Vestran vitonen 15.5. -retkikertomus

Helluntaiaamun Vestran vitosesta sukeutui lähes tuplavitonen, kun matkamittari retken päätteeksi näytti reilua 9 kilometriä. Sade-ennuste ei ollut lannistanut 3 + 1 tringalais-reippailijaa. Vestranmäen tapaamispaikalta puikahdettiin oitis metsän puolelle. Mutaa ei tältä retkeltä puuttunut, onneksi kaikilla oli kumisaappaat. Keimola- Serena –yhdysreittiä ja sen liepeitä taivalsimme kohti länttä, Vantaa vaihtui tuotapikaa Espooksi. Pian kävi selväksi että retken teemalaji oli tänään laulurastas. Kun edellisen laulu jäi taakse niin seuraava jo yritti laulaa suohon naapuriaan. Hippiäiset, punarinnat, mustarastaat, sepelkyyhkyt ja uuttukyyhky säestivät ja käkikin oli metsään jo saapunut. Onneksi kaikki retkeläiset olivat syöneet aamupalaa, joten käen silmään paskomisesta ei ollut vaaraa. (Vanha kansa uskoi käen paskovan silmään, ellei ole syönyt saman vuorokauden puolella mitään ennen kevään ensimmäisen käen kuulemista. Tämä olisi aiheuttanut monenlaista vaivaa ja vitsausta koko vuodeksi.) Polulla tavattu ukkoetana oli vähän kohmeessa.

Kukkaisaa antia saatiin mm. kevätlinnunsilmistä, imiköistä ja tuomesta, suomuuraimesta, rentukoista. Kurkijärvellä pidettiin evästauko, peilityyntä järven pintaa ei ikävä kyllä halkonut yhdenkään vesilinnun vanavesi. Matka jatkui kohti Tremanskärrin suota. Suon reunalla kuultiin hienosti pikkusiepon laulua. Suota halkovat pitkospuut olivat tosi liukkaat. Tämä ei näyttänyt haittaavan pitkospuilla viihtyvien suurien rantahämähäkkien menoa. Tremanskärrin luontopolku johti aiemmin kuullun pikkusiepon laulualueen toiselle reunalle ja nyt saatiin pikkusieppo näkyviinkin.

Maasto oli paikoin hyvinkin haastavaa: kalliojyrkänteeltä laskeuduttiin liaaneista (tjs) kiinnipitäen, tuulenkaatopuita sai mielensä mukaan ylittää, alittaa tai kiertää, puroja ylittää kahlaten tai liukastellen kaatuneita puunrunkoja pitkin. Yksi retkeläinen vertasi kulkuamme parkouriin. Ehkä tästä tulee Tringalle uusi retkiteema. Herukkapuron varrella lauloi peukaloinen. Korvasieniä löytyi yhden muhennoksen tarpeiksi. Paluumatkalla koukkasimme peltoaukion laitaan, täällä nähtiin/kuultiin keltasirkku, västäräkki, haarapääsky ja pensaskerttu. Sähkölangalla istui kaksi rautiaista. Sade ryöpsähti kunnolla vasta 3 ja puolen tunnin metsäretken loppumetreillä. Retkellä havaittiin myös punatulkku, metsäkirvinen, käpytikka, kirjosieppo, palokärki, harakka, varis, punakylkirastas, sinitiainen, talitiainen, hömötiainen, peippo, pajulintu, sirittäjä, tiltaltti, vihervarpunen. Petolintuja ei nähty yhtään, sentään löytyi 1 varpushaukan sulka:).

Oppaana ja kirjoittanut Jaana Sarvala

Jaa tämä juttu:Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter
Email this to someone
email