Retkikertomus: Kivinokka-Fastholma 14.1.

Teksti: Jaana Sarvala

 

Sunnuntaiaamun hämärässä kokoontui reipas 38 retkeilijän joukkio Kulosaaren kartanon piha-alueelle. Tänä vuonna ei sentään kukaan ollut hälyttänyt paikalle poliisia joukkokokoontumista selvittämään, kuten viime vuonna vastaavalla retkellä. Muutaman asteen pakkassäässä kulkuväylät olivat paikoin tosi jäiset ja liukkaat. Siirtolapuutarha-alueen reunamilla kuului ja näkyi sini- ja talitiaisia ja punatulkkujen vienoa surumielistä yhteysääntelyä kuului puiden latvustoista.  Mustarastaita näkyi pusikossa. Matkalla Fastholmaan oli varsin hiljaista, vain jokunen varis ja harakka ilmaisivat olevansa lähettyvillä ja sinitiaisia lauloi siellä täällä. Sinitiainen olikin tämän retken runsain laji.

Fastholman alueella tavoitteenamme oli mennä katsomaan, olisiko ruokintapaikka houkutellut lintuja syömään ja oleilemaan lähistölle. Kävelytieltä näkyi jäälle, jossa ruovikon reunalla oli muutama kauris. Lumenkaatopaikan lähellä poikkesimme tieltä kurkkaamaan yhtä ruokintapaikkaa. Puussa roikkuvassa linturuokintatelineessä ei ollut linnunruokaa. Sen sijaan maassa oli pari ruokintatelinettä, joista oli varissut jyviä maahan. Olimme jo kääntymässä jatkamaan matkaa kun yksi retkeläinen huomasi puussa pikku möykyn. Möykky osoittautui varpuspöllöksi, joka ei välittänyt isosta joukostamme yhtään mitään vaan antoi katsella ja kuvata itseään kaikessa rauhassa.

Varpuspöllö. Kuva: Teemu Marjamäki

 

Halukkaat saivat katsoa tuota hädin tuskin kottaraisen kokoista minipöllöä kaukoputkellakin. Eliksiä tuli!

 

Pöllöllä oli siinä varmaan hyvät jyrsijäapajat. Kun poistuimme paikalta, yksi retkeläinen jäi vielä ottamaan viimeisiä kuvia ja näki pöllön saalistushetken. Varpuspöllö kyllä kruunasi muuten vähälajisen retkemme hienosti. Toisen ruokintapaikan lähipuussa oli käpytikka, jonka peräosan höyhenet sojottivat kummasti vinksin vonksin. Korppi krakatti lentäessään ylitsemme.

 

Paluumatkalla kiersimme vielä metsäreittiä Kivinokan pohjoisosaan Saunalahden katselutasanteelle ja sieltä luontopolkua takaisin lähtöpaikalle. Kivinokan alue oli monille uusi tuttavuus. Kuunteluhetkillä ei tikkojen naputtelua kuulunut. Yhtä kuusta kiersi spiraalimainen hakkauskolojen vana, liekö ollut pohjantikka siinä asialla. Muutama retkeilijä havaitsi puukiipijän. Muita retkellä havaittuja lajeja olivat vielä vihervarpunen, viherpeippo, varpunen ja urpiainen.

Viikonloppuna pihabongattiin

Viikonloppua on vietetty vuoden suurimman lintuharrastustapahtuman, BirdLife Suomen valtakunnallisen pihabongauksen merkeissä. Tringa oli järjestämässä kahta yleisötapahtumaa: lauantaina pihabongattiin Helsingin Lapinlahden puistossa yhdessä Pro Lapinlahden kanssa ja sunnuntaina Espoossa Villa Elfvikin pihassa yhdessä Villa Elfvikin ystävien kanssa.


Kuva Lapinlahden pihabongauspaikalta © Tiina Taipale

Sää ei tällä kertaa suosinut tapahtumaviikonloppua ainakaan etelärannikolla, mutta sumuisen harmaa ja kostea keli ei lannistanut innokkaimpia talvilintujen ystäviä. Lauantaiaamupäivän aikana Lapinlahden ruokintapaikalla vieraili noin 30 pihabongauksesta kiinnostunutta ulkoilijaa ja paikalla havaittiin yhteensä 16 lintulajia. Mukavimpina havaintoina voidaan pitää 12 tikliä, kolmea peippoa ja paikalla pari kertaa lyhyesti näyttäytynyttä kanahaukkaa.

Sunnuntaina Villa Elfvikin tapahtumassa vieraili noin sata talvilintujen ystävää. Mukavia havaintoja oli mm. neljän pyrstötiaisen parvi, puukiipijä ja 25 vihervarpusta.

Pihabongaus järjestettiin nyt jo 12. kertaa, ja BirdLife lupailee huomiselle alustavia tuloksia tämän vuoden tapahtumasta. Jos osallistuit, mutta et ole vielä ilmoittanut tuloksia, se on mahdollista vielä muutaman päivän ajan pihabongaus-sivulta löytyvän verkkolomakkeen kautta: www.pihabongaus.fi/


Villa Elfvik sunnuntaina © Hanna Hyvönen

 


Kuvia Villa Elfvikin pihabongaustapahtumasta © Risto Nevanlinna

Helmikuun kuukausikokouksessa 2.2. määrityskuvakilpailu

Tringan helmikuun kuukausikokous pidetään torstaina 2.2. klo 18 Helsingin Tieteiden talolla (Kirkkokatu 6). Helmikuun kokouksen ohjelmassa on perinteikäs tietokilpailu, eli määrityskuvakisa. Viimevuotiseen tapaan kisassa on kaksi sarjaa, harrastajasarja ja astetta vaikeampi ns. tertiaalisarja.

Tringan kuukausikokouksiin on vapaa pääsy, tervetuloa!

Tarkemmat tiedot löytyvät tapahtumakalenterista: http://www.tringa.fi/events/helmikuun-kuukausikokous-3/

 


Tunnistatko kuvan lajin?

Retkitoimikunta tiedottaa: uusia retkiä kevään retkitarjontaan, retkimaksuun viitenumero

Moikka!

Tringan retkivuosi on alkanut ihan mahtavan hienosti: retkillä on ollut paljon osallistujia, niin kokeneita Tringa-retkeläisiä kuin ihan uusia tulokkaita. Retkillä kukin voikin havainnoida lintuja omien taitojen ja innokkuuden mukaan ja oppaiden ohella kokeneemmat retkeilijätkin opastavat vasta-alkajia.

Tulevan kevään retkitarjonta on monipuolinen ja runsas. Uusiakin retkiä tulee kalenteriin pitkin vuotta, joten kannattaa käydä aina välillä katsomassa kalenterista tilanne, ettei joku kiva retki mene sivu suun. Kalenteriin on tänään lisätty kolme retkeä: Lågskärin retki 1.-8.4., Israelin retki 20.-27.4. ja Hangon retki 7.5. Kaikkiin näihin on ilmoittautuminen alkanut. Alustavaa suunnitelmaa on myös kesäkuun alun Iranin retkestä, mutta tämä varmistuu vähän myöhemmin.

Retkimaksujen seurannan helpottamiseksi kaikkiin maksullisiin retkiin otetaan kevään aikana käyttöön viitenumero, joka lisätään maksuvaiheessa maksutietoihin. Kullakin retkellä on eri viitenumero. Lukekaa siis tarkoin maksuohjeet. Kannattaa myös tarkistaa tapahtumakalenterista retkitiedot aina retkeä edeltävänä päivänä, sillä muutoksia voi tulla. Esimerkiksi retkibussin lähtöpaikka vaihtuu todennäköisesti monen retken kohdalla alun perin ilmoitetusta tietöiden vuoksi.

 

Tosi kivoja retkiä ja hyviä lintuhavaintoja kaikille!

t. Jaana Sarvala

Tringan retkivastaava

Pulmunen pyryssä -Suomenlinnan 7.1.2017 -retken retkikertomus

Retkikertomus, Tringan retki Suomenlinnaan 7.1.2017

Kirjoittanut Peter Buchert

 

Pulmunen pyryssä

Ei haitannut pakkanen, kun Tringan retkivuosi käynnistyi loppiaisen jälkeisenä hämäränä aamuna. Sen sijaan lähes myrskylukemissä kasvoja piiskannut tuli oli saanut kaverikseen lumirakeita, niin että merelle katsominen meinasi tuskaa, eikä pelkästään huonon näkyvyyden takia.

Kuvaaja Peter Buchert
Kuva © Peter Buchert

Tästäkin huolimatta tusinan verran retkeläisiä päätti kokeilla, millaista on tarpoa lumimyrskyssä Suomenlinnassa talvilintuja katsoen. Retki olikin mieleenpainuva lähinä kokemuksena, ei niinkään lintuhavaintojen suhteen. Eipä silti, nähtiin me lintujakin.

Etenkin Suomenlinnan pääsaaren pohjois- ja itäpuolen sekä asuinalueen ruokinnat keräsivät mukavasti pikkulintuja. Mustarastaat, varpuset, pari pikkuvarpusta, sini- ja talitiaiset sekä viherpeipot ja urpiaiset kävivät tuon tuosta laudoilla.

Löytyipä yhdestä pensaasta myös punatulkku, joka jo aamuhämärissä selvästi ainakin tapaili laulua, vaikka kevääseen on vielä tovi. Toisella ruokinnalla tarkastelimme tiukasti urpiaisparvea, joista löytyi parikin tundraurpiais-kandidaattia, mutta tarkkana määrittäjänä Teemu Sirkkala tuomitsi kummatkin lopulta urpiaisiksi.

Merelle katsominen oli auringon noustuakin lievästi ilmaistuna haasteellista. Näimme toki joitakin kala-, harmaa- ja merilokkeja, muutaman isokoskelon ja sinisorsan sekä pari telkkää, mutta kaikki lähietäisyydellä. Kauas ei sitten nähnytkään. Jos ulkomerellä oli alleja tai muuta kivaa, ne ”hukkuivat” korkeisiin aaltoihin, pyryyn ja kaukoputken tärinään.

Saaren ”suojan puolella”, missä tuuli oli vain kohtalaista joskin puuskittaista, oli sentään mahdollista retkeillä. Kun viimein päätimme painua tuulta päin, kohti Kustaanmiekkaa, saimme kokea talvimyrskyn aika lailla kokonaisvaltaisesti. Jostakin nousi isolepinkäinen vain kadotakseen mystisesti lähimmän kummun taakse.

Kun haimme hetkeksi tuulensuojaa muurien paremmalla puolella, tämä ei kelvannut parille retkeläiselle. Hanna ja Jesper halusivat jostakin syystä nauttia talvikelistä todella avoimen tuulisessa paikassa, ja kohta huikkasivat, että tulkaa tänne. Ehdin jo ajatella, että minkä ihmeen takia menisimme tuonne, avoimelle, myrskylle alttiille ruderaatille, mutta käväisin kuitenkin. ”Tässä on lintu, jota emme tunnista”, Hanna sanoi. Hän oli Jesperin – ensikertalaisen linturetkeläisen kanssa – lähes kompastunut pieneen, vaaleaan lintuun, jollaista ei ollut ennen nähnyt. Pulmunen!


Kuva © Teemu Sirkkala

Tosiaan, linnulla oli suuria vaikeuksia pysyä paikallaan ruokaillessaan maassa. Tuuli tuntui heittävän sen aina edemmäs. Ihme, jos se löysi jotakin syötävää nokkaansa siinä kelissä. Havainto lämmitti kuitenkin kaikkia. Jos joku väittää löytöä aloittelijan tuuriksi, protestoin. Retken paras, ja ainoa vähänkin merkittävämpi, havainto löytyi kiitos uteliaan ja myrskyä uhmaavan asenteen, ei pelkästään onnekkaasti.

Kuulimme myös huhun, jonka mukaan ilmeisesti edellisenä päivänä pulmunen olisi viihtynyt Kustaanmiekan länsitykeillä kahden tunturikiurun kanssa. Niin tai näin, tänä lauantaina yksikään pikkulintu ei olisi pystynyt ruokailemaan länsipuolen rinteissä, sen verran tuulista siellä oli. Eivätkä tunturikiurut löytyneet mistään muualtakaan. Päätimme lopetella hieman ennenaikaisesti, kun tuuli hyydytti meitä aika lailla. Paluumatkalla Kauppatorilla näkyi aluksi yksi naurulokki, myöhemmin kaksi.

Retkellä havaitsimme yhteensä 21 lajia: sinisorsa, telkkä, isokoskelo, naurulokki, kalalokki, harmaaloki, merilokki, kesykyyhky, mustarastas, sinitiainen, talitiainen, isolepinkäinen, harakka, naakka, varis, varpunen, pikkuvarpunen, viherpeippo, urpiainen, punatulkku, pulmunen.

Oppaina Peter Buchert ja Teemu Sirkkala

Tringa tiedottaa: Tringa pihabongaa Helsingin Lapinlahdessa ja Espoon Villa Elfvikissä

Mediatiedote 17.1.2017 – vapaa julkaistavaksi heti

Suomen suurin lintuharrastustapahtuma, BirdLife Suomen Pihabongaus, järjestetään tammikuun viimeisenä viikonloppuna 28.–29.1.2017. Helsingin Seudun Lintutieteellisellä Yhdistyksellä eli Tringalla on pihabongausviikonloppuna kaksi kaikille avointa yleisötapahtumaa.

Lauantaina 28.1. klo 9–13 pihabongataan Helsingin Lapinlahden puutarhapalstojen linturuokinnalla. Tringan lintuoppaat päivystävät paikalla klo 9–13 ja opastavat talvilintujen tunnistamisessa. Paikalla on ulkokahvila, ja lisäksi läheinen Kahvila Lähde aukeaa klo 12. Tapahtuma toteutetaan yhdessä Pro Lapinlahti ry:n kanssa.

Sunnuntaina 29.1. klo 11–13 Tringa on mukana Espoossa Villa Elfvikin pihabongaustapahtumassa klo 11–13. Tervetuloa bongaamaan lintuoppaan kanssa mahdollisimman monta lintulajia lintujen ruokintapaikalle! Villa Elfvik tarjoaa lämmintä mehua ja Café Elfvik on auki.

– Pihabongaus on mainio tapa tutustua lintuharrastukseen, kertoo Tringan lintuopas Hanna Hyvönen.

– Talvella lintuja on vähän, joten niiden tunnistamista on helppo harjoitella. Kannattaa ottaa mukaan oma kiikari ja muistaa lämmin vaatetus!

Pihabongaus on kaikille avoin tapahtuma, jossa tarkkaillaan tunnin ajan lintuja omalla pihalla tai muulla paikalla. Lintuhavainnot ilmoitetaan BirdLife Suomelle. Pihabongauksen tuloksista saadaan arvokasta tietoa maamme talvilinnuston muutoksista. Tähänastiset tulokset kertovat muun muassa hömötiaisen ja varpusen selkeästä vähenemisestä ja pikkuvarpusen runsastumisesta.

Pihabongaus on Suomen suurin lintuharrastustapahtuma. Se on järjestetty tammikuun viimeisenä viikonloppuna vuodesta 2006 lähtien. Viime vuosina noin 20000 ihmistä on tarkkaillut lintuja lähes 15000 pihalla ympäri maan. Vuosien varrella on kertynyt havaintoja noin 5 miljoonasta lintuyksilöstä.

Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys Tringa ry on BirdLife Suomen paikallisyhdistys, johon kuuluu 2800 lintuharrastajaa Uudellamaalla.

Kuva (4,9Mt JPG): Lintuopas Hanna Hyvönen toimii Tringan oppaana pihabongaustapahtumassa Villa Elfvikissä 29.1.

Lisätiedot, haastattelupyynnöt:
Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys Tringa ry
lintuopas Hanna Hyvönen 041 433 5951
toiminnanjohtaja Johannes Silvonen 050 327 4877

Lapinlahden pihabongaus Tringan tapahtumakalenterissa
Villa Elfvikin pihabongaus Tringan tapahtumakalenterissa

http://www.pihabongaus.fi
http://www.tringa.fi
http://www.birdlife.fi

Haahkaveikkaus on ohi – nyt vain odotetaan kevättä!

Hangon lintuaseman ja Tvärminnen haahkatutkimusryhmän yhteiseen haahkan saapumispäivän veikkaukseen saatiin karvaa vaille 200 vastausta. Veikkauksia saapui ympäri Suomea, mutta mahtui mukaan veikkauksia, niin Hollannista, Ruotsista kuin Thaimaastakin.

Viime vuosien tapaan suosituin veikkauspäivä sijoittui helmi – maaliskuun taitteeseen. Eniten veikkauksia sai 26.2, joille osui 19 veikkausta. Hangon lintuaseman ympäristön merialue on vielä täysin auki, joten lopputalvi näyttää miten kilpailussa käy! Järjestäjät toivottavat kaikille hyvää vuoden alkua, ja nyt jäädään innolla odottaman milloin ensimmäinen juhlapukuinen haahka nähdään asemalla!

Kaikkien vastanneiden veikkauspäivämäärät on esitetty alla olevaan kuvaajaan.

Hangö Fågelstations och Tvärminnes ejderteams gemensamma gissningstävlingen om när ejdern anländer lockade nästan 200 bidrag! De flesta gissningarna kom runt Finland, men också från Nederlands, Sverige och Thailand.

De flesta gissningarna föll på den 26.2. (hela 19). Havet runt fågelstation är fortfarande öppet, så resten av vintern visar hur det slutligen går! Arrangörerna önskar alla en trevlig början på det nya året! Nu är det bara att vänta tills den första gudingen i sommardräkt uppenbarar sig på fågelstationen!

Alla gissningar på ankomstdatum är visade i diagrammet nedan.

jakauma

Tringan ekopinnaskaban voitto Otso Häärälle

Tringan neljännen ekopinnaskaban voiton vei Otso Häärä. Otso sai vuoden aikana Tringan alueella kokoon 253 ekopinnaa. Vuoden vaihteessa päättynyt kisa oli edellisiä kierroksia tasaisempi ja voitto ratkesi vasta joulukuun lopulla. Vielä kaksi viikkoa ennen kisan päättymistä Häärä ja toiseksi sijoittunut Antti Mikala (251) olivat tasalukemissa. Kisan kolmannen sijan vei Jyri Heino (241).

Ekopinnaskabassa oli tällä kertaa mukana 91 osallistujaa, jotka ilmoittivat havaintoja yhteensä 276:sta lajista. Vuoden aikana lajilistalle saatiin yhdeksän* Tringan ekopinnaskaboille kokonaan uutta lajia: arohiirihaukka, aropääskykahlaaja, taiga- ja mustakurkkurautiainen, etelänsatakieli, sinipyrstö, tulipäähippiäinen, idänpikkusieppo ja viitatiainen. Kisan kokonaislajimäärää nostivat etenkin syyspuolella havaitut itäiset harvinaisuudet ja vuosi 2016 tullaankin muistamaan Tringan alueella poikkeuksellisen kovana rarisyksynä.

[*Rariteettikomitea tai (Tringan ARK) ei vielä ole hyväksynyt kaikkia kisan lajilistalle ilmoitettuja havaintoja]

 

Ekopinnaskaban top-20:

eko-2016

 

Helsinki jyräsi tuloslistalla jälleen, pääkaupunkiseudun ulkopuolelta yllettiin top-20:een tällä kertaa ainoastaan Hangosta. Skaban voitto on mennyt nyt neljänä perättäisenä vuonna Helsinkiin. Kisan kärkisijoille on kuitenkin mahdollista nousta myös “sisämaasta” käsin, kuten nyt esimerkiksi Vantaalta.

Kaikkiaan skabaan osallistuttiin yhteensä yhdestätoista eri kunnasta käsin. Edustettuina olivat pääkaupunkiseudun kolmen suurimman kunnan lisäksi Hanko, Hyvinkää, Karkkila, Kirkkonummi, Lohja, Raasepori, Siuntio ja Vihti. Ekopinnaskaban suurimman kilometrimäärän ilmoitti tällä kertaa helsinkiläinen Pekka Malinen, 5217 kilometriä.

 

otso
Ekopinnaskaban voittaja Otso Häärä talvisella ekopinnaretkellä.

 

Ässät, eli vain yhden osallistujan kisassa havaitsemat lajit:

eko-a%cc%88ssa%cc%88t-2016

Ässä-lajeja mahtui tämän vuoden skabaan niukasti. Seuraavat lajit jäivät tällä kertaa puuttumaan kokonaan lajilistalta: amerikantavi, etelänkiisla, keräkurmitsa ja harjalintu.

Ekopinnaskaban 2016 kaikki sijoitukset ja havaitut lajit löytyvät tämän linkin takaa.

Havaitsetko 100 lajia kotipiiristäsi 2017?

Voiko sinun kotipiiristäsi havaita 100 lintulajia Suomen 100. juhlavuonna?

 

Lullula, Tringan Raaseporin paikallisjaosto, haastaa kaikki lintuharrastajat ympäri maan tavoittelemaan sadan lajin havaitsemista oman kodin lähipiirissä (400 m säteellä) Suomen 100. juhlavuonna 1.1. – 31.12.2017. Kyseessä ei siis ole kisa – kuka havaitsee eniten lajeja – vaan talkoot: saadaanko esim. sata sadan lajin kotipiiriä kasaan?

Tärkeintä on tietysti osallistuminen: sata lajia on niin kova tavoite, ettei se läheskään kaikissa paikoissa ole mahdollista. Voit silti hyvin osallistua talkoisiin: jo 50 lajia on kelpo tulos.

Näissä lajitalkoissa “kotipiiri” on ympyrä, joka ulottuu 400 m kotiovelta joka suuntaan. Ei siis oma tontti tms. vaan kaikille tuo sama, maanomistusoloista ja muusta riippumatta. Sekä vakiasunto että esim. kesämökki hyväksytään, kunhan ovat Suomen rajojen sisällä. Samalla henkilöllä voi olla talkoissa useampia kotipiirejä, mutta niistä jokaisesta tulee pitää omaa lajilistaa eli eri kotien piireissä havaittuja lajeja ei saa laskea yhteen samalle listalle. (Esim. Pohjois-Suomessa voi vaikkapa paikallisyhdistys omalla päätöksellään pidentääkin tuota 400 m etäisyyttä, jos se antaa paremman motivaation talkoisiin osallistumiselle.)

Venettä saa käyttää tuon 400 m säännön puitteissa, jos koti on rannan lähellä. Puiden latvoihin saa kiivetä, jos mieli tekee ja jos ei putoa. Muutenkin saa olla luova. Havaitun linnun ei tarvitse olla alueella, riittää, että havainnoitsija on alueen rajojen sisällä.

Lajien ei tarvitse olla saman henkilön havaitsemia. Näin kotipiirinsä talkoisiin ilmoittanut henkilö voi itse päättää, hyväksyykö hän omalle listalleen vain omiaan vaiko myös muiden ihmisten hänen alueensa sisältä tekemiä havaintoja. Jos haluaa, voi omat havaintonsa erotella sarakkeeseen “Spontaanien lajien määrä”. Ns. laajat määritykset tulkitaan normaalitavalla (esim. “käpylintulaji” lasketaan yhtenä niin kauan, kunnes ensimmäinen lajilleen määritetty käpylintu havaitaan).

Kotipiiristä vuoden aikana havaitut lajit voi ilmoittaa Tringan kisasivustolta löytyvälle sivulle: http://bit.ly/kotipiirihaaste

Sivustolle pitää ensimmäisellä kerralla rekisteröityä. Kirjoita tällöin antamasi salasana muistiin, koska sivustolle pitää aina jatkossa kirjautua havaintoja viedessään. Osallistujan nimen lisäksi kirjanpitosivulle syötetään talkoisiin osallistuvan kotipiirin kunta ja tarkempi paikka kohtaan “Alue/kotipesä”. Sivuston alasivut ovat kaikki samanmuotoisia. Ne on suunniteltu erilaisia ekokisoja varten, joten niillä on näiden talkoiden kannalta vähämerkityksellisiä kohtia, jotka voi halutessaan jättää huomiotta (esimerkiksi “Kuljetut kilometrit”, “Retkeillyt tunnit”).

‪Kun on saanut 100 lajia täyteen kotipiiristään, voi joko jatkaa ‪lisälajien kirjaamista ‬entiseen tapaan tai lopettaa projektin omalta osaltaan. Kilpailuksi homma ei muutu siinäkään vaiheessa, mitään “voittajaa” ei vuoden lopussa julisteta ja varmaan monella aktiivisuus ainakin vähenee rajapyykin saavuttamisen jälkeen. Mutta ehkäpä moni on kiinnostunut näkemään, millaiseen lajimäärään sitä lopulta päätyy? Siinä mielessä on ihan hauskaakin, jos moni haluaa jatkaa lajien kirjaamista vuoden loppuun asti.‬

Talkoita koordinoi ja lisätietoja tarvittaessa antaa Lullulan aluevastaava Risto Willamo: risto.willamo(ät)helsinki.fi