Munaretket 1 ja 2, retkikertomus

Munaretket 1 ja 2 Luonnontieteelliseen keskusmuseoon

30 tringalaista kävi tutustumassa Luomuksen yleisöltä suljettuihin soppiin Tringan munaretkillä. Ensimmäisellä retkellä munat olivat tosin tilapäisesti kateissa. Museoavustaja Janne Granroth museon eläinkuntatiimistä johdatteli retkeläiset Kampin ja Töölön katujen alla risteileviin museokäytäviin ja ajallisestikin paikoin toistasataa vuotta taaksepäin.

Saimme tiiviin tietopaketin lintujen konservoinnista. Siinä kun viime vuosisadan alussa säilöttävät linnut saivat tuhdin arsenikkikerroksen säilyäkseen, nykyajan konservoijat saavat työskennellä vähän turvallisemmissa oloissa Eulan-hyönteissuoja-aineen pitäessä ötökät loitolla. Hajuhaittoja ei kuitenkaan nykyäänkään voi välttää. Pilaantuneet linnunmunat kun saattavat toisinaan paineisina poksahdella arvaamattomasti. Munia museolle kertyy esimerkiksi kokoelmalahjoituksina tai kun rengastajat löytävät pesistä kuoriutumattomia munia. Munien saamisessa säilöntäkuntoon ovat oivana apuna museon pienimmät työntekijät. Munat pakastekuivataan, jolloin niiden sisus muuttuu jauhomaiseksi ja munan kuoreen tehdystä reiästä päästetään sisuksiin joukko kuoriaisia syömään sisus puhtaaksi.

Museon linnunmunakokoelma on mahtava, lajimäärältään yksi maailman suurin. Kokoelma sai huomattavan lisän 60-luvulla kun munien keräilijä, teollisuusneuvos Ragnar Kreuger lahjoitti kokoelmansa Helsingin yliopistolle. Oppaamme kertoi Kreugerin kokoelman kuuluvan määrältään ja monipuolisuudeltaan maailman viiden kärkeen. Kokoelma on juuri siirretty Luomukseen Munkkiniemestä. Linnunmunia ei pidetä yleisön nähtävänä mm. siitä syystä, että ei herätettäisi munienkeräilyinnostusta.

Ensimmäisellä retkellä pääsimme seuraamaan tuoreeltaan vast’ikään vastapäisen talon seinään elämänsä päättäneen lehtokurpan tutkimista. Loistutkija Voitto Hankasalmi oli aika lailla innoissaan näin tuoreesta tutkittavasta, tiettyjä lintulajiryhmiä kun päätyy aika harvoin tutkijoille. Kahlaajat ovat yksi tällainen ryhmä, koska ihmisiä ei lietteillä juuri kuljeskele keräämässä talteen mahdollisia lintukalmoja. Saimme ihmetellä lehtokurpan metrin pituista suolistoa ja katsoa mikroskoopista suolesta löytyneitä tuhansia heisimatoja. Kurpan suolistoon heisimadot olivat päätyneet sen syötyä lieroja, jotka puolestaan olivat popsineet heisimadon munia.

Viileissä säilytyshuoneissa oli säntillisessä järjestyksessä kaapeittain ja laatikoittain lintujen nahkoja ja munia. Opas esitteli esimerkiksi huuhkajan siipiä ja lehtopöllöjä. Osa nahoista oli toistasataa vuotta vanhoja. Opastuksen päätyttyä osa retkeläisitä jäi vielä tutustumaan museon yleisönäyttelyihin.

Kaikkia retkellä havaittuja lintulajeja en nyt tässä luettele mutta oli niitä yli sata. Munaretkiä järjestetään jatkossakin, sillä nyt läheskään kaikki halukkaat eivät mahtuneet retkille.

Jaana Sarvala
Tringan retkivastaava

Jaa tämä juttu:Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter
Email this to someone
email