Vallisaari 5.6.2016 Retkikertomus

Vallisaaren retki 5.6.2016

JT-Linen tilausaluksemme starttasi Kauppatorin laiturista klo 8 kyydissään 21 tringalaista. Monille Vallisaari olikin uusi tuttavuus. Parinkymmenen minuutin venematka päättyi Vallisaaren päälaituriin, jossa saaren isäntä, Jarmo Nieminen vastaanotti retkeläiset ja luotsasi meidät läpi 5 tunnin lintu-, luonto-, historia- ja tarinamatkan. Alun perin sovittu retkiaika loppuikin ihan kesken ja retkelle otettiin Jarmon ehdotuksesta jatkoaika. Retkeläiset ottivat punkkivaroituksista vaarin ja suunnilleen koko porukka kulki saman muodin mukaan nilkkasukan varret vedettyinä lahkeiden päälle.
Aamun 11 asteen koleus ja navakanpuoleinen tuuli eivät olleet ihan otollisinta laululintusäätä. Vettä ja rakeitakin ropisi niskoihimme retken aikana, onneksi vain ajoittain.

Viitakerttusetsintä retken alkupuolella saaren pohjoisrannan tuntumassa ei tuottanut tulosta. Punavarpunen sen sijaan lauloi näyttävästi ja kuuluvasti. Ei tainnut koko saarella olon aikana olla montaa hetkeä, etteikö jossain päin olisi punavarpunen laulanut. Leppälintukin vilahti muutamien silmien editse. Pensas-, herne-, lehto- ja mustapääkertut löytyivät kukin jossain vaiheessa retkeä, pensaskerttu runsaimpana.

20160605_083950

Jarmon johdolla mentiin Valli- ja Kuninkaansaaren yhdistävää kannasta pitkin Kuninkaansaareen. Kannaksella viivähdettiin vartin verran katsomassa vesilintuja. Rantasipejä lensi kaksi saaren rantaa myötäillen. Haahkanaaraita ja yksi koiraskin yritti kaitsea poikasiaan, kovin oli poikasia vähän, useimmat varmaan päätyneet jo toisten lintujen ravinnoksi. Yksinäinen riskilä näkyi kaukoputkesta hyvin valkoposkihanhen ja merimetsojen asuttaman luodon edustalla. Harmaahaikarakin patsasteli luodolla. Jarmo näytti matkalla aiempien vuosien huuhkajapoikueiden olinpaikkoja. Tällä retkellä huuhkaja jäi näkemättä, huuhkajan ruuantähteitä kyllä. Rannoilta näimme myös kyhmyjoutsenia, kala-, meri-, selkä- ja naurulokin, kala- ja lapintiiran, isokoskeloita, telkän.

20160605_121703

Kuninkaansaaren jälkeen koukattiin Kuolemanlaakson kautta rantakalliolle evästauolle. Jarmon kertomukset saaren historiasta ja etenkin suureen lehmukseen hirtetystä päättömästä everstistä saivat välillä retken nuorimmaisen osallistujan Sirun mietteliääksi. Punavarpusen ”pleased to meet you” –tervehdysten ohella toinen monessa paikassa kuulemamme ja välillä näkemämmekin lintu oli kultarinta.

20160605_100254

Aleksanterinpatterin katselutasanteella saatiin kaivaa sadetakit. Näkymät merelle ja kaupunkiin ovat huikeat. Suurimman osan poistuttua tasanteelta jo jatkamaan matkaa, jälkijoukot havaitsivat eteläpuolella idänuunilinnun, jota sitten muukin porukka palasi kuuntelemaan. Terva- ja haarapääskyjä lenteli hyönteisjahdissa. Vallit hohtivat keltaisenaan idänukonpalkoja.

20160605_120712

Siepoista kirjo- ja harmaasieppo nähtiin, mutta saaren pikkusiepot pysyttelivät vaiti. Samoin kuhankeittäjä säästeli kurkkuaan lämpimämpään hetkeen. Jarmo kiersi saaren uudelleen retkemme jälkeen, säänkin lämmettyä uudelleen ja tuolloin sekä pikkusieppo että kuhankeittäjä lauloivat. Joten kannattaa mennä omatoimiretkeilemään Vallisaareen!

Valkoselkätikkapesän kohdalla oli hiljaista, vaikka poikanen oli ollut lähipäivinä hyvinkin äänekäs. Jarmo jo pohti, oliko tikanpoikakin haahkapoikasten tavoin päätynyt ravinnoksi. Petolinnuista näimme nuolihaukan ja merikotkan. Muita havaittuja lintuja olivat mm. musta-, räkätti-, laulurastas, peippo, pajulintu, västäräkki, viherpeippo, tikli, tali- ja sinitiainen, sepelkyyhky, peukaloinen, käpytikka.

Ennen paluumatkaa kävimme herkuttelemassa kuuleman mukaan Suomenlahden tai jopa koko Itämeren parhailla munkeilla, jotka kahvin tai kellä nyt minkäkin juoman kera kyllä maistuivat maineensa veroisilta.

Kiitos Jarmolle opastuksesta!

Kirjoittanut: Jaana Sarvala

Jaa tämä juttu:Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter
Email this to someone
email