Retkikertomus Viikin yölaulajaretkeltä

Tringan perinteinen Viikin yölaulajaretki järjestettiin tällä kertaa torstaina kesäkuun 1. päivänä. Retken lähtöpaikalle saapui viileästä ja hieman tuulisesta säästä huolimatta kolme opasta ja 42 retkeläistä. Onneksi aikaisemmin päivällä ja vielä alkuillasta vaivannut kuurottainen sade väistyi ennen retken alkua ja sää alkoi kirkastua.

Kiersimme Pornaistenniemen ja Lammassaaren polkuja ja pitkospuita kolmessa eri ryhmässä, jokainen ryhmä hieman eri järjestyksessä. Retken ensimmäiset yölaulajat, satakielet, olivat jo äänessä lähtiessämme liikkeelle hieman klo 22 jälkeen. Pornaistenniemelle saavuttaessa äänessä oli rastaskerttunen, joka raksutteli Pornaistenniemen lampareen pohjoisreunalta – rastaskerttunen kuului myös Pornaistenniemen piilokojulle, sen sijaan muut kerttuset eivät vielä olleet äänessä. Tässä vaiheessa iltaa oli vielä valoisaa, ja piilokojun ympärillä lenteli ruovikkoon yöpymään saapuvia kottaraisparvia sekä haarapääskyjä, joiden joukkoon oli lyöttäytynyt ainakin yksi törmäpääsky. Piilokojun ympärillä kuului ja näyttäytyi Vanhankaupunginlahden tunnuslintu, viiksitimali. Myös luhtakana kuultiin, samoin hieman vaisusti laulanut rytikerttunen.


Kottaraiset matkalla ruovikkoon yöpymään © Teemu Sirkkala

Piilokojulta matka jatkui kohti Lammassaaren pitkospuita. Pitkosten risteyksessä äänessä oli luhtakerttunen. Matka jatkui pienin pysähdyksin kohti Lammassaarta. Lammassaaren pitkospuiden varrella kuulee normaalisi tähän aikaan vuodesta jopa kymmeniä ruokokerttusia, nyt kerttuset olivat aivan hiljaa. Yksi ryhmistä sai sen sijaan seurata Lammassaaren pitkospuiden katselutasanteella iltahämärässä, miten nuolihaukka syöksyili tervapääskyn perässä ruovikon yllä. Pääsky pakeni Arabianrannan kerrostalojen suojiin ja haukka ilmeisesti jäi ilman saalista. Lämpötilan ollessa lähellä nollaa lienee nuolihaukan pääravinto, lentävät korennot, aika vähissä.

Yölaulajaretken yksi kohokohdista oli Lammassaaren pitkospuiden varrella sirissyt pensassirkkalintu. Sirkkalintu jatkoi lähes taukoamatonta sirinäänsä aivan pikospuiden vieressä ja yksi ryhmistä pääsi myös näkemään linnun vilaukselta. Retki päättyi Lammassaareen, jossa kiivettiin vielä lintutorniin. Lintutornista ei uusia yölaulajia kuultu, sen sijaan harmaahaikara kahlaili lahdella ja Lammassaaren niityn rannassa yöpyvät kanadanhanhet sekä hieman pienemmät valkoposkihanhet haukahtelivat.


Kanadanhanhi © Teemu Sirkkala

Retken yllättävin havainto irtosi Lammassaaresta, yksi ryhmistä oli löytänyt ääntelevän sarvipöllöpoikueen. Vaikka retken ilmoitettu päättymisaika alkoi lähestyä, osa muistakin ryhmäläisistä kävi vielä bongaamassa sarvipöllöt. Takaisin Lammassaaren pitkoksia palatessa ruokokerttusetkin olivat viimein äänessä kesäyön pimeydessä. Kaiken kaikkiaan melko hyvä yölaulajaretki viileästä ja hieman tuulisesta säästä huolimatta. Vanhankaupunginlahti ei pettänyt tälläkään kertaa!

 

Teksti: Johannes Silvonen, yksi retken oppaista. Oppaina lisäksi Juha Lindy ja Teemu Sirkkala.

 

Jaa tämä juttu:Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter
Email this to someone
email