Retkikertomus Vallisaaren retkeltä 20.5.

Tringa järjesti retken Helsingin Vallisaareen lauantaina 20. toukokuuta. Venebussi lähti Kauppatorilta klo 9.45 ja saaressa oltiin hetkeä myöhemmin. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja tuuli heikosti, lämpötila oli kaupungissa +20 asteen tuntumassa eikä saaressakaan ollut yllättäen juuri sen viileämpi. Retkelle oli ilmoittautunut mukaan 25 retkeläistä.

Saarta lähdettiin kiertämään Aleksanterin kierrosta pitkin saaren länsipään kautta kohti Aleksanterin patteria. Pysähtelimme pitkin matkaa kuuntelemaan saaren pensaikoista ja metsistä kuuluvia ääniä. Ensimmäinen satakieli kuului jo vesibussin kannelle, eikä kovin pitkään tarvinnut laiturilta eteenpäin kävellä, kun jo ensimmäinen kultarinta havaittiin. Vallisaaren lammen rannassa pysähdyimme kuuntelemaan mustapääkerttua, myös käenpiika kuului kerran jostakin kauempaa. Seuraava pysähdys tehtiin hieman lammen jälkeen, jossakin ihan polun vieressä lauloi pikkusieppo, joka ei tosin suostunut meille näyttäytymään, vaikka ääni tuntui kuuluvan ihan lähipuiden oksistosta.

Vallisaaren lehtimetsät ovat reheviä, ja etenkin tähän aikaan vuodesta tuulettomalla säällä äänimaisema on huikea. Yksittäisten lajien erottaminen ja tunnistaminen ei ole ihan helppoa, kun äänessä saattaa olla useampi laji ja vielä useampi lintuyksilö samaan aikaan. Kerttuset eivät sentään olleet vielä saapuneet, mutta kerttujen, uunilintujen, kultarintojen ja rastaiden konsertti oli komeaa kuultavaa.

Saaren länsipäässä Kustaanmiekan salmen rannalla havaittiin päivän ensimmäinen punavarpunen sekä harmaasieppo. Lyhyen merelle tähystelyn (harmaasorsa ja merimetso) jälkeen jatkoimme kohti Aleksanterinpatterin näköalatasannetta, jonka juurella pidettiin evästauko auringon lämmittäessä kesäisesti.

Aleksanterinpatterin lavalta, saaren korkeimmalta kohdalta, avautuu maisemat yli kaupungin ja kauas avomerelle yli Isosaaren ja Kuivasaaren. Tallinnan tv-tornin huippukin erottui kaukoputkella eteläisessä horisontissa. Arktinen muutto vaikutti olevan pysähdyksissä, ainoat muuttavat vesilinnut, kaksi telkkäparvea, painelivat merellä länteen. Mutta kirkas ja heikkotuulinen sää oli saanut petolintumuuton käyntiin: mereltä saapui lyhyessä ajassa kaksi tuulihaukkaa, nuolihaukka, kaksi todennäköistä mehiläishaukkaa jotka tosin etäisyyden ja pahan väreilyn takia jäivät lajilleen määrittämättä, naaraspukuinen sinisuohaukka ja ruskosuohaukka. Aleksanterinpatterin luulisi soveltuvan hyvin myös syksyisen petolintumuuton tarkkailuun.

Aleksantareinpatterilta matka jatkui kohti Torpedolahtea, matkalla kuultiin ainakin tiltaltti, pari punavarpusta, tikli ja kultarinta. Jäätelöt syötiin Torpedolahden rantaterassilla, ja yritimme samalla tähyillä eteläpuolelta uusia lajeja. Aikataulu kuitenkin painoi päälle ja jouduimme jatkamaan saaren poikki kohti päälaituria. Loppustaiji laiturilla vesibussia odottaessa tuotti vielä yhden lisälajin päivän lajilistalle, yhdeksän kurjen parvi saapui lännestä ja tuulihaukka jatkoi matkaa mantereen suuntaan.

Retkiraportin kirjoitti retkellä oppaana toiminut Johannes Silvonen.

Retken lajilista:

kyhmyjoutsen  harmaalokki  mustapääkerttu
valkoposkihanhi  merilokki  sirittäjä
haapana  kalatiira  tiltaltti
harmaasorsa  kesykyyhky  pajulintu
sinisorsa  sepelkyyhky  harmaasieppo
tukkasotka  tervapääsky  pikkusieppo
haahka  käenpiika  kirjosieppo
telkkä  tikkalaji  sinitiainen
isokoskelo  haarapääsky  talitiainen
tukkakoskelo  metsäkirvinen  puukiipijä
merimetso  västäräkki  harakka
ruskosuohaukka  punarinta  varis
sinisuohaukka  satakieli  kottarainen
hiirihaukka/mehiläishaukka  kivitasku  varpunen
tuulihaukka  mustarastas  peippo
nuolihaukka  räkättirastas  viherpeippo
kurki  laulurastas  tikli
meriharakka  punakylkirastas  punavarpunen
rantasipi  kultarinta  YHT. 62 lajia
naurulokki  hernekerttu
kalalokki  pensaskerttu
selkälokki  lehtokerttu

 

Jaa tämä juttu:Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter
Email this to someone
email