Örön retki 13.-15.2017 Retkikertomus

Tringa ry:n linturetki Kemiönsaaren Öröhön 13.-15.10.2017

Aloitimme yhteisen matkan Öröhön Kemiönsaaren Kasnäsin satamasta 13.10.2017 perjantaina klo 11:00 Wilson charterin vesibussilla. Koko 19 hengen joukkomme olisi halutessaan mahtunut aluksen sisäsalonkiin. Kun useimmat meistä katsoivat saaristomaisemaa salongin ikkunoista, takakannella olijat selasivat kiikareillaan ohi lipuvia, hiljentyviä mökkirantoja ja merialueita muutamien kyhmyjoutsenten täplittäessä maisemaa (Jouko Vuokko tallensi navigaattoriinsa venekuljettajamme ”saaristolaisreitin” Öröhön; virallinen reitti kulki ajoittain loitommalla).

Siirrettyämme retkitavarat paritaloasuntoihin kokoonnuimme 13:15 ensimmäiselle maastoretkelle. Joukot, Lundén ja Vuokko, tunsivat saaren entuudestaan ja olivat jo lähteneet omille teilleen. Jäljelle jääneistä 7-8 henkilön kädet nousivat, kun tiedustelin, kuka ei ollut aiemmin käynyt Örössä. Lähdimme Balget lahden eteläpuolitse sinisellä merkittyä luontopolkua kävellen kohti Södernäbbenin niemeä.

Nautimme peukaloitsen rätinästä ja punarintojen tiksutuksista – kumpaakin lajia summattiin päivän saldona kymmeniä yksilöitä. Pyöräillen liikkuneen Jouko Lundénin yhytimme Solkuran uimarannalla ja samoilta sijoilta näimme Solkuralta läheiseen eteläpuoliseen saareen lentävän huuhkajan; huuhkajan takana lekutti piekana ja kaksi muuta petolintua, jotka vain petolintureliefejä horisontin yllä, niin kaukana, että katsoimme niiden sijaan Joukon kameransa näytölle levittämää nuorta maakotkaa. Kotka oli ohittanut Södernäbbenin lentäen matalalta pohjoiseen saaren ylle, sitten palannut etelään. Kuva teki lintujemme aatelille oikeutta, mutta huuhkaja näytti kuvaajille lähinnä peräpäänsä.

Södernäbbenillä tuuli ja suhteellisen lämpimästä noin +8C päivästä huolimatta niemellä oleskelu oli vaativaa. Aallokko kävi vaahtopäillä, joten niemeen itä-eteläpuolelta puskenut tuuli oli voimaltaan ainakin 9m/s. Niemen tyvellä saimme tuulensuojassa katsoa kahta nuorta pilkkasiipeä – pieni mahdollisuus oli, että ne olisivat olleet vanhoja naaraita, mutta posken ja nokan tyven valkeat laikat olivat nuoruuspukuun sopien hyvin selkeät; talvipukuun vaihtava vanha riskilä herätti kiinnostusta ja pitkällisen kaukoputkisession, kunnes kaikki halukkaan olivat saaneet herkutella sukeltelevalla, välillä aallonpohjiin näkymättömiin katoavalla linnulla. Parhaiten lintu löytyi, kun se nosti vartalonsa etuosan ylös vedestä ja levitteli siipiään. ”Graafinen” toimi linnun värityksessä hienosti: linnun peräosa oli musta, vatsapuoli, rinta ja kaulan etuosa sekä siipilaikku valkoiset niskan ja päälaen ollessa harmaat.

Ruokailu oli 12-tuuman kasarmin ravintolassa kello18:30. Halukkaille jätettiin aikaa retkeillä myös kasarmin alueella. Hyvä päivällinen, pikkulinnut, kaunis ilma, Jouko Lundénin meille esittelemät vihreät revontulet sekä mahdollisuus olla saaressa ”lähes yksin” jäivät mieleen. Jouko Vuokko palasi saaren Lyhyt ja Pitkä Ikävä -teille vielä 19:00-21:00 olleen saunan jälkeen. Päivällä omatoimisuus oli tuonut hänelle hänen ylämaankarjaa väistäessään havainnon pikkusieposta, nyt yöllä 20 000:nnetta askelta askelmittariin raksuttaessaan hän sai retkenlajilistalle sarvipöllön. Sarvipöllö tuli kähisemään vastauksena Joukon soittaman hiiriäänitteeseen.

14.10.2017 lauantaina satoi, ei lujaa, mutta kastellen ja lätäköitä poluilla ja teillä suurentaen. Syksy oli ollut sateinen, ja perjantai olikin yksi syksyn harvoista kirkkaista päivistä. Kävelimme aamulla Södernäbbenille, lounastauon jälkeen pohjoiskärkeen. Maisemat ja 18:30 siikapäivällinen palkitsivat sateessa vettyneen joukkion. Edellisen illan tavoin naisten saunasta kävi tasainen virta laiturilta mereen, hieman flunssaisen Lindankin käydessä ainakin jalat kastamassa. Paraisten Pingviinien Jouko Vuokko joutui lähes yksin puolustamaan miesten uimakunniaa.

15.10.2017 sunnuntaiaamuna lukuisat hippiäis-, tali- ja sinitiais-, punatulkku-, pikkukäpylintu-, vihervarpus- ja urpiaisparvet miehittivät tempoilevasti Södernäbbenin kärkeä. Kuitenkin vain yksi muutaman kymmenen pikkulinnun tokka näytti jatkavan ulkomeren suuntaan. Aamupäivän muutamien varpushaukkojen joukossa niemelle saapui naaraspukuinen ampuhaukka ja merikotkat pitivät vartiota läheisillä ja kaukaisemmilla merialueilla ja saarissa; niemen itäpuolen 4 haapanaa olivat vaihtuneet mustalinnuiksi ja 5 pilkkasiipeä

matkasi länsipuolella pohjoiseen, kymmenkunta allia etelään. Enemmänkin lintuja olisi lähes kesälämpimälle aurinkoiselle niemelle ja merelle mahtunut. Mari Vanhanen tiivisti kuitenkin osuvasti, ettei vastaavaa, muuttoaan odottelevien lintujoukkojen äänikonserttia voisi mantereella enää tavoittaa! Totta, punarintakin helskytti aamulla täyttä laulunsäettä paritaloille johtavan tien risteyksessä ja tiltaltit kutsuivat hy-it äänellään 12-tuuman kasarmin pihavaahterassa sekä Södernäbbenille kunnostetun majoitusbunkkerille vievän tien vieruspensaissa; poutailma palautti myös perjantaina löydetyt mutta lauantain sateessa näkemättä jääneet 2 myöhäistä haarapääskyä hyönteisjahtiin Balget-lahdelle.​

Vaihdoimme Södernäbbenin staijivuoroa Jouko Vuokon kanssa noin kello 11:00. Juuri ennen lähtöämme mereltä lounaan puolelta saareen lensi isolepinkäin, ja Jouko havaitsi heti perään toisen, joka sekin tuli mereltä. Niin kutsuttu, legendaarinen, ”puolen päivän peto” jäi Joukolle. Tällä kertaa se oli maakotka.

Jaana Sarvala kysyessä saareen tulomatkalla minulta kolmea retken odotuslajia, olin maininnut pikkusiepon, pikkutikan ja pikkukajavan – viimeisen huikentelevana bonuksena kahden todennäköisen lajin rinnalla. Pikkutikka kiikitti ja oleskeli sunnuntaina (palokärjen kanssa) 12-tuuman kasarmin maisemassa Paula Niemelän Södernäbbenillä tikkakokoelmaa täydentäneen valkoselkätikan ollessa retken varsinainen bonus-laji. No, huuhkaja kapusi aika lähelle sitä, niin hyvin sen näimme. Retkenlajimäärämme 75 jäi Lintuprikaatin (lintuprikaati.blogspot.com) ajankohdan verrokkiretkestä, jolloin, 11.-13.10.2015, nähtiin 88 lintulajia, mutta tuolloin olikin ihmeen hyvä muuttoviikonvaihde.

Poistuimme saaresta sunnuntaina klo 17:00 samalla aluksella, jolla tulimme. Tähtitieteilijä Esko Valtaojalta käsitteistöä lainaten “menneen nykyisyyden” nyt piirtyessä retkikertomukseksi “tulevaisuuden nykyisyys” alkaa jo osoittaa toiseen ulkomeren saareen, Kökariin huhtikuussa 2018.

 

Ari Linna

Ja sitten reissulta kuvia:

 

Menomatkalla odotukset korkealla! Kuva Jaana Sarvala

 

Örön laiturilla. Kuvaaja Jaana Sarvala

Onneksi matkatavaroita ei tarvinnut kantaa! Kuvaaja Ari Linna

Vaikka tiet oli nimetty Ikäviksi, ikävää ei ollut meillä ollenkaan ruskan kaunistamilla kujilla. Kuvaaja Paula Niemelä

Yksi retken hienoin havainto, huuhkaja. Kuvaaja Pasi Kaunisto.

Sadekamppeille oli käyttöä lauantaina. Kuvaaja Jaana Sarvala

Kuvaaja Paula Niemelä

Kuvaaja Jaana Sarvala

Kuvaaja Paula Niemelä

 

Auringon lämmössä lenteli vielä kymmenittäin sudenkorentoja. Kuvaaja Jaana Sarvala

Pohjoiskärjen tuntumassa tilataidetta. Rannalta kerätystä roskasta koottu rantapallo. Kuvaaja Paula Niemelä.

 

Monennäköisiä taivaita näimme: sinitaivasta, pilvitaivasta, revontulitaivasta, linnunratataivasta… Kuvaaja Paula Niemelä.

Kuvaaja Ari Linna

 

Päivälliset alkukeittoineen, pääruokineen ja jälkkäreineen maistuivat erinomaisilta. Kuvaaja Jaana Sarvala

 

Saaren hyönteispyydyksiä kavereidensa kanssa kokenut Jaakko Kullberg kertoi meille hyönteisseurannasta. Kuvaaja Jaana Sarvala

 

Hippiäinen oli yksi retken runsaslukuisimmista lajeista. Kuvaaja Pasi Kaunisto.

 

Kiitos kaikille retkeläisille hienosta retkestä! t Jaana

 

Jaa tämä juttu:Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+Email this to someone