Tringa tiedottaa 29.6.2017: Lintujen pesille ja poikasille rauha – myös valkoposkihanhille

Tringa tiedottaa 29.6.2017
Vapaa julkaistavaksi heti
Lintujen pesille ja poikasille rauha – myös valkoposkihanhille

Keskikesällä on liikkeellä monien eri lintulajien poikasia, joista monet lähtevät pesästä lentokyvyttöminä. Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys Tringa muistuttaa, että pesimärauha ulottuu myös pesästä lähteneisiin poikasiin.

“Pääsääntö on, että emot pitävät huolen poikasistaan eikä ihmisen tarvitse puuttua niiden elämään. Paras toimintatapa on poistua poikasten luota sivummalle ja antaa emoille ruokintarauha”, kertoo Tringan puheenjohtaja Jukka Hintikka.

Vaarallisessa paikassa olevan linnunpoikasen voi siirtää lyhyen matkan, esimerkiksi keskellä tietä olevan linnunpoikasen voi nostaa tien reunaan suojaan. Poikasaika on lyhyt ja useimmat ihmisen lähellä pesivät lajit tottuvat nopeasti ihmisiin.

Töölönlahdella on havaittu tahallista valkoposkihanhien häirintää, kun irrallaan olevia koiria on usutettu hanhien kimppuun ja polkupyörällä on ajettu täyttä vauhtia keskelle hanhiparvea.

Tringa muistuttaa, että ilman ELY-keskuksen myöntämää poikkeuslupaa valkoposkihanhien häirintä on kielletty. Pääkaupunkiseudulla tällainen poikkeuslupa on myönnetty vain Viikin koetilan henkilökunnalle, joka saa karkottaa luvan mukaisesti hanhia omilta koeviljelmiltään, joille hanhet aiheuttavat poikkeuksellisen suurta haittaa.

Valkoposkihanhen poikanen. © Jyrki Normaja

Lisätietoja: Jukka Hintikka, puheenjohtaja, Tringa ry, 044 566 5593

Linkki printtikelpoiseen valokuvaan valkoposkihanhen poikasesta, kuvaajan nimi (Jyrki Normaja) ja assosiaatio mainittava kuvan yhteydessä.

Tringa r.y. on BirdLife Suomen suurin jäsenyhdistys. Yhdistyksellä on 3000 jäsentä ja se toimii monipuolisesti lintujen suojelun ja lintuharrastuksen puolesta Hangosta Sipooseen ja Helsingistä Hyvinkäälle. http://www.tringa.fi/

Retkikertomus Viikin yölaulajaretkeltä

Tringan perinteinen Viikin yölaulajaretki järjestettiin tällä kertaa torstaina kesäkuun 1. päivänä. Retken lähtöpaikalle saapui viileästä ja hieman tuulisesta säästä huolimatta kolme opasta ja 42 retkeläistä. Onneksi aikaisemmin päivällä ja vielä alkuillasta vaivannut kuurottainen sade väistyi ennen retken alkua ja sää alkoi kirkastua.

Kiersimme Pornaistenniemen ja Lammassaaren polkuja ja pitkospuita kolmessa eri ryhmässä, jokainen ryhmä hieman eri järjestyksessä. Retken ensimmäiset yölaulajat, satakielet, olivat jo äänessä lähtiessämme liikkeelle hieman klo 22 jälkeen. Pornaistenniemelle saavuttaessa äänessä oli rastaskerttunen, joka raksutteli Pornaistenniemen lampareen pohjoisreunalta – rastaskerttunen kuului myös Pornaistenniemen piilokojulle, sen sijaan muut kerttuset eivät vielä olleet äänessä. Tässä vaiheessa iltaa oli vielä valoisaa, ja piilokojun ympärillä lenteli ruovikkoon yöpymään saapuvia kottaraisparvia sekä haarapääskyjä, joiden joukkoon oli lyöttäytynyt ainakin yksi törmäpääsky. Piilokojun ympärillä kuului ja näyttäytyi Vanhankaupunginlahden tunnuslintu, viiksitimali. Myös luhtakana kuultiin, samoin hieman vaisusti laulanut rytikerttunen.


Kottaraiset matkalla ruovikkoon yöpymään © Teemu Sirkkala

Piilokojulta matka jatkui kohti Lammassaaren pitkospuita. Pitkosten risteyksessä äänessä oli luhtakerttunen. Matka jatkui pienin pysähdyksin kohti Lammassaarta. Lammassaaren pitkospuiden varrella kuulee normaalisi tähän aikaan vuodesta jopa kymmeniä ruokokerttusia, nyt kerttuset olivat aivan hiljaa. Yksi ryhmistä sai sen sijaan seurata Lammassaaren pitkospuiden katselutasanteella iltahämärässä, miten nuolihaukka syöksyili tervapääskyn perässä ruovikon yllä. Pääsky pakeni Arabianrannan kerrostalojen suojiin ja haukka ilmeisesti jäi ilman saalista. Lämpötilan ollessa lähellä nollaa lienee nuolihaukan pääravinto, lentävät korennot, aika vähissä.

Yölaulajaretken yksi kohokohdista oli Lammassaaren pitkospuiden varrella sirissyt pensassirkkalintu. Sirkkalintu jatkoi lähes taukoamatonta sirinäänsä aivan pikospuiden vieressä ja yksi ryhmistä pääsi myös näkemään linnun vilaukselta. Retki päättyi Lammassaareen, jossa kiivettiin vielä lintutorniin. Lintutornista ei uusia yölaulajia kuultu, sen sijaan harmaahaikara kahlaili lahdella ja Lammassaaren niityn rannassa yöpyvät kanadanhanhet sekä hieman pienemmät valkoposkihanhet haukahtelivat.


Kanadanhanhi © Teemu Sirkkala

Retken yllättävin havainto irtosi Lammassaaresta, yksi ryhmistä oli löytänyt ääntelevän sarvipöllöpoikueen. Vaikka retken ilmoitettu päättymisaika alkoi lähestyä, osa muistakin ryhmäläisistä kävi vielä bongaamassa sarvipöllöt. Takaisin Lammassaaren pitkoksia palatessa ruokokerttusetkin olivat viimein äänessä kesäyön pimeydessä. Kaiken kaikkiaan melko hyvä yölaulajaretki viileästä ja hieman tuulisesta säästä huolimatta. Vanhankaupunginlahti ei pettänyt tälläkään kertaa!

 

Teksti: Johannes Silvonen, yksi retken oppaista. Oppaina lisäksi Juha Lindy ja Teemu Sirkkala.

 

Kotka Rankin retki 12.5.-14.5. retkikertomus

Kirjoittaneet Harri Hölttä ja Jaana Sarvala

Perjantai 12.5.

 

20 Rankin retkeläistä matkasi perjantaiaamuna Kotkaan omilla kyydeillään venekyydin lähdön ollessa Sapokan satamasta klo 10.

 

 

Matkaan m/s Jaanalla päästiin hyvin ajallaan ja matka sujui leppoisasti aurinkoisessa säässä.

Kuvaaja Jaana Sarvala

Merimatka kesti kolme varttia ja sen aikana havaittiin mm. ensimmäiset merikotkat, kuikat ja kahlaajaparvet. Odotukset olivat korkealla, sillä kylmän ilman jakson jälkeen sää oli nyt lämpenemässä ja tuulet kääntymässä lounaan-lännen puolelle koko viikonlopuksi.

 

Saareen päästyämme oli edessä ensin majoittautuminen armeijan vanhoihin rivitaloihin ja sitten lounas, minkä jälkeen lähdettiin tutustumaan saareen.

Saaren länsirannalla on mahtavia kivimuodostelmia. Jaana Sarvala

 

Saari on noin 1,5 kilometriä pitkä ja hienoin staijauspaikka oli saaren eteläkärjen Majakkaniemi, missä tuulensuojaa antoi vanhan majakan kivinen rakennelma. Eteläkärjestä katsoen lännessä näkyivät Pyhtään Ristisaari ja Kaunissaari, etelässä Venäjän puolella Suursaari, kaakossa Itäisen Suomenlahden kansallispuistoon kuuluva Haapasaaren saaristo sekä idässä Kirkonmaa.

Iltapäivät ovat lintumaailmassa usein sitä hiljaisinta aikaa, kuten nytkin: lähinnä tämä tutustumiskierros olikin sananmukaisesti tutustumista saareen ja sen peruslinnustoon. Esimerkiksi hyönteissyöjiä ei vielä näyttäytynyt erityisesti, lähinnä joitain leppälintuja ja kirjosieppoja. Tällä kierroksella sattui valitettavasti myös tapaturma, kun yksi retkeläinen kompastui kivikossa ja joutui saaattajan kanssa palaamaan mantereelle lääkäriin. Toivottavasti Marjukka ja Heli pääsevät toiste paremmalla onnella Rankkiin!

Lounaan jälkeen palattiin taas Majakkaniemeen ja arktika aktivoituikin iltaa kohti.  Vesilintuparvia matkasi koilliseen merellä saaren eteläpuolella mustalinnun ollessa valtalaji. Kuikkia, hanhia ja kahlaajia oli myös muutolla. Yksi 70 yksilön punakuiriparvi meni hienosti retkeilijöiden edestä ja sieltä erottui myös parvessa mukana olleet kuusi isosirriä.  Paikallislinnustosta mainittakoon riskilät, ruokit ja merikihut.

Välillä tuli niin akuutti tilanne ettei ehtinyt oman putken ääreen.

 

Saareen samalla kyydillä tullut Jaakko Sora ilmoitti illalla meidän ollessamme Majakkaniemellä, että saaren satamassa on varsin poikkeukselliseen aikaan ja paikkaan pysähtynyt pikku-uikku. Lintu löytyi illalla vielä uudestaan aivan auringonlaskun aikaan näyttäytyen muutamalle onnekkaalle.

 

Lauantai 13.5.

 

Retkeläiset kirmasivat eteläkärjen Majakkaniemeen heti kukonlauluun aikaan. Keli oli tyyni ja aurinkoinen, joten kaukanakin olleita lintuja oli helppo katsella, mutta isommalle muuttoryntäykselle keli oli liiankin hieno.  Anser-hanhia oli liikkeellä ja ylimuuttaneista hanhiparvista saatiin määritettyä myös parikymmentä tundrahanhea. Myös muutamia lapasotkia, kaakkureita ja härkälintuja nähtiin. Saareen sisäosissa kierrelleet retkeläiset ilmoittivat pikkusiepon saapuneen. Pitkin päivää seurattiin myös lähikallioilla maanneen harmaahylkeen enimmäkseen flegmaattisia seikkailuja.

 

Rankin kuuluisaa ohutta yläpilveä. Jaana Sarvala

Retkeläisten palaillessa aamuretkiltään yhteisaamiaiselle tehtiin maailman ehkä typerin avosettihavainto: vain muutama retkeläinen ehti näkemään saaren pohjoispuolelta muuttaneen neljän avosetin parven, joka teki matkaa sinitaivaalla.

Isompien lintujen ohella saaressa oli nyt selvästi eilistä paremmin pikkulintuja.

 

Kuvaaja Jaana Sarvala

Esimerkiksi pajulintujen määräksi arvioitiin 150, leppälintuja 20, kirjosieppoja 10, sirittäjiä ainakin neljä, sinirintoja kolme ja pikkusieppoja kaksi. Sinirinta oli useammalle retkeläiselle elis. Välillä niiden ilmaantuminen näkyville rantakivikosta kesti kauan mutta lopulta kaikki retkeläiset näkivät tämän kauniin Lapin linnun levähdystauollaan.

Sinirinta. Kuvaaja Reijo Kallio

Illalla ihmeteltiin jälleen vesilintujen muuttoparvia Majakkaniemellä, kun kymmenet tuhannet mustalinnut suuntasivat pesimäseuduilleen. Mustalinturihmat olivat hienoa katseltavaa. Muuten muutto oli eilisiltaa rauhallisempaa, mainittakoon kuitenkin 70 härkälintua.

Kuvaaja Toni Räsänen

 

Sunnuntai 14.5.

Heti aamusta Majakkaniemellä näytti siltä, että merellä ei liiku oikein mitään… mutta kuuden maissa alkoi parin tunnin muuttoryntäys, johon osallistui niin vesilintuja, kuikkia kuin hanhiakin. Sekä lapasotkia että pilkkasiipiä laskettiin päivän aikana yhteensä noin 500 muuttajaa, mikä oli päivän parasta antia. Hartaasti odotettu karikukko teki lyhyen pysähdyksen Majakkaniemen edustan luodolle. Hanhimuutto jatkui harvakseltaan puoleenpäivään asti ja tundrahanhien summaksi tuli noin 300 muuttavaa. Majakkaniemellä lenteli tyllipari pitkin aamua väistellen kaukoputkia.

Iltapäivällä koitti kuitenkin kotiinpaluun aika, kun m/s Jaana saapui hakemaan retkiporukkaa pois. Viime hetkillä laivan yllä kaarrellut kalasääski oli retken 105 laji. Harri sai jäädä saareen odottelemaan Luonnonsuojeluyhdistyksen väkeä saapuvaksi. Onnenpekka!

Harrin huojentunut heippa kun porukat saadaan lastattua laivaan. Kuvaaja Jaana Sarvala

Paluumatkalla löydettiin myös korppi, ja juuri ennen rantautumista lajilistalle päätyivät vielä naakka, varpunen ja pulu, joten lajisaldoksi kertyi 108.

Kiitos retkeläisille mainiosta retkestä. Rankin retkellä oli niin kivaa, että sinne tehdään varmasti jatkossakin Tringan retkiä.