Yhdistyksen sääntömääräinen kevätkokous 6.4.2017 klo 18 Tieteiden talolla

Tervetuloa Tringan sääntömääräiseen kevätkokoukseen, joka pidetään torstaina 6.4.2017 klo 18.00 alkaen Tieteiden talolla (Kirkkokatu 6, Helsinki).

Kokouksessa käsitellään seuraavat yhdistyksen sääntöjen (11 §) mukaiset asiat:

1. Kokouksen avaus

2. Valitaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri, kaksi pöytäkirjantarkastajaa ja kaksi ääntenlaskijaa.

3. Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus.

4. Hyväksytään kokouksen esityslista.

5. Esitetään tilinpäätös, vuosikertomus ja tilintarkastajien lausunto.

6. Päätetään tilinpäätöksen vahvistamisesta ja vastuuvapaudesta.

7. Kokouksen päättäminen

Viime vuoden vuosikertomus sekä tase ja tuloslaskelma löytyvät seuraavien linkkien takaa:

Toimintakertomus 2016

Tase ja tuloslaskelma 2016

 

Sääntömääräisen osan jälkeen on vuorossa Samuli Lehikoisen esitelmä “Hanhien matkassa Kazakstanissa“.

Tervetuloa!

Tringa ry:n hallitus

Lintusää 27.–29.3.2017: Sää ei suosi muuton ripeää edistymistä Suomessa

Jarmo Koistisen laatima lintusäätiedote Tringan alueelle:

Lämpimässä luoteisvirtauksessa lämpötila kohosi tänään Ahvenanmaalla 15 asteeseen. Lähipäivinä sää ei kuitenkaan suosi muuton ripeää edistymistä Suomessa, koska voimakkaat tuulet puhaltavat edelleen lännen ja pohjoisen väliltä. Sen sijaan Keski- ja Etelä-Euroopassa vallitsee erinomainen tulosää kaikille muuttajille. Niinpä mm. kurjet, varpushaukat, kala- ja naurulokit, peipot, punarinnat, rastaat, niittykirviset ja rautiaiset pääsevät suurin joukoin Itämeren eteläosiin, mistä pinnistelee pienehköjä määriä muuttajia tännekin. On mahdollista, että ensi viikonloppuna suotuisa virtaus pääsee Suomeen asti, ja muuttoon voisi tulla iso rysäys.

Ma: Kohtalaista-navakkaa luoteistuulta, joka päivällä kääntyy länteen ja illaksi voimistuu merellä paikoin kovaksi. Aamulla ja illalla sää on enimmäkseen selkeä, päivällä pilvisyys vaihtelee, ja on pienehkö mahdollisuus vesisateeseen; edelleen sangen lämmintä. Päivällä on kohtalainen muuttosää Ruotsista tulijoille, mutta Baltiasta tuleville huonompi tuulen takia.

Ti: Kohtalaista-navakkaa luoteen ja pohjoisen välistä tuulta, joka illaksi vähän heikkenee. Selkeää-puolipilvistä ja selvästi koleampaa kuin tänään ja huomenna, mutta tuulen vuoksi ei vielä pakkasta. Vastatuulen takia melko heikko muuttosää.

Ke, epätarkka ennuste, koska etäpuolelta kulkevan sadealueen reitti on vielä sumea: Heikkoa-kohtalaista lännenpuoleista tuulta ja aamulla pakkasta sekä poutaa. Puolipilvistä-pilvistä, yksittäiset lumikuurot mahdollisia iltapäivällä ja sen lisäksi laajempikin räntä- tai lumisade on mahdollinen, erityisesti rannikolla. Paras (ja todennäköisin) vaihtoehto on, että sade menee eteläpuolelta ohi (jolloin tosin pakkanen hyydyttää muuttoa) ja huonoin, että on yleisesti lumi- ja räntäsadetta. Muuttosää on melko hyvä, paitsi päivällä, jos laaja lumisade alkaa, vaikkapa vain merellä.

Jatkoarvio: torstaina on mahdollisesti heikkotuulinen ja selkeä mutta kylmä päivä (petolintupäivä), ja sen jälkeen ehkä alkaa muuttajia kunnolla tuova etelävirtaus.

Lintusää 24.–26.3.2017: Muuttosää jatkuu melko hyvänä aikaisille muuttajille

Jarmo Koistisen laatima lintusäätiedote Tringan alueelle:

Muuttosää jatkuu melko hyvänä aikaisille muuttajille, mutta virtaus on keskimäärin liian läntinen, mikä estää eteläisten pikkulintujen (punarinta, peippo, rastaat) muuton selvän voimistumisen. Lauantai-aamun lumisateita lukuun ottamatta näkyvyys on koko ajan hyvä, mikä suosii retkeilyä.

Pe: Enimmäkseen kohtalaista, merellä ajoittain navakkaa lännenpuoleista tuulta ja verraten selkeää. Aamulla pakkanen hillitsee muuttoa ja koko päivänä reipas läntinen tuuli, mutta silti päivällä on hyvä haukka- ja kotkasää ja lisää hanhiakin tulee. Ensimmäistä sääkseä voi alkaa jo tähystellä.

La: Enimmäkseen kohtalaista tuulta, joka aamulla on lännestä ja kääntyy päivällä pohjoiseen sekä heikkenee. Aamulla on pilvistä ja yleisesti tulee lumi- tai räntäkuuroja, päivällä poutaantuu, ja iltaa kohti pilvisyys voi repeillä. Parhaimmillaankin vain kohtalainen muuttosää.

Su, epätarkka: Aamulla heikkoa lännenpuoleista tuulta, melko selkeää ja pakkasta. Aamupäivän kuluessa länsituuli voimistuu kohtalaiseksi, merellä navakaksi, sää pilvistyy sekä lämpenee huomattavasti; päivällä voi sataa vähän. Illaksi voi seljetä uudestaan. Melko hyvä muuttosää vallitsee Ruotsista tuleville, mutta Baltiasta tuleville on heikohko muuttosää.

Ensi viikon alun (ma–ti) sää on vielä epävarma. Todennäköisesti voimakkaita lännen-luoteenpuoleisia tuulia, jotka jarruttavat muuttoa.

Lintusää 20.–22.3.2017: Kevätmuutto edistyy hyvää vauhtia

Jarmo Koistisen laatima lintusäätiedote Tringan alueelle:

Kevätmuutto edistyy hyvää vauhtia tällä viikolla suotuisten lounaanpuoleisten virtausten auttamana. Erityisesti hanhien, joutsenten ja vesilintujen määrät kasvavat.

Ma: Heikkoa-kohtalaista tuulta, joka aamulla on lounaan, päivällä etelän ja illalla kaakon puolelta; vaihtelevaa pilvisyyttä ja poutaa, mutta illalla Hangon suunnalla mahdollisesti sadetta. Jos aamu on selkeä, pakkanen kiristyy viiden asteen tienoille, mutta päivällä lauhtuu. Hyvää muuttosäätä, etenkin päivällä.

Ti: Kohtalaista, merellä etenkin aamupuolella navakkaa etelänpuoleista tuulta, pilvistä ja aamun kuluessa lounaasta vesisadetta, joka iltapäivän kuluessa lakkaa lännestä alkaen. Illalla tuuli kääntyy länsiosissa lounaaseen ja pilvisyys repeilee lännestä alkaen. Lämpötila on muutaman asteen nollan yläpuolella ja muuttosää on kohtalainen, illalla hyvä, joskin voi olla merisumua.

Ke: Kohtalaista-navakkaa, merellä aamupuolella jopa kovaa lounaanpuoleista tuulta, pilvistä ja ajoittain sadetta, ehkä räntääkin. Iltapäivällä sateet vähenevät ja tuuli heikkenee jonkin verran Melko huono, iltapäivällä parempi muuttosää.

To–pe, arvio: Korkeapaineen selänne lähestyy lounaasta, todennäköisesti hyvää muuttosäätä.

Itä-Uudenmaan retki 18.3. retkikertomus

Teksti: Teemu Sirkkala

Kuvat: lintukuvat Teemu Sirkkala, muut kuvat&kuvatekstit Jaana Sarvala

 

Lauantai-aamuna retkeläisiä kokoontui Kiasman pysäkille tarkoituksenaan lähteä Itäisen-Uudenmaan keväisiä maisemia kohden.  Sää ei ollut paras mahdollinen, mutta ei myöskään huonoin; maltillinen tuuli ja lämpötila hieman nolla paremmalla puolen.  Matkalta kyytiin hyppäsi useampi henkilö, mukaan lukien toisen oppaan, allekirjoittaneen, joka hyppäsi vielä bussin kyytiin Söderkullan kohdalta. Retkeläisiä oli yhteensä 32, mukaan lukien oppaat, Mikko Savelaisen sekä Teemu Sirkkalan.

Retken ensimmäisenä pysähdyksenä oli Porvoon Tolkkisten Tikkametsä. Tikkametsä oli osalle retkeläisistä jo entuudestaan tuttu, mutta monet kävivät siellä nyt ensimmäistä kertaa. Tikat loistivat tällä kertaa poissaolollaan, mutta jotain lintuja sentään nähtiin. Paikalla pyöri hienosti uuttukyyhky pariskunta, jolla oli selvästi lennosta päätellen jo kevättä rinnassa. Paikalta ynnättiin myös muun muassa  useampi peippo, useita mustarastaita, yksinäinen metsähanhi, kaksi tikliä sekä tietysti neljä käpytikkaa. Tikkametsästä käveltiin vielä Tanssisaaren parkkipaikalle, josta näkyi muuttava merihanhi sekä muutamia meri-, harmaa- sekä kalalokkeja.

Tikkametsän jälkeen bussin keula kääntyi kohti Emäsaloa. Emäsalon sillalta näkyi bussin ikkunasta paljon vesilintuja, mutta huurteiset kiikarin linssit vaikeuttivat havainnointia. Telkkiä sekä isokoskeloita huudeltiin näkyvän. Seuraavat vesilinnut löytyivät bussin ikkunasta tukkasotkien muodossa ennen Emäsalon kärkeä sijaitsevalta Edesvikeniltä.

Tasaisessa jonossa retkiporukka selvitti hienosti tiensä kärjen jäisten polkujen ja kallioiden läpi. Aurinko alkoi paistaa ja mieliala nousi.

Emäsalon kärjessä aurinko lämmitti kehoa ja mieltä.

 

Lintuja näkyi kärjen korkeammalle kalliolle mukavasti. Meren puolelta löydettiin kolme allia, useamman kymmenen merimetsoa, useita telkkiä sekä isokoskeloita, sekä paikallinen merikotka 2.8 kilometrin päästä istumassa luodolla.

 

Oppaamme Mikko staijaa.

 

Eniten innostusta herätti kuitenkin useimpien selän takaa männyn latvasta löytynyt naaras pukuinen isokäpylintu. Isokäpylintu istui hienosti hetken aikaa männyn latvassa ja useammalle retkeläiselle lajista tuli elis, onnittelut!

Isokäpylintunaaras.

Pieni osa retkeläisistä lähti uhmaamaan tuulta aivan kärjen kalliolle, josta löytyi hieman lisää vesilintuja. Haahkat lensivät valitettavan kaukana, joten vain muutamat tarkkasilmäiset onnistuivat ne näkemän. Rannan kallioiden tuntumasta lenteli onneksi myös lähellä telkkiä sekä isokoskeloita. Sekä rannasta, että ylempää kallioilta nähtiin myös hiirihaukka.

 

Jäinen kalliopolku nousuineen ja laskuineen oli haastavaa kuljettavaa. Onneksi tarvittaessa löytyi apukäsiä! Tässä Teemu auttaa Anua.

 

Emäsalon kärjen jälkeen tehtiin pysähdys Koddervikenin lintutornille, jonka eteen lahdelle kerääntyy hanhia sekä joutsenia ruokailemaan. Koddervikeniltä löytyi muun muassa 66 kanadanhanhea sekä 45 laulujoutsenta.

Teemu kuvaa…

 

 

…kanadanhanhia.

 

Joutsenten ja hanhien seassa oli myös kaksi naurulokkia ja lopulta paikalle eksyi myös kaksi mustavarista.

Mustavaris varisten ja laulujoutsenen seurassa.

 

Laulujoutsenet lennossa.

 

Seuraavana oli kahvitauon paikka Kuninkaanportin Shellillä. Kahvitusten aikana oppaat löysivät viereisiltä Kiialan pelloilta lisää töyhtöhyyppiä, kiuruja, kanadanhanhia, kottaraisia sekä joutsenia. Kaukana pelloilla näkyi myös pulmusparvi, jonka vain muutamat onnistuivat näkemään. Shelliltä matka jatkui Kråkötä ja Vessötä kohden.

Kråkön sillan sula oli laaja, jonka takia linnut olivat melko kaukana, mutta bussista nähtiin kuitenkin lisää hanhia ja joutsenia. Kråkön pelloilla nähtiin muutama töyhtöhyyppä, pari närheä sekä nuori merikotka lennossa. Kråkönympyrä ajettiin ympäri ja Kråkön lounaisosassa tarkasteltiin kauempana Emäsalon sillan suunnalla jäällä olleita nuoria merikotkia sekä Runebergin onkimakiveä. Kråkössä olon aikana keli muuttui huonommaksi ja räntää alkoi satamaan.

 

Tihkusäässä merikotkat erottuivat vain vaivoin.

 

Kråköstä lyhyen bussimatkan jälkeen päästiin Vessön pelloille, jossa pieni kanadanhanhi parvi ruokaili tien vieressä. Sateessa seisominen kuitenkin kannatti, sillä kauempaa langalta löytyi koiras tuulihaukka. Lintua päästiin katsomaan kivasti kaukoputkilla ja monelle ropsahti vuodenpinna. Tuulihaukkaa ihmetellessä kurki liihotteli luodetta kohden. Tässä vaiheessa päätettiin lähteä jo takaisin Helsingin suuntaan, mutta kiinnostus pulmusten näkemiseen sai aikaan lisä kierroksen Kiialan kautta.

Kiialan itäpuolella peltojen tarkkailu kannatti, sillä pellolta kauempaa nousi ilmaan pulmusparvi, josta ynnättiin yhteensä 43 pulmusta! Hieno parvi, jonka lähes kaikki ennättivät näkemään!

Seisoskelu räntäsateessa asfalttitien laidassa voi olla hyvin kivaa kun näkee monikymmenpäisen pulmusparven:).

Matka jatkui vielä Porvoonjoen vartta pohjoisen suuntaan, jossa Saksalan kohdalla bussista nähtiin hienosti kaksi harmaahaikaraa. Tuorilan kohdalla bussin keula kääntyi Helsinkiä kohden. Isolepinkäinen saatiin bussin ikkunasta viimeiseksi retkilajiksi ja perillä oltiin reilusti ilmoitettua aikataulua ennen. Retken lajimääräksi kertyi 43 lajia.

 

Kuljettajamme Bjarne.

Allekirjoittanut kiittää kaikkia retkelle osallistuneita mukavasta retkipäivästä!

 

 

Teemu Sirkkala

Tringan talviekopinnaskaban 2016-2017 tulokset

Tringan talviekopinnaskaba kisattiin nyt neljättä kertaa, ja voiton vei suvereeniin tapaan ekopinnaskabojen pitkän linjan kestomenestyjä, helsinkiläinen Gustaf Nordenswan 95 lajilla. Gusse on ollut kärkisijalla nyt jo kolmessa neljästä talviekopinnaskabasta, vain viime vuoden kolmas sija tuottaa pienen särön sarjaan. Toiseksi tämänkertaisessa kisassa sijoittui viimevuotisen kakkostilansa uusinut Sami Virta Raaseporista 84 lajilla, ja kolmanneksi espoolainen Matti Komulainen 79 lajilla. Neljännen sijan jakoivat 69 lajilla helsinkiläiset Yrjö Klinge ja Kimmo Häkkinen.

Kilpailun kymmenen kärki:

talvieko_2015-2016.png

Talviekopinnaskabaan osallistuttiin tänä vuonna 55 kisaajan voimin kymmenestä Tringan toimialueen eri kunnasta. Kokonaislajimääräksi saatiin 125, mikä on 3 lajia vähemmän kuin viime vuonna tehty lajimääräennätys.

Tällä kertaa talviekopinnaskaballe uusia lajeja saatiin seitsemän; metsähanhi, turkinkyyhky, mustakaularastas, mustaleppälintu, töyhtökiuru, kirjosiipikäpylintu ja lapinsirkku. Suurimman ekobongariyleisön keräsivät koko talven Helsingin keskustassa viihtyneet töyhtökiuru ja mustakaularastas. Kuten viime talven valkopäätiaisen tapauksessa, joudutaan tälläkin kertaa odottamaan RK:n lopullista päätöstä mustakaularastaan statuksesta; risteymään viittaavat piirteet ovat nimittäin herättäneet keskustelua bongariyhteisössä jo linnun löytöhetkestä alkaen…

Skabaa edeltänyt marraskuu tullaan muistamaan Tringan alueellakin huikeana lintukuukautena, ja bongarit pääsivätkin tällöin nautiskelemaan kovan luokan harvinaisuuksista kuten idänpikkusieposta, kiljukotkasta ja taigarautiaisista. Raritykitys ei kuitenkaan lopulta jatkunut aivan joulukuuhun saakka, ja esimerkiksi syksyn ehdotonta tähtilajia, taigarautiaista, ei saatu talviekopinnaskaban lajilistalle. Heti joulukuun alkupäivien jälkeen alkanut pakkasjakso jäädytti sisävesistöt lähettäen vesilinnut talvehtimaan ulkomerelle, mutta pysyvää lunta ei tänäkään vuonna saatu Etelä-Suomeen koko talven aikana. Aiempiin talviekopinnaskaboihin verrattuna ennätysrunsaasti havaittiin mm. isokäpylintuja (24% havainnoijista), urpiaisia (96%), tundraurpiaisia (45%), tiklejä (81%), isolepinkäisiä (71%), hömötiaisia (75%), punarintoja (67%), peippoja (67%) ja järripeippoja (33%). Poikkeuksellisen vähän sen sijaan havaittiin mm. pulmusia (ässä), pajusirkkuja (ässä), nokikanoja (4%), harmaahaikaroita (24%) ja pohjantikkoja (4%).

Skabaan suurimman kilometrimäärän ilmoitti Sami Virta, 1835 km, eli noin 22 km / laji. Spontaanteja lajeja havaitsi eniten niin ikään Sami Virta, 79 lajia. Ässiä, eli vain yhden kisaajan havaitsemia lajeja skabaan saatiin peräti 20:

Screenshot 2017-03-04 at 18.34.28.png

Kaikki eko- ja talviekopinnaskabojen tulokset löytyvät Tringan pinnakisapalvelusta: http://www.tringa.fi/kisa/

Teksti: Touko Torppa

Tringa tiedottaa: ensimmäiset haahkat saapuivat – kevät alkoi!

Tringa tiedottaa 2.3.2017

Vapaa julkaistavaksi heti

Ensimmäiset haahkat saapuivat – kevät alkoi!

Ensimmäiset haahkat ovat saapuneet Hangon lintuasemalle eteläisten tuulien siivittämänä! Juhlapukuinen haahkapariskunta ohitti Tulliniemen keskiviikkona 1.3. Kevät voidaan siis julistaa virallisesti alkaneeksi!

Hangon lintuaseman ja Tvärminnen haahkatutkimusryhmän yhteinen veikkaus haahkan saapumispäivästä järjestettiin nyt seitsemättä kertaa. Tällä kertaa oikeaa päivämäärää veikkasi kolmetoista henkilöä. Näistä onnetar valitsi voittajaksi Mika Rantasen Lahdesta! Kaikkien vastaajien kesken arvotut palkinnot menivät Tia Sjövallille ja Kimmo Heiskaselle Helsinkiin. Onnittelut!

Vaikka kevään säätä ja haahkan aivoituksia on vaikea ennustaa, tällä kertaa haahka lensi kevätlentonsa melko hyvin veikkaajien arvauksia enteillen. 1.3 oli kisan kolmanneksi suosituin veikkauspäivä, kun taas suosituin oli 19 eri henkilön arvaama 26.2. Kilpailun aikaisempina vuosina haahka on saapunut 17.2.2016. 23.2.2015. 24.2.2014, 16.3.2013, 20.2.2012 ja 9.3.2011. Tämä vuosi onkin hyvin keskiarvoinen vuosi kisan lyhyen historian aikana.

Lintuharrastajan kevät etenee hyvällä mallilla. Lauhat kelit ovat tuoneet Uudellemaalle töyhtöhyyppiä, kiuruja ja muita kevään ensimmäisiä airueita. Tali-, sini- ja kuusitiaisen laulua kuulee päivisin, kun taas mustarastaat aloittavat konserttinsa hämärissä.

Lisätietoja:

Kim Jaatinen, Tvärminnen eläintieteellinen asema (suomeksi och på svenska)  +358  40 5945186
Aleksi Lehikoinen, Tringa ry, +358451375732

Kuvamateriaalia uutisen yhteydessä käytettäväksi, kuvaajan nimi ja assosiaatio mainittava kuvan yhteydessä.

bit.ly/20FE8GA

bit.ly/1PSfei7


Hangon lintuasema on Helsingin Seudun Lintutieteellisen Yhdistyksen eli Tringa ry:n vapaaehtoisvoimin toimiva, lintujen havainnointiasema Hankoniemen kärjessä. Asemalla seurataan Suomalaisen linnuston tilaa muutonseurannan ja lintujen rengastamisen avulla.

Tringa r.y. on BirdLife Suomen suurin jäsenyhdistys. Yhdistyksellä on 2600 jäsentä ja se toimii monipuolisesti lintujen suojelun ja lintuharrastuksen puolesta Hangosta Sipooseen ja Helsingistä Hyvinkäälle.

http://www.tringa.fi/hangon-lintuasema/
http://www.tringa.fi/

Kökarin retki 17.-19.2.2017 retkikertomus

Kirjoittanut Ari Linna

 

MATKANTEKOA

Tutustuin retkeläisten valtaosaan ensimmäistä kertaa 17.2. perjantaiaamuna Korppoon kirkonkylässä. Kaikki matkaan lähteneet olivat saapuneet ajoissa: yllättävän virkeä 13 hengen joukko, vaikka osalla yöunet olivat jääneet 4-5 tuntiin.  Matkalaisia oli tulomatkalla kuormittanut myös paikoin liukas, jäässä oleva Saariston rengastie ja pyrkimys ehtiä suosittelemalleni 08:00 Paraisilta lähtevälle lautalle. Tapaaminen kirkonkylän Cap Horn -kahvilassa, osan retkeläisistä kompatessa kylän linnut, sujui jo leppoisissa, joskin hieman jännittyneissä tunnelmissa. Usealle mukaan lähteneelle Kökar olisi uusi retkikohde, ja kaksi viikkoa aiemmin Kökarissa tehdyt merisirri-, pilkkasiipi- sekä riskilähavainnot nostivat tunnelmaa. Lajit olisivat uusia sisämaasta matkaan lähteneille orneille!

Ålandstrafikenin yhteysalus Skiftetin takakannella on muovimatto, joka vaimentaa laivan runkotärinää. Menomatkalla hyöty jäi vähäiseksi yhteysaluksen staijareineen kadotessa sumuun Galtbyn satamasta 10:00 tapahtuneen lähdön jälkeen. Muutoin Kaarle olisi kaukoputkistaijarina listannut merkittävän määrän vesilintuja jo ennen Kökaria. Taivas kirkastui uudelleen 20 minuuttia ennen Kökarin satamaa, merisirrien suhteen kuitenkin hetkeä liian myöhään Smågaddlägnenin tutkaheijastimilla varustettujen ”merisirriluotojen” jäädessä ohitushetkellä (11:40) sumun peittoon. Kaksi viikkoa aiemmin sekä kaksi päivää retken jälkeen näillä luodoilla vilisti 8 merisirriä.

 

Kuvaaja Heli Turkki

 

 

KÖKAR 17.2.2017

Saavuimme Kökarin Harparnäsin satamaan 12:25. Olin neuvonut reitin majapaikkaamme ja ehdottanut, että purkaisimme aluksi matkatavaramme ja majoittuisimme Jaanan suunnitelman mukaan Antons Gästhemin huoneisiin – Jaana oli itse joutunut peruuttamaan osallistumisensa, mutta majoitussuunnitelma toimi: pääsimme jokainen yöpymään kerrossängyn alapedillä tai yksittäisvuoteella. Satamassa oli runsaasti vesilintuja, jotka katsoin parhaaksi katsastaa heti. Valitettavasti osa autokunnista ajoi yhteysalukselta ulos ennen minua, ja he suuntasivat sovitusti suoraan majoituspaikalle. Oppaana minun olisi tullut huolehtia siitä, että kaikki saavat saman informaation ja että sovitusta pidetään kiinni. Nyt ainakin Tiinalta, Senniltä, Heidiltä, Siljalta ja Marjatalta jäivät lapasotkat havaitsematta. Uusittu satamassa käynti toi lauantaina lajilistalle uivelot (2k1n), ja halukkaat pääsivät katsomaan kaunista koiraslintua myös kaukoputkella. Lintujen laskenta jäi minulle, ja laskiessani kertaalleen runsaimmat, sain tukkasotkien summaksi perjantaina 54 ja lauantaina 241, sinisorsien summaksi perjantaina 270 ja lauantaina 357. Lapasotkista 1 oli vanha harmaaselkäinen koiras, kaksi oli 1. talven koiraita: niiden selkä ei ollut vielä kokoharmaa pään ja kaulan ollessa melko tasaväriset, ruskeat. Lapasotkat kulkivat yhdessä, ja ne erottuivat tukkasotkista muun muassa hieman tukkasotkia suuremmasta koosta ja tukkasotkia korkeammalle yltävästä pyöreähköstä päälaesta, jossa ei ollut niskatöyhtöä. Satamassa oli myös kyhmyjoutsenia, isokoskeloita ja telkkiä, lauantaina myös 2 vanhaa laulujoutsenta.

Siljan soitettua ja selvitettyä viipymisemme syyn, saimme koko retkiporukan kokoon Antonsiin. Kokoonnuimme 13:15 pihalle sopimaan päivän ohjelman. Tämä olikin päivällisten lisäksi ainoa hetki, jolloin retkiporukka oli kuvattavissa yhteiseen retkiryhmäkuvaan!

Retkikuntaa
Kuvaaja Ari Linna

 

Olin luvannut kävellä halukkaiden kanssa ensin Hamnön saarelle kirkolle, mutta merilintujen ollessa osalle korkealla retkiprioriteeteissa, opastin heidät lyhyellä kävelyllä tavoitettavalle Bässnäsetin kalliolle, josta katsottuna osa merisirrien ruokailuun todennäköisimmin käyttämistä luodoista ja saarista olisi lähimmillään. Ilma oli keväisen aurinkoinen, ja ennen auringon siirtymistä vastavaloksi oli hyvä antaa halukkaille kohtuullinen mahdollisuus havaita pääsaaren länsipuolisen merialueen sirrejä ja muita merilintuja. Itse kiirehdin muun joukon perään Hamnöhön vievälle tielle. Merikotka matkasi rinnallamme samaan suuntaan; yksi oli tehnyt seuraa jo satamassa ja yksi päivysti kaukana lounaassa luodolla. Kirkolta aukeavassa merisektorissa oli muutama kala- ja harmaalokki sekä 13 allia. Teemun mielestä allit olivat vain pisteitä meren peilissä, mutta kun asiaan keskittyi, koirailta erottuivat valkoinen pää ja siinä tummat posket. Ilonalla oli hyvä tuntuma alleihin, ja hän löysi ensimmäisten jälkeen loput meressä olleesta parvesta. Harakka, varis, 3 sinitiaista, talitiainen, 2 hippiäistä, viherpeippo, 150 urpiaista ja 10 vihervarpusta tervehtivät retkeilijöitä kävelymatkoilla ja kirkon alueen lehdoissa. Heidi sai paraboloidillaan kerättyä tervalepissä ruokailevan urpiaisparven ääntelyn, jossa katkeamattomana taustaäänenä on ruokailusta lähtevä ropina. Myös hippiäinen ja viherpeippo tallentuivat äänitteelle.

Päivällinen tarjottiin Skärgårdsbröd-yrityksen Bakeri Cafeteriassa.

Kotitekoinen janssoninkiusaus sai puolelleen uusia ystäviä; halukkaat saivat santsiannoksen. Pöydässä oli leipomon omaa leipää ja juomaa sai B-oikeuksien rajoissa. Kahvin ja teen kanssa tarjottiin leivonnainen.

Kuvaaja Ari Linna

 

Retkipäivä päätettiin saunoen. Länsipääty oli Teemua lukuun ottamatta vetäytynyt jo yöpuulle, kun Antonsin keskimmäisessä asuintilassa vietettiin pienimuotoisesti iltaa. Silja, Heidi ja opaskoira pitivät seuraa Teemulle ja minulle. Teemua harmitti merilintujen vähyys: pilkkasiivestä olisi tullut elis, samoin riskilästä ja merisirristä. Bässnäset oli tarjonnut vain yhden saariston hiljaisista talvi-iltapäivistä, tosin keväisen sellaisen, sellaisen, joka tuntui huhtikuulta helmikuussa.

 

Kuvaaja Tiina Sorrola

 

 

KÖKAR 18.2.2017

Lauantaiaamuna kokoonnuimme pihalle 08:15. Retkeläiset tiesivät edellispäivän kokemuksista itseään eniten kiinnostavat aiheet ja lähtivät luottavaisesti kokemaan uusia asioita. Itse ohjasin halukkaat Kökarin perinteisimmälle muutontarkkailupaikalle merivartioaseman takaiselle Nabbanin kalliolle.

Nabban
Kuvaaja Ari Linna

 

Lännen puolella aukeava meri näkyy Nabbanilta yli 180 asteen sektorissa, mikä vuoksi muuttavia lintuja ja lintuparvia voi parhaimmillaan seurata kohtuullisen pitkän aikaa, ei yleensä minuutteja, mutta usein kymmeniä sekunteja lintujen päämuuton kulkiessa saaren länsipuolella etelä-pohjoinen -linjassa. Nyt olisi utopiaa nähdä muuttoa, mutta talvehtivien ja paikkaansa jäättömällä Itämerellä vaihtavien vesilintujen ja merisirrien osalta tilanne voisi olla parempi. Niitä voisi nähdä. Olosuhteet antoivat tähän apuja parhaansa mukaan. Tuuli kävi suhteellisen kevyesti 3-4 m/s etelästä; oli +2C lämmintä, kirkasta ja näkyvyyttä riitti Kökarin, Föglön ja Sottungan kuntarajalla 5 km päässä olevalle Ändörin saarelle asti. Kalalokit miehittivät 30 linnun parvin kaksi luotoa, Pattonskärin harmaalokkikolonian lokeista 14 oli kotiutunut ja 2 merilokkia täydensi lokkimaiseman. Viisi allia laskeutui mereen. Kun staijia oli jatkunut 1,5 tuntia, ihmettelin ensin ääneen ”missä riskilät ovat” ja heti perään, että ”kaukoputkeni kuvassa on 2 riskilää” – yhteensä 8 riskilää ilmestyi kuin tyhjästä Söderhara-saaren eteen. Kaarlen mielestä vastaavaa keinoa, esille puhumista, voisi kokeilla merisirriin, mutta jätin kokeilematta.

Länsiranta
Kuvaaja Ari Linna

 

Seuraavan Kökar-retken retkikaverini Tarja Pajari arveli riskilöistä, ettei auringon valo vielä aamuvarhain riittänyt valaisemaan syvällä kalastavien riskilöiden saalismaita; vasta hieman korkeammalta tuleva valo tunkeutuisi veteen riskilöiden apajille. Hypoteesi on kiinnostava, ja jatkoin ajatusta pohtimalla myöhemmin sitä, miten keisaripingviinit onnistuvat saalistuksessaan sukeltaessaan satojen metrien syvyyksiin mustekalojen perässä – vielä on oppimista! Joudun riskilän kohdalla lisäksi toteamaan, että olin vaihto–talvipukuisia lintuja erotellessani todennäköisesti erotellut toisistaan talvipuvussa olevia vanhoja ja talvipuvussa olevia 2kv lintuja. Toisen kalenterivuoden talvipukuisten lintujen valkoiset siipikuviot eivät olleet yhtenäisen valkoiset, kuten vanhan riskilän talvipuvussa, vaan kirjavanvalkeat. Anteeksi Teemu, että joudun tässä päivittämään opastamani riskilän asut, itselleni ja sinulle!

Pilkkasiipi jätti Tringan retken väliin, vaikka laji oli näyttäytynyt kaksi viikkoa aiemmin ja näyttäytyi seuraavana tiistaina. Merellä ei ollut viittä mereen laskenutta allia ja ohi lentänyttä isokoskeloa kummempaa vesilintuliikettä. Helstolan Jari raportoi, etteivät asiat olleet olleet sen paremmin Ahvenanmaan länsireunalla Eckerön Styrsingsuddenilla. Nabbanilta lounaaseen oleva suuri linjataulu oli kadottanut sekin aiempien talviretkien merimetsonsa. Omatoimiset Petri ja Heli kapusivat staijimäelle jossain vaiheessa lähes mahdottoman jyrkästä, rotkojen pilkkomasta pohjoisesta, kuulemma ”nelivedolla”. En ole vastaavaa ennen nähnyt. Jo normireitti E–W -suuntaista kallionselkää myöten tarjoaa useimmille riittävästi haastetta. Urheilullinen pariskunta!

Iltapäivä vietettiin pienen lounastauon jälkeen ensin idässä – lahdet jäässä, sitten kiertämällä Karlbyn kylää ja poikkeamalla Estholmissa. Havaintovihkoihin kirjattiin merikotkia, tilhiä, lapinharakka, naakkoja, variksia, korppi ja varpusia. Etelä-Karlbyn orapihlaja-aidasta olivat pikkuvarpuset ”loppu” eikä keltasirkkuja näkynyt sen enempää – nämä poikkeuksina saaren normaaliin talvilintufaunaan. Myös rastaat olivat vähissä, sillä vain yksi lajilleen määrittämättä jäänyt rastas nähtiin aamulla Nabbanilla. Kökar tarvitsee kipeästi rastaslisäystä, ennen kuin kevät puhkeaa kukkaan mustarastaan laulussa! No, lumikellot kukkivat kevään airueina Karlbyssä, olivat kuulemma kukkineet saaren puutarhoissa jo tammikuun puolella.

 

Kukkulan kuninkaat
Kuvaaja Ari Linna

 

Päivällisenä oli kanapataa nauhamakaronin kera. Kahvin ja teen ohella jälkiruuaksi tarjottiin vadelmakaramelleja. Retkeilijöillä oli ruokailun jälkeen mahdollisuus tutustua saaristoleipomon tuotantotiloihin – leipomoa pyörittävä helsinkiläislähtöinen pariskunta Susanna ja Casper kertoivat, että pellolla on tontteja myös uusille yrittäjille, ja että muun muassa ginitislaamo sopisi hyvin katajaisen saaren identiteettiin. Apua yrittäjäksi aikovalle olisi kuulemma saatavissa.

Illalla entistä useampi saunoi ja käväisi ”yhteiseksi” tilaksi määritetyssä keskisessä tupakeittiössä, mutta samalla sain itselleni lisää evidenssiä siitä, että kolmen asuintilan kokonaisuudessa on vaikea yhdistää väki yhteiseen illanviettoon ilman erikseen sovittua ohjelmaa. Itse olen kokenut retkien illanvietot yhtä antoisiksi kuin linturallien purkukokoukset, jotka vastaavat lähes puolta kisakokonaisuuden kokemuksista. Ne ovat tilaisuuksia, joissa päivän antia perataan, ja joissa kukin voi valottaa päivän kulkua kuin negatiivia, omalla valotuksellaan. Nyt päivän havainnot siirtyivät Tiiraan ilman linturetkien, ja etenkin lintuasemien, tyypillistä iltahuutoa, mutta uskoakseni vain muutama havainto saattoi jäädä havainnontekijän itsensä Tiiraan täydennettäväksi. Antonsin kiinteä laajakaistayhteys ei toiminut asunnon pohjoislaidalla eikä keskellä asuntoa ja toimi päivällisen jälkeen muuallakin aluksi hitaasti; ilmeisesti majapaikan huoneissa raportoitiin päivän tapahtumia sukulaisille ja mantereelle jääneille retkikavereille. Reijo kertoi, kuinka hänen kaverinsa olivat jo toista päivää seuranneet Tiirasta, milloin sinne tulisi retkiryhmän havainto Kökarissa talvehtivista merisirreistä.

 

KÖKAR 19.2.2017

Olosuhteet kävivät sunnuntaina vaativiksi. Tuuli kohotti vaahtopäitä 10 m/s voimalla lounaasta ja matalimmat luodot olivat meren kuohun peittämät. Bässnäsetillä tehtiin täyspilvisen aamun aikana hieman yli tunnin aamustaiji. Näkyvyys ei ollut aluksi hyvä, mutta parani jakson loppua kohden. 45 minuutin merelle tapituksen jälkeen olin havaitsevani liikettä 960 metrin päässä olevalla luodolla: liike näytti tapahtuvan luodon yli lyövien aaltojen kuohun seassa, mutta koska kaukoputki tiivistää syvyysvaikutelman yhteen tasoon, ehkä kuohut huuhtoivat luotoa luodolla havaittavan liikkeen edessä ja takana. Liikkeestä pystyi erottamaan erikseen siirtyileviä osia, joiden perusteella hälytin paikalla olevat retkeläiset tarkkailemaan samaa luotoa. Vähä vähältä tyrskyjen väliseen maisemaan piirtyi neljä merisirriä, jotka luodolla ruokaillessaan olivat välillä näkyvissä, välillä näkymättömissä. Kaarlella oli sama uusinta mallia oleva Swarovskin kaukoputki kuin minulla, ja sen merisirrimääritys tällä kertaa vaati. Halukkaat pääsivät kokemaan kaukoputkien piirron ja valovoiman erot tässä luonnon tarjoamassa testilaboratoriossa. Kaarlellakin usko palasi, usko siihen, että Kökarin kaukaisilta lännen puolen luodoilta voi määrittää merisirrejä. Onnistuakseen on kuitenkin hyvä omata kokemusta ja kykyä keskittyä asiaan. Sellainen kokemus Bässnäsetin staijareille nyt tuli. Kirjasin Tiiraan ”Olivat ensin aaltojen kuohujen lomassa Kedjonbådanilla; sitten samankokoinen 4 linnun porukka laskeutui Pattonskärin rantaviivaan rantakalliolle. Aktiivista ruokailupiiperrystä.” Reijon kaverit saivat luettavaa.

Merisirristaijissa
Kuvaaja Ari Linna

 

Yhteysalus Galtbyhyn lähti Kökarista 12:00. Satamassa telkkien määrä oli noussut 90:een; 2 vanhaa ja kuusi 1. talven joutsenta lensi sataman ohi, samoin vanha talvipukuinen naurulokki, joka matkasi muuatta aikanaan hämmästystä herättäneen talvisen pikkulokki-invaasion käyttämää reittiä sataman editse lounaaseen. ”Merisirriluodot” sivuutettiin 36 minuuttia satamasta lähdön jälkeen, mutta ne eivät antaneet lisää sirrejä. Yhteysalus oli vaihtunut Skiftet-aluksen huollon vuoksi Ejderniin: hyvä tämän ”haahkankin” selästä oli staijata – alla oli vastaava muovimatto kuin Skiftetillä, mutta kannella olevia retkeläisiä piti pyytää riviin kaukoputkimiesten rinnalle, jotta kaikki näkisivät Ejdernin Skiftetin kantta lyhyemmältä takakannen pätkältä esteettä aluksen sivuille.

Korppoossa ja Paraisilla meitä odotti myötävaloon kesäsulana johdattava maantie; keväinen iltapäivä oli kuin irrotettu pääsiäisen ajasta helmikuuhun. Linnut olivat kuitenkin vuodenajalle paremmin uskollisia: retkenlajilistalle kertyi talvinen lukema, 31 lajia.

Kiitos retkiporukka! Nyt saitte uskoa ja oppia retkeillä Kökarissa uudelleenkin. Etenkin talvella, keväällä ja syksyllä Kökarissa saa retkeillä ja olla omassa rauhassa; touko-kesäkuun vaihteessa voi käydä tutustumassa Suomen suurimpiin mustakurkku-uikku- ja kirjokerttupopulaatioihin, ja jos ihmisporukat eivät hämmennä, niitä riittää kesällä moneen rientoon.