Taustatietoa

Important Bird Areas (IBA) on BirdLife Internationalin maailmanlaajuinen hanke tärkeiden lintukohteiden tunnistamiseksi ja suojelemiseksi. Maailmasta on kartoitettu noin 10 000 kansainvälisesti tärkeää lintualuetta. Valtaosassa maailman maita IBA-kartoitus on kattavin koskaan toteutettu lintualueiden kartoitus. Alueista 96 sijaitsee Suomessa.

Suomessa 1990-luvun puolivälissä toteutettu IBA-kartoitus sai alkunsa yhteiseurooppalaisesta IBA-kartoituksesta. IBA-alueiden kartoitus toteutettiin Suomessa BirdLife Internationalin, BirdLife Suomen ja Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) yhteistyönä vuosina 1996-1998. Jo hyvin alkuvaiheessa hanketta tavoitteet asetettiin Suomessa IBA-hankkeen tavoitteita korkeammalle, jotta samalla myös kansallisesti tärkeät alueet saataisiin arvioitua ja näin Suomen tärkeät lintualueet eli FINIBA- hanke sai alkunsa.

IBA-alueiden valintaperusteina käytettiin BirdLife Internationalin määrittelemiä kansainvälisesti hyväksyttyjä kriteerejä. FINIBA-projektin tuloksena Suomesta löydettiin 96 IBA-aluetta ja 411 FINIBA-aluetta. Kaikki IBA-alueet ovat myös FINIBA-alueita.

Seuranta on linnustonsuojelun perusta! Tärkeiden lintualueiden maankäytössä ja uhkatekijöissä tapahtuvia muutoksia on tärkeää seurata. Ilman seurantaa saattaa joko tärkeä kohde tai kohteen osa tuhoutua. Tieto lintujen määristä ja reviirien sijainneista on olennaisin suojelutyökalumme ja tätä tietoa osaavat kerätä lintuharrastajat. Vuonna (2006-)2007 kartoitettiin Uudenmaan IBA-alueet. Tuloksia näet alempana aukeavista linkeistä. Vuonna 2008 on työlistalla osa FINIBA-alueista, Sipoonkorpi ykköskohteena. 

Uudenmaan IBA-laskennat vuonna (2006-)2007

Kesän 2007 pesimälintukartoituksiin Tringan IBA-alueille saatiin mukavasti väkeä liikkeelle. Tässä on tiiviit linnustoyhteenvedot alueittain. Jossain määrin linnustoyhteenvedoissa ja laskentojen suunnittelussa on tukeuduttu myös muutaman edellisen vuoden laskentatietoon. Klikkaa sinua kiiinnostavaa kohdetta!

·        078 Laajalahti – Vanhankaupunginlahti – Viikki

·        079 Nuuksio

·        081 Hangon läntinen saaristo

·        080 Tammisaaren – Inkoon läntinen saaristo

·        082 Kirkkonummen saaristo

078 Laajalahti – Vanhankaupunginlahti – Viikki.  Alueen kriteerilajeja ovat olleet rytikerttunen ja isokoskelo. Alue inventoitiin Life-hankkeessa Suomen ympäristökeskuksen toimesta v. 2004-2007, laskijoina mm. Markku Mikkola-Roos ja Pekka Rusanen. Lisäksi oli käytettävissä lintuharrastajien havaintoja Tiiran kautta.

1990-lukuun verrattuna levähtävien isokoskeloiden määrä vaikuttaa pienentyneen, sitä etenkin syksyjen osalta. Onko kyseessä leutojen syksyjen aiheuttamasta levähdyspaikkojen siirtymästä sisämaahan? Kun lepäilijähuiput lasketaan Vanhankaupunginlahdelta ja Laajalahdelta lasketaan yhteen, isokoskeloiden levähtäjämäärä oli vuonna 2007 680 yksilöä, josta kaksi kolmasosaa keväällä. Laajalahdella levähtää isokoskeloita enemmän kuin vanhankaupunginlahdella, ero on selvempi syksyisin kuin keväisin. Yksilöiden vaihdunnasta johtuvaa kokonaismäärää ei ole arvioitu.

Rytikerttusen reviirimäärät ilmoitetaan myöhemmin.

079 Nuuksio. Nuuksio kartoitettiin 1-4 käyntikerran kartoituksena, alueesta kartoitettiin 85 %. Lisäksi useimmilta kartoittamattomilta osa-alueilta oli hajahavaintoja (Tiira), joita kelpuutettiin uusiin kannanarvioihin vuodesta 2005 alkaen. Nuuksion IBA-alueesta osa kartoitettiin systemaattisesti jo vuonna 2006 (Mauri Leinonen). Kartoituksissa keskityttiin suojelullisesti arvokkaisiin lintulajeihin, mutta käsitys saatiin käytännössä muidenkin lajien runsaudesta.

Kohdevastaavana toimi Aki ”The King” Arkiomaa.  Nuuksion kartoituksiin osallistuivat Aki Arkiomaa, Liisa Eklund, Margus Ellermaa, Toni Eskelin, Annika Forsten, Aalto Harju, Juhani Ahola, Paul Hellström, Jukka Hintikka, Kalle Huttunen, Otso Häärä, Heini Jalava, Sebastian Jansson, Markku Jämsä, Pasi Jürgens, Tuomas Kankaanpää, Jukka Koskelainen, Kati Könönen, Jari Laitasalo, Mauri Leinonen, Antero Lindholm, Juha Lindy, Lennart Liskojärvi, Antti Mikala, Antto Mäkinen, Matias Niemi, Pertti Nurmela, Jani Närhi, Vesa Oksanen, Roger Olander, Pertti Panula, Kai Pihlström, Petri Saarinen, Ilkka Sahi, Jukka Salokangas, Ilkka Sammalkorpi, Stacy Siivonen, Jukka Sirviö, Tuomas Syrjälä, Merja Talvela, Juhani Timonen, Kari Toiviainen, Petteri Tolvanen, Andreas Uppstu.

Nuuksio (sisältää myös Luukkaan ulkoilualueen) on Uudenmaan köyhtyneen metsäluonnon mittakaavassa ehdoton helmi. Metsämanner Ruuhka-Suomen keskellä pitää yllä yllättävän vahvaa kanalintu- ja tikkakantaa. Metson, pyyn ja pohjantikan elinvoimaiset kannat edellyttävät yhtenäistä, laajaa metsäpeitteistä aluetta. Nuuksion kansallispuiston ympärillä olevat virkistysalueet (kuuluvat IBA-alueeseen) ovat ehdottoman tärkeitä puskurivyöhykkeitä, sillä kartoituksien mukaan lintuarvot kasvavat metsämantereen ydinosissa. Alueeseen kuuluu myös muutama neliökilometriä talousmetsää, jossa lintuarvot ovat tosin selvästi heikommat kuin suojelluilla alueilla ja virkistykseen kaavoitetuilla alueilla, mutta kuitenkin paremmat kuin ympäröivillä haja-asutusalueilla. IBA-alueen välillinen uhkatekijä onkin IBA-alueen lähistön kaavoitus (mm. Espoon Hista), joka johtaa entistä enemmän virkistyspaineen siirtymistä ja keskittymistä tälle metsämantereelle. Alueen kasvillisuus on myös mitä ilmeisimmin rehevöitymisen vuoksi hitaasti muuttumassa, mm. mäntykankaat ovat kuusettumassa. Ongelma ei ole todennäköisesti useimmille lajeille vielä vakava, mutta esimerkiksi metso ja kangaskiuru vaativat metsäpalojen puuttuessa pitkällä aikavälillä huomiota tästä näkökulmasta.

Nuuksion kriteerilajeja ovat olleet teeri (kannanarvio v. 1996 oli 50-100 paria), kehrääjä (20-30 paria), harmaapäätikka (15-25 paria) ja isokäpylintu (20-30 paria). Näistä ainakin teeri (80 paria v. 2007) ja harmaapäätikka (21 paria) ovat säilyttäneet 1990-luvun runsauden. Isokäpylinnulla oli heikko esiintyminen Etelä-Suomessa vuonna 2007 ja Nuuksion kannanarvioksi tuli 17. Tästä luvusta osa perustuu vuoden 2006 kartoituksiin, jolloin laji oli yleisempi. Kehrääjän kartoitukset painottuivat heinäkuun alkuun ja jopa 30 % alueesta jäi vaille yökuunteluita, mutta lajin kanta on ilmeisen harva alueella, mahdollisesti taantunutkin. Kärsiikö kehrääjä virkistyspaineesta, Nuuksion aluetta ympäröivistä teistä (kehrääjät laskeutuvat herkästi teille) ja kovasta melusta öisin (lento- ja autoliikenne)? 

TAULUKKO. Arvokkaimpien pesimälintujen kannanarviot Nuuksion IBA-alueella. Tiedot ovat alustavia.

081 Hangon läntinen saaristo. Alue on huomattava haahkan levähdysalue kesällä. Haahkat laskettiin lentokoneesta käsin SYKE:n lentolaskennassa 14.6.2007 (Aleksi Lehikoinen, Jari Laitasalo, Pekka Rusanen). Haahkoja havaittiin 5100 kpl. Aallokko häiritsi hieman laskentoja, joten tulos jäi mahdollisesti ala-arvioksi. Vuotta aikaisemmin alueella oli parhaimmillaan 18000 yksilöä Hangon lintuasemalta laskettuna.

080 Tammisaaren – Inkoon läntinen saaristo. Pitkä ulko- ja keskisaaristovyöhyke, joka sisältää useita saariston yhdyskuntalintujen keskittymää. Alue laskettiin yhden kerran laskentana pääosin vuonna 2007. Kuitenkin läntisin osa laskettiin jo vuonna 2006 Metsähallituksen laskennoissa. Haahkaa ja koskeloita ei laskettu kaikilla osa-alueilla. Paikkavastaavana toimivat Antti Below ja Mikael Ranta. Laskentoihin osallistuivat Antti Below, Sebastian Jansson, Christer Kalenius, Hannu Kekkonen, Aleksi Lehikoinen, Petteri Lehikoinen, Kai Lundén, Roger Morberg, Juhana Niittylä, Jörgen Palmgren, Mikael Ranta, Jukka Santala, Timo Tallgren, Sami Virta. Maastotöiden kuluihin saatiin avustusta Uudenmaan ympäristökeskukselta.

Vaikuttaa siltä, että kriteerilajien määrät ovat pudonneet 1990-luvulta: kalalokkien, merilokkien ja riskilöiden lasketut parimäärät jäivät selvästi edellisistä kannanarvioista. Vain räyskällä on nousua ja aika selvääkin, 115 parista 173:een.

Alustavia tuloksia Tammisaaren – Inkoon läntisen saariston IBA-alueelta. Luvut ovat minimiarvioita eli havaittu määrä. * Merihanhi – sisältää pesimättömiä yksilöitä;** haahka - laskettiin noin 20 % alueesta

082 Kirkkonummen saaristo. Kirkkonummen saaristo laskettiin v. 2007 pääosin yhden kerran kartoituksena, mutta etenkin Rönnskärin ympäristössä ja Sommarnilla oli pitempää seurantaa. Kaikki saaristolajit laskettiin. Valkoposkihanhi on ottanut asemansa saariston peruslajina ja oli viidenneksi runsain lintulaji 204 parilla. Lajin kanta on yli kymmenkertaistunut kymmenessä vuodessa. Toisen kriteerilajin, merilokin kanta (68 paria) oli jokseenkin tarkalleen sama kuin vuonna 1997 (arvio 67-70 paria).

Paikkavastaavana toimi Henri Selin. Laskentoihin osallistui Pekka Ikonen, Heikki Lokki, Karno Mikkola, Markku Mikkola-Roos, Pekka Rusanen, Henri Selin, Timo Toivonen, Roland Võsa. Maastotöiden kuluihin saatiin avustusta Uudenmaan ympäristökeskukselta.

Kirkkonummen saariston IBA-alueen pesijät kesällä 2007.

 
Palaute
Copyright © 2000-2004 Tringa ry