Tringan K&K-retki 21.1.2017, retkikertomus

Teksti: Johannes Silvonen ja Jaana Sarvala

Tringan vuoden ensimmäinen bussiretki lähti Helsingin keskustasta varhain lauantaiaamuna 21. tammikuuta. Sää oli tyyni ja kirkas, pakkasta muutama aste ja retkibussin keula osoitti kohti Raaseporia. Alkamassa oli jo perinteeksi muodostunut Tringan K&K-retki.

Retken ensimmäinen kohde oli Pohjan Slickossa sijaitseva Marjatta ja Alpo Lahden kotipiha, joka on tullut tunnetuksi erityisen hyvänä pähkinähakkipaikkana. Perille saavuttiin sopivasti auringonnousun aikaan ja astelimme koko retkiporukka, 42 retkeläistä, kaksi opasta ja kuski, isäntäväen kutsumina suoraan sisälle taloon, josta käsin piharuokinnoilla vierailevia pähkinähakkeja ja muita lintuja olisi mahdollista seurata lähietäisyydeltä niitä häiritsemättä. Ensimmäiset hakit havaittiin jo bussista ulos astuessamme, kun niitä laskeutui lähipuihin. Sisälle päästyämme muutama hakki laskeutui ruokintapaikalle ja lintuja saapui pihalle lisää. Parin tunnin vierailun aikana pihassa kävi arviolta yhteensä kolmisenkymmentä pähkinähakkia! Hakkien ääniä kuului talon terasseilta. Lisäksi ruokinnalla havaittiin mm. harmaapäätikkapari, puukiipijä ja kuusitiaisia. Myös kanahaukka ja palokärki saatiin retken lajilistalle. Vuodareita ja eliksiä ropisi useammalle.

Pähkinähakki
Kuvaaja Eetu Paljakka

 

Pähkinähakki ja harmaapäätikka.
Kuvaaja Eetu Paljakka

 

Eetu nauhoittaa hakkien ääniä.
Kuvaaja Jaana Sarvala

 

K&K-retken nimi on monimerkityksinen. Marjatan ja Alpon vieraanvaraisuus on aivan omaa luokkaansa. Koko retkiporukalle oli tarjolla voileipiä ja Kakkua ja Kahvia. Jaakko Lahti esitteli halukkaille hyönteiskokoelmia.

 

Marjatan ja Alpon herkut kävivät kaupaksi
Kuvaaja Jaana Sarvala

 

Hakkien ruokinta on Lahden perheen pihapiirissä alkanut vuonna 1999. Aluksi Marjatta luki jo rengastettujen hakkien renkaita, mutta alkoi pian toimia veljensä Esko Vesasen apulaisena pesien etsinnässä ja rengastuksessa. Vuonna 2010 Marjatta sai oman rengastusluvan. Tätä kirjoitettaessa hän on rengastanut 399 pähkinähakkia!  Kaikkiaan Lahden pihapiiristä rengastuksia on tullut jo lähemmäs tuhat (rengastajina Marjatta, Vesa-veljensä sekä Christer Kalenius). Näistä rengastettuja pesäpoikasia on lähes sata. Maapähkinöitä kuluu vuosittain noin 700 kiloa.

Vierailu Slickossa kului nopeasti ja oli aika jatkaa matkaa. Suuntasimme Fiskarsin ruukille, jossa tavoitteena oli havaita ensimmäinen retken nimikkolajeista, koskikara. Joessa ui parisataa sinisorsaa.

Kunkku ohjaa sinisorsaliikennettä.
Kuvaaja Jaana Sarvala

 

Pienen etsimisen jälkeen ensimmäinen koskikara löytyikin joen virtapaikalta. Saatiinpa K&K-retken ensimmäinen virallinen K hoidettua. Lintu lennähti alajuoksun suuntaan, valitettavasti kaikki eivät lintua ehtineet nähdä. Osa retkeläisistä lähti linnun perään ja havaitsivat alempana virtapaikalla kaikkiaan kolme koskikaraa.

Retkipäivä on tammikuussa sen verran lyhyt, että pian oli aika suunnata kohti retken seuraavaa kohdetta. Olimme saaneet vihjeen raaseporilaiselta Mikael Rannalta, että Mustion lähellä sijaitsevan Päsarträsketin sulassa on viime päivinä näkynyt saukkoja. Ajoimme bussilla paikalle, jossa Mikael olikin meitä vastassa.

Mikael Rannan vinkistä retkilajilistalle saatiin saukkokin. Kiitos Mikael!
Kuvaaja Jaana Sarvala

 

 

Saukkoja ei heti näkynyt, mutta kaksi merikotkaa nousi lentoon jostakin sulan liepeiltä, joten myös toinen K-laji saatiin retken lajilistalle. Retken alkuperäinen nimilyhenne tulee siis lajiparista kotka&koskikara, tosin kotkalla lienee alunperin tarkoitettu maakotkaa, mutta kotka se on merikotkakin. Hetken odottelun jälkeen ensimmäinen saukko ilmestyi näkyviin jään reunalle ja pian niitä ilmestyi näkyviin toinen ja vielä kolmas. Etäisyyttä oli muutama sata metriä, mutta kaukoputkella saukkojen liikkeitä pääsi seurailemaan varsin mukavasti. Paikalta saatiin retken lajilistalle myös telkkä ja korppi.

Kuvaaja Jaana Sarvala

 

Saukko
Kuvaaja Eetu Paljakka

Koska olimme pysyneet hyvin aikataulussa, päätimme tehdä ylimääräisen kierroksen lähellä sijaitsevalle Mustion ruukille. Kohti Mustiota ajaessamme bussin ikkunasta havaittiin ensin isolepinkäinen ja heti perään hiirihaukka. Mustion ruukilta löytyi kaksi koskikaraa ja osa ryhmästä päätti pistäytyä tarkastamassa paikallisen lintuharrastajan piharuokinnan mahdollisen nokkavarpusen toivossa.

Kuljettajallamme Bjarne Kanténilla oli päivän aikana kova homma saada bussi käänetyksi milloin milläkin lumisella pikkutienpätkällä. Kiitos Bjarne!
Kuvaaja Jaana Sarvala

Ruokinnalla olikin hyvin lintuja, tosin nokkavarpusta ei näkynyt. Sen sijaan ruokinnalle laskeutui yllättäen valkoselkätikka! Myöhemmin saimme tiedoksi, että valkoselkätikkaa ei oltu aikaisemmin tällä paikalla nähty, joten olipas meillä hyvää onnea. Myös punatulkku, hippiäinen ja retken toinen kanahaukka havaittiin.

 

Valkoselkätikan vierailu oli retken suurin yllätys.
Kuvaaja Eetu Paljakka

 

Auringonlaskuun oli vielä yli kaksi tuntia ja seuraavaksi bussin keula kääntyi kohti Salon kaupunkia, jossa tavoitelajina oli Tringan alueella valitettavan vähälukuiseksi käynyt turkinkyyhky. Toisin kuin Tringan alueelta, Salon keskustasta lajin löytää melko helposti vuoden ympäri. Perille päästyämme ja sopivalla alueella hetken aikaa kierreltyämme jouduimme tunnustamaan vanhan tosiasian: linnuilla on siivet ja aina niiden löytäminen ei ole niin helppoa, kuin etukäteen kuvittelisi. Vaikka turkinkyyhkyjä ei näkynyt, kertyi retken lajilistalle muutamia uusia lajeja: tilhi, urpiainen ja varpushaukka. Herätimme myös pientä ihmetystä paikallisten asukkaiden keskuudessa, onkohan omakotialueelle eksynyt jokin harvinaisuus, kun bussilastillinen lintuharrastajia on saapunut paikalle kiikareiden ja kameroiden kanssa? Auringon laskiessa yhä matalammalle päätimme käyttää kyyhkyjen etsimiseen vielä viisitoista minuuttia.

Turkinkyyhkyjen etsintää kartan avulla.
Kuvaaja Jaana Sarvala

Osa porukasta oli jo palaamassa bussille, kun yhtäkkiä jostakin ilmestyi kaksi turkinkyyhkyä. Linnut lensivät nopeilla siiveniskuilla suoraan parin retkeläisen yli laskeutuen viereisen talon pihapuuhun. Pari puhelinsoittoa ja pian koko retkiseurue oli koossa ihailemassa retken yhtä odotetuimmista lajeista, kuviakin otettiin.

 

Turkinkyyhky.
Kuvaaja Eetu Paljakka

 

Päätimme suunnata retken lopuksi vielä Halikonlahdelle, seudun ehkä tunnetuimmalle lintukohteelle. Kuuleman mukaan paikalla oli havaittu samana päivänä mm. viiksitimaleita, joita osa ryhmästä lähtikin etsimään muiden jäädessä odottelemaan paikalta ilmoitetun peukaloisen ja rautiaisen näyttäytymistä alueen ainoan sulan ojan varressa. Peukaloista ei havaittu, mutta pari retkeläistä onnistui näkemään lyhyesti rautiaisen, joka lajille tyypilliseen tapaan oli varsinainen kähmyilijä. Lintu lensi yöpymään suureen risukasaan, josta se ei enää tullut esiin. Ihan helppo ei ollut myöskään viereisen peltoaukean laidalta löytynyt retken toinen isolepinkäinen, joka istui näkyvillä, mutta valitettavan kaukana. Auringon laskeuduttua astelimme takaisin bussille. Kotimatkan aikana koottiin vielä onnistuneen retkipäivän havainnot yhteen ja retken kokonaislajimääräksi saatiin 35 lintulajia sekä kolme nisäkäslajia (saukko, metsäkauris, valkohäntäkauris).

 

Suuret ja lämpimät kiitokset Marjatta, Alpo ja Jaakko Lahdelle!

 

Retken koko lajilista:

sinisorsa

telkkä

merikotka

kanahaukka

varpushaukka

hiirihaukka

kesykyyhky

turkinkyyhky

harmaapäätikka

palokärki

käpytikka

valkoselkätikka

tilhi

koskikara

rautiainen

mustarastas

hippiäinen

hömötiainen

kuusitiainen

sinitiainen

talitiainen

puukiipijä

isolepinkäinen

närhi

harakka

pähkinähakki

naakka

varis

korppi

varpunen

pikkuvarpunen

vihervarpunen

urpiainen

punatulkku

keltasirkku

Jaa tämä juttu:Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter
Email this to someone
email