on yleensä hiljaista. Pesinnän edistyessä lauluaktiivisuus vähenee. Poikasten kuoriuduttua laji paljastaa olemassaolonsa terävillä varoituksilla, jota säestää kiivas korina. Myös syksyllä aamuhämärissä kuulee varoitusääntä lajin pesimäpaikoilla. Kuva 1. Satakielen Luscinia luscinia suhteelliset osuudet ja todelliset määrät Tringan alueella verrattuna muihin yölaulajiin vuosina 1978-83.

Fig. 1. The numbers of Thrush Nightingale and its relative share compared with Blyth's Reed Warbler, Marsh Warbler and Grasshopper Warbler.

Pensassirkkalintu Locustella naevia on reittilaskentojen kannalta hankala laji. Se suosii monenlaista pensaikkoista maastoa. Pakettipellot ja jopa tavallinen ruispelto kelpaa sille laulupaikaksi. Yölaulajalaskennat ovat keskittyneet kosteikkoalueille ja laulupaikkoja jää tutkimatta. Havaitut kokonaismäärät eivät ole täysin vertailukelpoisia muiden lajien lukumääriin.

Pensassirkkalintu saapuu toukokuun puolivälin jälkeen. Takseerauksia vaikeuttaa koiraitten vaikeneminen heti pariutumisen jälkeen. Poikasaikaan voi kuulla emojen piiskansivallusta muistuttavaa ääntä pesimäniityltä. Päivällä lintujen näkeminen on mahdotonta ilman nauhuriatrappia tai tarkkaa tietoa reviiristä. Linnut liikkuvat kasvuston keskellä jalkaisin. Lentäminen tuntuu olevan mahdotonta.

Valoisassa voi kuitenkin kokeilla nauhurin vaikutusta asutulla reviirillä. Parin sekunnin sirinän jälkeen voi hämmästyneenä todeta linnun ampaisevan ketterästi metrin parin päähän soittajasta. Lintu on tarpeen tullen hyvä lentäjä, minkä rengastaja voi todeta tarkkailemalla linnun siipeä. Terävät ja suhteellisen pitkät siivet ovat aina hyvän lentotaidon merkki. Laji on vain erikoistunut kulkemaan tiheikössä huomaamattomasti. Siipiä tarvitaan vain muuttomatkoilla.

Muutama vuosi sitten oli Laajalahden niitty Tringan alueen paras pensassirkkalintupaikka. Nykyisin alueella on vain pari lintua vuosittain. Laji on ollut muualla

km rannikolla viime vuosina vähälukuinen. Sisämaan ahkerat retkeilijät ovat tehneet siitä monin verroin enemmän havaintoja. Ilmiölle on vaikea löytää selitystä. Lajin vuosittaiset kannanvaihtelut ovat suuria. Osasyynä tähän on vähäinen kotipaikkauskollisuus. Vaikka samassa pensaassa vuosittain laulaakin sirkkalintu, on useimmiten kyseessä eri yksilö. Vain kerran on tavattu pari vuotta aikaisemmin rengastettu lintu samalta paikalta.

Viitasirkkalintu L. fluviatilis on uusi tulokas Suomen linnustossa. Se ei ole kuitenkaan missään runsastunut merkittävästi. Tringan alueella laji on joinakin vuosina harvinaisuus. Vakituisin esiintymispaikka meillä on Viikin Fastholma. Muut havaintopaikat ovat sijoittuneet satunnaisesti koko alueelle. Vuosittaiset havaintomäärät on esitetty kuvassa 3'. Hyvinä viitasirkkalintuvuosina myös viitakerttunen on runsas.

Viitasirkkalinnun voi löytää kosteiden pensaikkoniittyjen laidalta. Laulupaikka on valittu usein lepän tai koivun latvasta, josta hepokattimainen raksutus kantautuu satoja metrejä.

Rengastukset eivät ole vielä tuoneet valaistusta lajin käyttäytymiseen. Viikin lintu on ollut aina eri yksilö. Vuonna 1984 siirtyi lauiava koiras kesäkuun toisella viikolla Siuntiosta Vantaanjoen suuhun. Esimerkkinä lajin piileskelystä on Hangon lintuaseman 13.8. rengastettu yksilö, joka tavattiin seuraavan kerran poikkeuksellisen myöhään lokakuun puolivälissä samalla paikalla.

Viitakerttunen Acrocephalus dumetorum on vasta valtaamassa Tringan aluetta. Laji on sisämaassa yleisempi kuin rannikolla. Esiintymisen painopiste on KaakkoisSuomessa. Siellä se on runsaslukuisempi kuin meillä luhtakerttunen.

Viitakerttunen suosii reheviä horsmaa ja vadelmaa kasvavia pensaikkoisia niittyjä. Vanhat hoitamattomat puutarhat tuomi- ja sireeniviidakoineen ovat ihanteellisia. Laji ei ole yhtä riippuvainen vesistöjen läheisyydestä kuin luhtakerttunen. Tringan alueella sen kuitenkin tapaa laulamassa usein samasta pensaasta kuin luhtakerttusen.

Helsingin seudun parhaat viitakerttusalueet ovat Vantaanjokivarressa Niskalan puutarhat ja Pihlajiston niitty. Muualla rannikolla laji on satunnainen. Sisämaassa Tuusulan ja Karkkilan alueella sitä esiintyy pesimäaikaan säännöllisemmin. Lähes puolet havainnoista on sisämaan kunnista.

Havaittujen yksilömäärien vuosittaiset vaihtelut ovat suuria. Havainnointia vaikeuttaa lajin käyttäytyminen. Koiraat lopettavat laulunsa heti pariuduttuaan. Nauhuriatrappiin se reagoi tällöin vain vaimeasti surahtaen. Parittomaksi jäävät koiraat jatkavat lauluaan muutaman viikon, ja ne on helppo löytää. Lintuja voi olla hyvinkin tiheässä. Parinkymmenen metrin päässä laulava koiras saa olla rauhassa, kun jo pariutunut lintu ei välitä häätää sitä pois.

Viitakerttuskantojen runsauteen vaikuttavat selvästi loppukevään sääolot. Kesäkuun alun lämpimät ilmavirtaukset pitkittävät lajin muuttoa ja uudet yrittäjät laajentavat pesimäaluetta yhä lännemma ;'ksi. Lähivuosina viitakerttunen tullee yltistymään voimakkaasti etelärannikolla, koska sopivia pesimäpaikkoja on runsaasti. Uudelle tulokkaalle on riittänyt muutaman aarin niitty omakotialueella tai valtatien varressa.

Viitakerttusten rengastus Tringan alueella on ollut vaatimatonta. Siitä huolimatta on saatu jo hiukan tuloksia. Muutamat rengaskontrollit seuraavana vuonna samalta paikalta osoittavat kotipaikkauskollisuutta. Pieni-Huopalahdella rengastettu koiras harhautui muutaman kilometrin itään ja ilmestyi vuotta myöhemmin Viikkiin. Samoin sieltä tavattiin poikkeuksellisen taitavasti laulanut yksilö, joka oli rengastettu vuotta aiemmin Hämeessä.

Luhtakerttunen A. palustris valitsee poikkeuksetta laulupaikkansa veden ääreltä. Yleensä rehevää pensaikkoa, mesiangervoa ja vadelmaa kasvava niitty on sopiva pesimäympäristö. Ruovikkolahdilla laji tyytyy vähempään. Siellä riittää vain kuiva ruovikon osa, jossa on hiukan pajuja.

Helsingin seudun parhaat luhtakerttusalueet ovat Vantaanjokivarsi, erityisesti Niskalan mutka, Viikki, Pieni-Huopalahti ja Laajalahti. Erikoisin esiintymispaikka on Iso-Huopalahdella. Muutamat yksilöt siellä ovat valinneet laulupaikan matalaa pensaikkoa kasvavalla täyttömaarinteeltä.

Luhtakerttuskoloniat voivat olla ahtaita. Reviiririidat johtavat joskus toisen väistymiseen. Paennut koiras on tavattu muutamaa päivää myöhemmin parin kilornetrin päästä omassa rauhassaan. Joidenkin yksilöitten reviirien rajat ovat löysiä. Linnut voivat vaellella satoja metrejä ydinalueensa ympäristössä.

Huolimatta tiukoista reviiritaisteluista pystyy laji pesimään lähekkäin. Vantaanjokivarressa voi samassa ruusupensaassa toisiaan häiritsemättä laulaa vuorotellen kolmekin eri koirasta. Lajin sosiaalisuudesta saa vihjeen seuraamalla kolonioiden sijoittumista eri vuosina.

Niskalassa on kaksi erillistä niittyä parin kilometrin etäisyydellä toisistaan. Vain toinen niityistä on yhden vuoden aikana suosittu. Sieltä tapaa yleensä yli kymmenen laulavaa koirasta. Toista niittyä hallitsee tällöin vain yksi tai kaksi koirasta, jotka jo aiempina vuosina ovat tottuneet paikkaan. Jostakin syystä edellisvuonna lähes tyhjäksi jäänyt toinen niitty houkuttelee parikymmentä luhtakerttusta ja toinen jää vuorostaa tyhjäksi, vaikka ulkoiset olosuhteet näyttävät säilyvän samanlaisina.

Kuva 4. Viitakerttusen Acrocephalus dumetorum, luhtakerttusen A. palustris ja pensassirkkalinnun L. naevia havainnot Tringan alueella vuosina 1978-83. Fig. 4. The numbers of Blyth's Reed Warbler, Marsh Warbler and Grasshopper Warbler in Western Uusimaa.

Rengaskontrollien avulla on saatu tietoja lintujen kotipaikkauskollisuudesta. Malminkartanolla ja Viikillä on koiras laulanut reviirillään vielä neljä kesää myöhemmin. Samoin Vantaanjokivarren linnut ovat vanhoja konkareita. Myös nuoret linnut palaavat kotiseudulleen. Laajalahdelta pesäpoikasena rengastettu lintu löytyi kaksi vuotta myöhemmin Oulunkylästä. Välimatkaa kertyy noin kymmenen kilometriä. Muutamat vanhat yksilöt vaihtavat reviiriään eri vuosina. Niitä on tavattu parinkymmenen kilometrin säteellä rengastuspaikasta.

Rastaskerttunen A. arundinaceus tarvitsee korkeaa ja vahvaa ruovikkoa kasvavan pesimäpaikan. Sen kanta on pysynyt pari vuosikymmentä vähälukuisena. Vuosittaiset vaihtelut ovat suuria. Tämä on luonnollista harvalukuiselle esiintymisalueensa äärialueilla elävälle lajille.

Helsingin seudun varmin rastaskerttuspaikka on ollut suojainen Finnånlahti, jonka vankka ruovikko säilyy talven yli. Paikalla on ollut parhaimmillaan kolme tai neljä koirasta. Muut vakituiset rastaskerttuspaikat ovat Viikki, Kirkkonummen Danskarby ja Pohjanpitäjälahti.

Rastaskerttunen tuntuu sopeutuneen vähälukuisuuteensa. Koiraat kiertelevät ruovikkolahdelta toiselle. Partiointi eri ruovikkolahdilla auttaa naaraitten löytymisessä. Vielä kesäkuun lopulla on tavattu uusia koiraita. Niiden laulu kuuluu kilometrin päähän. Tringan alueen ainoa varmistettu pesimähavainto on myöhään loppukesällä. Liikehdinnästä on saatu rengaskontrollin avulla tieto jo vuosikymmen sitten. Toukokuun lopulla Siuntiossa rengastettu lintu kontrolloitiin Lohjalla heinäkuun alussa.

Kiitokset