Parikkala ja Kitee 26.5.-29.5.2016, retkikertomus

Torstai 26.5.
Parikkalan retki alkoi muutaman minuutin etuajassa, kun innokkaat retkeilijät saapuivat hyvissä ajoin Eduskuntatalon matkailuliikenteen lähtöpysäkille. Tuttu ja turvallinen kuljettajamme Antero lähti johdattamaan joukkoamme kohti Parikkalaa. Viipurinportin ABC:lle jaksettiin vaikeuksitta, siellä ensimmäinen ruokatankkaus. Lappeenrannan erikoisuuksiakin jo jotkut maistelivat, oliko Vety vai Atomi…
Parikkalan keskustassa kävimme paikallisessa S-marketissa varustautumassa 4 päivän ruokailuihin, tuolloin ei vielä tiedetty, että tällä reissulla ei tarvitsisi vatsoja ainakaan nälästä kurnuttaa. Kun paikallisoppaamme Harri oli poimittu kyytiin Parikkalan rautatieasemalta, ajeltiin seuraavaksi suoraan Siikalahdelle. Retki alkoi mukavasti, sillä patotiellä retkeläisten nenien editse muutti heti aluksi matalalla tundrahanhi ja sitten harmaapäätikka vaihtoi maisemaa lentämällä Siikalahden länsirannalta itärannalle. Patotiellä kävellessä kuultiin seuraavaksi sekä luhtakerttunen että kuhankeittäjä. Ja lintutornilla suoraan retkeläisten yli muutti vielä noin 50 tundrakurmitsan parvi.

Siikalahden havaintojA

Siikalahden havaintojA

Ennen saapumistamme majapaikkaamme Mäntyrannan lomakylään pysähdyimme vielä Pohjanrannan lintutornissa. Sieltä näkyi mm. heinätavikoiras, kaksi tylliä ja kaksi suokukkoa.
Mäntyrannan lomakylässä meidät vastaanotti mökkikylän hyväntuulinen isäntä Jukka Laukkanen apulaisensa Jennin kanssa. Kukin sai kantaakseen liinavaatepussukan ja asettuminen 4 hengen mökkeihin sujui mallikkaasti.
Päivällinen oli sovittu klo 18ksi ja kokoonnuimme alueen ruokailutilaan. Isännän kanssa oli etukäteen sovittu runsaasta valikoimasta, mitä kukin syö. Tässä kohtaa ilmeni, että lintuharrastajien ruokailutavat olivat isännälle uutta, hän kun oli arvellut meidän normaali ihmisten tapaan seurustelevan ja viettävän reilusti aikaa 3-lajisen päivällisen äärellä, joille aikataululla ei niin väliä. Ruokavalmistelut olivat vielä aluillaan. Kun syömään vihdoin päästiin vajaa 2 tuntia myöhemmin, ei isännän ruuanvalmistutaidoista jäänyt kyllä epäilystä kellekään. Kaikki Mäntyrannan ateriat olivat erinomaisia ja ruokaa oli runsaasti.

20160526_193720

Puruveden laajan järvenselän äärellä illalla suoritettu hajanainen muutontarkkailu tuotti vielä harmaahaikaran sekä kahlaajaparven, jossa 90 tundrakurmitsan seurana oli myös kaksi punakuiria.

Perjantai 27.5.
Perjantaiaamu oli kolea, vajaa 10 astetta ja harmaa… Puruveden pinnassa ei aamusella lintuja liikkunut ja monipuolisen herkullisen kello kuuden aamiaisen jälkeen suunnattiin käyntikohteiden listalla ensimmäisenä olleeseen Kyyrönniemeen. Niemessä on nähty loppukeväästä mm. hyönteissyöjälintujen muuttoa, mutta nyt muutolta kopattiin hieman isompia lintuja, mm. 11 tyllin parvi, järvenselältä noussut 30 allin porukka sekä parikymmentä kuikkaa. Matkalla Kyyrönniemeen kohtasimme yllättävän matkaesteen.

Kulkumme rannalle yritettiin estää.

Kulkumme rannalle yritettiin estää.

20160527_090502_Pano

Harri tähyää ulapalle.

Harri tähyää ulapalle.

Kyyrönniemen jälkeen pahaa-aavistamattomia retkeläisiä vedettiin kunnolla nenästä. Pieni pikamarssi metsätiellä ei nimittäin johtanutkaan Harrin lupaamalle odotetulle kosteikolle, vaan sen sijaan retkeläiset pääsivät luomaan silmäyksen lapinpöllön pesälle!

Ei kahlaajia vaan...

Ei kahlaajia vaan…

20160527_110454

Elis ainakin kahdelle. Lintua ei jääty pidemmäksi aikaa häiritsemään, mutta pikainenkin näköyhteys piristi harmaata päivää kummasti. Tämän jälkeen tehty pysähdys Muljulassa puolestaan jäi hyvin mieleen kahdesta, viitisen minuuttia hienosti retkeläisten yllä päivänvalossa kierrelleestä kaulushaikarasta. Samalla paikalla näyttäytyi myös reissun toinen harmaapäätikka.

Mäntyrannan isäntä oli hankkinut meille todellista lähiruokaa, 17 kg muikkuja kristallinkirkkaasta Puruvedestä. Nämä hän paistoi meille ja kyllä oli hyvää!

Sirkku tarkkailee muikkujen menoa Jounin lautaselle.

Sirkku tarkkailee muikkujen menoa Jounin lautaselle.

Myöhemmin illalla pieni osa miesporukasta näki saunomisen yhteydessä noin tuhannen sepelhanhen muuttoparven. Nakupinnoja muutamille!

Lauantai 28.5.
Reippaat retkeläiset eivät olleet edellispäivän yliuuvuttamia vaan aamupuuron yms ääreen kokoonnuttiin taas kuudelta.
Päivän ohjelma oli kahtiajakoinen: ensin suunnitelmissa oli lähialueiden lintukohteiden tsekkaaminen ja illalla yölaulajavierailu Siikalahdelle. Päivän ensimmäinen käyntikohde Kiteen Päätyenlahdella ei antanut erityisempää, mutta Varmonniemen metsäteiltä käsin onnistuttiin näkemään mm. valkoselkätikka sekä kaksi pikkusieppoa ja jo menomatkalla näyttäytynyt pikkulepinkäinen.

20160528_081416

20160528_082244

Sen jälkeen suunnattiin taas Parikkalan puolelle, Vaaranmäen näkötorniin, missä nähtiinkin sitten lounastauon aikana myös neljä muuta tringalaisretkeilijää. Grillin savut kenties karkottivat osan hyttysistä mutta kyllä näitä inisijöitä savuista huolimatta riitti.

20160528_124651

20160528_125910

20160528_131219

Vaaranmäen parhaaksi lajiksi (kun ennen saapumistamme sieltä kuultu viiriäinen ei suostunut meille ääntelemään) taisi jäädä pari pikkukäpylintua, jotka ovat tänä vuonna olleet kateissa. Vaaranmäen jälkeen suunnattiin ensin Tarassiinlahden lintutornille, missä mainittavin havainto oli ruisrääkkä. Kotimatkalla tehty koukkaus Tetrisuon pelloille (kiitos Hanna vinkistä!) tuotti vielä peltosirkun. Hetkeä saapumistamme aiemmin pellon päällä oli näkynyt haarahaukka, sitä ei enää löytynyt.
Mäntyrantaan palattua illallinen taas maistui ja jälkkäriksi kolmea erilaista täytekakkua.

20160528_192511

Kahdeksan maissa illalla suunnattiin sitten Siikalahdelle yölaulajien kimppuun. Aluksi tilanne oli hieman seisahtunut, mutta lopulta retkeläisiin saatiin vauhtia suopöllön näyttäytyessä aluksi Jaanalle ja Anulle, jotka olivat kävelyllä Raikantiellä. Jaana soitti Harrille pöllöstä ja loput jo pitkospuilla tornia kohti kulkemassa olleet näkivät hekin yöllisen liitäjän. Ja lisäonneksi pöllö istuutui lopulta leppäpökkelön latvaan ja istui siinä yhteistyöhaluisesti pitkään, jolloin kaikki pääsivät ihastelemaan lintua kunnolla. Lintutornille kantautuivat satakielien lisäksi luhtahuitin ja –kanan sekä pensassirkkalinnun äänet. Siikalahdelta lähdettyä ajeltiin vielä Saaren viiriäispaikan sekä kuutostien varressa Kuolemanlammensuolla tehdyn kehrääjäpysähdyksen kautta Mäntyrantaan – molemmat linnut kuuluivat hyvin.

Sunnuntai 29.5.
Sunnuntaina oli vuorossa vähittäinen paluu Helsinkiin. Aamulla Mäntyrannasta lähdettyä käytiin kuitenkin vielä kerran Siikalahdella ja ajoitus olikin juuri sopiva, sillä lahdella jo viikkojen ajan kierrellyt kiljukotka (tai kiljukotkaristeymä) oli heti nähtävillä patotieltä, kun saimme sinne bussimme pysäköityä.

Pirjolla kiljukotka putkessa.

Pirjolla kiljukotka putkessa.

Petolintuja oli muutenkin mukavasti nähtävillä. Paluumatkalla koukattiin Lappeenrannan Haapajärven kautta. Perjantainen valkosiipitiira oli järveltä jo häipynyt, mutta järvellä havaittiin kuitenkin mm. harmaasorsa, uivelo ja käenpiika. Tiellä luikersi vaskitsa.

20160529_134135

Viimeinen käyntikohteemme kotimatkalla oli Helsingin Malmi, jossa kuulostelimme tovin paikalla pitempään viipyillyttä etelänsatakieltä, mutta tuloksetta.

Etelänsatakieli on vaiennut. Etelänsatakieli on vaiennut.

Reissun lajisumma oli tässä vaiheessa 134 lajia ja kun listalta puuttunut kyhmyjoutsen saatiin listalle vielä aivan viime metreillä Töölönlahdelta, päästiin lajimäärässä siten 135 lajiin. Lajimääräveikkauksen voitti Anu, jolle Antero luikautti varmasti ikimuistoisen onnittelulaulun.
Kiitokset Harrille erinomaisesta paikallisopastuksesta ja Anterolle jälleen kerran pikkuteitä pelkäämättömästä kuljetuksesta, ja Mäntyrannan väelle ruuista ja majoituksesta ja sopeutumisesta lintuharrastajien tarpeisiin!

Teksti: Jaana Sarvala ja Harri Hölttä
Kuvat: Jaana Sarvala

Vallisaari 5.6.2016 Retkikertomus

Vallisaaren retki 5.6.2016

JT-Linen tilausaluksemme starttasi Kauppatorin laiturista klo 8 kyydissään 21 tringalaista. Monille Vallisaari olikin uusi tuttavuus. Parinkymmenen minuutin venematka päättyi Vallisaaren päälaituriin, jossa saaren isäntä, Jarmo Nieminen vastaanotti retkeläiset ja luotsasi meidät läpi 5 tunnin lintu-, luonto-, historia- ja tarinamatkan. Alun perin sovittu retkiaika loppuikin ihan kesken ja retkelle otettiin Jarmon ehdotuksesta jatkoaika. Retkeläiset ottivat punkkivaroituksista vaarin ja suunnilleen koko porukka kulki saman muodin mukaan nilkkasukan varret vedettyinä lahkeiden päälle.
Aamun 11 asteen koleus ja navakanpuoleinen tuuli eivät olleet ihan otollisinta laululintusäätä. Vettä ja rakeitakin ropisi niskoihimme retken aikana, onneksi vain ajoittain.

Viitakerttusetsintä retken alkupuolella saaren pohjoisrannan tuntumassa ei tuottanut tulosta. Punavarpunen sen sijaan lauloi näyttävästi ja kuuluvasti. Ei tainnut koko saarella olon aikana olla montaa hetkeä, etteikö jossain päin olisi punavarpunen laulanut. Leppälintukin vilahti muutamien silmien editse. Pensas-, herne-, lehto- ja mustapääkertut löytyivät kukin jossain vaiheessa retkeä, pensaskerttu runsaimpana.

20160605_083950

Jarmon johdolla mentiin Valli- ja Kuninkaansaaren yhdistävää kannasta pitkin Kuninkaansaareen. Kannaksella viivähdettiin vartin verran katsomassa vesilintuja. Rantasipejä lensi kaksi saaren rantaa myötäillen. Haahkanaaraita ja yksi koiraskin yritti kaitsea poikasiaan, kovin oli poikasia vähän, useimmat varmaan päätyneet jo toisten lintujen ravinnoksi. Yksinäinen riskilä näkyi kaukoputkesta hyvin valkoposkihanhen ja merimetsojen asuttaman luodon edustalla. Harmaahaikarakin patsasteli luodolla. Jarmo näytti matkalla aiempien vuosien huuhkajapoikueiden olinpaikkoja. Tällä retkellä huuhkaja jäi näkemättä, huuhkajan ruuantähteitä kyllä. Rannoilta näimme myös kyhmyjoutsenia, kala-, meri-, selkä- ja naurulokin, kala- ja lapintiiran, isokoskeloita, telkän.

20160605_121703

Kuninkaansaaren jälkeen koukattiin Kuolemanlaakson kautta rantakalliolle evästauolle. Jarmon kertomukset saaren historiasta ja etenkin suureen lehmukseen hirtetystä päättömästä everstistä saivat välillä retken nuorimmaisen osallistujan Sirun mietteliääksi. Punavarpusen ”pleased to meet you” –tervehdysten ohella toinen monessa paikassa kuulemamme ja välillä näkemämmekin lintu oli kultarinta.

20160605_100254

Aleksanterinpatterin katselutasanteella saatiin kaivaa sadetakit. Näkymät merelle ja kaupunkiin ovat huikeat. Suurimman osan poistuttua tasanteelta jo jatkamaan matkaa, jälkijoukot havaitsivat eteläpuolella idänuunilinnun, jota sitten muukin porukka palasi kuuntelemaan. Terva- ja haarapääskyjä lenteli hyönteisjahdissa. Vallit hohtivat keltaisenaan idänukonpalkoja.

20160605_120712

Siepoista kirjo- ja harmaasieppo nähtiin, mutta saaren pikkusiepot pysyttelivät vaiti. Samoin kuhankeittäjä säästeli kurkkuaan lämpimämpään hetkeen. Jarmo kiersi saaren uudelleen retkemme jälkeen, säänkin lämmettyä uudelleen ja tuolloin sekä pikkusieppo että kuhankeittäjä lauloivat. Joten kannattaa mennä omatoimiretkeilemään Vallisaareen!

Valkoselkätikkapesän kohdalla oli hiljaista, vaikka poikanen oli ollut lähipäivinä hyvinkin äänekäs. Jarmo jo pohti, oliko tikanpoikakin haahkapoikasten tavoin päätynyt ravinnoksi. Petolinnuista näimme nuolihaukan ja merikotkan. Muita havaittuja lintuja olivat mm. musta-, räkätti-, laulurastas, peippo, pajulintu, västäräkki, viherpeippo, tikli, tali- ja sinitiainen, sepelkyyhky, peukaloinen, käpytikka.

Ennen paluumatkaa kävimme herkuttelemassa kuuleman mukaan Suomenlahden tai jopa koko Itämeren parhailla munkeilla, jotka kahvin tai kellä nyt minkäkin juoman kera kyllä maistuivat maineensa veroisilta.

Kiitos Jarmolle opastuksesta!

Kirjoittanut: Jaana Sarvala