Tuomo Salmela
Touko-kesäkuun vaihteen lämpimät tuulet toivat poikkeuksellisen runsaasti
kerttusia, sirkkalintuja ja satakieliä maahamme. Jo toukokuun alkupuolella
lämmin lounainen ilmavirtaus kiidätti ensimmäiset satakielet valtaamaan
reviirejään. Kerttusten kohdalla kesäkuun ensimmäinen viikko oli vilkkainta,
ja kymmeniä uusia laulajia ilmestyi rantapensaisiin joka yö.
Yöhuutajista kaulushaikaraa ja luhtakanaa muuttosäät eivät suosineet.
Huhtikuussa oli Keski-Euroopassa ankara takatalvi. Vain pieni osa yksilöistä
tuli Suomeen. Myöhemmin muuttaviin luhtahuittiin ja ruisrääkkään ei kylmä
kausi ehtinyt vaikuttaa.
Vuoden 1979 tulokset
Taulukossa 1 on esitetty tärkeimmiltä alueilta kootut tiedot viime kesän
laulajista. Edellisvuotista paremmin havaintoja on saatu Kirkkonummen,
Inkoon, Siuntion ja Hankoniemen alueelta. Etenkin Tvärminnen ja Hangon
lintuaseman havainnot selvensivät kuvaa alueen yölaulajista.
Taulukkoon on laskettu eri yksilöiksi kaikki havaitut linnut (parit tai
parittomat) läpimuuttajista välittämättä. Lisäksi samalla paikalla oleva
uusi yksilö (todettu rengastuksilla) on lisännyt summaa. Käytetty menetelmä
on ainoa käyttökelpoinen.
Kartassa 1 ja 2 on esitetty Espoon ja Helsingin parhaat kaislikkolahdet
Laajalahti ja Vanhankaupunginlahti ja niiden viimekesäiset yölaulajat.
Kartta 1. Es Laajalahden yölaulajat 1979. Merkkien selitykset
taulukossa 1.
Kartta 2. He Vanhankaupunginlahden yölaulajat 1979. Merkkien selitykset
taulukossa 1.
Yhteenveto lajeittain
KAULUSHAIKARA Botaurus stellaris Lajista yksi havainto: Espoon Kaitansissa
puhalteli 10.6. yksinäinen lintu (Jukka Keskinen). Ahkerasta retkeilystä
huolimatta alueen länsiosissa ei lajia tavattu.
LUHTAKANA Rallus aquaticus oli vähissä. Hyvin moni lintumies ei havainnut
luhtakanaa lainkaan viime vuonna. Osa taulukon linnuista on havaittu
muuttoaikaan toukokuun alussa ja osa loppukesällä heinä-elokuun vaihteessa,
jolloin jotkut yksilöt lähtevät kiertelemään ja lajilla on toinen
huutokausi.
LUHTAHUITTIA Porzana porzana tavattiin kohtalaisesti. Linnut tuntuivat
karttavan rannikkoseudun kaislikkolahtia ja luhtaniittyjä. Parhaat alueet
löytyvät sisämaasta Kirkkonummen, Siuntion, Lohjan ja Karkkilan seudun
järviltä.
LIEJUKANA Gallinula chloropus Tätä vaikeasti havaittavaa lajia nähtiin tai
kuultiin yhteensä noin 20 yksilöä. Parhaalla paikalla Espoon Finnålla, jossa
lajia ymmärretään etsiä, nähtiin enimmillään 14 aikuista ja kolme poikasta.
Keski-Euroopassa liejukana on yleinen puolikesy puistolintu, mutta meillä se
on äärimmäisen arka piiloittelija.
RUISRÄÄKKÄ Crex crex Lintumiesten mieltä ilahdutti viimekesäinen ruislinnun
runsaus. Hyvällä paikalla Östersundomissa oli puolenkymmentä narisijaa
yhtaikaa äänessä. Taulukon ulkopuolelta havainnot: Kirkkonummi 1, Nummi 1,
Inkoo 4, Hanko 1, Siuntio 1, Nurmijärvi 2 ja Helsinki 1 .
SATAKIELI Luscinia luscinia Etelärannikon kaikki parhaat pensaikot olivat
täynnä satakieliä. Siltä ainakin yöretkeilijästä kuulosti, kun viisikin
satakieltä lauloi ympärillä muutaman metrin säteellä. Myöhemmin saapuneet
yksilöt joutuivat tyytymään tienvarsien ruusupensaisiin ja omakotitalojen
puutarhoihin.
Satakielen runsastuminen viime vuosina on merkinnyt myös siihen kohdistuvan
kiinnostuksen vähenemistä. Enää ei monikaan lintumies jaksa kirjata kaikkia
havaitsemiaan yksilöitä. Kuitenkaan en voi liiaksi korostaa lajin merkitystä
yölaulajalaskennoissa, sillä satakielen havaittavuus ja pari viikkoa kestävä
laulukausi auttaa luotettavan perusaineiston luomisessa. Tuloksia heikentää
vain lintumiehen laiskuus kirjanpidossa. Viime kesän yhteissumma 550 yksilöä
olisi vieläkin suurempi, jos alueen länsiosista ja Tuusulan seudulta olisi
saatu tarkemmat tiedot. Lisäys edellisvuoteen on kuitenkin valtava.
Kartta 3. Helsingin, Espoon ja Vantaan satakielet 1979.
VIITASIRKKALINNUN Locustella fluviatilis ja PENSASSIRKKALINNUN L. naevia
runsaus riippuu kevään sääoloista. Varsinkin viitasirkkalintujen määrään
vaikuttavat lämpimät kaakkoistuulet. Tringan alueella edellisvuonna
poissaollut laji esiintyi kuitenkin kohtalaisen runsaana. Havaituista
yksilöistä monet lopettivat laulunsa muutaman yön jälkeen, mikä viittaa
pesintään.
Pensassirkkalintujen määrä ei lisääntynyt edellisvuoteen nähden yhtä paljon
kuin muiden yölaulajien. Lajin paikallinen runsaus vaihtelee oikullisesti.
Pienelle alueelle voi kertyä jonain vuonna kymmenkunta sirisijää ja
seuraavana vuonna paikalla on enää vain yksi. Laji suosii pesimäalueenaan
reheviä niittyjä, missä kasvaa matalaa pensaikkoa, mutta myös kaislikko
kelpaa sille asuinsijaksi. Se ei kilpaile edes pesimäympäristöstään
sukulaisensa viitasirkkalinnun kanssa, joka valitsee laulupaikakseen
kosteikon reunalta jonkin korkean puunlatvan.
RASTASKERTTUSEN Acrocephalus arundinaceus vuosittaisista vaihteluista on
vaikea sanoa mitään tarkkaa sen vähälukuisuuden vuoksi. Lajin levinneisyys
ulottuu pitkälle Keski-Suomeen, mutta missään se ei ole runsas. Havainnot
taulukon ulkopuolelta ovat: Pohjanpitäjänlahti 1, Tvärminne 1, Snappertuna 1
ja Inkoo 1.
LUHTAKERTTUNEN A. palustris ja VIITAKERTTUNEN A. dumetorum. 1960-luvulla
esitettiin (Eriksson 1969b) yölaulajien runsasluminen näennäiseksi ja
johtuvan harrastajien määrän lisääntymisestä. Tosin jo silloin
luhtakerttusen kohdalla todettiin lajin suorittavan hyppäyksenomaisia
alueensa laajentamisia joinakin vuosina. Kuitenkaan viime vuosien
havaintomäärien kasvua ei voi enää selittää pelkästään havainnoinnin
tehostumisella.
Etelä-Karjalassa viitakerttusen lisääntyminen on ollut yhtä voimakas
(Koskimies 1979) kuin luhtakerttusen Tringan alueella. Havaitsijoiden määrä
tässä ei ole ratkaiseva. Esimerkiksi neljä aktiivista Iintumiestä havaitsi
viime kesänä kolmen rannikkokunnan alueella yli 60 luhtakerttusta.
Luhta- ja viitakerttusten alueellinen jakautuminen maassamme on hiukan
vaikeasti selitettävissä. Viitakerttusen kaakkoinen painopiste on hyvin
ymmärrettävissä, mutta lajin vähälukuisuus rannikkoseudulla verrattuna
luhtakerttuseen herättää ihmetystä. Jo Karkkilan seudulla viitakerttunen on
enemmistönä. Ero on todellisuudessa vielä suurempi, koska viitakerttunen on
vaikeammin havaittava laji ja esiintyy vaihtelevammassa ympäristössä kuin
luhtakerttunen. Kaiken lisäksi sisämaassa on paljon vähemmän retkeilijöitä
kuin rannikolla.
Luhta- ja viitakerttunen esiintyvät usein samoilla alueilla, mutta
viitakerttunen suosii myös puutarhhojen marja- ja koristepensaita eikä vaadi
kosteikkoa elinpiiriinsä. Luhtakerttusen laulupaikan lähellä on
poikkeuksetta vettä. Pieni puro tai lätäkkö riittää. Lajien läheistä
sukulaisuutta osoittaa risteytyminen Etelä-Karjalassa. (KOSKIMIES
suull.ilm.) Monin paikoin Helsingin seudulta tapasi viime kesänä luhta- ja
viitakerttusen samassa pensaassa. Näissä tapauksissa kuitenkin molemmat
lajit olivat pariutuneet oman lajikumppaninsa kanssa.
Viitakerttusen havaitsemisen tekee vaikeaksi koiraan laulun loppuminen heti
pariutumisen jälkeen. Viime kesänä tavattiin muutama viitakerttuspari,
joissa koiras oli laulanut vain yhtenä yönä tai jopa niin, ettei laulua
kuultu lainkaan jokaöisestä retkeilystä huolimatta. Sitävastoin
luhtakerttunen on ahkerampi laulaja. Vielä pesinnän aikana koiras päästelee
pitkiä laulusarjoja sijaistoimintana muutaman varoitusäänen jälkeen, kun
pesää häiritään. Lisäksi viime kesänä ilmeni, että luhtakerttusilla on
taipumus muodostaa kolonioita. Tämä vielä lisää lintujen havaittavuutta.
Kolonian reunalla on aina joku parittomaksi jäänyt innokas laulaja.
Luhtakerttuskolonioita havaittiin Viikillä (9 yksilöä), Vantaanjokivarressa
(12), Laajalahdella (6) ja Herttoniemessä (5). Yhteisöt olivat niin
tiiviitä, että yksilöt olivat selvästi kuuloetäisyyden päässä toisistaan.
Lajin reviiri on kuitenkin tiukka ja vieraat koiraat häädetään kiivaasti
pois.
Taulukon 1 lukuihin sisältyy myös läpimuuttajia, jotka ovat vain pysähtyneet
sopiville pesimäalueille. Näitä on vaikea karsia pois. Virhe tasoittuu, kun
otetaan huomioon lajien käyttäytyminen ja lyhyt laulukausi ja suoritetaan
yhteenlasku vuosittain samalla tavalla.
RUOKOKERTTUNEN A. schoenobaenus ja RYTIKERTTUNENA. scirpaceus laajentavat
jatkuvasti elinalueitaan Suomessa. Rytikerttunen on työntymässä kohti
pohjoista, ja ruokokerttunen on näyttänyt lisääntyneen valtavasti kymmenen
vuoden aikana, mikä on selvästikin yhteydessä vesistöjen rehevöitymiseen.
Uusia pesäpaikkoja syntyy jatkuvasti järvien rannoille. Kainuussa tosin laji
on siirtynyt jo pesimään hakkuuaukioille kauas vesistöistä.
Rytikerttusen leviämiseen ei näytä liittyvän runsastuminen. Vain muutama
yksilö raksutti parhailla lahdilla, ja elokuinen verkkopyyntikin osoitti
lähes pohjalukemia.
Muut lajit
Varsinaisten yölaulajien lisäksi tavataan yöretkillä muita yöllä aktiivisia
lajeja, joista seuraavassa lyhyt selvitys.
KEHRÄÄJIÄ Caprimulgus europaeus ilmoitettiin havaituksi vain muutamilla
paikoilla. Kirkkonummelta saatiin vertailukelpoinen luku edellisvuoteen: 14
lintua.
SARVIPÖLLÖ Asio otus pesi erittäin vähälukuisena viime kesänä.
Poikuehavaintoja tehtiin vain viisi. Taulukon sarvipöllöhavainnoista loput
koskevat pesimäaikaan tavattuja aikuisia lintuja.
SUOPÖLLÖ Asio flammeus tavattiin kerran Vihdissä (Markku ja Kari Kallela)
PELTOPYY Perdix perdix havaittiin vain Helsingissä TuomarinkyIän pellolla.
Laji on kyllä talvihavaintojenkin mukaan vähissä, mutta havaintojen
vähyyteen voi olla syynä myös tietämättömyys. Ei tunneta kovin hyvin linnun
ääntä vaikka se on levyltä helposti opeteltavissa. Peltopyy on kuitenkin
aina innokas ääntelijä ilta- ja aamuhämärissä vielä kesäkuun alussa
Taulukko 1. Kesän 1979 yölaulajat.
Abramsby-Dåvits Tolls-Jorvas Finnnånlahti Pitkäjärvi Laajalahti Tali-Vermo
BS Kaulushaikara - - - - - -
RA Luhtakana 2 - 1 - - -
PZ Luhtahuitti 3 1 - 1 - -
CX Ruisrääkkä 7 - - 3 1 -
AO Sarvipöllö 1 - - - 1 -
LL Satakieli 5 30 7 14 21 18
LN Pensassirkkalintu 3 1 1 2 6 6
LF Viitasirkkalintu - 1 - - - -
AA Rastaskerttunen 2 - 2 - 2 -
AP Luhtakerttunen 1 2 4 2 9 3
AD Viitakerttunen - - 3 - 1 1
P-Huopalahti Mätäjoki
BS Kaulushaikara - -
RA Luhtakana - -
PZ Luhtahuitti - -
CX Ruisrääkkä - 1
AO Sarvipöllö - -
LL Satakieli 14 19
LN Pensassirkkalintu - -
LF Viitasirkkalintu - -
AA Rastaskerttunen - -
AP Luhtakerttunen 4 3
AD Viitakerttunen 2 -
Vantaanjoki Viikki Östersundom Tuusulanjärvi Karkkila Lohja Tringa79 Tringa78
BS Kaulushaikara - - - - - - 1 2
RA Luhtakana - 1 3 1 - - 16 22
PZ Luhtahuitti - 2 1 2 2 8 39 20
CX Ruisrääkkä 1 - 5 1 1 3 38 14
AO Sarvipöllö - 1 1 1 - 1 8 13
LL Satakieli 11 33 21 ? 26 17 284 550
LN Pensassirkkalintu 6 7 4 4 1 1 86 62
LF Viitasirkkalintu - 1 1 - - - 14 -
AA Rastaskerttunen - - - - - - 10 8
AP Luhtakerttunen 18 12 7 4 2 3 146 50
AD Viitakerttunen 7 2 2 4 7 2 56 21
Yölaulajahavaintojaan ilmoittivat seuraavat lintumiehet:
Esa Aaltonen, Tom Ahlström, Kari Ahola, Kari Degerstedt, Harry Ekholm, Jouni
Elomaa, Heikki Färm, Jukka Haapala, Aalto Harju, Jyri Heino, Martin Helin,
Kari Hiironiemi, Harri Hongisto, Markku Huhta-Koivisto, Paavo Inkinen, Kari
Kallela, Markku Kallela, Juha Karvonen, Peter Kavonius, Jukka Keskinen,
Jarmo Koistinen, Pekka Komi, Mika Kukkola, Toni Kukkola, Ilkka Kuvaja, Lasse
Laine, Matti Lammin-Soila, Jari Landen, Jyrki Lausamo, Esko Lavikka, Matti
Lehti, Ilkka Lehtinen, Tuomas Lukkarinen, Heikki Luoto, Harri Malkio, Kalevi
K. Malmström, Tuomas Manninen, Stig Michelsson, Karno Mikkola, Markku
Mikkola, Juhani Mänttäri, Seppo Niiranen, Markku Ojala, Jörgen Palmgren,
Pertti Panula, Pekka Puhjo, Matti Pulkkinen, Jaakko Rewell, Risto Rauhala,
Visa Rauste, Jarmo Ruoho, Tuomo Salmela, Heikki Santare, Paul Segersvärd,
Pertti Siitonen, Timo Siivonen, Kari Soveri, Jonas Svensson, Jan Södersved,
Markku O. Tunturi, Niila Walle, Juha Vesa, Heikki Virkkunen, Kalle Virta,
Seppo Vuolanto, Timo Yrjölä ja Pertti Zetterberg.
|
