Vanhankaupunginlahden v. 2014 pesimälinnuston seurantalaskennan tuloksia    

Hannu Sarvanne

Tein kuluneena keväänä ja kesänä pesimälinnuston laskentoja Vanhankaupunginlahdella Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen toimeksiannosta ja Suomen ympäristökeskuksen ohjeistuksella. Vanhakaupunginlahden linnuston tilaa on seurattu vuosittain samoin menetelmin v. 1986 alkaen.

Laskennat käsittivät:

  • Koko kosteikkoalueen kattavat kiertolaskennat (vesilinnut, kahlaajat ja lokkilinnut) (5 kertaa) sekä samalla reitillä tehdyt vesilintujen poikuelaskennat (3 kertaa)
  • Hoitoniittyjen (Lammassaari ja Purolahti) kartoituslaskennat (5 kertaa)
  • Yölaulajalaskennat (3 kertaa)
  • Pikkutikkojen pesien etsintä
  • Uhanalaisten ja harvalukuisten lajien havainnointi laskentojen ohessa ja laskentojen ulkopuolisina päivinä.

Tuloksissa on edustettuna vain osa lahden pesimälajeista, koska seurantalaskennoissa ei selvitetä kaikkien pesimäympäristöjen parimääriä (esim. suuri osa metsälajeista ja osa ruoikkolajeista puuttuvat. Koko Natura 2000 – alueen kattavat pesimälinnuston kartoitukset on tehty Suomen ympäristökeskuksen toimesta viimeksi v. 2004, 2007 ja 2012).

Saarilta ja niitä ympäröiviltä reunametsä- ja täyttömaa-alueilta huomioin vain uhanalaiset ja harvalukuiset pesimälajit. Harvalukuisia pesimälajeja sekä yölaulajia etsin myös kosteikkoaluetta laajemmalta alueelta, joka rajautui Viikintien, Herttoniemen metsäselänteen, Itäväylän, Hermannin rantatien ja Hämeentien väliin.

Pöntöissä pesivää lajistoa sekä harmaahaikarayhdyskuntaa seurasi Eero Haapanen. 

Vuoden 2014 parimäärät/reviirit (suluissa v. 2013)

Vesilinnut

laulujoutsen                 1 (0)

kyhmyjoutsen             7 (6)

kanadanhanhi             2 (0)

sinisorsa                       123 (61)

harmaasorsa               2 (1)

lapasorsa                     8 (7)

haapana                       16 (12)

tavi                               14 (7)

heinätavi                     3 (1)

tukkasotka                   2 (3)

telkkä                           37 (34)

isokoskelo                   3 (2)

tukkakoskelo               1 (1)

silkkiuikku                    46 (45)

nokikana                     39 (21)

Vesilintulajeja pesi 15 (kun rantakanoihin kuuluva nokikana lasketaan mukaan), mikä on eniten v. 1986 alkaneissa seurantalaskennoissa. Laulujoutsen (1 pari) ja kanadanhanhi (2 paria) olivat uusia pesimälajeja seuranta-alueella. Kahtena edellisenä vuonna pesineen, mutta pitkään lajistosta puuttuneen punasotkan pesintä ei tänä vuonna varmistunut.

Parimäärä, 305, on suurin sitten v. 1992. Vuosina 2010 – 2013 parimäärä on vaihdellut 183 – 233 välillä (suurin osa vesilinnuston kokonaisparimäärän vaihtelusta selittyy sinisorsan runsauden vaihtelulla). Vain yhden lajin parimäärä väheni (tukkasotka).

Leuto talvi ja aikainen kevät lienevät suurin syy sinisorsan parimäärän kaksinkertaistumiseen verrattuna vuoteen 2013. Selvää kasvua on kuitenkin havaittavissa myös vuosiin 2010 – 2012 nähden (jolloin sinisorsien parimäärät 62 – 84).

Tavi runsastui muutaman vuoden takaiselle tasolle (v. 2012 – v. 2013 7 paria, kun taas v. 2009 – v. 2011 12 – 18 paria).

Nokikanoja pesi lukuisammin kuin yhtenäkään seurantalaskentavuonna. Parimäärä kasvoi ilahduttavasti v. 2013 notkahduksen jälkeen ja laji oli myös selvästi runsaampi kuin edellisinä hyvinä vuosina v. 2011 ja v. 2012 (33 ja 34 paria). Keski-Euroopan ankara lopputalvi v. 2013 lienee syynä pesivien parien vähäisyyteen tuona keväänä.

Kuten viime vuosina, pesi huomattava osa silkkiuikuista v. 2014 kahdella ruokosaarekkella Kivinokan pohjoisrannalla (34 paria). Kolonioista suurempi (27 paria) sijaitsee suojelualueen ulkopuolella.

Kahlaajat

meriharakka               2 (0)

pikkutylli                     4 (3)

töyhtöhyyppä           23 (15)

rantasipi                     10 (7)

punajalkaviklo           3 (2)

lehtokurppa               2 (1)

taivaanvuohi               8 (5)

Töyhtöhyypistä 5 paria pesi hoitoniityillä, loput 18 pelloilla. Ruoikon levittäytyminen hoitoniityillä on vähentänyt töyhtöhyypälle, mutta myös pikkutyllille ja punajalkaviklolle soveliaita pesimäympäristöjä. Esimerkiksi töyhtöhyyppiä pesii n. puolet vähemmän verrattuna v. 2007 tehtyä koneellista niittoa välittömästi seuranneisiin vuosiin (v. 2008 10 paria, v. 2009 7 paria).

Petolinnut

kanahaukka               1 (1)

nuolihaukka               1 (1)

sarvipöllö                   1 (1)

lehtopöllö                   1 (0)

Kanahaukka sai kolme, sarvipöllö kolme ja lehtopöllö viisi poikasta lentoon

Hoitoniittyjen avomaan varpuslinnut

keltavästäräkki         11 (6). Pareista v. 2014 Lammassaari 9, Purolahti 2.

sitruunavästäräkki   2 (3)

niittykirvinen             19 (10). Pareista v. 2014 Lammassaari 15, Purolahti 4

Keltavästäräkkejä pesii hoitoniityillä selvästi vähemmän kuin v. 2007 toteutettua ruoikon niittoa välittömästi seuranneina vuosina: esimerkiksi Purolahdella v. 2008 8 ja v. 2009 11 paria. Vastaavasti ruoikkolajit (ruokokerttunen ja pajusirkku) ovat runsastuneet hoitoniityillä huomattavasti.

Rantakanat ja yölaulajat

ruisrääkkä                 1 (1)

kaulushaikara           3 (1)

luhtakana                 5 (4)

luhtahuitti                 2 (1)

pikkuhuitti                 1 (0)

liejukana                   1 (0)

satakieli                     56 (69)

viitasirkkalintu         3 (0)

luhtakerttunen         13 (10)

viitakerttunen           30 (30)

rastaskerttunen       9 (8)

Ruisrääkällä oli reviiri Keinumäellä, pikkuhuitilla Pornaistenniemessä (edellisen kerran pikkuhuitilla oli reviiri Vanhankaupunginlahdella v. 2004). Luhtakanareviireistä neljä sijoittui Pornaistenniemen – Säynäslahden – Keinumäen alueelle, yksi Purolahdelle. Luhtahuitit asettuivat Pornaistenniemeen ja Purolahdelle, liejukana Pornaistenniemeen.

Viitakerttunen esiintyi jo toisena vuonna peräkkäin tavanomaista runsaampana (kaikkiaan viitakerttusia lauloi 36 paikalla, mutta kaikki eivät muodostaneet pysyvää reviiriä). Eniten rastaskerttusia lauloi Saunalahdella, jossa viisi reviiriä.

Lokkilinnut

Yhdenkään lokkilintulajin pesintä ei varmistunut seuranta-alueella. Todennäköisesti selkälokkeja pesii 1 – 2 paria Kyläsaaren ja Arabianrannan alueella sekä muutamia kalalokkipareja. Laskenta-alueen välittömässä läheisyydessä noin kymmenen lapintiiran kolonia (Eero Haapanen).

Muita huomionarvoisia lajeja

harmaahaikara       26 (22)

uuttukyyhky             33 (33) (aloitettujen pesintöjen määrä kevään 1. tarkistuksessa)

käki                           1 (1)

pikkutikka                 6 (6)

käenpiika                 2 (3)

kivitasku                   8 (5)

pensastasku             3 (2)

tiltaltti                       1 (0)

viiksitimali               2 (0)

pikkulepinkäinen     1 (1)

kottarainen               31 (30)

peltosirkku               1 (1)

Harmaahaikarat pesivät onnistuneesti Klobbenilla. 18. kesäkuuta näkyi Isoja poikasia 60 (60/26 = 2,3 poikasta/pari). Todellisuudessa poikasten määrä lienee hieman suurempi, sillä osa pesistä jäi lehvästön taa piiloon. Vuonna 2013 Eero Haapanen laski 69 isoa poikasta/22 asuttua pesää (3,1 poikasta/pari).

Viiksitimaleita pesi vähintään kaksi paria Pornaistenniemen ja Keinumäen välisessä ruoikossa (koska kattavia ruoikkolaskentoja ei tehty, parimäärä saattoi olla suurempi).

Peltosirkulla oli jo toisena vuonna peräkkäin reviiri Etu-Viikin pelloilla.

Vesilintujen pesinnän onnistumisesta

Sinisorsan pesintä sujui, kuten aiempina vuosina, heikosti. Eri poikueiksi tulkittuja poikueita havaitsin poikuelaskennoissa (18.6 – 8.7) 15 (v. 2013 10)). Varttuneita poikueita (n. neljän viikon ikään ehtineitä) näin vain 7 (v. 2013 6). Parimäärään (123) suhteutettuna siis alle joka kymmenes pari sai kasvatettua poikueen turvalliseen ikään.

Suurin osa sinisorsien pesinnöistä tuhoutuu haudontavaiheessa tai ensimmäisinä vuorokausina kuoriutumisen jälkeen. Yhtenä merkittävänä syynä pesinnän epäonnistumiseen on ulkoilupoluilta rantametsiin poikkeavien ihmisten aiheuttama tahaton häirintä. Kun sinisorsanaaras säikähtää pois pesältään, ovat varikset nopeasti paikalla (munia kadonnee myös minkkien, supikoirien ja kettujen suihin). Pieniä poikasia syövät sekä varikset että isot lokkilinnut.

Telkkien poikastuotto oli vielä sinisorsaa huonompi: 37 pesivää paria tuotti vain kolme varttunutta poikuetta (v. 2013 10). Poikuelaskennoissa näin vesillä vain 4 poikuetta (v. 2013 10). Myöskään pitemmällä aikavälillä, 21.5 – 8.7, en havainnut kuin 7 eri poikuetta (VKL:n ensimmäinen poikue nähtiin 11.5 (7 pientä poikasta puhdistamon altaassa (E.Haapanen)). Kaikki isoiksi varttuneet poikueet viihtyivät Viikin vanhan puhdistamon altaalla.

Telkkäpoikueet näyttävät häviävän pian pesästä hyppäämisen jälkeen. Mihin? Ainakin varisten olen nähnyt nappaavan pieniä telkänpoikia suoraan vedestä.

Silkkiuikkujen poikuemäärä oli tavanomainen: 13 eri poikueeksi tulkittua poikuetta (myös v. 2013 13), mutta varttuneiden poikueiden määrä vähäinen: 5 (v. 2013 6).

Vähäinen isojen poikasten määrä saattoi johtua siitä, että aloitin poikuelaskennat varhaisen kevään vuoksi n. viikkoa aiemmin kuin tavallisesti – toisin kuin esim. sinisorsilla ja telkillä, ensimmäiset silkkiuikkupoikueet näkyivät kuitenkin tavalliseen tapaan touko-kesäkuun vaihteessa, eivät normaalia aiemmin, kuten aikainen kevät olisi antanut olettaa (poikueet eivät siis olleet ehtineet varttuneeseen ikään viimeiseen laskentaan mennessä). Toisaalta osa silkkiuikkuemoista kuljettaa poikueensa pois lahdelta poikasten ollessa vielä melko pieniä (ravintokilpailun vuoksi?) – tästä syystä todellinen poikueiden ja varttuneiden poikueiden määrä saattoi olla havaittua suurempi.

Merivedenpinnan korkeuden vaihtelu oli koko haudonta-ajan vähäistä, eikä myrskyjä esiintynyt, joten munia ei näistä syistä huuhtoutunut veteen.

Sen lisäksi, että nokikanan parimäärä kasvoi, myös pesintä onnistui hyvin. Havaitsin eri poikueita 31 (kun parimäärä 39), kun taas v. 2013 ainoastaan 9 poikuetta (tällöin 21 paria). Varttuneita poikueita näkyi 14 (v. 2013 2).

Kuten silkkiuikulla, varttuneiden poikueiden osuus olisi luultavasti ollut suurempi, jos viimeinen laskenta olisi ollut viikkoa myöhemmin (poikaset eivät ehtineet kasvaa isoiksi ennen viimeistä laskentaa). Nokikanapoikueita kuoriutui hyvin pitkällä aikavälillä: ensimmäiset vasta kuoriutuneet poikaset näin 27.5, mutta suurimman osan kesäkuun toisella viikolla, ja toisaalta myöhäisimmät kesä- heinäkuun vaihteessa (osa ehkä uusintapesyeitä).

Nokikana näyttää onnistuvan pesinnässään Vanhankaupunginlahden vesilintulajeista parhaiten. Sekä haudonta- että poikasvaiheen tappiot ovat pieniä. Pesäkummut ovat avoveden äärellä turvassa häiriöiltä, joita kuivemmalla maalla pesivät vesilinnut kohtaavat. Kummut ovat myös sen verran korkeita, että vedenpinnan nousu harvoin tuhoaa munapesyeitä. Koska upos- ja kelluslehtinen kasvillisuus on lisääntynyt erityisesti Saunalahdella, Ryönälahdella ja Purolahdella sekä Hakalanniemen edustan lahdella, on sekä eläin- että kasviperäistä ravintoa aiempaa enemmän tarjolla poikasten kasvaessa.

Seitsemän kyhmyjoutsenparia tuotti ainakin neljä poikuetta: 4,4,5 ja 6 poikasta. Kuuden poikasen poikueessa oli yksi valkoinen ns. puolalaista värimuotoa oleva poikanen (v. 2013 kuuden poikasen poikueessa kolme valkoista). Kaksi kyhmyjoutsenen pesää oli hyvin lähekkäin, vain n. 40 m etäisyydellä toisistaan Saunalahden länsireunan ruokosaarekkeella.

Laulujoutsenpari sai vesille neljä poikasta (haudonta alkoi n. 10.5 ja ensimmäinen havainto poikueesta 17.6). Tuntemattomasta syystä poikue kuitenkin menehtyi (23. 6 poikasia jäljellä kolme, mutta seuraavana päivänä vain emot). Emot toivat poikasensa Lammassaaren hoitoniitylle, jossa varisten havaittiin häirinneen niitä. Kylmä ja sateinen sää kuoriutumista seuranneina päivinä saattoivat myös heikentää poikasia. Laulujoutsenet saattoivat olla samoja kuin kevään 2013 Hakalanniemen edustan lahdella reviiriä puolustanut kihlapari. Kokemattomuudella saattoi olla osuutensa pesinnän epäonnistumisessa.

Kokkoluodon itäisessä poukamassa hautonut kanadanhanhi jätti pesinnän kesken, mutta Klobbenilla pesinyt pari sai poikaset vesille (Toinen emoista, ilmeisesti naaras, oli siipirikko (ehkä Purolahdella maaliskuussa voimalinjaan lentänyt lintu)).

Myös seuraavilla vesilinnuilla näin poikueita: haapana (4 poikuetta), harmaasorsa (2 poikuetta), tavi (1 poikue), tukkasotka (1 poikue)).

 

Kattavampaa tietoa Vanhankaupunginlahden linnustonseurannasta löytyy Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisusta (20/2013): Helsingin Vanhankaupunginlahden linnustonseuranta 2012. Vuosien 2000 – 2012 yhteenveto. Mikkola-Roos Markku; Rusanen Pekka; Lehikoinen Aleksi; Haapanen Eero; Pynnönen Petro; Sarvanne Hannu.

Jaa tämä juttu:Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter
Email this to someone
email