Yölaulajaretki Pitkäjärvellä 6.-7.6. retkikertomus

Yölaulajaretki Pitkäjärven tornilta 6-7.6.2015
Sää ei ollut otollisin mahdollinen: alkuillasta sadetta ja tuulta 4-6m/s ennusteessa. Paikalle polkaisi sentään neljä reipashenkistä retkeläistä jopa kunniotettavan matkan päästä naapurikaupungista.

Tornille kuului tuulessa hieman heikosti punavarpunen. Luhtakana ja kaulushaikaran ahkera puhaltelu taas varsin hyvin. Satakielen laulu kiiri kauempaa. Ruokokerttuset olivat vaiti. Järven vesialueella uiskenteli nokikanoja, sinisorsia, kaksi joutsenta, joiden poikanen (yksi pitäisi kuulemma olla) ei erottunut kaislikosta. Pesällään hautoi silkkiuikku. Naurulokit ilmaantuivat noin 90 vahvuudella lentelemään vahvistuksenaan viitisen kalalokkia. Tervapääskyjä kolmisenkymmentä. Yksinäinen varis nuokkui rantapuskassa.

Pieni koukkaus Hämeenkylän kartanoa kohti sillan yli tuotti retkilajeiksi punarinnan, neljä lajia rastaita ja ainakin kolmen satakielen konsertin. Ohitse vilahti seutukunnalla asusteleva nuolihaukka. Lehtokurppa teki yllämme kunniakierroksen.

Kuljeskelu kehäkolmosen ja Pikkujärven välimaastossa ei tuottanut tällä kertaa mitään tulosta. Ei edes käkeä. Talutellessamme pyöriä synkeää metsäpolkua Kakolanmäen juurta Vihdintietä kohti aloitteli lauluaan viitakerttunen. Esitys ei ollut vielä täydessä loistossa, mutta lajityypillinen silti. Ruokokerttusia kuului nyt runsain määrin pensaikossa Vihdintien varrella Pikkujärven puolella. Toisella puolen pellolla naukui muutama töyhtöhyyppä. Pohjustustyötä tehdessämme pari yötä aiemmin näimme Sirkun kanssa raivostuttavan näyn: töyhtöhyypät avuttomina lentelemässä ja kaksi supikoiraa herkuttelemassa niiden munilla tai poikasilla. Mutta nyt oli kosto kohdannut toista supikoiraa: se lojui raatona tienpenkalla! Tien varressa ruokokerttusten jälkeen lauloi vinhalla rytmillä luhtakerttunen, ja näin vertailu äskeiseen viitakerttuseen onnistui mukavasti. Paluumatkalla Pikkujärven kosteikon yli ja toista puolta takaisin kehä kolmoselle tuuli oli yltynyt, eikä yksikään lintu enää laulanut.

Retki oli hauska, ja olosuhteisiin nähden antoisa. Retkilajeja tuli 24: Laulujoutsen, sinisorsa, telkkä, silkkiuikku, kaulushaikara, nuolihaukka, luhtakana, nokikana, töyhtöhyyppä, lehtokurppa, naurulokki, kalalokki, tervapääsky, punarinta, satakieli, mustarastas, räkättirastas, laulurastas, punakylkirastas, ruokokerttunen, luhtakerttunen, viitakerttunen, varis, punavarpunen. Puutteiksi jäivät mm. sirkkalinnut, sekä aina välillä alueella tavattava luhtahuitti. Ja tietysti ruisrääkkä, joka oli
häipynyt, vaikka tuli pohjustusreissullamme aivan viereen. Nisäkässaaliiksi kuolleen supin lisäksi saimme rusakoita, mm. poikastaan ruokkivan emon, sekä yllämme Pikkujärven suolla lepakon.

Seuraavana keväänä saattaa tästäkin retkestä seurata uusinta.
Terveisin Anna-Maija ja Sirkku

Kahlaajaretki Viikkiin 14.7.

Tringan uusi retki, Kahlaajaretki Viikkiin, keräsi paikalle noin 30 osallistujaa tiistai-illaksi. Retkellä käväistiin ensin Hakalan tornissa, josta näkyikin 7 juhlapukuista suosirriä ja yksi juhlapukuinen kuovisirri. Ajankohtaan tyypillisiä kahlaajia kuten suokukkoja, töyhtöhyyppiä ja liroja näkyi runsaasti. Hakalasta siirryttiin Purolahdelle, jossa kahlaajat ovat mukavasti tornin lähistöllä kiikarein nähtävissä. Yksi lapinsirri, mustaviklo, valkoviklo sekä pari kymmentä suokukkoa ja kymmenkunta liroa havaittiin. Ohi lensi ruskosuohaukka ja sääksi nähtiin myös kala kynsissä lahdella. Purolahdelta käveltiin peltojen kautta takaisin Gardenialle. Retki päätettiin järjestää myös ensi vuonna.

Oppaina Otso Häärä ja Jaana Sarvala.

Otso Häärä

Laajalahden Maarin tornin laajennus aiheuttaa katkoja tornin käyttöön.

Hei kaikki !

Uuden tornin työmaa käynnistyy tämän viikon loppupuolella poistamalla tornille johtavasta polusta lankut. Uuden tornin maansiirtotöiden pitäisi alkaa 20.7 alkavalla viikolla jolloin kulku vanhalle tornille töiden kestäessä on poikki työturvallisuus- ja asiakasturvallisuuden takia yrittäjien vaatimuksesta. Työajan ulkopuolella tornia voinee käyttää normaalisti.

Tornille johtava polku rakennetaan uudelleen sorapintaisena.  Uuden tornin rakennustyöt käynnistyvät pohjatöiden valmistuttua ja silloinkin vanhan tornin käyttö voi olla rajoitettua työmaan ollessa käynnissä. Rakennustöiden kokonaiskesto riippuu urakoitsijoista ja heidän aikatauluistaan ja valmistumisajankohtaa on vaikea vielä arvioida luotettavasti. Osa uuden avatun tornin täydennystöistä tehdään MH:n omana työnä alkusyksystä ( penkit, lisävarusteet, vanhan ja uuden tornin yhdistäminen jne.) Työmaahan liittyvää ohjeistusta on myös polun alkupäässä olevassa taulussa.

Metsähallitus pahoittelee rakennustöistä aiheutuvia rajoituksia mutta ne ovat välttämättömiä uuden tornin aikaansaamiseksi. Elfvikin vanha torni palvelee käyttäjiä ja toiveena on että havainnointia keskitetään sinne rakennustöiden ajaksi.

Tringan kesärallin tulokset

 

TRINGAN KESÄRALLI 11.7.2015 – TULOKSET:

1. Vanhat Sohvit (Jukka Hintikka, Janne Koskinen, Jari Laitasalo, Tuomas Seimola, Taavi Sulander) – 129 lajia. Ässät: Cha hia, Plu apr, Bub bub
2. Saunasedät (Matti Nieminen, Petro Pynnönen, Johannes Silvonen, Jan Södersved) – 122 lajia. Ässät: Cal fer, Cep gry
2. Umpisetti (Jyri Heino, Kalevi Hiironniemi, Antti Mikala, Asko Rokala, Ari Veijalainen) – 122 lajia. Ässät: Num arq, Den min
4. Torpan pojat (Jyrki ja Touko Torppa) – 116 lajia. Ässät: Acc nis
5. Team Luukki (Margus Ellermaa, Vesa Oksanen) – 113 lajia. Ässät: Tet uro, Nuc car
6. Terveelliset elämäntavat (Samuli Lehikoinen) – 106 lajia. Ässät: Phy des
7. Fennovoima (Otso Häärä, Sanna Jantunen, Eija-Leena Laiho, Ninni Mikkonen) – 92 lajia.
8. Karjalan keräilyerä (Antti Hämäläinen, Jukka Salminen) – 74 lajia. Ässät: Fal col

Tringan kesäralli käytiin viime lauantaina. Ralliin osallistui 8 joukkuetta, joista kaksi otti osaa ekosarjaan ja loput osallistuivat perinteisellä tavalla autolla liikkuen. Rallin voiton vei joukkue Vanhat Sohvit (J. Hintikka, J. Koskinen, J. Laitasalo, T. Seimola, T. Sulander) tuloksella 129 lajia. Ekosarjan voiton nappasi Team Luukki (M. Ellermaa, V. Oksanen) tuloksella 113 lajia. Yhteensä rallissa havaittiin 151 lajia. Ralliaika oli 14 tuntia (klo 0.00-14.00) ja rallin purku pidettiin Espoon Pub Olariuksessa.

Rallipäivän sää oli vaihteleva: Yö oli tyyni, mutta sadekuurot haittasivat yölaulajien kuuntelua hetkittäin. Aamua kohti sää kirkastui. Aamupäivällä aurinko pääsi esiin, tuuli yltyi päivän mittaan ja iltapäivällä saatiin niskaan paikoin taas sadekuuroja.

Rallikunniksi valittiin Espoo ja Vihti tämänvuotisen Nuuksion pesimälinnuston kartoituksen vuoksi. Tässä vaiheessa kesää joidenkin lajien laulukausi alkaa jo olla ohi, ja tämä toi lisähaastetta rallijoukkueille. Metsässä vietetyistä tunneista huolimatta muutamista suhteellisen yleisistä pesimälajeista, kuten tiltaltista, kultarinnasta, hömötiaisesta tai punatulkusta kertyi vain vähän havaintoja. Hiirihaukkaa, harmaapäätikkaa tai pyrstötiaista ei havaittu lainkaan. Ässiä, eli ainoastaan yhden joukkueen rallissa havaitsemia lajeja, oli yhteensä 12: varpushaukka, ampuhaukka, metso, tylli, kapustarinta, kuovisirri, kuovi, riskilä, huuhkaja, pikkutikka, idänuunilintu sekä pähkinähakki. Vertailun vuoksi: Viime vuonna kesäkuun lopulla Inkoossa ja Siuntiossa käydyn 14 tunnin rallin kokonaislajimäärä oli 159 ja voitto irtosi 129 lajilla. Kesärallin täyden lajilistan voi pyytää osoitteesta: ohjelma@tringa.fi

Ohjelmatoimikunta kiittää kaikkia ralliin osallistuneita joukkueita! Seuraava Tringan ralli on joulukuussa järjestettävä perinteikäs itsenäisyyspäivän ralli.

 

Kesäralli-2015

Voittajajoukkue Vanhat Sohvit staijaa Espoon Finnoolla. Kuva: Janne Koskinen.

Ruokki&kiislaretki Aspskärille 4.7.15

Retki Loviisan Aspkärille starttasi 07. Täysi bussi ajoi Helsingistä Kotkaan, josta hyppäsimme paattiin, joka vei meidät ruokkilinnuista tunnetulle Aspskärin läheiselle luodolle. Paikka on Suomen tärkein etelänkiislan pesimäkolonia ja hyvin merkittävä ruokin pesimäsaari. Laivamatka Kotkasta kesti reilut kolme tuntia. Menomatka mentiin sisäsaariston reittiä ja matkalla nähtiin retkilajeiksi perusvesilintuja. Kaksi pesivää kalasääksiparia myös havaittiin, yhteensä sääksiä nähtiin retken aikana seitsemän. Menomatkalla havaittiin myös mm. kuikka, parvi mustalintuja, parissa paikassa suosirrejä luodoilla ja lähellä Aspskäriä ensimmäiset ruokkilinnut.

Paikan päällä meno oli kuin Norjan lintusaarilla: satoja ruokkia ja parisen kymmentä etelänkiislaa havaittiin pyörimässä saaren ympärillä aivan veneen vieressä. Jonkin verran riskilöitä myös, mutta ne olivat vähemmistönä ruokkeihin nähden. Viitisen suosirriä oli myös luodolla. Paikalla viivyttiin parisen kymmentä minuuttia kuvaamassa ja ruokkilintuja ihailemassa.

_DSC7626

Ruokkilintujen pesimäluoto. Etualalla etelänkiisla. Huomaa ruokkia vaaleampi selkä, roikkuvat jalat ja terävä nokka.

_DSC7735

Vertailussa etualalla ruokki (vas) ja etelänkiisla (oik). Huomaa edellisessä kuvassa mainitut erot.

_DSC7649

Ruokkeja päästiin ihailemaan lähietäisyydeltä.

_DSC7522

Ruokkilinnut pesivät kivenlohkareiden välissä. Löydätkö kuvasta etelänkiislan?

 

_DSC7538

Säpinää luodolla ja sen ympäristössä.

_DSC7563

Suosirrejä ruokkien lomassa kalliolla.

Paluumatkalla ajettiin vielä Aspskärin rantojen läheltä. Yksi luotokirvinen nähtiin, lisäksi viitisentoista suosirriä paineli veneen vierestä länteen. Karikukkoa etsittiin tuloksetta. Kaksi paikallista merikotkaa näyttäytyi. Loppumatka sujui monilta kahvion puolella puolitorkuksissa.

Sataman jälkeen yritimme vielä bongata kirjokerttu Kotkan Hovinsaaresta, siinä onnistumatta. Retkilajilista karttui kuitenkin sellaisilla harvinaisuuksilla kuin niittykirvinen, pajusirkku, kiuru, kivitasku ja ruokokerttunen.

Retken lajimäärä 72. Oppaina Jaana Sarvala ja allekirjoittanut, epävirallisena oppaana myös Jouni Rytkönen. Kuskina Antero.

 

Otso Häärä

 

 

Tringa vaatii panoksia Vanhankaupunginlahden Natura-alueen hoitoon

Tiedote 2.7.2015

Tringa antoi 30.6. lausunnon Helsingin ympäristölautakunnalle Vanhankaupunginlahden lintuvesi – Natura-alueen uudesta hoito- ja käyttösuunnitelmasta, joka ulottuu vuoteen 2024.

Tringa pitää uudessa suunnitelmassa esitettyjä toimenpiteitä edelliseen verrattuna riittävämpinä. Tringa korostaa, että kaikki suunnitelmassa esitetyt hoitotoimet ovat välttämättömiä rikkaan linnuston ylläpitämiseksi ja lajien elinolosuhteiden parantamiseksi. Tällä hetkellä Vanhankaupunginlahden suojeltavan linnuston tila on heikko, sillä lajisto on kärsinyt hoidon puutteen vuoksi. Varsinaisten hoitotoimenpiteiden lisäksi konkreettinen edistys olisi nimetyn koordinaattorin palkkaaminen, jonka vastuulla olisi edistää hoito- ja käyttösuunnitelman toimeenpanoa. Lisäksi lahden yli kulkeva voimalinja tulisi poistaa.

Tringan lausunto on kokonaisuudessaan luettavissa täältä.

IMG_0745

Huippuvuoret 10.-16.6.2015 Retkikertomus

Teksti: Jukka Hintikka

 

Tringa järjesti retken Huippuvuorille neljättä kertaa
10.-16.6.2015. Mukana oli 15 tringalaista retkeläistä sekä Jukka
retken vetäjänä ja oppaana. Sattumalta samalle laivalle osui pari muutakin
suomalaista lintuharrastajaa. Havaitsimme 36 lajia lintuja ja 10 lajia
nisäkkäitä.

Saavuimme 10.6. perille Huippuvuorille alkuiltapäivästä, ja aloitimme heti
tutustumisen Longyearbyenin lähistön lintuihin  pulmunen lauloi jo lentokentän
parkkipaikalla. Muita varpuslintuja ei retkellä havaittukaan. Vietimme ensin
kaksi yötä Huippuvuorten suurimmassa taajamassa Longyearbyenissä (n. 3000
asukasta).

Ensimmäisenä päivänä peruslajit, kuten pulmunen, haahka,
kyhmyhaahka, merisirri, pikkuruokki, pikkukajava, isolokki ja merikihu tulivat
äkkiä tutuiksi. Yllätyksinä havaittiin komea vanha allihaahkakoiras koiratarhan
lammikossa ja palsasirri Adventdalenin niityllä, ja pari onnekasta retkeläistä
pääsi näkemään jäälokin jo ensimmäisenä yönä.

Toisena päivänä huristeltiin tilataksilla edestakaisin, jolloin jäälokki liihotteli
odotetusti loppuseurueen maailmanpinnalistalle, kun vanha lintu suoritti hienon
ylilennon koiratarhalla. Myöhemmin iltapäivällä vanha jäälokki palasi vielä
rantaan, josta sen taisi joku ehtiä vielä näkemään. Palsasirrejä osoittautui
olevan kaksi  laji on havaittu Longyearbyenissä 2000-luvulla lähes vuosittain
(myös soidinta), joten paikalliset ornit odottavat pesintää. Nisäkäspuolelta naaleja
näkyi myös ilahduttavan monta, ja ne olivat karvanlähdöltään hauskasti eri
vaiheissa: yksi oli melkein täysin talvipukuinen, yksi kesäpukuinen ja valtaosa
siitä väliltä.

Iltapäivällä 12.6. nousimme M/S Nordstjernen-alukseen, josta tuli kotimme
seuraavien neljän päivän ajaksi. Juuri risteily pohjoisrannikolle lisää
Huippuvuorille suuntautuvien matkojen hintaa, mutta rahalle saa kyllä
vastinetta. Vaikka reissun 36 lintulajista ehdimme nähdä Longyearbyenissä jo 30
(iso- ja leveäpyrstökihu, meri- ja tiiralokki, kapustarinta sekä karikukko havaittiin vain
laivamatkalla), niin nisäkäslajeista sen sijaan havaitsimme Longyearbyenissä
vain kaksi (+ määrittämättömän hyljelajin), joten niitä nähdäkseen laivamatka
on varmasti hintansa väärti.

Ensimmäinen pysähdys oli venäläisten kaivoskaupungissa Barentsburgissa, jossa
sai nauttia mm. paikallisen panimon (maailman pohjoisimman sellaisen) tuotteita
ja päästä katsomaan erikoista musiikkiesitystä. Lintumielessä Barentsburg ei
ole kuitenkaan erikoinen:  rakennusten ahkera remontointi on jopa häätänyt
ikkunalaudoilla pesineet pikkukajavat muualle.

Merenkäynti oli melko kovaa, Nordstjernen heilui suuntaan ja toiseen, mutta
merilintuja näkyi kannelta tasaiseen tahtiin. Ensimmäiset leveäpyrstökihut
näkyivät heti Isfjordenin suun jälkeen, ja varsinainen ensimmäisen aamun
ilopilkku oli pikkutunneilla pohjoiseen muuttanut tiiralokki, jonka näki
kuitenkin vain muutama retkeläinen. Ankkuriin pääsimme aamulla kauniiseen
Magdalenefjordeniin, mutta käynti maissa kumiveneillä jätettiin väliin tuulen
vuoksi.

Myös näkyvyys heikkeni, kiitos lumi- ja räntäsateen, mikä toki vähensi
näkyvyyttä ja staijausintoa, mutta silti ehdimme nähdä Huippuvuorten
luoteisnurkan saaristossa valtavasti pikkuruokkeja ja pohjankiisloja,
ja löytyivätpä erään luodon lumikentiltä ensimmäiset jääkarhun jäljetkin.

Sää kuitenkin kaunistui seuraavaksi yöksi, ja puolen yön aikaan kannella
olleille oli tarjolla kauniita ajojäitä, joiden ympäriltä löytyi isolokkien ja
pikkukajavien seurasta myös grönlanninlokki. Pikkutunneille jaksaneet
palkittiin retken ensimmäisellä jääkarhulla: uros tallusteli Woodfjordenin suun
rannalla kohti pohjoista. Nukkumassa olleista ehdittiin herättää useimmat,
tosin hieman pahennusta aiheuttaen: muuan jenkkimatkustaja valitti myöhemmin
pelästyneensä hullujen suomalaisten kohkausta keskellä yötä.

Ajelimme aamupäivän pitkin Liefdefjordin saaristoa lisäjääkarhut mielessä
kauniissa, kirkkaan auringonpaisteisessa säässä. Näimme ilahduttavan paljon
haahkoja, kaakkureita, sepelhanhia ja jonkin isovesipääskynkin, mutta nallet
pysyttelivät pitkään piiloissaan. Rannalla lötkötelleet retken ensimmäiset
mursut herättivät kuitenkin ihastusta.

Melko läheltä Liefdefjordenin pohjukan jäitä löytyi lopulta uroskarhu peuran
raadolta. Laiva saatiin parkkiin hyvään myötävaloon melko lähelle rantaa, joten
lötköttelyä ja saaliin sulattelua saatiin seurata kelpo tovi.

Matkan jatkuttua kohti Monacobreenin jäitä löytyi vielä naaraskarhu poikasensa kanssa. Nämä
nallet kulkivat pitkän matkan jäälautoilla toisinaan kävellen, toisinaan jonkin
välin uiden. Naaraalla oli kaulassa satelliittipanta, jollaisia on kiinnitetty
sekä Huippuvuorilla että arktisessa Kanadassa. Kyse lienee ollut naaras N23882,
jota voi seurata osoitteessa

http://wwf.panda.org/what_we_do/where_we_work/arctic/wildlife/polar_bear/tracker/

Liefdefjordenin pohjukassa laivan yli lensi myös kaunis vanha tiiralokki, joka
jäi kauemmas jäänreunaan hyörimään pikkukajavien seuraan.

Piipahdimme ensin pienellä kumiveneajelulla ja hieman myöhemmin kirkkaassa
säässä maissa vuonon suulla Worsleyhamnan lumilakeuksilla, jossa rohkeimmat
piipahtivat myös uimassa. Vesi ei ollut sen kylmempää kuin kotimaisessakaan avannossa.

Laivalta näkyi Liefdefjordenin suulla retken ensimmäinen valas, joka
oli melko kaukana lahden suulla sukellellut lahtivalas.

Ruoan jälkeen oli aika suunnata kohti retken pohjoisinta pistettä, 80. leveysasteen
pohjoispuolella sijaitsevaa Moffen-saarta. Saari on suojelualue, jolle ei saa
nousta maihin mutta jolla tavataan mm. tiiralokkeja ja mursuja. Matkalla näkyi
pieni maitovalasparvi. Ylitimme 80. leveysasteen asianmukaisesti
kuohuviinilasia kilistäen ja lähestyimme saarta niin lähelle, että
mursuyhdyskunnan tarkastelu onnistui vaivatta kiikareillakin. Rannalla
lötköttikin noin 80 mursun porukka. Lintupuolesta vastasi pikku parvi
hrota-sepelhanhia, muutama isokihu, runsaasti isolokkeja sekä pikkukajavia ja
kaksi kaunista, vanhaa tiiralokkia, jotka kovassa tuulessa lentelivät saaren
rannassa hakien ruokaa jäälauttojen välistä.

Viimeinen kokonainen laivapäivä vietettiin Kongsfjordenin ympäristössä.
Aamiaisaikaan näimme melko vaatimattomia mutta silti elämää viliseviä
lintuvuoria Krossfjordenilla, ja aamupäivällä nousimme maihin Ny Ålesundissa,
joka on tutkimuskeskukseksi muutettu entinen kaivostaajama. Näkyvin laji oli
lapintiira, joita pesii sorateiden varsilla läpi koko kylän. Lisäksi Ny
Ålesundin rantaniityillä jolkotti pari naalia, laiturin lähistöllä lepäili
nuori merilokki ja yli lensi pari karikukkoa. Ohjelma mahdollisti myös maailman
pohjoisimmassa postikonttorissa piipahtamisen  tosin jokainen sieltä lähetetty
kortti kuljetettiin takaisin M/S Nordstjerneniin, joka hoitaa postiliikennettä
Ny Ålesundin ja Longyearbyenin välillä.

Jäljellä oli enää paluu Prins Karls Forlandin länsipuolelta Isfjordenille ja
Longyearybyeniin. Matkalla nähtiin vielä pari mursua, saman verran lahtivalaita,
muutama leveäpyrstökihu ja vähän ennen Isfjordenin suuta suuri sillivalas. Vihoviimeiset
kannella sinnitelleet palkittiin vielä kahden kapustarinnan ohilennolla.

Aamuyöstä palasimme Longyearbyenin laituriin, josta matkasimme bussikyydillä
lentokentälle. Kotiin lensimme Oslon ja Tukholman kautta. Reissun yleistä onnistumista
kuvannee se, että yksi retkeläinen nimesi retken pahimmaksi pettymykseksi sen,
että joutui syömään kahdella peräkkäisellä aterialla samaa jälkiruokaa.
Kuvia Huippuvuorilta on nähtävissä osoitteissa

http://www.dickforsman.com/gallery/svalbard-june-2015/

http://markkujamsa.1g.fi/kuvat/Svalbard+Jun+2015/

http://jarikostet.kuvat.fi/kuvat/HUIPPUVUORET_2015/

Lajilista:

1. Lyhytnokkahanhi: päivittäin 5-18 yksilöä. Useita pareja
pesii Longyearbyenin liepeillä Adventdalenissa.

2. Valkoposkihanhi: päivittäin 4-200 yksilöä. Tavallinen pesimälaji
lintuvuorten jyrkänteillä.

3. Sepelhanhi (alalaji hrota): kolmena päivänä 3-25 yksilöä. Longyearbyenin
liepeillä näimme vain kolme yksilöä, enimmät nähtiin pohjoisrannikolla
(Moffen).

4. Tavi: Longyearbyenissä 1/1 ja 1/.

5. Jouhisorsa: Longyearbyenissä 2/2.

6. Haahka: päivittäin 80-2000 yksilöä. Haahkoja on helppo havainnoida
Longyearbyenin koiratarhan ympäristössä, jossa niitä pesii satamäärin suojassa
naaleilta. Huippuvuoret on nimialalajin ja borealis-alalajin
vaihettumisvyöhykettä, joten monilla haahkoilla on meikäläistä keltaisempi
nokka ja pienet valkoiset purjeet selässä. Oppikirjanäköiset borealikset ovat
kuitenkin harvassa.

7. Kyhmyhaahka: päivittäin 1-40 yksilöä. Kyhmyhaahkaan on helppo tutustua
Longyearbyenin ympäristössä, mutta laivalta sen näkeminen on varsin vaikeaa.

8. Allihaahka: koiras saapumispäivänämme Longyearbyenissä. Laji ei ole
jokavuotinen vieras Huippuvuorilla.

9. Alli: päivittäin 5-15 yksilöä, tosin yhtenä laivapäivänä laji jäi
puuttumaan.

10. Kiiruna: Longyearbyenin ympäristössä rinteillä 5-7 yksilöä, yksi kukko myös
Barentsburgissa. Reviiriä pitävät koiraat ovat kokovalkoisia ja melko helposti
havaittavia jyrkänteiden päällä istuessaan, mutta laivalta niitä on hyvin
hankala havaita. Sikäläiset kiirunat ovat Huippuvuorille ja Frans Joosefin
maalle endeemistä alalajia hyperborea, joka on suurempi kuin meikäläinen
alalaji. Laji on Huippuvuorilla melko tavallinen ja paikkalintu, joten kiirunat
ovat ainoana lintulajina paikalla myös läpi sysimustan kaamoksen.

11. Kaakkuri: yhtenä laivapäivänä jäi puuttumaan, muina päivinä 5-25 yksilöä.
Kaakkureita pesii Longyearybyenin liepeiden pikku lammissa useita pareja.

12. Myrskylintu: tulopäivänä vain 20, kun merelle katselu jäi vähiin. Muina
päivinä havaittiin satoja lintuja, enimmillään 2000 yksilöä laivalta.
Myrskylinnut olivat enimmäkseen tummanharmaata pohjoista muotoa, ja niitä pääsi
seuraamaan laivalta parhaimmillaan kosketusetäisyydellä, kun ne viistivät
laivan peräpuolella ja ohi.

13. Tylli: Longyearbyenissä 4-7 yksilöä, Ny Ålesundissa 3.

14. Pulmussirri: Longyearbyenissä tulopäivänä 6, seuraavana 2 yksilöä.

15. Merisirri: Longyearbyenissä laskimme enimmillään sopivalla laskuvedellä 450
paikallista lintua. Saariryhmän peruskahlaaja, joiden soidinkausi oli hyvää
vauhtia käynnissä. Tapasimme sattumalta paikalla myös norjalaisen
merisirrirengastajan Kjell Mork Sootin, joka on viime vuosien aikana
värirengastanut lipuin pääosin Longyearbyenin rannassa noin 5000 merisirriä.
Näitä on sittemmin luettu myös Suomessa. Tämä kevät oli kuulemma ollut huono
merisirrien merkitsemiselle, sillä lipuilla oli saatu varustettua vain
parisataa uutta yksilöä. Lipullisia merisirrejä näkyi runsaasti, ja kuvasimmepa
myös yhden Stockholm-renkaalla varustetun merisirrin.

16. Suosirri: havaittiin vain Longyearbyenissä, päivittäin 7-38 lintua.

17. Palsasirri: heti tulopäivänä 10.6. yksi lintu Adventdalenissa ja seuraavana
kaksi. Laji on yhä varsin harvinainen Huippuvuorilla, mutta viime vuosina lajia
on tavattu melko säännöllisesti kesäkuussa, ja pesintää pidetään mahdollisena.

18. Karikukko: Ny Ålesundissa kaksi yksilöä.

19. Isovesipääsky: Longyearbyenissä päivittäin 5-12 yksilöä, lisäksi
pohjoisessa Liefdefjordenissa yksi lintu ja Ny Ålesundissa kaksi. Paikalliset
tutkijat asentavat tänä vuonna Longyearbyenin isovesipääskyille
valopaikantimia, joita toivon mukaan saadaan ensi vuonna takaisin
muuttoreittien selvittämiseksi.

20. Leveäpyrstökihu: havaitsimme laivalta pikku parvissa yhteensä 20 lintua,
kaikki enemmän tai vähemmän muuttolennossa.

21. Merikihu: päivittäin 2-15 yksilöä. Pesii jopa Longyearbyenin keskustan
laitamilla.

22. Tunturikihu: 2 yksilöä Ny Londonissa Blomstrandhalvöyalla. Toinen yksilö
oli varsin vaalea muistuttaen hieman pohjoisamerikkalaista ja itäsiperialaista
pallescens-alalajia.

23. Isokihu: havaitsimme laivalta lähinnä yhden ja kahden linnun parvissa
yhteensä ainakin 27 isokihua. Lajia pesii harvakseltaan pitkin rannikkoa.

24. Grönlanninlokki: Longyearbyenissä vanha ja 3kv-lintu paikallisina. Lisäksi
pohjoisrannikolla näimme laivalta toisen 3kv-linnun.

25. Isolokki: saariryhmän ainoa tavallinen iso Larus. Isolokkeja näkyi
päivittäin harvakseltaan 50-120 yksilöä, valtaosin vanhoja lintuja.

26. Merilokki: nuori 2kv-lintu Ny Ålesundissa.

27. Pikkukajava: päivittäin 200-5000 lintua. Suurimmat kajavavuoret jäivät
tällä kertaa näkemättä laivalta.

28. Jäälokki: Longyearbyenissä kaksi eri yksilöä (toisella rengas, toisella
ei).

29. Tiiralokki: laivalta Prins Karls Forlandin kohdalla muuttava lintu
pohjoiseen, yksi lintu Liefdefjordenissa ja kaksi lintua 80. leveysasteen pohjoispuolella
Moffen-saaren rannassa. Moffen on lajin ainoa tunnettu vakituinen pesimäpaikka
Huippuvuorilla.

30. Lapintiira: päivittäin 30-1000 yksilöä. Lapintiirat olivat vasta saapumassa
pesimäpaikoilleen, ja niiden pesintä saariryhmällä venyy säännöllisesti
syyskuun puolelle. Näkyvä laji myös Longyearbyenissä ja etenkin Ny Ålesundissa.

31. Pohjankiisla: tulopäivänä vain 75 lintua, mutta laivalta nähtiin hurjia
määriä. Esimerkiksi 15.6. arvioimme havainneemme noin 15 000 lintua, mikä
saattaa sekin olla alakanttiin.

32. Riskilä: päivittäin pieniä määriä, 70-200 yksilöä.

33. Pikkuruokki: näitä pesii Longyearbyenissäkin runsaasti, mutta pesäpaikat
ovat niin korkealla rinteillä, että niiden näkeminen kunnolla on hankalaa.
Ainoastaan Björndalenissa alimmat pesimäpaikat ovat kohtuullisen helposti
saavutettavissa. Laivalta näitä nähtiin valtavia määriä: eniten näimme 13.6.,
jolloin arvioimme havainneemme noin 100 000 yksilöä. Pikkuruokkeja pesii
Huippuvuorilla 1-2 miljoonaa paria, tosin tarkka arvio on mahdotonta lajin
runsauden ja vaikeakulkuisten pesimäpaikkojen vuoksi.

34. Lunni: Longyearbyenissä näimme vain
muutaman, mutta laivalta näitä näkyi harvakseltaan. Selvästi vähälukuisin
havaitsemamme ruokkilintu, eniten 15.6. Kross- ja Kongsfjordenista noin 100 yksilöä.

35. Pulmunen: laji havaittiin päivittäin, 2-50 yksilöä.
Pulmunen on runsaimmillaan ihmisasutuksen liepeillä Longyearbyenissä, jossa
niiden käytös hyppimässä roskalaatikoiden luona ja terasseilla tuo toisinaan
mieleen varpusen. Laji on ainoa Huippuvuorilla säännöllisesti pesivä
varpuslintu.

36. Kapustarinta: lähtöaamuna kahden linnun parvi.

Nisäkkäät:

1. Jääkarhu: 14.6. Liefdefjordenin alueella neljä yksilöä (1/, 1/, /1 + pull).
Naaraalla oli satelliittipanta.

2. Mursu: havaittiin kahtena päivänä, yhteensä hieman alle sata yksilöä. Eniten
Moffen-saarella.

3. Maitovalas: 14.6. Liefdefjordenin suulla 6 ja 15.6. Kongsfjordenin suulla 1.

4. Lahtivalas: 14.6. kaksi Liefdefjordenilla ja 15.6. kaksi yksilöä
länsirannikolla.

5. Sillivalas: 15.6. yksi yksilö
Isfjordenin suulla.

6. Partahylje: 14.6. kymmenkunta yksilöä. Lisäksi pitkin matkaa muutamia
määrittämättömiä, joista todennäköisesti ainakin osa oli partahylkeitä.

7. Norppa: pohjoisrannikolla 13.6. yksi ja 14.6. Liefdefjordenissa ainakin 8
yksilöä.

8. Kirjohylje: Kongsfjordenissa 15.6. ainakin kuusi yksilöä.

9. Huippuvuortenpeura: päivittäin 4-150 yksilöä. Laji on varsin runsas Longyearbyeninkin
ympäristössä.

10. Naali: Longyearbyenissä eniten 11.6. seitsemän yksilöä, Ny Ålesundissa 15.6.
pari ja lisäksi jokin irtonaali laivalta havaittuna.