Yhdistyksen syyskokous 02.11.2017 klo Tieteiden talolla

Tervetuloa Tringan sääntömääräiseen syyskokoukseen torstaina 02.11. klo 18:00 Tieteiden talolle (Kirkkokatu 6, Helsinki, sali 505).

 

Syyskokouksen esityslista:

1. Kokouksen avaus

2. Valitaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri, kaksi pöytäkirjantarkastajaa ja kaksi ääntenlaskijaa

3. Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus

4. Hyväksytään kokouksen esityslista

5. Vahvistetaan toimintasuunnitelma, tulo- ja menoarvio sekä jäsenmaksujen suuruudet seuraavalle kalenterivuodelle

6. Valitaan hallituksen puheenjohtaja ja jäsenet erovuorossa olevien tilalle

7. Valitaan tarvittaessa hallituksen jäsen sellaisen hallituksen jäsenen tilalle, jonka tehtävä on hallituksesta eroamisen tai muun sellaisen syyn vuoksi päättynyt kesken toimikauden

8. Valitaan tilintarkastaja ja toiminnantarkastaja ja heille varamiehet

9. Valitaan yhdistyksen edustajat BirdLife Suomi r.y:n edustajistoon seuraavalle kaksivuotiskaudelle

10. Syyskokouksen päättäminen

 

Syyskokousasioiden jälkeen vuorossa on ammattiluontokuvaajan ja pitkän linjan lintuharrastajan Mauri Leivon kuvaesitys Kylän linnut: Kuvia ja tarinoita uusmaalaisten pelto- ja maalaismaisemien linnuista sekä niiden elämästä vuoden eri aikoina. Kuvaesitys alkaa klo 19 ja kestää noin tunnin. Syyskokouksen ja kuvaesityksen välissä pidetään 5 minuutin tauko.

Toimintasuunnitelmaan ja talousarvioon voi tutustua ennen kokousta osoitteessa www.tringa.fi/dokumentteja. Asiakirjat päivitetään sinne viikon 44 alussa.

Esityksen jälkeen yleisöllä on mahdollisuus ostaa tekijän signeeraamaa Kylän linnut -kirjaa hintaan 30 e. Huom. kokouspaikkana on tällä kerralla poikkeuksellisesti Tieteiden talon 5. kerroksen sali 505!

Kokoukseen on vapaa pääsy, tervetuloa!


Kuva © Mauri Leivo

Nuortenretki Rönnskärin lintuasemalle 16.-19.10.2017

Nuorisoretkemme Rönnskärin lintuasemalle alkoi maanantaiaamupäivällä tapaamisella Kirkkonummella. Paikalle oli saapunut kuusi innokasta nuorta ja Johannes oppaana. Ensin kävimme ruokakaupassa haalimassa mukaamme ruuat koko retken ajaksi, jonka jälkeen suuntasimme bussilla kohti Porkkalan kärkeä. Asemanhoitaja Samuli Lehikoinen tuli hakemaan meitä Porkkalasta, aseman omalla veneellä. Koska veneeseen ei mahtunut koko porukka kerralla, päätimme osan porukan kanssa pitää minirallin sataman läheisyydessä venekyytiä odotellessa. Parhaina havaintoina näimme minirallissa muuttavat hiirihaukan ja piekanan. Kun toinenkin porukka oli rantautunut saareen, alettiin valmistella yösijoja ja iltaruokaa. Osa porukasta meni myös rengastajan kanssa avaamaan verkkoja vielä illaksi. Loppupäivä tutustuttiinkin sitten saareen ja kierrettiin verkoilla. Verkoista tuli muutamia punarintoja ja laulurastas meidän nuorten ihailtavaksi.

Auringonlasku Rönnskärillä © Markus Kanninen

Ensimmäinen kokonainen päivä, tiistai, alkoi jo hyvissä ajoin ennen auringonnousua. Rengastaja apulaisineen kävi avaamassa verkot ja sitten vain jäätiin odottelemaan lintuja. Vihdoin se aurinkokin alkoi nousta, jonka seurauksena kaikki lähtivät ulos omiin askareisiinsa, osa kuvaamaan, osa aamuvakiolle ja osa kiersi verkkoja. Päivä oli melko tuulinen, mutta lintuja liikkui silti. Muuttopuolella meni yksi sadan yksilön valkoposkihanhiparvi, sinisuohaukka ja piekana. Pikkulintupuolella muutti vihervarpusia, urpiaisia ja hippiäisiä. Lintuja eksyi myös verkkoihin melko hyvin, kovasta tuulesta huolimatta. Verkoista tuli urpiaisparvia, punarintoja, tiaisia, puukiipijöitä ja hippiäisiä. Jokainen pääsi ihastelemaan näitä myös rengastajan kädessä. Iltapäivällä saareen saapui sade- ja ukkosrintama, minkä takia suurin osa vetäytyi sisätiloihin. Saari koluttiin kuitenkin vielä huolellisesti läpi, mutta linnut olivat kateissa. Naarasteeri oli sentään valonpilkahdus harmaassa usvassa. Meillä oli tänään myös leikkimielinen kisa muutamia muita lintuasemia vastaan siitä, minkä lintuaseman alueella havaitaan päivän aikana eniten lajeja. Jäimme harmillisesti viimeiseksi 56 lajilla. Yöksi ei sateen vuoksi viritelty pöllöverkkoja.

Rautiainenkin eksyi verkkoon © Markus Kanninen

Toinen kokonainen retkipäivä, keskiviikko, käynnistyi samoihin aikoihin kuin tiistai, jo ennen auringonnousua. Verkot viriteltiin tuttuun tapaan ja porukka kömpi staijaamaan aamuvakion ajaksi. Tänään lintuja muuttikin jo enemmän. Hanhia meni 1500 ja pikkulintujakin kohtuullisesti. Tundrahanhiparvi ylitti saaren komeasti samalla kun punatulkkuparvia kuului sieltä täältä. Yöllinen pikkulintumuutto oli ollut kuitenkin vaisua, josta kertoi vähäinen määrä lintuja verkoissa sekä edellisenä päivänä rengastettujen lintujen tuleminen uudestaan verkosta. Saimme kuitenkin verkosta viherpeipon ja rautiasia, mikä kelpasi meille hyvin. Noin kello kymmenen aikaan saatiin radiopuhelinviesti Samulilta. Hän oli rengastusporukan kanssa kuullut saunanotkosta erikoisia laulunsäveliä, joista tuli hieman mieleen taigarautiaisen laulu. Muu porukka saapui nopeasti paikalle ja hekin onnistuivat kuulemaan säveliä. Lintua ei kuitenkaan havaittu, joten määritys jäi auki. Jätimme saunanotkoon pari verkkoa ja taigarautiaisäänitteen soimaan, mutta lintua ei enää havaittu loppupäivänä. Valitettavasti tämä tapaus jäi ikuiseksi mysteeriksi, mutta ehkä ensi kerralla sitten. Loppupäivä vielä staijailtiin, ja hanhia menikin ihan mukavasti. Huippulukemiin ei päästy, mutta lintuja muutti tasaiseen tahtiin niin ettei ollut tylsää. Havaitsimme vielä muuttavan lapinsirkun ja paikallisen riskilän. Niistä muutama retkeläinen kuittasi elämänpinnan. Viimeisellä verkkokierroksella toteutui monen toive: verkossa killui punatulkkuparvi joita päästiin ihailemaan ihan lähietäisyydeltä! Aamuyöksi Samuli aikoi pystyttää vielä pöllöverkot, jos vaikka ehtisimme nähdä pöllön kädessä.

Punatulkkuja näkyi koko päivän © Markus Kanninen

Viimeinen päivä Rönnskillä alkoi parhaalla mahdollisella tavalla. Samuli tuli herättämään meidät helmipöllö kädessään. Harmiksemme emme saaneet linnusta käsipinnaa, sillä se oli hieman shokissa ja piti päästää takaisin heti rengastuksen jälkeen, mutta oli hieno havainto näinkin, muutama kuittasi elämänpinnan heti aamusta! Verkkokierrokselle lähdettiin normaaliin tapaan. Muutos eiliseen oli selvä. Lintuja vilisi kaikkialla, mitä osoitti sekin että ensimmäisellä verkkokierroksella saatiin jopa 50 lintua verkoista. Verkoissa oli tiaisia, punarintoja, rautiasia, urpiaisia, punatulkkuja, hippiäisiä, peukaloisia ja mustarastaita. Pikkulintuja muutti myös paljon, sillä yöllä oli ollut hyvä muuttosää joka jatkui edelleen. Harmi että sen piti osua vasta viimeiselle päivälle. Kolmannella verkkokierroksella koimme jymy-yllätyksen. Hippiäisten täyttämässä verkossa killui mustarastas ja jokin muu, isompi lintu. Lähempi tarkastelu osoitti että kyseessä oli kulorastas! Sain kunnian viedä linnun bunkkerille, missä muut olivat ja sitä sitten kuvattiin. Kulorastas on harvinainen laji verkossa, koska se viihtyy puiden latvuksissa. Lintu päästetiin nopeasti kuvaamisen jälkeen vapaaksi. Iltapäivällä Johannes havaitsi tikkalajin laskeutuvan itämetsään. Lähdimme porukalla sitä etsimään ja lähempi tarkastelu osoitti linnun olevan pohjantikka! Siitä moni kuittasi elämänpinnan. Lintu ei näyttäytynyt kovin hyvin ja se katosi nopeasti etsinnöistä huolimatta. Lopuksi ohjelmassa oli ruokailu, pakkaus ja lähtö.

Kulorastasta pääsee harvoin katselemaan näin läheltä © Eetu Paljakka

Viimeisenä retkipäivänä pyrstötiainenkin eksyi verkkoon © Leo Vuojolainen

Rönnskärillä oli todella mukava käydä! Asemasta jäi hyvä kuva, vaikka mitään superraria ei nähtykään. Toivottavasti sama retki tehdään taas ensi vuonna! Kiitos Samulille joka opasti meitä ja esitteli rengastusta sekä Johannekselle joka piti meistä huolta ja teki ruuat!

Teksti: Olli Keskikallio

 

Retkikertomus kotkaretkeltä Virolahdelle 15.10.2017

Tringan kotkaretki Virolahdelle ja Haminaan

Tringan perinteinen kotkaretki Kaakkois-Suomen muutontarkkailupaikoille retkeiltiin tänä vuonna sunnuntaina 15.10. Matkaan lähdettiin Helsingistä seitsemältä aamulla luottokuskimme Anteron vakaassa ohjauksessa. Lisää retkeläisiä ja toinen opas poimittiin kyytiin matkalta ja retkipinnojen listaaminen alkoi tuttuun tyyliin heti. Matkalla havaittiin mm. pari paikallista piekanaa ja tuulihaukka. Niin paikallisia kuin muuttaviakin hanhia havaittiin pitkin päivää käytännössä joka paikassa, suurin osa lajilleen määritetyistä hanhista oli ajankohdalle tyypillisesti tundra- ja valkoposkihanhia.

Perillä ensimmäisessä kohteessa, Virolahden Lakakalliolla, oltiin joskus yhdeksän jälkeen. Lämpötila oli tällä tuulisella tarkkailupaikalla tällä kertaa varsin siedettävä. Lintuja tuntui liikkuvan pienistä sadekuuroista huolimatta. Muutolla havaittiin mm. runsaasti piekanoja (ja mukavasti muutama hiirihaukkakin, jolloin lajien erottamista päästiin harjoittelemaan käytännössä vertailemalla), hanhia, joutsenia ja pari kuikkaa. Varpuslintujen osalta äänimaisema oli jo varsin syksyinen, kun ohi muutti mm. urpiaisia, punatulkkuja, pyrstötiaisia, rastaita ja tilhiä. Havaittiinpa paikalta hauskan lentonäytöksen esittänyt isolepinkäinenkin ja vaeltavia närhiä sekä palokärki. Niin, nähtiinhän paikalla odotetusti kotkiakin. Ensimmäinen merikotka löytyi miltei heti staijaamisen aloitettuamme, tosin valitettavan kaukaa. Päivän kohdelajia eli maakotkaa saatiinkin odotella liki kolme tuntia. Lopulta kaksi lintua taivaalta löytyikin, hävitäkseen miltei saman tien sumupilveen. Tilanne oli todella nopea ja vain muutama onnekas ehti linnut näkemään. Valitettavaa, mutta näitäkin tilanteita aina linturetkille osuu. Lisää maakotkia ei hyvästä yrityksestä huolimatta havaittu, muuttopäivä jäi ilmeisesti sadekuurojen takia odotettua vaisummaksi.

Lakakalliolta päätettiin jatkaa matkaa reilun kolmituntisen tapittamisen päätteeksi. Miltei heti bussin lähdettyä liikkeelle havaittiin ikkunasta ilahduttanut teeriparvi (pari lintua oli havaittu jo kalliollakin). Ennustamattomia sadekuuroja uhmaten jatkoimme alkuperäisen suunnitelman mukaan Kurkelan torniin. Tornissa havainnot jäivät kuitenkin pitkälle samaan lajistoon kuin Lakakalliollakin. Lisäksi todettiin kirveelle olevan töitä, näkyvyys tornista kun on puuston kasvun myötä huonontunut jo melkoisesti. Onneksi paikkakunnalla mökkeilevä retkeläinen vihjasi edessä olevasta peltoaukeasta, jolla oli kuulemma mukavasti hanhia ja joutsenia. Lyhyt siirtymä vahvisti asian, rajavyöhykkeellä (tarkkailu onnistui onneksi sallitulta alueelta) olevalla pienellä peltoaukealla laidunsi tulvalätäkössä lupaavan näköinen parvi. Bussista ulos kiirehtäneet retkeläiset pilasivat tosin läheisessä puussa ruokaa kytänneen merikotkan suunnitelmat. Parvesta löytyi tarkemmin tutkimalla tringalaisittain mukava määrä eli peräti seitsemän pikkujoutsenta (4’ 3’’). Lisäksi päästiin mukavasti vertailemaan tundrametsähanhen ja tundrahanhen tuntomerkkejä.

Pikkujoutsenia Kurkelan pellolla © Eetu Paljakka

Tundra- ja tundrametsähanhia © Eetu Paljakka

Sadekuurojen takia olimme reilusti edellä aikataulusta. Pohdimme hetken vakavasti lähtevämme Kouvolaan bongamaan valkoposkihanhia, mutta aikataulusyistä ideasta luovuttiin. Lopulta retken viimeiseksi kohteeksi valikoitui matkan varrella sijaitseva Haminan Lupinlahden lintutorni. Paikka oli monille retkeläisille uusi tuttavuus, mutta ihan mukavat ruovikothan sieltä paljastuivat. Paikalla oli myös mukavasti vesilintuja ja huonohkosta valosta huolimatta retkipinnalista piteni nopeasti mm. kahdeksan uivelon parvella, parilla allilla, kolmella silkkiuikulla ja nokikanoilla. Paikallista isolepinkäistä päästiin ihailemaan putken täydeltä ja muuttipa tornin yli vielä yksi piekanakin. Paluumatkalla pysähdyttiin vielä huoltoasemalle ja suoritettiin bussissa iltahuuto, joka paljasti päivän lajimääräksi 62. Tilastotiedoista kiinnostuneille kerrottakoon, että luku on lajilleen sama kuin vuoden 2016 vastaavalla retkellä. Kiitoksia vielä kaikille retkeläisille ja kuskillemme Anterolle!

Oppaina retkelle toimivat tekstin kirjoittanut Aapo Salmela ja Johannes Silvonen.

Emu Lehtinen on poissa

Tringan jäsen Ilkka “Emu” Lehtinen (1947-2017) nukkui pois Helsingissä sunnuntaina 22.10.2017.

Emu oli intohimoinen lintuharrastaja, joka oli perustamassa Tringan ylläpitämää Hangon lintuasemaa ja toimi sen asemanhoitajana vuosina 1979-1984. Emu oli myös mukana Tringan lintuasematoimikunnassa vuodesta 1981 lähtien ja toimi sen puheenjohtajana viimeiset 33 vuotta.

Hangon lintuaseman lisäksi Emun sydäntä lähellä olivat mm. Porvoon Tunnholmen ja Intian Goa, jossa Emu kävi linturetkillä usealla vuosikymmenellä.

Tringa ry muistaa lämmöllä pitkäaikaista jäsentään ja ottaa osaa läheisten suruun. Pidämme hiljaisen hetken Emun muistolle yhdistyksen syyskokouksessa 2. marraskuuta.

[Kuva © Tom Lindroos]

Tringa tiedottaa: Ainutlaatuinen suomalainen muuttolintuaineisto on nyt avoimesti verkossa

Vuonna 1979 perustetun Hangon lintuaseman havaintoaineisto on ladattavissa kokonaisuudessaan aseman verkkosivuilta. Aineisto sisältää havaintoja yli 300 lintulajista ja yli 36 miljoonasta linnusta.

Helsingin Seudun Lintutieteellisen Yhdistyksen eli Tringa ry:n ylläpitämän Hangon lintuaseman aineisto on jo nyt osoittautunut merkittäväksi tietolähteeksi esimerkiksi ympäristönmuutoksia tutkittaessa: sitä on käytetty 130 julkaisussa, sisältäen useita väitöskirjoja sekä kansainvälisiä tiedeartikkeleita. Vaikka havaintosarja on aikaisemminkin ollut saatavissa yhdistykseltä pyynnöstä, Tringa toivoo, että aineiston avoimuus lisäisi entisestään sen käyttöä.

– Ilmastonmuutos on esimerkiksi aikaistanut lintujen kevätmuuttoa Hangossa ja toisaalta viivästyttänyt vesilintujen syysmuuttoa, luettelee akatemiatutkija Aleksi Lehikoinen Luonnontieteelliseltä keskusmuseolta, Luomukselta, esimerkkejä aineistosta tehdyistä tutkimuksista.

Hangon lintuasemalla on kerätty systemaattisesti aineistoa laskemalla paikallisia ja ohimuuttavia lintuja. Hanko on Suomen lintuasemista ensimmäinen, joka julkaisee koko havaintosarjansa avoimesti mm. tutkijoiden, lintuharrastajien, ympäristöviranomaisten ja muiden aineistosta kiinnostuneiden käyttöön. Maailmanlaajuisestikin muuttolintuasemien aineistot ovat harvoin julkisesti saatavissa.

– Tringa haluaa tällä teolla kannustaa muitakin lintuasemia julkaisemaan omia aineistojaan avoimesti sekä kiinnittää huomiota pitkälti vapaaehtoistöinä tehtävään aineistonkeruuseen, kertoo Tringan puheenjohtaja Jukka Hintikka.

Ohjeet aineiston käyttöön löytyvät Tringan verkkosivulta suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Laajan aineiston mukana on analysointia helpottava R-ohjelman koodi.

Aineistoa päivitetään vuosittain ja sen voi ladata osoitteesta
http://www.tringa.fi/hangon-lintuasema/haliasdata/

Lisätietoja:

Aleksi Lehikoinen, akatemiatutkija, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto, aleksi.lehikoinen@helsinki.fi, 045-1375732 (Maanantaina lintuasemalla, jolloin voi tiedustella tuoreimmat lintujen syysmuuton kuulumiset).

Jukka Hintikka, Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys, Tringa ry, puheenjohtaja@tringa.fi, 044-5665593

 

Haahka on yksi runsaslukuisimmista muuttolinnuista Hangon lintuasemalla.© Heikki Eriksson

Lintuasemalla esitellään peipon ja järripeipon pukueroja nuorille lintuharrastajille. © Aleksi Lehikoinen

 

Lintusää 23.–25.10.2017: Kylmä korkeapaine tyhjentää Suomea muuttolinnuista

Jarmo Koistisen laatima lintusäätiedote Tringan alueelle:

Kylmä korkeapaine jatkaa oloaan Suomen läheisyydessä vielä pari päivää, mikä aiheuttaa hyvää myötätuulta, hyönteisravinnon vähenemistä yöpakkasissa ja sen myötä tyhjentää muuttajia ja harvinaisuuksia tehokkaasti pois Suomesta.

Ma: Mantereella on heikkoa-kohtalaista, merellä ajoittain navakkaa koillisen puoleista tuulta, selkeää-puolipilvistä mutta merellä ja rannikolla, etenkin Hangossa, lumi-, vesi- ja räntäkuuroja. Hyvä muuttosää vallitsee ja mm. joutsenia, vesilintuja, kotkia, punatulkkuja, puukiipijöitä, keltasirkkuja, tiaisia sekä loppuja hanhia muuttaa.

Ti: Mantereella heikkoa itätuulta, merellä kohtalaista (Hangossa jopa navakkaa) kaakonpuoleista tuulta, vaihtelevaa pilvisyyttä sekä rannikolla ja merellä aamulla joitakin räntäkuuroja. Edelleen on melko hyvä muutto- sekä retkisää.

Ke: Aamulla on heikkoa-kohtalaista kaakonpuoleista tuulta, melko vähäistä pilvisyyttä ja kohtalainen muuttosää. Päivän kuluessa muuttosää heikkenee, sillä kaakkoistuuli voimistuu merellä navakaksi, lännessä jopa kovaksi, sää pilvistyy lännestä alkaen, ja yhtenäinen sadealue ehtii arviolta Hangon seudulle ennen pimeää. Sade voi alkaa räntänä.

Örön retki 13.-15.2017 Retkikertomus

Tringa ry:n linturetki Kemiönsaaren Öröhön 13.-15.10.2017

Aloitimme yhteisen matkan Öröhön Kemiönsaaren Kasnäsin satamasta 13.10.2017 perjantaina klo 11:00 Wilson charterin vesibussilla. Koko 19 hengen joukkomme olisi halutessaan mahtunut aluksen sisäsalonkiin. Kun useimmat meistä katsoivat saaristomaisemaa salongin ikkunoista, takakannella olijat selasivat kiikareillaan ohi lipuvia, hiljentyviä mökkirantoja ja merialueita muutamien kyhmyjoutsenten täplittäessä maisemaa (Jouko Vuokko tallensi navigaattoriinsa venekuljettajamme ”saaristolaisreitin” Öröhön; virallinen reitti kulki ajoittain loitommalla).

Siirrettyämme retkitavarat paritaloasuntoihin kokoonnuimme 13:15 ensimmäiselle maastoretkelle. Joukot, Lundén ja Vuokko, tunsivat saaren entuudestaan ja olivat jo lähteneet omille teilleen. Jäljelle jääneistä 7-8 henkilön kädet nousivat, kun tiedustelin, kuka ei ollut aiemmin käynyt Örössä. Lähdimme Balget lahden eteläpuolitse sinisellä merkittyä luontopolkua kävellen kohti Södernäbbenin niemeä.

Nautimme peukaloitsen rätinästä ja punarintojen tiksutuksista – kumpaakin lajia summattiin päivän saldona kymmeniä yksilöitä. Pyöräillen liikkuneen Jouko Lundénin yhytimme Solkuran uimarannalla ja samoilta sijoilta näimme Solkuralta läheiseen eteläpuoliseen saareen lentävän huuhkajan; huuhkajan takana lekutti piekana ja kaksi muuta petolintua, jotka vain petolintureliefejä horisontin yllä, niin kaukana, että katsoimme niiden sijaan Joukon kameransa näytölle levittämää nuorta maakotkaa. Kotka oli ohittanut Södernäbbenin lentäen matalalta pohjoiseen saaren ylle, sitten palannut etelään. Kuva teki lintujemme aatelille oikeutta, mutta huuhkaja näytti kuvaajille lähinnä peräpäänsä.

Södernäbbenillä tuuli ja suhteellisen lämpimästä noin +8C päivästä huolimatta niemellä oleskelu oli vaativaa. Aallokko kävi vaahtopäillä, joten niemeen itä-eteläpuolelta puskenut tuuli oli voimaltaan ainakin 9m/s. Niemen tyvellä saimme tuulensuojassa katsoa kahta nuorta pilkkasiipeä – pieni mahdollisuus oli, että ne olisivat olleet vanhoja naaraita, mutta posken ja nokan tyven valkeat laikat olivat nuoruuspukuun sopien hyvin selkeät; talvipukuun vaihtava vanha riskilä herätti kiinnostusta ja pitkällisen kaukoputkisession, kunnes kaikki halukkaan olivat saaneet herkutella sukeltelevalla, välillä aallonpohjiin näkymättömiin katoavalla linnulla. Parhaiten lintu löytyi, kun se nosti vartalonsa etuosan ylös vedestä ja levitteli siipiään. ”Graafinen” toimi linnun värityksessä hienosti: linnun peräosa oli musta, vatsapuoli, rinta ja kaulan etuosa sekä siipilaikku valkoiset niskan ja päälaen ollessa harmaat.

Ruokailu oli 12-tuuman kasarmin ravintolassa kello18:30. Halukkaille jätettiin aikaa retkeillä myös kasarmin alueella. Hyvä päivällinen, pikkulinnut, kaunis ilma, Jouko Lundénin meille esittelemät vihreät revontulet sekä mahdollisuus olla saaressa ”lähes yksin” jäivät mieleen. Jouko Vuokko palasi saaren Lyhyt ja Pitkä Ikävä -teille vielä 19:00-21:00 olleen saunan jälkeen. Päivällä omatoimisuus oli tuonut hänelle hänen ylämaankarjaa väistäessään havainnon pikkusieposta, nyt yöllä 20 000:nnetta askelta askelmittariin raksuttaessaan hän sai retkenlajilistalle sarvipöllön. Sarvipöllö tuli kähisemään vastauksena Joukon soittaman hiiriäänitteeseen.

14.10.2017 lauantaina satoi, ei lujaa, mutta kastellen ja lätäköitä poluilla ja teillä suurentaen. Syksy oli ollut sateinen, ja perjantai olikin yksi syksyn harvoista kirkkaista päivistä. Kävelimme aamulla Södernäbbenille, lounastauon jälkeen pohjoiskärkeen. Maisemat ja 18:30 siikapäivällinen palkitsivat sateessa vettyneen joukkion. Edellisen illan tavoin naisten saunasta kävi tasainen virta laiturilta mereen, hieman flunssaisen Lindankin käydessä ainakin jalat kastamassa. Paraisten Pingviinien Jouko Vuokko joutui lähes yksin puolustamaan miesten uimakunniaa.

15.10.2017 sunnuntaiaamuna lukuisat hippiäis-, tali- ja sinitiais-, punatulkku-, pikkukäpylintu-, vihervarpus- ja urpiaisparvet miehittivät tempoilevasti Södernäbbenin kärkeä. Kuitenkin vain yksi muutaman kymmenen pikkulinnun tokka näytti jatkavan ulkomeren suuntaan. Aamupäivän muutamien varpushaukkojen joukossa niemelle saapui naaraspukuinen ampuhaukka ja merikotkat pitivät vartiota läheisillä ja kaukaisemmilla merialueilla ja saarissa; niemen itäpuolen 4 haapanaa olivat vaihtuneet mustalinnuiksi ja 5 pilkkasiipeä

matkasi länsipuolella pohjoiseen, kymmenkunta allia etelään. Enemmänkin lintuja olisi lähes kesälämpimälle aurinkoiselle niemelle ja merelle mahtunut. Mari Vanhanen tiivisti kuitenkin osuvasti, ettei vastaavaa, muuttoaan odottelevien lintujoukkojen äänikonserttia voisi mantereella enää tavoittaa! Totta, punarintakin helskytti aamulla täyttä laulunsäettä paritaloille johtavan tien risteyksessä ja tiltaltit kutsuivat hy-it äänellään 12-tuuman kasarmin pihavaahterassa sekä Södernäbbenille kunnostetun majoitusbunkkerille vievän tien vieruspensaissa; poutailma palautti myös perjantaina löydetyt mutta lauantain sateessa näkemättä jääneet 2 myöhäistä haarapääskyä hyönteisjahtiin Balget-lahdelle.​

Vaihdoimme Södernäbbenin staijivuoroa Jouko Vuokon kanssa noin kello 11:00. Juuri ennen lähtöämme mereltä lounaan puolelta saareen lensi isolepinkäin, ja Jouko havaitsi heti perään toisen, joka sekin tuli mereltä. Niin kutsuttu, legendaarinen, ”puolen päivän peto” jäi Joukolle. Tällä kertaa se oli maakotka.

Jaana Sarvala kysyessä saareen tulomatkalla minulta kolmea retken odotuslajia, olin maininnut pikkusiepon, pikkutikan ja pikkukajavan – viimeisen huikentelevana bonuksena kahden todennäköisen lajin rinnalla. Pikkutikka kiikitti ja oleskeli sunnuntaina (palokärjen kanssa) 12-tuuman kasarmin maisemassa Paula Niemelän Södernäbbenillä tikkakokoelmaa täydentäneen valkoselkätikan ollessa retken varsinainen bonus-laji. No, huuhkaja kapusi aika lähelle sitä, niin hyvin sen näimme. Retkenlajimäärämme 75 jäi Lintuprikaatin (lintuprikaati.blogspot.com) ajankohdan verrokkiretkestä, jolloin, 11.-13.10.2015, nähtiin 88 lintulajia, mutta tuolloin olikin ihmeen hyvä muuttoviikonvaihde.

Poistuimme saaresta sunnuntaina klo 17:00 samalla aluksella, jolla tulimme. Tähtitieteilijä Esko Valtaojalta käsitteistöä lainaten “menneen nykyisyyden” nyt piirtyessä retkikertomukseksi “tulevaisuuden nykyisyys” alkaa jo osoittaa toiseen ulkomeren saareen, Kökariin huhtikuussa 2018.

 

Ari Linna

Ja sitten reissulta kuvia:

 

Menomatkalla odotukset korkealla! Kuva Jaana Sarvala

 

Örön laiturilla. Kuvaaja Jaana Sarvala

Onneksi matkatavaroita ei tarvinnut kantaa! Kuvaaja Ari Linna

Vaikka tiet oli nimetty Ikäviksi, ikävää ei ollut meillä ollenkaan ruskan kaunistamilla kujilla. Kuvaaja Paula Niemelä

Yksi retken hienoin havainto, huuhkaja. Kuvaaja Pasi Kaunisto.

Sadekamppeille oli käyttöä lauantaina. Kuvaaja Jaana Sarvala

Kuvaaja Paula Niemelä

Kuvaaja Jaana Sarvala

Kuvaaja Paula Niemelä

 

Auringon lämmössä lenteli vielä kymmenittäin sudenkorentoja. Kuvaaja Jaana Sarvala

Pohjoiskärjen tuntumassa tilataidetta. Rannalta kerätystä roskasta koottu rantapallo. Kuvaaja Paula Niemelä.

 

Monennäköisiä taivaita näimme: sinitaivasta, pilvitaivasta, revontulitaivasta, linnunratataivasta… Kuvaaja Paula Niemelä.

Kuvaaja Ari Linna

 

Päivälliset alkukeittoineen, pääruokineen ja jälkkäreineen maistuivat erinomaisilta. Kuvaaja Jaana Sarvala

 

Saaren hyönteispyydyksiä kavereidensa kanssa kokenut Jaakko Kullberg kertoi meille hyönteisseurannasta. Kuvaaja Jaana Sarvala

 

Hippiäinen oli yksi retken runsaslukuisimmista lajeista. Kuvaaja Pasi Kaunisto.

 

Kiitos kaikille retkeläisille hienosta retkestä! t Jaana

 

Retkikertomus Isosaaren syysretkeltä 24.9.

Isosaaren syysretki

Tringan retkikunta suuntasi Isosaareen sunnuntaiaamuna 24.9. klo 07 Kauppatorilta. Aluksena oli tilausvene TAXEN, 19-paikkainen purtilotaksi, ja kuljettajana oli Henry. Aamu valkeni lämpimänä ja aurinkoisena, itätuuli oli 5-6 m/s.
Aloitimme saaren itäpäästä, jossa on aukeaa niittyä ja saaren vanhin asuinpaikka. Peninluodoilla kummelin huipulla käänteli päätään paksuniskainen merikotka. Kesäkuukausina paikallinen merikotka ei ollut mikään jokaviikkoinen näky Isosaaressa. Englantilaisen matruusin haudan luona männyn huipussa isokäpylintu antoi sekin katsella itseään kaukoputkella. Siinä vieressä katsoimme myös komeaa nurmilaukkakasvustoa.
Hippiäisiä, rautiaisia, niitty- ja metsäkirvisiä, peippoja, järrejä ja vihervarpusia, jokunen varpushaukka, näitä hyöri eloisasti metsänreunoilla, taivaalla. Muttei mitään kummempaa. Niinpä käyskentelimme pirunpeltoja, entisiä bunkkereita ja poteroita, kasvimaailmaa, sieniäkin katsellen. Kalliotuhkapensaita oli useita reitin varressa. Kukkiva nuokkukohokki oli retken sponde, sillä oli erikoinen syyskesän kukkiva verso, kun kukkiminen on muuten kesäkuussa, ja kasvi lakastuu sitten tyystin. Se laji löytyy Helsingissä vain Isosaaresta ja Kuivasaaresta.

Saaren lounaiskärjen suomyrttikasvusto bongattiin. Jokunen amiraali ja neitoperho liihotti. Länsirannan ampumaradalta ei löytynyt pajulintua kummempaa. Luodekärjestä näkyi muutama tukka- ja isokoskelo, talvipukuinen silkkiuikku. Kiislapaasia tähyilemme, muttei niitä sen riskilöitä ole nähtävissä, ne häipyivät yhdyskunnastaan pesinnän jälkeen elokuun alkuun mennessä.
Lämpö kohosi päivän mittaan kesäiseksi, + 15, kalliot lämpenivät loikoiltaviksi. Päivänpaisteessa linnut hiljenivät. Tiltaltti vielä hyöri koulun seinustalla. Oli aikaa loikoa rantakallioilla.
Lajimäärä jäi vaatimattomaksi, 48. Muutama erkani joukostamme omalle retkelleen, heilläkin oli vain niukasti lisäyksiä lajilistaan.
Staijaaminen Peninniemen tyvessä ei aamutunteina tuottanut paljon muuta kuin sen pohdiskelua, että Tringa voisi kokeilla neuvotella Peninniemelle mahdollisuuden staijata itse niemellä. Siitä olisi hyvät näköalat lähes kaikkiin ilmansuuntiin. Nyt Senaatti Kiinteistöt on vetänyt aidan niemen tyveen, koska kallioilla on vaarallisia, aitaamattomia linnoitusmonttuja.
Onhan siellä oikeita tornejakin, mutta armeijan käytössä. Eversti Rikaman tulenjohtotornissa kiikaroi kaksi maastopukupoikaa – saaressa oli meneillään kahden hengen varusmiesharjoitus. Isosaaren ainoan asukkaan Kallen näimme saapuvan punaisella kutteriveneellään. Muutama omalla veneellään saapunut tallusteli saaressa, joten aivan yksin ei joukkomme entisellä linnakkeella partioinut.

Eväiden syöntiä Isosaaren länsirannalla. Taustalla Kuivasaari.

 

Havaitut lajit:
Kyhmyjoutsen, laulujoutsen, kanadanhanhi, valkoposkihanhi, sinisorsa, isokoskelo, tukkakoskelo, telkkä, haahka, silkkiuikku, merimetso, merikotka, kanahaukka, varpushaukka, kalalokki, harmaalokki, sepelkyyhky, käpytikka, palokärki, haarapääsky, metsäkirvinen, niittykirvinen, västäräkki, keltavästäräkki, kivitasku, punarinta, rautiainen, mustarastas, laulurastas, pajulintu, tiltaltti, mustapääkerttu, hippiäinen, sinitiainen, talitiainen, puukiipijä, varis, korppi, peippo, järripeippo, viherpeippo, vihervarpunen, urpiainen, punatulkku, isokäpylintu, pikkukäpylintu, pajusirkku.

Teksti ja kuva © Eero Haapanen

Minikokoinen jymy-yllätys Hangon Lintuasemalla

Tänään tiistaina 17.10 Hangon lintuasemalla koettiin mukava yllätys, kun lintuharrastaja Jari Laitasalo löysi lepäilijälaskennan yhteydessä harvinaisen kääpiökertun. Lintu lymyili rauhoitusalueella ruusupuskissa, ja näyttäytyi vain hetkittäin. Aseman kaikki kuusi havainnoijaa onnistuivat kuitenkin näkemään linnun.

Hangon lintuaseman toinen kääpiökerttu lymyili puskissa sadekelissä. Kuva Jari Laitasalo

Kyseessä on vasta 12 havainto lajista Suomessa, mutta jo toinen Hangon lintuasemalta. Edellisen kerran laji tavattiin Hangossa 22.10.2005.

Kääpiökerttu on nimensä mukaisesti pieni, vain hieman hippiäistä suurempi varpuslintu. Se on väritykseltään vaatimattoman harmaa, mutta keltainen silmä antaa pienelle linnulle terhakkaan pistävän katseen. Kääpiökerttu pesii Keski- ja Länsi-Aasian aavikoilla ja talvehtii Intiasta Arabian niemimaalle ulottuvalla alueella.

Huomisaamuksi Hankoon saattaa kerääntyä iso joukko bongareita, jotka toivovat näkevänsä linnun. Lintu havaittiin yleisöpolun ulkopuolella, jonne pääsy on sallittu vain luonnonsuojelualuetta hallinnoivan Metsähallituksen luvalla. Hangon lintuaseman toive on, että kaikki noudattavat luonnonsuojelualueen sääntöjä ja pysyvät merkatuilla poluilla. Bongariliitto tiedottaa linnun havainnoinnista omissa kanavissaan.

Parhaillaan muuttolinnuista aktiivisimmin liikkeellä ovat vaelluslinnut, kuten tikat, tiaiset, pähkinänakkelit ja urpiaiset. Muun muassa palokärkiä ja pohjantikkoja on ollut liikkeellä normaalivuosia enemmän. Loppusyksyiset tuhansien allien levähdysparvet ovat myös ilmestyneet viime päivinä saaristoon.

Syysretki Viikkiin 17.9. -retkikertomus

Syysretki Viikkiin 17.9.17
Innokkaimmat retkeläiset ja oppaat kokoontuivat Viikin Gardenialle jo reilusti ennen sovittua lähtöaikaa. Ennen retken alkua ehdittiinkin jo tehdä muutama mukava havainto, mainittakoon ainakin pellolla ruokaillut jouhisorsa, paikallisen oloinen lapinkirvinen ja syyskauden ensimmäiset metsähanhet valkoposkihanhiparvessa. Varsinainen retki aloitettiin klo 9.30 peräti 35:n retkeläisen ja kahden oppaan voimin. Keli suosi koko päivän, lämpötila tosin meinasi nousta välillä liiankin kuumaksi – varsin harvinaista syksyisellä linturetkellä… Matkalla Hakalanniemeen pysähdyttiin ihmettelemään niin peltojen (tiklejä, hemppoja, jouhisorsa, kivitasku) kuin metsien (hippiäinen, puukiipijä, kuusitiainen) linnustoa. Perille päästyämme joukko jakaantui lintutorniin ja lavalle. Lahdella ihmeteltiin mm. erilaisia vesilintuja, suosirrejä, kanahaukkoja ja suokukkoja. Lavan edustalla metelöi vähintäänkin yhdeksän linnun viiksitimaliparvi, jota onnekkaimmat pääsivät ihastelemaan myös kaukoputkella. Aurinkoinen sää innosti myös pikkulintuja ja paikalla kuultiin niin tiltaltin kuin pajulinnunkin syyslaulua. Valitettavasti samaan aikaan ohi muuttanut muuttohaukka jäi näkemättä valtaosalta porukasta. Hakalasta jatkettiin rantaa pitkin Purolahden suuntaan. Matkalla ihmeteltiin suosirriä ja hienoa viiden hiirihaukan parvea. Osa porukasta jatkoi matkaa suoraan Purolahden torniopastukseen, muut palailivat takaisin pelloille. Koska intoa tuntui kaikilla retkeläisille riittävän, jatkettiin peltolinnuston seulomista vielä Koetilan pelloilla. Haarapääskyjä lenteli paikalla vielä paljon ja pari keltavästäräkkiäkin yhytettiin mustavalkoisten joukoista. Viimeisenä kohteena toimineelta koetilalta haettiin turkinkyyhkyä, mutta valitettavasti tuloksetta. Reilut kolmea tunti kestänyt kierros päätettiin Gardenialle. Kiitokset vaan vielä innokkaille retkeläisille!

Oppaina toimivat Aapo Salmela ja Teemu Sirkkala
Teksti: Aapo Salmela

Tringan lasten linturetki Kirkkonummelle 15.10.2017

Evästauko Lasten linturetkellä Rilaxissa 15.10.2017

Merja Talvelan hienosti järjestämä retki tehtiin yhteistyössä Kirkkonummen ympäristöyhdistyksen kanssa. Teemana oli syysmuutto ja mukava retkeily luonnossa.

Mukana retkeläisinä oli 11 lasta, ja 16 aikuista sekä pääoppaan lisäksi 2 apuopasta (Nico Niemenmaa ja Juha Lindy). Kokoontumispaikalla pakkauduimme autoihin ja huristimme Rilaxiin, kärrytien puomille. Retki jatkui jalan, potkupyörällä ja rattailla edeten.

Heti aluksi Merja jakoi pienimmille retkeläisille tehtävälomakkeen, jota oman aikuisen kanssa sitten retken mittaan täytettiin. Jo lähtöpaikalla retkuetta saapui tarkastelemaan parvi hippiäisiä joiden pienuutta ihmeteltiin. Käpytikkakin asettui kuusenlatvaan toviksi ääntelemään.

Sänkipellolta löytyi syksyn viimeisiä kukkia ja kauriin jälkiä. Nopeimmat ehtivät nähdä valkohäntäkauriin pakenevan hylätyn omenatarhan siimekseen. Näimme myös vanhan hirsirakennuksen, jossa oli aikanaan pakattu omenoita myyntiin. Pakkauksia oli vielä jäljellä.

Vanhalla autiokartanolla pysähdyimme ja pohdimme onkohan siellä kummituksia. Puukiipijä saapui uteliaana tarkkailemaan, kun opas soitti sen ääniä atrapiksi. Vanhan tammen ympäryksen mittaamiseen tarvittiin melkein kaikkien lasten ketju. Mitattiin myös lasten tekemän jonon pituus. Se oli 2,5 m eli merikotkan siipien kärkiväli. . Sitten käveltiin auringon paisteessa kylpevään merenrantaan.

Eväitä oli mukava syödä samalla kun havainnoitiin muuttavia piekanoja ja merikotkia sekä lahdella oleskelevia vesilintuja.

Muuton todettiin jatkuvan vilkkaana, mutta oli aika lähteä takaisin kohti autoja ja kotiinpaluuta.

Oppaat pysähtyivät vielä Mattbyn tulvivilla pelloilla ja löysivät kymmenkunta lintulajia lisää retken mainioon lajisaldoon, josta tuli lopulta 50 lajia.

Kirjoittanut Juha Lindy

Retkellä havaitut lajit: Kyhmyjoutsen, laulujoutsen, metsähanhi, tundrahanhi, valkoposkihanhi, haapana, tavi, sinisorsa, tukkasotka, telkkä, uivelo, silkkiuikku, härkälintu, merimetso, harmaahaikara, merikotka, kanahaukka, varpushaukka, hiirihaukka, piekana, maakotka, lokkilaji, kesykyyhky, sepelkyyhky, käpytikka, niittykirvinen, punarinta, mustarastas, räkättirastas, laulurastas, punakylkirastas, hippiäinen, sinitiainen, talitiainen, puukiipijä, isolepinkäinen, närhi, harakka, naakka, varis, korppi, kottarainen, peippo, järripeippo, viherpeippo, vihervarpunen, hemppo, urpiainen, punatulkku, keltasirkku.

Lintusää 14.–16.10.2017: Muutto etenee matalapaineiden välissä

Jarmo Koistisen laatima lintusäätiedote Tringan alueelle:

Suursäätila pysyy aika vaihtelevana ja leutona, kun vallitseva ilmakehän virtaussuunta on lounaan puolelta. Matalapaineita tulee Atlantilta jatkuvasti, mutta muutot pääsevät etenemään niiden lyhyissä väleissä. Sepelkyyhkyt ovat jo menneet, mutta menivätkö ne jotenkin piilossa havaitsijoilta, vai onko kanta romahtanut tämän vuoden kylmänä kesänä, kun muuttajien yhteismäärä on selvästi pienempi kuin viime syksynä. Tästä eteenpäin tuulet ja sadealueet eivät enää suosi arktisten hanhien muuton siirtoa laajasti Etelä-Suomen kautta, vaan muuton loppuosa seurailee enemmän itärajan pintaa.

La: Yöllä on hyvin voimakasta punarinta- ja rastasmuuttoa. Etelänpuoleinen tuuli on heikkoa aamulla Uudenmaan keskivaiheilla, päivään asti idässä, ja voimistuu lännessä merellä navakaksi, maalla kohtalaiseksi; illalla tuuli kääntyy Hangossa länteen. Sää on pilvinen, ja lännestä saapuu Hankoon sadealue jo aamulla, mistä se leviää päivän aikana itään (on arviolta puolen päivän aikaan pääkaupunkiseudulla). Samalla sadealue kuitenkin heikkenee ja hajoaa ajoittaisiksi laikuiksi, joten lintu- ja retkisää ei ole aivan huono. Hangon suunnalla sade lakkaa mahdollisesti iltapäivällä, idässä vasta illalla.

Su: Heikkoa-kohtalaista luoteistuulta, joka päivällä kääntyy länteen ja heikkenee lisää. Aamulla on etenkin mantereella mahdollisuus sumu- tai sumupilvilauttoihin, jotka vaimentavat muuttoa. Päivällä on kuitenkin verraten selkeää ja hyvää piekana- ja kotkamuuttosäätä.

Ma, arvio: Aamulla heikkoa-kohtalaista etelätuulta, joka päivällä kääntyy lännestä alkaen länsilounaaseen ja voimistuu maalla kohtalaiseksi, merellä navakaksi. Melko jatkuvaa sadetta, joka lännestä alkaen lakkaa päivällä ja muuttuu ajoittaiseksi, mutta voi jatkua tihkusateena sumusta tai sumupilvestä. Melko huono muuttosää.

Retkikertomus Tringan Espanjan retkeltä syyskuussa 2017

Tringan retki Espanjaan 15.-22.9.2017

Teksti ja kuvat: Petro Pynnönen

Tringan syyskuinen retki suuntautui Madridin ympäristöön sekä Galiciaan. Galicia on Espanjan luoteiskulmaus Portugalin pohjoispuolella. Sieltä löytyy legendaarinen Estaca de Bares, joka on Espanjan pohjoiskärki. Merilintuparatiisi siis.

 

Perjantai 15.9. Kone laskeutui Madridiin klo 17.20. Ensimmäisen päivän suunnitelmana oli vain ajaa Robledo de Chavelaan (n.70km W Madridista) hotellille nukkumaan mutta kun matka ja auton vuokraus sujuivat kuin rasvattu, ehdimmekin pelipaikoille jo tänään. Hieman ennen auringonlaskua ehdimme tsekkaamaan yhden kohteen. Komea iberiankeisarikotkapariskunta esitteli itseään sekä puussa että ilmassa, muutama siniharakka, sekä isohaarahaukka ja munkkikorppikotka antoivat esimakua tulevasta. Yöksi Robledo de Chavelaan hieman erikoiseen hotelliin.

Lauantai 16.9. Aamu alkoi ennen aamiaista Robledo de Chavelan lähistöllä tien poskesta kun suunniteltu metsätie oli puomilla suljettu. Seutu on noin kilometrin korkeudessa merenpinnasta. Siniharakoita piiskutteli siellä täällä, ja retken lajilista karttui paikallisilla peruslinnuilla. Vuori- ja pensassirkut, tulipäähippiäiset ja samettipääkertut mekastivat rinta rinnan tutuimpien lintujen, kuten keltasirkkujen, närhien, kangaskiurujen ja töyhtötiaisten kanssa. Aamupalan jälkeen nousimme autolla 1600 metriin vuorelle, jonka nimeä ei kartasta löytynyt. San Lorenzo de El Escorialista tie sinne nousi Castilla y Leónin läänin rajalle. Tai kai sitä voi tieksi kutsua. Nousu tuotti lähinnä kalpeat rystyset pelkääjän paikalla istujalle. Kuski eli allekirjoittanut ihmetteli ylhäällä kun kaikki muut autot siellä olivat maastureita… Maisema oli kuin Lapissa, porot vain puuttuivat. Pari pikkukäpylintua, peippoja, korppeja, rautiaisia, punarintoja. Kuulipa joku puukiipijänkin. Jos taivaalla ei olisi lennellyt hanhi- ja munkkikorppikotkia, olisi voinut kuvitella olevansa Suomessa. Viileä tuuli puhalsi, eikä mitään legendaarista näkynyt. Paikalla on helppo kuvitella näkevänsä alppirautiaisia myöhemmin syksyllä/talvella. Matka jatkui länteen kohti Avilaa ja jo paikan nimestäkin voi päätellä että lintuja voisi näkyä. Pysähdyimme sattumalta hieman staijailemaan tien varteen, ja osuimmekin oikeaan petoparatiisiin: eri ikäisiä iberiankeisarikotkia, munkki- ja hanhikorppikotkia, pikkukotkia ja isohaarahaukkoja suorastaan pörräsi ilmassa. Löysipä Timo seasta hienon nuoren vuorikotkankin, joka kisaili toisen kalenterivuoden iberiankeisarikotkan kanssa. Näkyi vielä toinenkin nuori vuorikotka, jolla oli oma iberiankeisarikotka kisailukumppaninaan. Muutama alppivaris yskiskeli viereisen talon raunioilla ja hymyt olivat herkässä. Myöhemmin etsiskelimme nuottien mukaista pikkutrappipaikkaa. Emme ehtineet oikeastaan lähellekään, kun aukea maisema näytti niin mukavalta, että päätimme pysähtyä vähän kiikaroimaan. Siltä seisomalta yhytimme mukavan 27:n pikkutrapin parven! Samalla aropläntillä steppaili tajuton 65:n paksujalan parvi ja viereisellä niityllä 150 kalliovarpusta. Illaksi iloisina hotelliin kylään jonka nimeä kukaan ei voi osata ulkoa: Manganeses da la Lampreana. Kylä näyttää niin karulta, että sieltä ei uskoisi hotellia löytyvän. Mutta niin vain piti ennakkotieto paikkansa ja päädyimme ehkä koko retken mukavimpaan ja siisteimpään hotellin, jota ylläpitää vieläpä mukavan oloinen pariskunta. Villafafila on viereinen kylä ja seuraavan päivän kohteemme.

Sunnuntai 17.9. Aamiainen pyydettiin klo 7.30, jotta ehtisimme hyvissä ajoin jo hämärissä pelipaikoille. Aamiainen oli espanjalaisittain yhtä höttöä eli peruscroissant-marmeladi-kahvityyppinen. Heti aamiaisen jälkeen alkoi tapahtumaan. Kävin aamulla kävelemässä ennen aamiaista pimeässä kylässä ja ehdin nähdä kolme minervanpöllöä, mutta Jarmo olikin tehnyt saman tempun ja meni ruoja näkemään tornipöllön! Pakattuamme auton lähtövalmiiksi hotellin pihassa, Jarmo päätti kokeilla soittaa tornipöllön ääntä puhelimesta, ja noin kymmenen sekunnin päästä pöllö tuli tikkana ja suoritti ylilennon niin että kaikki sen näkivät upeasti. Voiko päivän enää ihanammin alkaa! Sadan metrin päästä löytyi heti perään kolme uutta minervanpöllöä. Matkalla Villafafilan järville Ilkka pohdiskeli, että minkäköhänlainen äänimaisema tuolla aukealla arolla aamuhämärissä oli. No sehän selvisi kun pysähdyimme. Oli upean hiljaista. Kymmenen isotrapin parvi lähellä autoa lämmitti mukavasti neljän asteen lämpötilassa. Jotkut saivat jo päivän toisen eliksen ennen kuin aurinko oli edes noussut! Suuntasimme kohti Villafafilan ”järviä”. Järvissä oli vettä vain sen verran, että sorsat nippanappa pystyivät uimaan niistä yhdessä. Kahlaajia oli sen verran mukavasti, että päätimme kiertää vähän lähemmäs. Suojelualueen kiertäminen peltoteitä pitkin oli mukavan hidasta. Lintuja oli koko ajan sen verran, että pysähtelimme yhtenään. Pari nummikirvistä, runsaasti heinäkerttuja ja harmaasirkkuja. Yhden latohökötyksen katolta Jarmo spottasi keskellä päivää tornipöllön ja saman tien huomasimme sen olevan pahassa pulassa. Se oli tarttunut siivestään kiinni paksuun rautalankaan. ”Pelastuspartio Bernard ja Pynnönen” kävi kiipeämässä sen alas. Pöllöraukan siipi oli ehjän oloinen, mutta siipitaipeesta niin nirhautunut, ettei sitä edes yritetty laskea vapaaksi. Pienen pähkäilyn jälkeen pöllö kävi ensin paikallisessa maaseutubaarissa kysymässä tietä ja päätyi lopulta parin kilsan päässä olevan lintukosteikon suojeluväen käsiin hyvään turvaan. Siellä kaveri otti pöllön kokenein ottein haltuunsa ja näytti että tsut stut, tuosta kun vähän putsaa niin siipi paranee. Sen tulevaisuus näytti nyt todella paljon valoisammalta kuin tuntia aiemmin. Yesh! Kaikilla oli nyt hyvä mieli, vaikkakin ne järven kahlaajat jäivät nyt tsekkaamatta. Vaan meille selvisi tuolla paikan päällä, että tuolla “Villafafilan Finnoolla”, Centro de interpretación de la Naturaleza”, oli paikallisena palsasirri! Kiersimme molemmat altaat emmekä löytäneet kuin peruslintuja, vaikka lintu oli ollut aamulla paikalla. Olimme jo lähdössä pois, kun eräs paikallinen kaveri, Cristian Osorio, kertoi nähneensä sen ja lähti vielä näyttämään linnun meille. Siitähän se löytyi polun vierestä, paikasta josta olimme jo pari kertaa ohi kulkeneet. Hienoa, muchas gracias Cristian! Ennen pitkää ajoa rannikolle kävimme vielä Esla- joen rantoja kurkkimassa. Saimme retkenpinnoiksi muun muassa muuttohaukan, kuningaskalastajan ja vihertikan, sekä läheisestä tammimetsiköstä vielä rusorintakertun. Illaksi Atlannin rannalle O Groveen hotellille, jossa tapasimme ei niin yllättäen kolme hyvin tunnettua tringalaista. Huomenna alkaa viimein se kauan odotettu merilinturetki!

Maanantai 18.9. Sääsyyn takia veneretki alkoikin vasta kymmeneltä. Niinpä ehdimme käydä rauhassa aamiaisella, ja vieläpä pikku retkellä. Pikavilkaisu aamun vesisateessa ison laskuvesilahden pohjukkaan tuotti muutamia peruskahlaajia retkenpinnoiksi, samoin retken ainoat jalo- ja kapustahaikarat nähtiin. O Groven satamassa kapteeni Isidro toivotti meidät ja toisen suomalaisseurueen lämpimästi tervetulleiksi Chasula-tyyppiselle kalastusalukselle. Kymmenen suomalaista ja yksi espanjalainen orni samassa veneessä. O Groven edustalla on miljoonia simpukanviljelylauttoja ja matka niiden läpi tuntui kestävän ikuisuuden. Yllättävän pian näkökenttäämme osui ensimmäinen pikkuliitäjä ja heti kohta merikeiju, ja kohta noita pikkuruisia merikeijuja näkyikin tuon tuosta veneen keikkuessa aina vain ulommas merelle. Pikku-, baleaarien- ja keltanokkaliitäjiä näkyi muutama kutakin. Viimein saavuimme riittävän kauas ja miehistö laski houkutusmäskin eli kansainvälisesti “chumin” mereen. Eikä kestänyt kauaa, kun löyhkä alkoi houkutella paikalle lintuja. Vene keikkui ja katsominen ja kuvaaminen oli lievästi sanottuna haastavaa. Ihmiskolmijalkatekniikalla kädet jäi sen verran vapaaksi että kuviakin pystyi räpsimään ja kiikarilla katsomaan. Lopulta meno oli aika hilpeää, kun ympärillä pyöri yhtä aikaa 70 merikeijua, pari etelänkeijua ja paikallisia ilahduttaneet kaksi myrskylintua. Muutama tiiralokki ja yksittäiset noki- ja isoliitäjät aiheuttivat yksittäisiä tuuletuksia retkikunnassamme. Eikä päivää ilman pelastusoperaatiota! Tänään vuorossa oli jotain outoa niellyt myrskylintu, joka saatiin haavittua merestä ja joka vapautettiin saman tien ilman klönttiä kurkussa takaisin. Kotimatkalle lähdettiin lopulta hymyssä suin eivätkä matkan aikana nähdyt kolme merinisäkäslajia ainakaan vähentäneet poskilihasten jännitystä. Nämä olivat delfiini (Delphinus delphis), pullonokkadelfiini (Turpsius truncatus) ja pyöriäinen (Phocoena phocoena). Upean meriretken ja siellä nautitun simpukka-aterian jälkeen ajoimme suoraan Espanjan pohjoisnipukkaan Porto de Baresin kylään. Viereisellä Estaca de Baresin niemellä menee nyt seuraavat kolme aamua merelle staijatessa.

 

Tiistai 19.9.. Viimeinkin meristaijiin Estaca de Baresille. EB on siististi cool ja Iberian pohjoisin ja luoteisin kärki ja siksi loistava sijainniltaan. Heti aamuvarhaisella olimme aseman kupeessa seisomassa ja homman nimi oli heti alusta lähtien selvä: ei muuttoa tänään. Juuri ennen retkeämme pitkään jauhanut loistava läntinen virtaus oli heikennyt ja kauhuksemme kääntynyt idän puolelle. Heikko tuuli kävi etelän ja idän väliltä ja se on tunnetusti huonoin keli nähdä täällä muuttoa. Vaan eihän se joukkoamme lannistanut, kun ei sille mitään nyt voinut. Näkemistä Tringan alueen merilintumuuttoon tottuneelle riittää heikkonakin päivänä ihan kivasti. Muutamia keltanokkaliitäjiä vaelteli sinne tänne, pikkuliitäjiä muutti 150, baleaarienliitäjiä 40 ja nokiliitäjiä parikymmentä. Muutama tiiralokki, kymmenkunta pikkutiiraa, pari mustatiiraa ja yksi isovesipääsky, isokihuja nelisenkymmentä, n. 30 merikihua ja yksi leveäpyrstökihu. Paikalliset harrastajat eivät olleet tuulen suunnan takia viitsineet edes saapua paikalle. Eikä ihme, sillä olihan edellisen kymmenen päivän aikana mennyt mm. yli satatuhatta (100.000) pikkuliitäjää. Parhaana päivänä 9.9. niitä oli mennyt peräti 60.000, mikä on paikan ylivoimainen pikkuliitäjän päiväennätys. Staijipaikan vieressä näkyi nätisti kuusi ruskokerttua samettipääkerttujen ja mustapäätaskujen kanssa kimpassa. Päivällä kun muutossa on yleensä heikompi hetki, kävimme lounaspatongeilla ja läheisellä Ortigueiran lahdella kahlaajaretkellä vailla mullistavia havaintoja. Tai no, kyhmyjoutsen oli kaikille ylläri.

Keskiviikko 20.9.. Tänään lähes pelkästään meristaijailua Estacassa, vain pieni kahvi- ja majakkaretkitauko keskipäivällä keskeytti sen. Aamu valkeni kirkkaana ja tyynenä. Täydellinen lomailusää siis, mutta täällähän ollaankin katsomassa merilintuja. Vaikkei tuulta juuri ollutkaan, tuntui siltä että linnut lensivät tänään hitusen lähempää. Etenkin baleaarienliitäjiä näkyi nyt todella hienosti, ja niiden parvissa meni usein pikkuliitäjiä. Yhdessä pikkuliitäjäparvessa taas vastaavasti meni tavi ja yhden suulan kanssa länteen paineli pikkukuovi. Muutto ei ollut tänään määrällisesti kovin kehuttavaa, mutta laatuhan tunnetusti korvaa määrän. Linnut menevät täällä mukavassa myötävalossa, joten ne näkyvät hienosti ja ovat määritettävissä jo kaukaa. Kihuja havaittiin nyt kaikki neljä lajia, parhaana kolme vanhaa tunturikihua. Tiiroja, kihuja ja liitäjiä oli koko ajan näkyvissä. Iltastaijilla Pekka löysi myrskykeijun, joka oli useimmille elis. Näimme vielä toisen yksilön, ja muutaman määrittämättömän keijun. Huomiseksi on luvassa sadetta, joten saapa nähdä kuinka meristaijiin käy. Yrittää täytyy joka tapauksessa, sillä tätä herkkua pääsee kovin harvoin maistamaan! Huominen on samalla retken viimeinen kokonainen päivä.

Torstai 21.9. Viimeinen linturetkipäivä alkoi kostean sateiselta ja sumuiselta Baresin niemellä. Koska tuuli oli vihdoin 5m/s luoteesta, yritimme urheasti staijausta. Sade, kehno näkyvyys ja heikko muutto ei kauaa kuitenkaan innostanut seisoskelemaan, olihan edessä vielä pitkä ajo Madridiin yöksi. Niinpä päätimme lähteä jo aamusta matkaan. Matkalla olisi kuitenkin enemmän nähtävää täällä sateisella niemellä. Ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui eilen löytynyt amerikankurmitsa, joka majaili vain parinkymmenen kilometrin päässä reitiltämme. Paikka oli hieno ylänköniitty, mutta luoteistuuli piiskasi vaakasuoraan vettä ja näkyvyys oli 50m. Vastaan tuli nimeltä mainitsematon suomalainen bongariporukka, joka oli jo luovuttanut etsinnät kelin takia. Kurmitsan löytäminen tuntui tosiaan ihan mahdottomalta, vettä valui rinteessä ja niskasta sisään, lämpöä oli ehkä hikiset kymmenen astetta. Ilkka ja Jarmo kuitenkin jaksoivat yrittää, kunnes lopulta kuitenkin olimme kaikki autossa ja lähdössä pois. Juuri kun olimme ajamassa levikkeen kohdalta pois, tapahtui pieni ihme; sumu väistyi ja näkyvyys parani pariin kilometriin hetkessä! Taisipa aurinkokin näyttäytyä. Oli pakko vielä kerran vääntäytyä ulos kierrokselle nummelle. Mutta eikös mitä, sumu ja piiskaava sade tulivat saman tien takaisin. Jatkoimme silti epätoivoista etsintäämme. Viimein havaitsimme punatakkisen hahmon viittovan meille jotain. Lähemmäs päästyämme tunnistin miehen. Sehän oli Estacan legendaarisia staijareita, Ricardo Hevia, jolla oli amerikankurmitsa hallussa melko kesynä aivan lähellä! Hän oli linnun alkuperäinen löytäjä ja osasi etsiä oikeasta paikasta. Jo retken toinen amerikkalainen kahlaaja jonka paikallinen kaveri meille löytää! Gracias Ricardo! Kaikki näkivät lopulta linnun, joka piipersi kahden kapustarinnan kanssa nummella. Jotain kivoja kuviakin saatiin sateesta huolimatta ja kaikki olivat juhlatuulella. Hieno laji hienolla paikalla. Lisäksi havaittiin muutamia vuorikirvisiä niittykirvisten seasta. Kotimatkalla päätimme vielä koukata pienen arolintukeikan lähellä Zamoraa. Arokiuruja löytyikin 120:n linnun parvi, samoin kalliovarpusia löytyi viitisen sataa ja kolmensadan mustakottaraisen seasta yksi kottarainenkin. Illan viimeinen laji oli vihertikka, joka näyttäytyi viimein kaikille retkeläisille ja aiheutti lisää tuuletuksia. Koko retkellä havaittiin yhteensä 181 lajia. Kiitokset osallistujille kivasta matkaseurasta!

Osallistujat: Seppo Määttä, Jarmo Koistinen, Timo Reunala, Ilkka Sahi sekä Kim ja Ritva Swanljung.

Oppaana Petro Pynnönen

Jarmo Koistisen tarkempi retkikertomus ja hienot kuvat täällä:

http://kettu-koistinen.blogspot.fi/2017/09/gran-espana-12-isohaarahaukka-talla.html

Chasula-venefirman kotisivut: www.chasulaaves.wordpress.com

Lintusää 11.–14.10.2017: Yleistilanne säilyy hyvänä sekä arktikalle että idän harvinaisuuksille.

Jarmo Koistisen laatima lintusäätiedote Tringan alueelle:

Viime päivien sateet ja matalat pilvilautat ovat jarruttaneet tehokkaasti muuttoja, joskin tietoa arktisen muuton menosta sateen seassa on hyvin vaikea saada. Tänään on paremman sään ja muuton päivä, mitä seuraa torstaina taas uudet sadealueet mutta perjantaina on taas hyvää muuttosäätä. Yleistilanne säilyy hyvänä sekä arktikalle että idän harvinaisuuksille.

Ke: Kohtalaista koillis-luoteistuulta, sade lakkaa aamun kuluessa idässäkin ja alapilvilautta voi repeillä iltapäivällä, etenkin lännessä. Alapilvet haittaavat muuton käynnistymistä aamulla mutta sepelkyyhkyjen ja järripeippojen tulppa voi osaksi purkaantua, samoin arktikaa voi mennä sekä haukkoja ja kotkia iltapäivällä. Yöllä heikkotuulista ja erittäin kovaa rastaiden ja punarintojen muuttoa.

To: Aamulla heikkoa, Hangossa kohtalaista kaakonpuoleista tuulta, joka iltaa kohti voimistuu merellä navakaksi. Heikko sade alkaa Hangossa jo aamulla ja leviää hitaasti itään saapuen Sipooseen vasta myöhään iltapäivällä. Illalla ja yöllä koko alueella on runsasta sadetta ja hyvä pudotussää. Aamumuutto ehtii olla reipasta ennen sadetta, ja tilanne on hyvä myös merisorsamuutolle ja arktikalle.

Pe: Aamulla navakkaa pohjoistuulta ja sadetta, joka lakkaa pian. Samalla pilvisyys repeilee, ja päivän kuluessa pohjoistuuli heikkenee vähitellen. Hyvä tyhjennyssää sepelkyyhkyille, pikkulinnuille ja petolinnuille sekä arktikalle, joka kuitenkin menee itäistä reittiä.

La: Uusi sadealue saapuu lännestä.

Retkikertomus Asikkalan Pulkkilanharjun retkeltä 23.9.2017

Tringan retki Asikkalan Pulkkilanharjulle 23.9.2017

Tutun firman bussi starttasi Kiasman turistipysäkiltä klo 7:00 kohti Asikkalaa. Mukana oli vajaa parikymmentä henkeä ja suuntasimme Mäntsälässä pidetyn nopean kaffepaussin siivitteleminä suoraan Pulkkilanharjun Vähäsalmeen. Vähäsalmi on toinen ”Harjun” päämuutontarkkailupaikoista. Toinen, Karisalmi, sijaitsee pohjoisempana, mutta kohteen silta oli nyt remontissa ja havainnointi ei onnistunut siellä.

Lisäinfoa Pulkkilanharjusta PHLY:n sivuilla: phly.fi/retkeilykohteet/asikkala/#pulkkilanharju

Pulkkilanharjun Vähäsalmen rannalla.

Muuttopäivä ei ollut erityisen vilkas, mutta 9:30-13:00 ylöskirjattiin muun muassa seuraavia havaintoja:

Sinitiainen 31m
Västäräkki 13m
Puukiipijä 1m
Hippiäinen 3m
Talitiainen 14m
Käpytikka 3m
Keskikokoinen tikka 1m
Palokärki 2m
Sepelhanhi 1m
Kuusitiainen 5m
Ampuhaukka 1/ m
Merikotka 1m

Paikallisena ihailtiin kuikkia ja maisemia. Kävimme myös pyörähtämässä Karisalmella, vaikkei sillalle päässytkään. Kiikareihin osui muuttava suohaukka, joka määritettiin lopulta sinisuoksi. Harjulta suunnattiin etsimään hanhia Vesijärven rantapelloille, jossa niitä oli havaittu eilen useita tuhansia. Ensin niitä ei meinannut löytyä, koska merikotkat olivat säikyttäneet linnut pois eiliseltä paikalta Hillilästä. Päätimme ottaa maisemareitin Kärkölään, jossa oli majaillut punakottarainen jo useamman päivän. Hanhia löytyi matkalta – tuhansia. Lahdenpohjassa pyöri isoja valkoposkihanhiparvia ja myös merikotka.

Kärkölän punakottaraispaikalla näkyi vain muutamia kottaraisia ja tähtiosan esittäjää ei oltu havaittu moneen tuntiin. Mukava maatalon isäntä antoi osan pihatiestään bussimme parkkipaikaksi ja juuri kun olimme lähtemäisillämme pois paikalta, pihaan saapui kottaraisia. Pienen hakemisen jälkeen ”pastori” (=slangisana punakottaraisesta) löytyi kuin löytyikin parvesta ja kaikki pääsivät näkemään sen. Kotiin oli mukava palata pinna plakkarissa, vaikka aikataulu hieman venähtikin.

Kärkölän punakottaraispaikalla nähtiin myös hanhimassoja.

 

Retken pinnalistalle kertyi mukavat 58 lajia:

1.  kanadanhanhi 30.  punatulkku
 varis  silkkiuikku
 naakka  tukkakoskelo
 sepelkyyhky  sepelhanhi
 harakka  varpushaukka
 mustarastas  nuolihaukka
 närhi  kuusitiainen
 kottarainen  ampuhaukka
 laulujoutsen  kurki
 valkoposkihanhi  sinisuohaukka
11.  västäräkki 40.  pikkuvarpunen
 kalalokki  viherpeippo
 kesykyyhky  merikotka
 räkättirastas  merimetso
 kuikka  haarapääsky
 vihervarpunen  keskikokoinen kahlaaja (kapustarinta?)
 talitiainen  harmaalokki
 sinitiainen  korppi
 selkälokki  naurulokki
 puukiipijä  kanahaukka
21.  hippiäinen 50.  hiirihaukka
 niittykirvinen  keltavästäräkki
 kulorastas  punakottarainen
 peippo  metsähanhi
 tuulihaukka  kivitasku
 käpylintulaji  punarinta
 käpytikka  isokoskelo
 palokärki  varpunen
 isokoskelo 58.  tiltaltti

 Teksti ja kuvat: Timo Metsänen

Tringan yhteishavainnointipäivä Herttoniemessä

Tringan yhteishavainnointipäivää vietettiin sunnuntaina 1.10. Helsingin Vanhankaupunginlahdella, Majavatien kalliolla, pääosin harmaan pilvisessä syyssäässä. Ensimmäiset lintuharrastajat olivat saapuneet paikalle jo auringonnousun aikoihin, mutta aamun parin ensimmäisen tunnin ajan muutto oli vielä melko vaisua.

Kello kymmeneen mennessä paikalle oli kokoontunut jo toistakymmentä lintuharrastajaa ja myös lintujen muutto oli vilkastunut. Kaakonpuoleinen tuuli oli saanut arktiset vesilinnut liikkeelle ja päivän komeimmasta muutosta vastasivat arktiset hanhet. Suurin osa hanhiparvista muutti korkealla ja niitä meni sekä kaukaa Viikin pohjoispuolella että etelästä meren puolelta. Osa parvista muutti komeasti suoraan havaintokallioiden yli, mutta huonoista valo-olosuhteista johtuen tarkempi lajimääritys jäi monen parven osalta auki. Valtaosa lajilleen määritetyistä linnuista osoittautui tundrahanhiksi. Tarkemmat muuttosummat löytyvät jutun lopussa.

Hanhien lisäksi liikkeellä oli myös haapanoita ja muita sorsia, pikkulintuparviakin liikkui, etenkin vihervarpusia. Pilvisestä ja hieman harmaasta säästä huolimatta väkeä oli liikkeellä mukavasti, parhaimmillaan paikalla oli samanaikaisesti lähes 30 lintuharrastajaa. Yhteensä tapahtumapaikalla vieraili kello kymmenen ja kahden välillä lähemmäs 50 linnuista kiinnostunutta.

 

Muuttavien lintujen lisäksi kalliolta ehdittiin laskea myös Vanhankaupunginlahdella lepäileviä lintuja, joista mainittakoon 2200 paikallista valkoposkihanhea, 605 töyhtöhyyppää sekä 25 suokukkoa. Puolen päivän maissa lahden yltä löytyi suopöllö. Lintu saapui lounaasta melko korkealla, sai peräänsä pari varista ja parven rastaita ja joutui pudottautumaan niitylle jonnekin Pornaistenniemen suunnalle. Linnun etäisyyden ja melko nopean havaintotilanteen takia kaikki paikallaolijat eivät ehtineet suopöllöä näkemään.

Päivän toisesta pöllöhavainnosta pääsivät sen sijaan nauttimaan kaikki paikalla olijat: Noin tunti suopöllöhavainnon jälkeen lahden yltä löytyi havainnointipaikkaa kohti lentävä petolintu. Lintu lähestyi lännestä melko korkealla suoraan kohti haukkamaisin siiveniskuin, ja kun se saatiin kaukoputken kuvaan, kävi ilmi ettei kyseessä ollutkaan haukka vaan hiiripöllö. Lintu jatkoi lentoaan ja laskeutui lähimpään kelopuuhun, vain parinkymmenen metrin päähän lähimmistä staijareista. Hiiripöllö viihtyi paikalla vajaan tunnin verran, jonka jälkeen se jatkoi matkaansa Herttoniemen suuntaan.


Hiiripöllö laskeutui kelon latvaan paikallaolijoiden yllätykseksi.

Tringan yhteishavainnointi jatkui iltapäivälle kello kahteen saakka, mutta jo yhden jälkeen iltapäivällä alkoi tuntua siltä, että kiivain hanhimuutto olisi tältä päivältä ohi. Muutto jäi kuitenkin jatkumaan rauhallisena viimeisten staijareiden poistuessa paikalta puoli kolmen jälkeen.

Kiitos Markku Mikkola-Roosille sekä muille Tringan yhteishavainnointiin osallistuneille lintuharrastajille!

 

Päivän muuttosummia Majavatien kallioilta (klo 7.30-14.30):

laulujoutsen     12 m
metsähanhi   158 m     (joista tundrametsähanhi 3a 56m)
tundrahanhi      2195 m
harmaahanhilaji 1274 m     (lajilleen määrittämättömät anser-hanhet)
sepelhanhi      2 m
hanhilaji 1985 m     (hanhet yhteensä 5655m)
haapana   230 m
jouhisorsa    70 m
alli    30 m
kuikka      4 m
kaakkuri      1 m     (kuikkaparvessa)
vihervarpunen   480 m

 

Kaikki päivän havainnot löytyvät lintuhavaintopalvelu Tiirasta: www.tiira.fi

Teksti ja kuvat: Johannes Silvonen