Punatulkun muuttokäyttäytyminen ja pihlajanmarjat

Punatulkun muuttokäyttäytyminen Fennoskandiassa riippuu pihlajanmarjasadosta. Hyvinä marjavuosina linnut muuttavat myöhemmin ja talvehtivat pohjoisempana. Tiedot käyvät ilmi tuoreesta pohjoismaalaisesta tutkimuksesta, jossa hyödynnettiin neljän lintuaseman muuttoaineistoa sekä suomalaista talvilintulaskenta-aineistoa. Suomea lintuasemista edusti Hangon lintuasema. Hangossa punatulkkujen syysmuuttajamäärät ovat suurempia ja muuton alku tapahtuu noin kaksi viikkoa myöhemmin hyvinä pihlajanmarjavuosina kuin marjakatovuosina. Talvehtijamäärät ovat Suomessa suurempia hyvinä marjavuosina. Tanskassa ja Etelä-Ruotsissa muuttajamäärät ovat puolestaan suurempia katovuosina.

Ornis Fennicassa julkaistu alkuperäisartikkeli on ladattavissa Haliaksen kotisivuilta:

 

Jatka lukemista:

KHO kumosi Finnoonsataman asemakaavan Tringan valituksen johdosta

Korkein hallinto-oikeus on antanut päätöksen  koskien Tringan valitusta Finnoonsataman asemakaavan hyväksymistä. KHO kumosi päätöksessään Espoon kaupunginvaltuuston ja Helsingin hallinto-oikeuden päätökset kaavan hyväksymisestä. Näinollen Finnoolle suunnitellun sataman rakentaminen viivästyy kunnesympäristövaikutukset koko alueelle on selvitetty ja uusi kaava saatu vireille.

Kyseinen asemakaava olisi toteutuessaan heikentänyt Suomenojanpuron suun alueen linnustoa ja heikentänyt vesilintujen käyttämää yhteyttä altaalle ja näin edelleen altaan linnustoa. KHO myöntää Suomenojanaltaan alueen linnustollisten arvojen olevan kiistattomat, mutta toteaa, ettei allasalue kuitenkaan täytä lintudirektiivin edellyttämiä Natura SPA-alueen kriteerejä asiakirjoita saadun selvityksen perusteella, kuten Tringa on kaikissa kannanotoissaan esittänyt.

Muutospaineet Finnoon altaan läheisyydessä ovat suuret koska Espoon kaupunki onsuunnitellut alueelle mittavaa asuinrakentamista joka toteutuessaan tulisi hyvin lähelle allasta. Tringa seuraa jatkossakin alueen kehitystä ja ottaa aktiivisesti kantaa suunnitelmiin. 

Tringan valituksen laativat Tringan suojelusihteerinä ansiokkaasti toiminut Mari Pihlajaniemi ja Aki Arkiomaa. 

Alla tiivistelmä Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä.

Kaupunginvaltuusto oli hyväksynyt asemakaavan, joka mahdollisti venesataman huomattavan laajentamisen linnustollisesti arvokkaiden Suomenojan altaan ja Suomenojanpuron suualueen välittömässä läheisyydessä.

Suomenojan allasta ei ollut ilmoitettu Euroopan yhteisöjen komissiolle lintudirektiivissä tarkoitetuksi erityiseksi suojelualueeksi (SPA). Kiistattomasta linnustollisesta arvostaan huolimatta kysymyksessä ei myöskään ollut sellainen alue, joka olisi täyttänyt lintudirektiivin 4 artiklasta ja yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenevät kriteerit siten, että sitä olisi tullut kohdella SPA-alueena.

Asemakaava-alue oli varsin pienialainen eikä alueen ja sen ympäristön maankäyttöä ollut ratkaistu yleiskaavassa. Asemakaavaa laadittaessa ei ollut riittävällä tarkkuudella selvitetty venesataman laajentamisen vaikutuksia Suomenojan altaan ja Suomenojanpuron suualueen linnustollisiin arvoihin. Näin ollen kaava-asiakirjojen perusteella ei ollut mahdollista ratkaista, täyttikö asemakaava maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n 2 momentissa ja 39 §:n 2 momentissa säädetyt vaatimukset luonnonarvojen vaalimisesta. Kun vielä otettiin huomioon lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan viimeisen virkkeen tulkintavaikutus, asemakaava ei tältä osin ollut perustunut maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:ssä edellytettyihin riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin.

Päätös löytyy kokonaisuudessaan Korkeimman hallinto-oikeuden kotisivuilta:

http://www.kho.fi/paatokset/47650.htm

Lisätietoa:

Tietoa Finnoon alueesta Tringan sivuilla

Finnoonsatamasta Espoon kaupungin sivulla.

 

Valtakunnalliset valkoposkihanhilaskennat 4.-6.9.

Valkoposkihanhen pesimäkanta Suomessa on viime vuosina kasvanut ja levittäytynyt yhä laajemmalle. Laji pesii lähes koko rannikkoalueella ja paikoin sisämaassa. Kannan kasvua seurataan syksyisten valkoposkihanhilaskentojen avulla.

Tänä vuonna koko maan kattava Suomessa pesivien valkoposkihanhien syyslaskenta toteutetaan 4.-6.9. Syksyn 2008 laskennassa todettiin noin 11 600 valkoposkihanhea.

Laskenta-aika pääkaupunkiseudulla on 4.9. kello 7.00-9.00. Valtakunnallisiin laskentoihin voit kuitenkin osallistua koska tahansa aikavälillä 4.-6.9.

Näin osallistut

Osallistuminen on helppoa. Käy tarkistamassa, onko lähialueesi pelloilla tai rantaniityillä valkoposkihanhia ja ilmoita havaintosi Tiira-lintutietopalveluun (www.tiira.fi). Lintuharrastajien toivotaan käyvän tarkistamassa omien retkeilymaastojensa tiedossa olevat sekä potentiaaliset valkoposkihanhien kerääntymiskohteet.

Aiempia kerääntymiskohteita voi selailla esimerkiksi Tiiran hakujen avulla. Valmiit valkoposkihanhihaut löytyvät kohdasta "Valtakunnan haut".

Hanke on osa BirdLIfe Suomen, Suomen ympäristökeskuksen ja Helsingin yliopiston yhteistyötä, jossa seurataan valkoposkihanhen runsastumista maassamme. Myöhemmin syksyllä Suomessa levähtää myös kymmeniä tuhansia arktisella tundralla pesineitä valkoposkihanhia.

Lisätietoja löydät täältä:

http://www.birdlife.fi/suojelu/lajit/valkoposkihanhilaskenta.shtml

Isokihu, jalohaikara ja arosuohaukka!

Alkuviikosta on asemalla saatu herkutella harvinaisilla linnuilla. Tiistaina nähtiin isokihu muutolla kohti länttä ja jalohaikara kierteli alueella. Molemmat lajit on havaittu asemalla vai kerran aikaisemmin. Keskiviikkona muutti länteen nuori arosuohaukka. Laji on nykyään lähes jokavuotinen.

Muutto on ollut vilkasta myös yleisillä lajeilla. Tiistaina muutti mm. yli tuhat metsäkirvistä ja keltavästäräkkiä. Sen sijaan merimetsojen määrät ovat olleet vaatimattomia edellisvuosiin nähden.

Jatka lukemista:

Pöllöjen pesinnät nappiin

Kulunut pesimäkesä oli pöllöillä ennätyksellisen hyvä, mutta monien muiden lintujemme pesinnät sujuivat keskimääräistä huonommin, tiedottavat BirdLife Suomi ja Luonnontieteellisen keskusmuseon rengastustoimisto.

Pöllöt pesivät maan etelä- ja keskiosissa ennätysmäärin, ja pesintätuloskin oli monella pöllölajillamme erittäin hyvä. Kuluvana syksynä saattaakin olla odotettavissa ennätyksellinen pöllövaellus.

Kuitenkin Pohjois-Suomessa pöllöjä oli heikosti myyrien vähäisestä määrästä johtuen. Maan eteläosan erinomainen myyrätilanne sai myös Lapin pesimälintuna tunnetun piekanan kasvattamaan poikasiaan jopa Suupohjassa ja Pirkanmaalla.

Tutuista pönttölinnuista tiaisilla ja kirjosiepolla oli pesimämenestyksessä runsasta alueellista vaihtelua. Paikoin lähes puolet pesinnöistä epäonnistui. Vaihtelevaa pesintämenestystä selittää muun muassa se, millainen sääjakso vallitsi poikasten kuoriutumisen aikaan.

Monien sorsalintujemme pesimäkannat vähenivät viime vuodesta. Sinisorsaa lukuun ottamatta yleisimmät sorsalajimme saivat vähemmän poikasia kuin normaalisti. Haapanan pesimäkanta on pienentynyt jo pidemmän aikaa, ja lajin 1990-luvun alun parimäärästä on jäljellä vain puolet. Tavin ja telkän poikastuotto jäi viimevuotista heikommaksi erityisesti eteläisessä Suomessa.

Nokikanan kannat romahtivat jo 1990-luvun alkupuolella, eivätkä ne ole siitä elpyneet. Muiden harvalukuisten lajien kuten jouhisorsan, lapasorsan, punasotkan ja tukkasotkan kannat yleensä ottaen taantuivat nekin edellisvuodesta.

Myös tiirojen, lokkien ja kahlaajien pesintätulos oli keskimääräistä heikompi. Pesintöjä tuhosivat kylmä ja sateinen sää, merenpinnan korkeusvaihtelut, minkit ja ihminen.

Merimetson pesimäkanta kasvoi neljänneksen

Merimetson pesimäkanta Suomen merialueilla kasvoi noin 16 000 pariin vuonna 2009. Kasvua edellisvuodesta oli 26 prosenttia. Määrä sisältää noin 2 700 laittomasti tuhottua pesää, joista arvioidaan hävitetyn lähes kymmenentuhatta munaa ja poikasta.

Yhteensä merimetsoyhdyskuntia havaittiin 48, joista hävityksen kohteena oli jopa kolmannes. Valtaosa merimetsoista pesii maassa, ja ainoastaan alle viidennes pesistä sijaitsee puissa. Maapesien tuhoaminen on aiheuttanut eräillä alueilla selvää kasvua puupesintöjen osuudessa.

Merimetsokannan kasvu on taantunut lähemmäksi normaalia, kun eteläiseltä Itämereltä suuntautunut tulomuutto on vähentynyt. Pesimäkannan kasvu oli kolmanneksi alhaisin vuoden 1996 jälkeen, jolloin merimetso pesi Suomessa ensi kertaa. 2000-luvulla vuotuinen kasvu on ollut keskimäärin 62 prosenttia.

Pesimäkanta kasvoi voimakkaimmin Selkämerellä, jossa laskettiin yli 5 600 pesää. Kanta kasvoi edellisvuodesta 55 prosenttia. Suomenlahdella ja Saaristomerellä laskettiin noin tuhat pesää vähemmän kuin Selkämerellä. Suomenlahdella pesimäkannan kasvu keskittyi edellisvuoden tapaan merialueen itäosaan ja oli 22 prosenttia. Saaristomerellä lisäys oli vain kuusi prosenttia. Merenkurkun ja Perämeren vähälukuiset yhdyskunnat kasvoivat 32 ja 14 prosenttia.

Uusia merimetsoyhdyskuntia löydettiin kymmenen. Niistä kuusi sijaitsee Saaristomerellä, kaksi Suomenlahdella ja Perämerellä. Suurin osa uusista merimetsoyhdyskunnista oli syntynyt pienille, alle puolen hehtaarin kokoisille luodoille. Lisäksi muutama viime vuonna käytössä ollut merimetsoyhdyskunta oli autioitunut.

Saaristomerellä todettiin eniten pesätuhoja

Tuhotuista pesistä noin 2 000 sijaitsi Saaristomerellä. Ihmisen hävittämiksi tulkittuja pesiä havaittiin Pernajassa, Inkoossa, Raaseporissa, Kemiönsaaressa, Länsi-Turunmaalla, Naantalissa, Maskussa, Kustavissa, Luvialla, Porissa, Kristiinankaupungissa, Korsnäsissä ja Mustasaaressa. Useimmista tapauksista on tehty rikosilmoitus poliisille. Munia tai poikasia sisältävän pesän korvausarvo on 235 euroa, joka on sama kuin yhden aikuisen merimetson.

Tringan alueen merimetsokanta pysyi lähes ennallaan jo toista kesää peräkkäin. Tänä vuonna kasvua oli vain neljä prosenttia. Uusia pesimäpaikkoja löytyi kaksi, ja yksi raaseporilainen luoto oli autiona jatkuvan häirinnän vuoksi. Lisäksi pesiä tuhottiin ainakin kolmella luodolla Inkoossa ja Raaseporissa.

Tringan alueen pesämäärä oli noin 2582 yhteensä kymmenessä koloniassa: Helsinki 2 (1), Kirkkonummi 1442 (2), Inkoo 236 (2) ja Raasepori 902 (5). Saaristomeren puolella Raaseporissa sijaitsi yksi kolonia. Suurimmassa koloniassa Kirkkonummella oli noin 1150 pesää. Pesimäluotoja oli käytössä 14 ja hehtaareja 18.

Suomen merimetsokannasta yli 70 prosenttia pesii suojelualueilla. Useimmilla merimetsoluodoilla asustaa rikas saaristolinnusto, joka on hyvin sopeutunut merimetson naapuruuteen. Merimetsokoloniat tarjoavat suojan minkin tuhoille erityisen alttiille ruokkilinnuille, ja merimetson pesien hävittäminen aiheuttaa haittaa myös muiden lintulajien pesinnöille.