Tringan lintutilannekatsaus, viikot 3-4

Kuvassa allihaahkakoiras ©Matti Rekilä

Hetkellinen talvi ehti jo tänne eteläänkin, mutta viikon puolivälissä alkanut leuto jakso sulatti kuitenkin lähes kaiken lumen. Sään leudontuminen ja lounaaseen kääntynyt lämmin tuuli tuntuvat sekoittaneen joidenkin lintujen pään; Hangon lintuasemalle saapui ensimmäinen juhlapukuinen koirashaahka ennätysaikaisin, ja Vantaalla havaittiin pohjoiseen muuttanut kiuru!

Kuluneen viikon harvinaisin lintu on ollut Kirkkonummella viihtynyt mäntysirkku. Lintu on liikkunut suuressa keltasirkkuparvessa, ja ollut hieman hankalasti bongattavissa. Mäntysirkusta on saatu vain muutama dokumenttikuva, joiden perusteella sitä on epäilty mahdollisesti risteymäksi. Linnun siivessä on havaittu keltaista väriä, mikä saattaa viitata keltasirkun vaikutukseen sen perimässä.

Järripeippojen ennätystalvi jatkuu. Hurjia, yli 300 linnun parvia on ilmoitettu Kirkkonummelta ja Helsingistä. Sisävesien jäädyttyä rannikon edustalle merelle on kerääntynyt suuria vesilintujen talvehtimisparvia. Hangosta on ilmoitettu tuttuun tapaan mukavia vesilintusummia, kuten 240 kyhmyjoutsenta, 108 laulujoutsenta, 24 uiveloa, 700 telkkää ja 14 tukkakoskeloa.

Mäntysirkun lisäksi mielenkiintoisimpia lajeja ovat olleet mm. 3 allihaahkaa Helsingissä, isolokki Espoossa, sekä kirjosiipikäpylinnut Hangossa ja Helsingissä.

Viivyttelijöitä, eli talvella harvinaisia lintuja on havaittu viimeisten viikkojen aikana vielä runsain mitoin. Harvinaisempiin talvehtijoihin lukeutuvat mm. 2 punasotkaa, kaulushaikara, västäräkki, niittykirvinen, 2 rautiaista, 2 kiurua, 4 laulurastasta, mustapääkerttu ja lapinsirkku. Suomenlinnassa havaittiin paikallisena peräti 13 vuorihempon parvi.

Helmikuun kuukausikokous to 1.2. Tieteiden talolla: Määrityskilpailu

Tringan helmikuun kuukausikokouksessa pidetään vuosittainen tietokilpailu, eli määrityskuvakisa. Tällä kertaa luvassa on edellisvuoden kisaa selvästi helpompi kisa, myös pientä uudistusta on tiedossa kilpailun pisteytykseen. Voittajalle luvassa palkinto!

Määrityskisa on avoin kaikille. Ota mukaan oma kynä, myös omia kiikareita saa käyttää kisan aikana. Määrityskirjojen, puhelinten ja muiden apuvälineiden käyttö kisan aikana sen sijaan on kielletty.

Kuukausikokous pidetään Helsingissä Tieteiden talossa (Kirkkokatu 6, 00170 Helsinki), kokous alkaa ensimmäisen kerroksen salissa 104 klo 18. Tervetuloa!

Viime vuoden kisan kuvat on katsottavissa täältä. Samaisen kisan ratkaisut taas löytyvät täältä.

Tiedustelut: ohjelma(ät)tringa.fi


Kuva © Lauri Mäenpää

Ennätysaikaisin saapunut haahka toi kevään ensimerkit Hankoon

MEDIATIEDOTE 26.1.2018

Ennätysaikaisin saapunut haahka toi kevään ensimerkit Hankoon

Hangon lintuaseman järjestämä haahkaveikkaus ratkesi perjantaiaamuna, kun lintuaseman havainnoijat näkivät Tulliniemen länsipuolella kevään ensimmäisen paikallisen juhlapukuisen haahkakoiraan. Havainto on kautta aikain varhaisin aseman lähes 40-vuotisen historian aikana.

”Ennätysaikainen haahka ei ollut täysin odottamaton. Lämmin sää aikaistaa niin haahkojen kuin monien muidenkin muuttolintujen kevätmuuttoa. Talvi on ollut tähän asti hyvin leuto, ja viime päivien voimakkaat lounaiset tuulet ovat olleet suotuisia ensimmäisille muuttolinnuille”, sanoo asemanhoitaja Jari Laitasalo. Perjantaina asemalla havaittiin myös etelästä saapunut juhlapukuinen harmaalokki, joka on haahkan tavoin yksi tyypillisimmistä kevään ensimerkeistä.

Haahkaveikkaus on Hangon lintuaseman järjestämä leikkimielinen kisa, jossa arvuutellaan kevään ensimmäisen juhlapukuisen haahkan saapumispäivämäärää. Tänä vuonna osallistujia oli 183, mutta yksikään veikkaus ei osunut oikeaan. Lähimmäksi osui Sampo Laukkanen Kirkkonummelta. Hän saa palkinnoksi Hangon lintuaseman t-paidan. Lisäksi kaikkien vastanneiden kesken arvottiin paidat, jotka menivät Jari Markkulalle ja Eero Vainiolle. Onnittelut!

Hangon lintuasema on Helsingin Seudun Lintutieteellisen Yhdistyksen eli Tringa ry:n ylläpitämä tutkimusasema, jossa on tehty vakioitua muutonseurantaa vapaaehtoisvoimin vuodesta 1979 alkaen. Asema sijaitsee Hankoniemen ulkosaaristovyöhykkeeseen työntyvässä lounaiskärjessä Uddskatanilla. Lintuasemalla kerätty muutonseuranta-aineisto julkistettiin avoimena datana viime syksynä: https://www.tringa.fi/hangon-lintuasema/haliasdata/

Juhlapukuinen haahkakoiras © Sampo Laukkanen

 

Lisätietoja:

Asemanhoitaja Jari Laitasalo, 040 6866 262

 

Tringa ry: http://www.tringa.fi/

Hangon lintuasema:

https://www.tringa.fi/halias-esittely/ (suomeksi)

https://www.tringa.fi/hangon-lintuasema/fagelstationer/ (på svenska)

Kivinokka 21.1.2018 -retkikertomus

Sunnuntaiaamun retkisää oli mitä mainioin, pakkasta 5 astetta, tyyntä, 10 cm lunta. Kaikki 33 retkeläistä löysivät ennen pitkää oppaiden luokse, lähtöpaikkana ollut Kulosaaren kartanon pysäköintialue kun oli tulkittu useammallakin tavalla. Käpytikka rummutti ja punatulkku vihelteli lähtöpaikan lähipuissa. Monille Kivinokka oli uusi tuttavuus, ja retki aloitettiinkin tekemällä kierros Kivinokan noin 600 pikkumökin alueella. Variksia, sini- ja talitiaisia näkyi ja kuului tasaiseen tahtiin. Mustarastaita samoin.

Kuvaaja Markus Kanninen

 

Kivinokan luoteiskärjestä aukesi hyvä näkymä jääpintaiselle Vanhankaupunginselälle. Jäällä oli parinkymmenen lokin ja variksen porukka – odottelivatko pilkkijöiden kalanperkeitä kenties. Tummasiipiset merilokit ja vaaleammat harmaalokit eivät näyttäneet vähääkään häiriytyvän vähän sivummalla patsastelevan merikotkan läsnäolosta.

Kuvaaja Markus Kanninen

 

Matka jatkui Lemmenpolun kautta kohti Kivinokan katselulavaa. Hippiäisiä ja puukiipijä nähtiin läheltä. Koivunlatvassa istui hetken kanahaukka, jonka varis hätyytti matkoihinsa. Lavalta retki eteni Kivinokan metsäalueen reunaa myötäillen Vanhankaupunginlahtea reunustavalle kulkuväylälle, jota pitkin reippailimme Fastholman linturuokintapaikalle. Ruokinnalla ja sen liepeillä oli viime päivinä nähty valkoselkätikka ja pähkinänakkeli.

 

Kuva Jaana Sarvala

Anu erkani porukasta lähemmäs rantaa ja löysikin sieltä kaivatun pähkinänakkelin, joka lennähti lähemmäs retkijoukkoamme, niin että lähes kaikki näkivät linnun. Nakkelin kuuluvaa ääntäkin saimme kuulla.

Kuvaaja Markus Kanninen

 

Markus ja Tuomas
Kuva Jaana Sarvala

 

Rantaruovikossa ritisi ja näyttäytyi lyhyesti peukaloinen. Valkoselkätikka jäi harmi kyllä havaitsematta. Paluumatkan varren ruokinnalta löytyi kuusitiainen. Muutama viherpeippokin näkyi ja jokunen urpiainen lensi ylitsemme. Kun jo lähestyimme retken päätepistettä, ne, jotka vielä olivat porukassa mukana, näkivät ja kuulivat kaksi tilheä.  Viimeinen havainto oli korppipari. Retkellä havaittiin myös varpunen ja harakka. Lajeja kertyi näin ollen 21, kilometrejä noin 7.

Oppaina Jouni Rytkönen ja tämän kirjoittanut

Jaana Sarvala

Tringa tiedottaa: Kaikille avoimet Pihabongaus-tapahtumat Helsingin Lapinlahdessa ja Espoon Villa Elfvikissä

Mediatiedote 19.1.2018 – vapaa julkaistavaksi heti

Suomen suurin lintuharrastustapahtuma, BirdLife Suomen Pihabongaus, järjestetään tammikuun viimeisenä viikonloppuna 27.–28.1.2018. Helsingin Seudun Lintutieteellisellä Yhdistyksellä eli Tringalla on pihabongausviikonloppuna kaksi kaikille avointa yleisötapahtumaa.

Lauantaina 27.1. klo 10–14 pihabongataan Helsingin Lapinlahden puutarhapalstojen linturuokinnalla. Tringan lintuoppaat päivystävät paikalla ja opastavat talvilintujen tunnistamisessa. Tapahtumapaikan viereinen Kahvila Lähde aukeaa klo 12. Tapahtuma toteutetaan yhdessä Pro Lapinlahti ry:n kanssa.

Sunnuntaina 28.1. klo 11–13 Tringa on mukana Espoossa Villa Elfvikin luontotalon pihabongaustapahtumassa. Tervetuloa bongaamaan lintuoppaan kanssa mahdollisimman monta lintulajia lintujen ruokintapaikalle! Villa Elfvikin ystävät tarjoavat lämmintä mehua ja Café Elfvik on auki.

Median edustajille järjestetään pihabongaus ennakkoon torstaina 25.1.2018 Itä-Helsingissä Käätypolku 8:n pihalla klo 10–13. Ilmoittautumiset ennakkopihabongaukseen Tringan puheenjohtajalle Jukka Hintikalle ke 24.1. klo 12.00 mennessä (yhteystiedot alla).

”Tämän talven erikoisuus ovat olleet järripeipot, joita on jäänyt talvehtimaan poikkeuksellisen paljon. Alkutalvesta puimatta jääneet pellot houkuttivat niitä, mutta nyt iso osa niistä on löytänyt tiensä myös lintulaudoille”, kertoo Tringan puheenjohtaja Jukka Hintikka.

Pihabongaus on kaikille avoin tapahtuma, jossa tarkkaillaan tunnin ajan lintuja omalla pihalla tai muulla paikalla. Lintuhavainnot ilmoitetaan BirdLife Suomelle. Pihabongauksen tuloksista saadaan arvokasta tietoa maamme talvilinnuston muutoksista. Tähänastiset tulokset kertovat muun muassa hömötiaisen ja varpusen selvästä vähenemisestä ja pikkuvarpusen runsastumisesta.

Pihabongaus on Suomen suurin lintuharrastustapahtuma. Se on järjestetty tammikuun viimeisenä viikonloppuna vuodesta 2006 lähtien. Viime vuosina noin 20 000 ihmistä on tarkkaillut lintuja lähes 15 000 pihalla ympäri maan. Vuosien varrella on kertynyt havaintoja noin 5 miljoonasta lintuyksilöstä.
Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys Tringa ry on BirdLife Suomen paikallisyhdistys, johon kuuluu yli 3000 lintuharrastajaa Uudellamaalla.

Lisätiedot, haastattelupyynnöt:

Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys Tringa ry
Jukka Hintikka, puheenjohtaja@tringa.fi, 044 566 5593
Johannes Silvonen, toiminnanjohtaja@tringa.fi, 050 327 4877

Lapinlahden pihabongaus Tringan tapahtumakalenterissa

Villa Elfvikin pihabongaus Tringan tapahtumakalenterissa

http://www.pihabongaus.fi

http://www.tringa.fi

http://www.birdlife.fi

Talviruokinnan yleistyminen ja talvien leudontuminen ovat suosineet mustarastaita, joita näkyy Pihabongauksessa yleisesti. © Hemmo Ristimäki.

Tringan K&K-retki 13.1.2018 Retkikertomus

Aamu alkoi tuttuun tapaan lähdöllä Helsingistä seitsemältä, ja kun matkalta poimittiin vielä muutamia retkeläisiä, niin kyydissä oli lopulta 42 retkeläistä sekä oppaat Aleksi Mikola ja Jaana Sarvala. Kuljettajanamme oli äkkijarrutuksiin jo tottunut Bjarne Kantén. Retken aiempaa aikaisemman päivämäärän takia Pohjan Slickoon Lahtien luo ehdittiin jo aamuhämärissä. Sisään mennessä muutama jälkijoukkolainen kuuli hetken varpuspöllön viheltelyä, mutta tähän muut eivät ehtineet. Sisään päästyämme oli vielä sen verran hämärää, että linnut olivat vasta heräilemässä. Kierros kahvia ja kakkua ehdittiin siis ottaa ennen kuin linnut pahemmin häiritsivät.

 

 

Kuva Jaana Sarvala

 

Pikkuhiljaa lintumaailmakin heräsi pilviseen aamuun, ja ruokinnoille ilmestyi pähkinähakkeja, tiaisia, punatulkkuja ja lopulta myös pari harmaapäätikkaa.

Tähystäjät valmiina!
Kuva Jaana Sarvala

 

Runsasta peippotalvea edustivat pari peippoa pihapuskissa ja muutama puiden latvoissa käynyt järripeippo. Muita mukavampia havaintoja edustivat mm. närhi sekä ylilentävä palokärki. Pois lähtiessä pihapuissa pyöri vielä puukiipijä.

Pähkinähakki. Kuvaaja Markus Kanninen

 

 

Suuret kiitokset Marjatta ja Alpo Lahti! Kuvaaja Jaana Sarvala

 

Noin varttia vaille yksitoista bussi lähti liikkeelle kohti Fiskarsia. Korkean veden takia koskikarat ovat tänä vuonna normaalia pienemmissä puroissa, joten niitä pysähdyttiin etsimään jo ennen Fiskarsin ruukkialuetta pienemmän Risslanjoen varrelle. Parilla pysähdyksellä ja pienellä komppauksella Risslanjoen varressa suurin osa ehti nähdä koskikaran, joita oli joella ainakin kaksi yksilöä. Siinä sivussa yksi retkeläinen löysi pohjoispuolen pellon toisesta reunasta puun latvasta hiirihaukan.

Taas uusi retkilaji näkyvissä. Hiirihaukka! Kuvaaja Jaana Sarvala

 

 

 

 

Koskikara. Kuvaaja Markus Kanninen

 

Etunenässä Markus ja Eetu ja Ilona. Kuvaaja Bjarne Kantén

 

Risslanjoelta lähdettiinkin jo suoraan kohti Saloa. Alkumatkasta pysähdyttiin vielä Antskogin sillan korvalla, kun bussista nähtiin koskikara.

Tämän karan ehtivät lopulta nähdä viimeisetkin, jotka sen olivat aikaisemmin missanneet.

Kara kiikareissa. Kuvaaja Jaana Sarvala

Samalla osa katseli lähipuiden latvoissa viherpeippojen kanssa pyörineitä järripeippoja.

Saloon selvittiin ilman lisäpysähdyksiä vaille yksi, ja ensin suunnattiin tämän retken osalta uudelle paikalle, Helenankadulle. Täällä on Salon pakollisten turkinkyyhkyjen lisäksi ollut tänä talvena nokkavarpusia ja muutenkin melko runsaasti lintuja. Turkinkyyhky näkyi jo ennen kuin ehdittiin bussista ulos, ja ensimmäinen nokkavarpunenkin heti kohta bussista noustuamme.

Turkinkyyhky. Kuvaaja Markus Kanninen

Osalle alueen pihoista ja niiden ruokinnoista näkee tieltä melko huonosti varsinkin isommalla porukalla, mutta onneksi turkinkyyhkyjä ja nokkavarpusia molempia lenteli edestakaisin ja istui välillä puiden latvustoissa. Enimmillään näkyvissä oli kuusi turkinkyyhkyä ja kaksitoista nokkavarpusta yhtä aikaa.

Ystävällinen salolaispariskunta toivotti koko porukan tervetulleeksi pihalleen katsomaan nokkavarpusia ja turkinkyyhkyjä. Kuva Jaana Sarvala

 

Viherpeippoja oli alueella useampia kymmeniä, samoin urpiaisia, varpusia ja pikkuvarpusia, seassa mm yksi tikli. Retken lajilistaan lisättiin myös fasaani.

Helenankadulta suunnattiin nopealle vessatauolle Halikon Prismaan, ja siitä eteenpäin perinteiseen tapaan Halikonlahden puhdistamolle. Heti tultuamme koivukujan varressa pyöri naaras valkoselkätikka, joka kävi kenties porukkamme koon takia kovin levottomaksi ja lenteli edestakaisin, mutta suurin osa ehti kuitenkin nähdä linnun.

Valkoselkätikka. Kuvaaja Markus Kanninen

 

Ruderaatissa ruokaili parikymmentä räkättirastasta ja kasa fasaaneja.

Maantiekiitäjä? Kuva Markus Kanninen

Merelle päin lentävistä lokkiparvista lisättiin lajilistalle harmaalokki ja merilokki. Lintutornilla käytiin pyörähtämässä ilman suurempia havaintoja, mutta ojan vartta takaisin päin lähtiessä löytyi ensin pellolla hiekkakasan vieressä talventörröttäjässä istuva isolepinkäinen, ja hieman myöhemmin ojanvarressa piilotteleva peukaloinen. Puimattomalla pellolla puukasojen vieressä oli pikkulintuparvi, josta löydettiin noin 150 peippoa, muutama kymmenen urpiaista ja ainakin yksi järripeippo. Ojien risteyksessä osa porukasta näki vielä toisen peukaloisen, ja muutama tikli lensi yli.

Puhdistamolta jatkettiin Viurilanlahden pohjoispuolelle kivilaiturille etsimään viiksitimaleita ja pajusirkkuja. Ruovikossa oli kuitenkin hiljaista, ja pikkuhiljaa alkoi hämärtää. Myöskään lahden pohjoispuolen pelloilla talvehtivaa tuulihaukkaa ei ohiajolla löytynyt, joten lähdettiin kohti moottoritietä. Viimeisillä valoilla mentiin vielä etsimään Salon ABC:n pohjoispuolella Veitakkalassa aiemmin päivällä nähtyä hiiripöllöä. Pöllöä ei kuitenkaan löytynyt aiemmalta paikalta, joten luovutettiin ja lähdettiin takaisin moottoritielle päin. Sinne asti ei kuitenkaan ehditty, kun hiiripöllö löytyi istumasta tien vieressä langalla. Bussi käytiin kääntämässä seuraavassa liittymässä, ja uudestaan kohdalle tullessa pöllö oli yhä langalla pari tolpanväliä eri paikassa, mutta nähtiin silti bussista mukavasti hämärtyvää taivasta vasten. Uuden bussin käännöksen jälkeen suunnattiin iloisin mielin takaisin moottoritielle ja sitä Helsinkiin.

Retken lajilista:

Sinisorsa, hiirihaukka, fasaani, harmaalokki, merilokki, kesykyyhky, turkinkyyhky, hiiripöllö, varpuspöllö, harmaapäätikka, palokärki, käpytikka, valkoselkätikka, tilhi, koskikara, peukaloinen, mustarastas, räkättirastas, hippiäinen, hömötiainen, kuusitiainen, sinitiainen, talitiainen, puukiipijä, isolepinkäinen, närhi, harakka, pähkinähakki, naakka, varis, korppi, varpunen, pikkuvarpunen, peippo, järripeippo, viherpeippo, tikli, urpiainen, pikkukäpylintu, punatulkku, nokkavarpunen, keltasirkku. Yht 42 lajia.

 

Aleksi Mikola

 

ps. Bussista löytyi varikolla Canon-kameran etsinsuoja, jos tätä kaipaat niin ota yhteyttä Jaanaan: tringa.retketÄTgmail.com

t. Jaana

 

Retki Isosaareen 7.1.2018 – retkikertomus

Raikas tuulahdus ulkomereltä

Tringan retkivuosi alkoi hieman historiallisesti retkellä Isosaareen, joka on ollut yleisöretkikohde vasta reilut puoli vuotta. Liekö uutuuden viehätystä, retki varattiin täyteen varsin nopeasti. Merimatka taittui merivoimien entisellä kelirikkoaluksella, joka osasi ottaa voimakkaankin aallokon suhteellisen pehmeästi. Perillä suuntasimme staijikalliolle, joka oli kohtuullisesti luoteistuulelta suojassa, mutta vastaavasti tammikuinen aurinko aiheutti varsin kirkasta vastavaloa ja jonkin verran lämpöväreilyä sinisen meren yllä.

 

Vastavalon tunnelmaa Isosaaressa. Kuvaaja Peter Buchert

 

 

Jo merimatkalla kannella viihtyneet näkivät muutama sata allia sekä kaksi merikotkaa. Muutonseurantakalliolla saimme todeta, että seurattavaa muuttoa ei ollut, mutta paikallisia allilauttoja senkin edestä. Useimmat allit olivat sen verran kaukana, että tarkempaa laskentayritystä emme tehneet. Alleja oli joka tapauksessa muutama tuhat.

Muuten merilintupuolella oli sitäkin hiljaisempaa. Muutamien telkkien  ja isokoskeloiden lisäksi saimme lähinnä ihastella kolmea lokkilajia, niitä kaikkein tavanomaisimpia, joskin kalalokkeja oli vuodenaikaan nähden aika mukavasti.

Takanamme pusikoissa viihtyi tilhiparvi ja päältä taisi mennä jokunen urpiainen. Raikas merituuli osui kaikesta huolimatta tuntuvasti selkään, ja jonkin ajan kuluttua teimmekin lähtöä saarta kiertämään. On tietysti mahdollista, että Isosaaressa ei paljon olekaan pikkulintuja talvisin, kun ei ole ruokintaakaan, mutta todennäköisemmin nimenomaan kova tuuli ajoi linnut puskiin piilottelemaan. Urpiaisia, tali- ja sinitiaisia sekä joitakin vihervarpusia lukuun ottamatta pikkulintusaldo jäi olemattomaksi.

Aurinko kuitenkin helli meitä – retkenä Isosaari on hieno kohde, vaikka linnut sattuivatkin tällä kertaa lähes puuttumaan.

Paikallinen merikotkapari viihtyi kuitenkin Kuivasaaren päällä, ja tekipä toinen linnuista komean ylilennon meidänkin iloksemme. Noin puoli tuntia ennen paluuta pääporukka sai tiedon paikallisesta pohjantikasta, jota kiirehdimme katsomaan. Tikka ehti kuitenkin piiloutua metsikköön, kun ennätimme paikalle. Etsinnöistä huolimatta pohjantikka kartutti vain muutaman retkeläisen vuodenpinnatiliä. Seuraavaksi kovin havainto taisi olla yhden tai korkeintaan muutaman retkeläisen havaitsema koirasteeri.

Paluumatkalla aluksen miehistö kielsi meitä jäämästä kannelle turvallisuussyistä, sillä vastatuulessa keikutti toki enmmän kuin menomatkalla. Kannelle pääsimme heti, kun Santahaminan kärki ja kaupunkia lähempänä olevat saaret antoivat tuulensuojaa.

Aurinkoinen alku retkivuodelle siis, joskin hyytävä ja vähälajinen. Vastaisuudessa Tringa pyrkii järjestämään retkiä Isosaareen niin, että jää enemmän aikaa retkeilyyn. Nyt matkoihin meni melkein kaksi tuntia, joten aikaa saaressa oli vain kolmisen tuntia. Tällä kertaa se ei haitannut, mutta kun lintuja on maastossa enemmän, tarvitaan enemmän aikaa retkeilläkin. Retkivuoden avausta opastivat Teemu Sirkkala ja

Peter Buchert

Tringan lintutilannekatsaus, viikot 1-2

Hippiäisuunilintu Espoon Kaitalahdella. Kuva: Micha Fager

Lintuvuoden aloitus Etelä-Suomessa on ollut vauhdikas. 14.1. mennessä Tiira-lintutietopalveluun on ilmoitettu Tringan alueelta havaintoja jo 124:stä eri lintulajista. Vuoden ensimmäinen viikko oli hyvin lauha, mutta viikonlopun jälkeen alkanut pakkasjakso jäädytti järvet ja sisälahdet tehokkaasti. Pysyvä lumipeite antaa vielä odottaa itseään.

Tringan alueella monilla lajeilla on havaittu tammikuun uusia ennätyskerääntymiä: Lohjalla laskettiin 236 laulujoutsenta, Nurmijärvellä 375 kanadanhanhea, Kirkkonummella 200 järripeippoa, Helsingissä 140 peippoa, ja Mäntsälän 2000 urpiaista on toiseksi suurin Tiiraan ilmoitettu tammikuinen urpiaisparvi Tringan alueelta. Lisäksi Raaseporissa havaittiin Tringan alueen suurin talviaikainen merisirriparvi, kun 13.1. Ropanlängden-luodolla piipersi 106 merisirriä. Huomattavasti tavallista suurempia määriä on ilmoitettu edellä mainittujen lisäksi mm. hiiripöllöjä, peukaloisia, viiksitimaleja, hemppoja ja pajusirkkuja.

Harvinaisuuksiakin on ehditty jo havaitsemaan. Vuodenvaihteen bongatuin lintu oli joulupäivänä Helsingistä löytynyt korea mustaleppälintu, joka todennäköisesti edustaa alalajia phoenicuroides. Suuren medianäkyvyyden saavuttanut lintu valitettavasti menehtyi vuoden ensimmäisen viikon jälkeen, ja rumpuputkesta 9.1. löydetty ruumis on nyt toimitettu Luonnontieteelliseen keskusmuseoon analysoitavaksi. Toinen hyvin harvinainen talvivieras, uudenvuodenaattona Espoosta löytynyt hippiäisuunilintu on sinnitellyt ruovikossa nyt kaksi viikkoa ja ilahduttanut satoja bongareita. Myös Helsingin Viikissä pitkään viihtynyt lapinpöllö on kerännyt paikalle runsaasti bongareita ja kuvaajia. Samanaikaisesti Viikissä on havaittu parhaimmillaan kaksi lapinpöllöä.

Muista harvinaisuuksista parhaimpina voisi mainita Kirkkonummella ja Hangossa havaitut allihaahkat, mustaleppälinnun Hangossa, sekä amerikanjääkuikan/jääkuikan Inkoossa. Talvella harvalukuisia lajeja on alkuvuonna havaittu mm. 4 merihanhea, harmaasorsa, punasotka, 2 muuttohaukkaa, 2 suopöllöä, 4 västäräkkiä, kiuru, 2 luotokirvistä, 3 rautiaista, 2 laulu- ja 3 kulorastasta, tiltaltti, sekä 3 kirjosiipikäpylintua.

Jatkossa Tringan lintutilannekatsauksia on tarkoitus julkaista Tringan sivuilla kahden viikon välein.

Muutoksia Hangon lintuaseman asemanhoitajissa ja asematoimikunnassa

Hangon lintuasemalla tapahtui vuodenvaihteessa iso muutos, kun asemanhoitajaksi vuonna 2000 ryhtynyt Aleksi “Aksu” Lehikoinen päätti kunniakkaan urakkansa aseman vastuutehtävässä. Aksun paikalle astuu kaksi uutta asemanhoitajaa, Hanne Kivimäki ja Jari Laitasalo, lisäksi nykyinen asemanhoitaja Kari Soilevaara jatkaa pestiään jatkossakin.

Aksun yli seitsemäntoistavuotisen asemanhoitajuusjakson aikana Hangon lintuasemalla tehtävä linnuston tutkimus- ja seurantatyö on mennyt aimo harppauksen eteenpäin. Aseman aineistosta on julkaistu kuluneina vuosina mittava määrä erilaisia vertaisarvioituja tieteellisiä tutkimuksia kansainvälissä tiedelehdissä, useampia opinnäytetöitä: graduja ja väitöskirjoja, sekä tietenkin useita Tringa-lehdessä julkaistuja pitkiä artikkeleita. Aksun aikana aseman muuttolomakkeet on saatettu digitaaliseen muotoon, aseman rengastustoiminta on vakioitu ja asemalle nousi hartapankkivoimin huoltorakennus jossa on huikean hyvä sauna.

Yksi asemanhoitaja ei tietenkään tätä kaikkea ole pystynyt yksin tekemään, vaan Aksun tärkein ansio lieneekin mukavan ja rennon yhteishengen luominen, jonka voimin muutkin asema-aktiivit ovat jaksaneet puurtaa asemalla.

Kuten alussa mainittiin, asema ei jää aivan oman onnensa nojaan Aksun väistyessä. Asemanhoitajakonkari Kari Soilevaaran rinnalle saadaan kaksi uutta ja innokasta vastuuhenkilöä: Hanne Kivimäki ja Jari Laitasalo. Hanne tuo asemalle kaivattua tuoretta verta, sillä hänen ensivisiitistään asemalle on kulunut vasta muutamia vuosia. Jarilla puolestaan haliasvuorokausia on kertynyt yli 600 viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajalta, sekä rengastuksen että muutonhavainnoinnin parissa.

Tringan ylläpitämän Hangon lintuaseman toiminnasta vastaavat vapaaehtoiset lintuasemanhoitajat, joille ei makseta palkkiota. Asemanhoitajien tukena toimessa on lintuasematoimikunta, johon saatiin vuodenvaiheessa myös aimo annos uutta intoa. Karno Mikkolan, Aleksi Mikolan, Petri Saarisen, Anssi Vähätalon ja toimikunnan edesmenneen pitkäaikaise puheenjohtajan Ilkka “Emu” Lehtisen tilalle tulivat uusina Aki Aintila, Jonne von Hertzen, Heikki Karimaa ja Ina Tirri. Aleksi Lehikoinen siirtyi asematoimikunnan puheenjohtajaksi ja muina jäseninä jatkavat Risto Nevanlinna, Markus Lampinen sekä tietenkin asemanhoitajat.

Tringa kiittää lukuisia aktiivejaan ansiokkaasta aseman hyväksi tehdystä työstä!

Asemanhoitajien toive on että mahdollisimman moni uusi ja vanha lintuharrastaja löytäisi tiensä asemalle tulevien vuosien aikana. Haliakselle havainnoijaksi pääsee ottamalla yhteden asemanhoitajiin osoitteessa halias@tringa.fi, tarkemmat ohjeet löytyvät yhdistyksen verkkosivulta https://www.tringa.fi/halias-esittely/#Havainnoijaksi

Haliaksen toimintaan voi osallistua myös ottamalla osaa aseman järjestämään haahkan saapumispäivän veikkauskilpailuun osoitteessa:
tai tilaamalla Halias-aiheisia tuotteita Tringan verkkokaupasta: https://www.printmotor.com/tringakauppa/

Aleksi Lehikoinen ja tringan tunnuslintu, valkoviklo (Tringa nebularia). Kuva Heikki Eriksson.

Tuore asemanhoitaja Jari Laitasalo rengastuspuuhissa Haliaksella.

Toinen uusista asemanhoitajista, Hanne Kivimäki, tähyää tulevaisuuteen haliaksen huppari päällään. Kuva Christian Kivimäki

BirdLife Suomen kultainen ansiomerkki Seppo Vuolannolle

 

Tringan emerituspuheenjohtaja Seppo Vuolanto on pitkän linjan lintuharrastaja ja ympäristöhallinnon osaaja.

Suurelle yleisölle Seppo Vuolanto on tullut parhaiten tutuksi vanhan Luontoillan radio- ja televisiolähetysten lintuasiantuntijana. Hän vastasi koko vanhan Luontoillan ajan (1975-2008) muutamia lyhyitä poissaoloja lukuun ottamatta lintuaiheisiin kysymyksiin, ja esimerkiksi Suomen Luonto -lehdessä hän on jatkanut tässä tehtävässä vielä muun mediauransa jälkeen. Varsinaisen työuransa Vuolanto teki erilaisissa ympäristöhallinnon tehtävissä Suomessa, Virossa ja Brysselissä.

Tringan puheenjohtajana Seppo toimi 2010-2015. Osan puheenjohtajakaudestaan hän oli mukana myös BirdLife Suomen edustajiston hallituksessa. Seppo liittyi puheenjohtaja-aikanaan myös Tringan suojelutoimikuntaan, jossa hän edelleen vaikuttaa Uudenmaan lintujen hyväksi.

BirdLife Suomen kultainen ansiomerkki myönnetään valtakunnallisesti tai kansainvälisesti erittäin merkittävästä ja pitkäaikaisesta toiminnasta lintuharrastuksen, tutkimuksen, suojelun tai yhdistystoiminnan hyväksi. Se on BirdLife Suomen korkein henkilölle myönnettävä kunnianosoitus.

Lisätietoja BirdLife Suomen tiedotteessa.

Kuva: Minttu Heimovirta.

Gustaf Nordenswanille voitto Tringan ekopinnaskabassa 2017

Tringan ekopinnaskaba järjestettiin nyt viidettä kertaa, ja kisan voittoon ylsi helsinkiläinen Gustaf Nordenswan 226 lajilla. Ahkerasti ekopinnaskaboihin osallistuvalle, talviekopinnaskaban peräti kolme kertaa voittaneelle Gusselle varsinaisen ekopinnaskaban voitto oli ensimmäinen. Toiseksi kisassa sijoittui 221 lajilla Hangon lintuaseman miehittäjäkonkari Aatu Vattulainen, kolmannen sijan jakoivat espoolaiset Jani Ceder ja Jyri Strandberg 218 lajilla.

Voittajan arvioidessa omaa suoritustaan yhtenä menestyksen avaintekijänä oli “kilpailun tason romahtaminen viimeinkin tarpeeksi alhaiseksi”. Kisan kokonaislajimääräksi saatiin 265, mikä on hieman aiempia vuosia vähemmän. Ekopinnaskaban lajilistaan saatiin kolme uutta lajia: välimerenhaukka, taigakirvinen ja kääpiökerttu.

Ekopinnaskaba 2017 keräsi yhteensä 90 osallistujaa kymmenestä eri kunnasta. Jokaiseen viiteen ekopinnaskabaan on nyt saatu eri voittajat, ja jokaisella kerralla voittaja on ollut helsinkiläinen. Aatu Vattulaisen toinen sija tarkoitti sitä, että ensimmäistä kertaa ekopinnaskaban kolmen kärkeen yllettiin pääkaupunkiseudun ulkopuolelta.

Tringan ekopinnaskaban 2017 kymmenen kärki:

 

Eniten kisakilometrejä ilmoitti Jyri Strandberg; 3594 km. “Spondeja”, eli spontaaneja havaintoja teki eniten Gustaf Nordenswan; 197.

 

Ekopinnaskaban ässät, eli vain yhden kilpailijan havaitsemat lajit (16 kpl):

Kokonaisuudessaan Tringan ekopinnaskaban tulokset löytyvät täältä: https://www.tringa.fi/kisa/ Pinnakisapalvelusta löydät myös aiempien ekopinnaskabojen tulokset, sekä tällä hetkellä käynnissä olevat pinnakilpailut.

Dick Forsmanin petolintuesitys tammikuun kuukausikokouksessa 11.1.2018

Tammikuun kuukausikokous torstaina 11.1. klo 18.00 Tieteiden talolla (Kirkkokatu 6, Helsinki). Dick Forsman pitää kuvaesityksen “Kuvat kirjaksi – kymmenen vuotta WP:n petolintujen kintereillä”.

Dick Forsman on eräs maailman tunnetuimmista petolintututkijoista, ja hän on julkaissut lukuisia määritysoppaita ja -artikkeleja petolinnuista. Häntä pidetään yleisesti parhaana suomalaisena petolintueksperttinä.

Tringan kuukausikokouksiin on vapaa pääsy, tervetuloa!

Kotkakuvasta kiitokset Matti Rekilälle.

Retkitoimikunta tiedottaa

Hyvää uutta retkivuotta tringalaiset!

Tringan retkivuosi käynnistyy ylihuomenna jolloin yksi ryhmä suuntaa Intiaan ja toinen Isosaareen (molemmat retket ovat täynnä). Tringalaisten toiveesta on alkuvuoden retkivalikoimassa nyt myös 3.2. toteutuva Suomenlinnan retki, josta löydät lisätiedot täältä:

https://www.tringa.fi/events/talviretki-suomenlinnaan/

Jos joku retkikäytäntöihin liittyvä asia askarruttaa, kannattaa lukea retkiin liittyvät yleiset ohjeet täältä:

https://www.tringa.fi/ohjeita-retkelaisille/

Tiettyyn retkeen liittyviin kysymyksiin osaa parhaiten vastata retken opas, jonka yhteystiedot löydät retken tiedoista.

Useampi on kysellyt, miten voi jäädä jonoon, jos retki, jolle haluaisi, on varattu täyteen. Tällaisessa tilanteessa kannattaa seurata tapahtumakalenterista retken tiedoista retken varaustilannetta. Jos joku peruu ilmoittautumisensa, vapautuu paikka, jonka voi varata netti-ilmoittautumisen kautta. Jos paikkaa ei vapaudu viimeiseen ilmoittautumispäivään mennessä, kannattaa retken oppaalle laittaa sähköpostia. Näin voi hyvällä onnella saada viime hetken peruutuspaikan.

Tapahtumakalenteri täydentyy vuoden mittaan. Syksyn bussi- ja kävelyretket julkaistaan huhtikuussa.

Tervetuloa retkille!

Jaana Sarvala

Tringan retkivastaava

Hangon lintuaseman haahkaveikkaus 2018 – Hangö fågelstations ejdertippning 2018

Koirashaahkat saapuvat alkukeväällä Suomeen. Kuva: Lauri Mäenpää

Kevät alkaa monelle meistä haahkan saapumisesta saaristoon. Hangon lintuaseman tutkimusten perusteella on havaittu, että kevätmuuton ajoitus riippuu talven voimakkuudesta. Leutoina talvina haahkat nähdään jo helmikuussa, kylminä talvina vasta huhtikuussa. Leuto talvi lisää myös poikastuottoa, koska naaraat ovat paremmassa kunnossa sen jälkeen. Talvien lämpenemisestä huolimatta haahkakanta on laskenut ja laji on luokiteltu silmälläpidettäväksi.

Hangon lintuaseman eli Haliaksen haahkavisassa veikataan nyt kahdeksannen kerran haahkan saapumispäivää.

Arvaa milloin kevään ensimmäinen juhlapukuinen haahka nähdään Hangon lintuasemalla! Voit veikata tästä linkistä: https://goo.gl/forms/06IAKGyBiw3xppjE2

Aiemmin ensimmäinen juhlapukuinen haahka on nähty 9.3.2011, 20.2.2012, 16.3.2013, 21.2.2014, 23.2.2015, 17.2.2016 ja 1.3.2017.

Tarkimmin arvannut palkitaan Haliaksen t-paidalla ja kaikkien vastanneiden kesken arvotaan kaksi Halias-kangaskassia. Viimeinen veikkauspäivä on 21.1.2018.

 

Till många av oss våren börjar när ejdrarnas ankommer till skärgården. Enligt de undersökningar som gjorts på Hangö Fågelsation beror ankomsten mycket på hur sträng har vintern varit. På varma vintrar kommer de första ejdrarna redan i februari, men på kalla vintrar i april. Milda vintrar ökar också ungproduktionen under häckningstiden, eftersom då är också ådorna är i gott skick. Trots att vintrarna i snitt har blivit varmare, klassas ejdern nu som sårbar i Europa till följd av att stammen decimerats.

I Hangö Fågelstations (Halias) åttonde ejdertippning gissar vi då på vilken dag ejdern kommer.

Gissa vilken dag de första ejdrarna i vårlig praktdräkt anländer våren 2018 till Hangö Fågelstation! Du kan tippa via länken: https://goo.gl/forms/06IAKGyBiw3xppjE2

Tidigare år har den första ejdern anlänt 9.3.2011, 20.2.2012, 16.3.2013. 21.2.2014 23.2.2015, 17.2.2016 och 1.3.2017.

De som kommit närmast i sin gissning belönas med en fin Halias-t-skjorta, och bland alla deltagare utlottas två Halias-tygpåsar. Den sista dagen för att tippa är den 21.1.2018.

 

Lisätietoja Hangon lintuasemasta / Mer om Hangö fågelstationen:

http://www.tringa.fi/hangon-lintuasema/ (suomeksi)

http://www.tringa.fi/hangon-lintuasema/fagelstationer (på svenska)

Lisätietoja Tringa ry:sta / Mer om Tringa rf:

http://www.tringa.fi/ (suomeksi)