Tringan lintutilannekatsaus, viikko 17

Kevään ensimmäinen harjalintu (kuvassa eri yksilö) saapui Kirkkonummen Rönnskärille sunnuntaina. Kuva: Micha Fager

Viikon aikana saapui Tringan alueelle 14 keväälle uutta lajia. Samalla ohitettiin tämän vuoden osalta 200 lajin rajapyykki, kokonaislajimäärän ollessa nyt 211. Ensimmäiset kukkuvat käet on kuultu, ja hyönteissyöjistä mm. pajulintuja, kirjosieppoja ja ruokokerttusia on havaittu jo monella paikalla.

Muuttorintamalla on ollut melko rauhallista, kevätarktikasta on nähty lähinnä vasta mustalintujen, pilkkasiipien ja kuikkien etujoukkoja. 23.4. havaittiin useilla paikoilla hienoa kuovimuuttoa, Kirkkonummen Porkkalassa laskettiin tällöin 1041 muuttavaa kuovia. Samana päivänä Hangosta ilmoitettiin hienot 457 muuttavaa pilkkasiipeä.

Viikon kovin harvinaisuus oli tiistai-iltana muutaman tunnin Espoossa viipynyt Tringan alueen kolmas ja Suomen 12. yöhaikara. Viimeksi yöhaikara on havaittu Tringan alueella yli 40 vuotta sitten, Hangossa 1977. Kirkkonummelta löytyi sepelsieppokoiras ja harjalintu, Espoossa nähtiin virtavästäräkki, Hangossa keltahemppo, ja ruokosirkkalintu kuultiin Raaseporissa ja Helsingissä. Viikolla havaittiin myös mm. leveäpyrstökihu, kattohaikara, 2 haarahaukkaa, 3 arosuohaukkaa, 6 muuttohaukkaa, turkinkyyhky, 2 sitruunavästäräkkiä ja ainakin 6 pussitiaista. Ennätyksellinen 6 mustapyrstökuirin parvi viihtyi Espoossa pari päivää.

Retkikertomus lasten linturetkeltä Kirkkonummen Rilaxiin 14.4.2018

Tringan ja Kirkkonummen ympäristöyhdistyksen yhteistyössä järjestämä lasten linturetki suuntautui tälläkin kertaa vanhaan tuttuun Kirkkonummen Rilaxiin. Mukana retkellä oli hienosti jopa nelisenkymmentä retkeläistä! Oppaina retkellä olivat Merja Talvela, Eetu Paljakka ja suuren osallistujamäärän vuoksi mukaan rekrytoitu Juha Lindy.

Oppaita ja aikuisia lasten linturetkellä

Sää oli mitä mainioin: taivaalla ei näkynyt pilven pilveä ja tuulikin oli hyvin heikkoa. Edellisyönä ei ollut lisäksi juurikaan pakkasta, joten lintujen muuttoputken pitäisi jatkua.

Tällä retkellä pääpainona oli lintujen äänet, ensi kertaa. Rilaxin parkkipaikalle saavuttuamme saimme kuulla peipon laulua joka suunnasta, missä metsää riitti! Kevät on siis saapunut! Kahden kilometrin matkalla rantaan korviimme kantautui myös ainakin rautiaisen ja punarinnan kaunista laulua.

Retkeläiset Noel ja Alma

Rannassa meri oli jäässä, joten vesilintuja ei ollut paljoakaan paikallisina. Jään päällä vähän matkan päässä lepäili kuitenkin kaksi kyhmyjoutsenta! Kurkiauroja muutti pohjoiseen päin useita, nähtiinpä muutamia hanhiparviakin. Retken hienoimpia hetkiä oli kuitenkin Suomen suurimman linnun, merikotkan näkeminen kalasääsken ja muutaman korpin kanssa!

Sofia ja retkeläisiä

Retken paras laji nähtiin kuitenkin vasta sen jälkeen, kun oppaat Eetu ja Juha kävivät melko epäselvistä nuoteista nappaamassa Porkkalantien varressa muuttavan kattohaikaran kiikareihin.

Tämä oli hieno debyytti retkioppaana! (eikä varmasti viimeinen kerta!)

Teksti: Eetu Paljakka
Kuvat: Merja Talvela

 

Lajilista (30):

Kyhmyjoutsen, harmaahanhilaji (todennäköisesti metsä- tai merihanhia), sinisorsa, kattohaikara, merikotka, kanahaukka, kalasääski, tuulihaukka, kurki, naurulokki, kalalokki, harmaalokki, merilokki, sepelkyyhky, käpytikka, kiuru, niittykirvinen, västäräkki, punarinta, mustarastas, laulurastas, sinitiainen, talitiainen, puukiipijä, varis, korppi, peippo, viherpeippo, punatulkku, keltasirkku

PS. Suomen luonnonsuojeluliitto teki retkestämme videon! Käyhän katsomassa se täältä

Lintusää 26.–28.4.2018: Lämpimät pulssit etelästä tuovat runsaasti muuttolintuja

Jarmo Koistisen laatima lintusäätiedote Tringan alueelle:

Tällä viikolla olemme vielä viileässä ilmamassassa, ja yöllä käväistään nollan tienoilla, mutta virtaus alkaa kääntyä lännestä lounaaseen ja Suomen eteläpuolella lähestyy vappuun mennessä useita lämpimiä pulsseja etelästä Baltiaan asti. Siksi paikallisesta viileydestä välittämättä myötätuuli ja läheinen kuuma virtaus voi tuoda meille vappuun mennessä esimerkiksi leveäpyrstökihun, lampiviklon, pensastaskun, sitruunavästäräkin, käen, sinirinnan, satakielen, pikkusiepon, terva- ja törmäpääskyn, ruoko- ja rytikerttusen sekä pensaskertun. Myös meriharakan päämuutto voi tulla etenkin lauantaista alkaen. On mahdollista, että vapun jälkeen kuuma kaakonpuoleinen virtaus pääsee meille asti, mikä tietäisi juhlavaa harvinaisuusvyöryä.

To: Heikkoa–kohtalaista lännenpuoleista tuulta, vaihtelevaa pilvisyyttä ja joitakin sadekuuroja, etenkin iltapäivällä ja sisämaassa. Hyvä muuttosää hanhille, yömuuttajille ja arktikan ensimmäisille tunnustelijoille.

Pe–la: Lähes kuten torstaina, mutta tuuli enemmän lounaasta ja iltapäiväkuurot mahdollisesti voimakkaampia. Muuttosää paranee entisestään.

Jatko: Lämmin lähestyy ensin sateiden kera; yömuutto-, harvinaisuus- ja pudotussää hyvä.

Toukokuun kuukausikokous 3.5. – sepelsiepon maastomääritys

Tringan toukokuun kuukausikokouksessa on tällä kertaa luvassa määritysaiheinen esitelmä. Jyrki Normaja saapuu Tringan vieraaksi pitämään esitelmän ajankohtaisesta aiheesta: Sepelsiepon maastomääritys.

Sepelsieppo on Tringan alueella jo lähes vuosittainen vierailija ja suurin osa havainnoista tehdään toukokuussa. Vanha sepelsieppokoiras on verrattain helppo tuntea, mutta sepelsiepponaaraan määritys voi olla sitäkin haastavampaa. Oman lisähaasteen tarjoavat vielä sepel- ja kirjosiepon mahdolliset risteymät.

Vuosina 2003-2017 rariteettikomiteaan kuulunut ja sen puheenjohtajanakin toiminut Jyrki Normaja on perehtynyt sepelsiepon määritysongelmiin. Tervetuloa Tieteiden talolle kuulemaan, mistä sepelsiepon tunnistaa ja minkälaisissa olosuhteissa sen voi maastossa määrittää!

Toukokuun kuukausikokous pidetään torstaina 3.5. klo 18 Tieteiden talon salissa 104 (Kirkkokatu 6, Helsinki).

 


Kirjosieppo, sepelsieppo vai risteymä? © Kuva Jyrki Normaja

Tringan lintutilannekatsaus, viikot 15-16

Käenpiikoja (kuvassa) saapui viime viikolla muutamia yksilöitä. ©Micha Fager

Kevät etenee kovaa vauhtia. Yöpakkasten päätyttyä lumet sulivat Etelä-Suomesta vain muutamassa päivässä, ja suurin osa Uudenmaan sisälahdista ja järvistä on jo menettänyt jääpeitteensä. Loputtomalta tuntuneen talven jälkeen on taas päästy lintumaailman kiireisimpään aikaan, ja Tringan alueen lintuharrastuksen “hotspotit” täyttyvät nyt sekä linnuista että innokkaista harrastajista.

Kahden viimeisen viikon aikana Tringan alueelle saatiin 29 keväälle uutta lajia. Useiden vesilintulajien ja kahlaajien määrä moninkertaistui viime viikon aikana, ja lämpiminä öinä hyönteissyöjälintuja saapuu koko ajan lisää. Monien tuttujen lajien, kuten joutsenten, kurkien, metsähanhien, silkkiuikkujen ja töyhtöhyyppien näkyvä kevätmuutto alkaa olla jo ohi, mutta kaikkia näitä voi havaita vielä suurina kerääntyminä parhailla levähdyspaikoilla odottelemassa pohjoisen lumien sulamista.

Nurmijärven Lepsämästä ilmoitettiin 14.4. peräti 18 800 metsähanhea, mikä on määritettyjen metsähanhien suurin Suomessa koskaan havaittu paikallinen kerääntymä. Tringan alueen ulkopuolelta on tosin tänä keväänä ilmoitettu yli 20 000 määrittämättömän harmaahanhen kerääntymiä Orimattilasta ja Kouvolasta.

Jakson harvinaisimpia lintuja olivat kahdella paikalla havaitut punapäänarskut; pariskunta Hangossa, ja naaras Nurmijärvellä. Espoossa nähtiin virtavästäräkki ja Helsingissä pussitiainen. Helsingin komea mandariinisorsakoiras on kerännyt runsaan bongariyleisön. Mandariinisorsa on alunperin aasialainen laji, joka on aikoinaan tuotu tarhalinnuksi Eurooppaan. Osa linnuista on karannut ja villiintynyt, ja Suomessa tavattavat mandariinisorsat ovat useimmiten tästä villiintyneestä puistoissa elävästä populaatiosta peräisin olevia harhailijoita. Muista kivoista lajeista havaittiin mm. lyhytnokkahanhia vähintään 33, jalohaikaroita 11, kattohaikaroita 3, haarahaukkoja 10-15, arosuohaukkoja 6, muuttohaukkoja 8, mustapyrstökuireja 5, yksi turkinkyyhky, sepelrastaita ainakin 45, mustaleppälintuja 14 ja yksi kirjosiipikäpylintu (yksilöiden minimimääriä).

Loppukevään ajan Tringan lintutilannekatsaus ilmestyy viikon välein.

Hanhiretki Ridasjärvelle ja Kantelejärvelle 21.4. – retkikertomus

Hanhipuuroa haarapääskyn kera

Tringan perinteinen hanhiretki tarjosi tälläkin kertaa hienoja lintukokemuksia, niin määrällisesti kuin laadullisestikin. Aloitimme aamun poikkeuksellisesti Hyvinkään Kytäjällä, missä viime päivinä oli nähty hanhia riittämiin. Kun nousimme bussista, meitä tervehti kuitenkin vain sade ja lähes tyhjä pelto. Hanhet liikkuvat Kytäjälläkin laajalla alueella (ja saimmekin tiedon, että noin 10.000 hanhen parvi olisi muutaman kilometrin päässä, bussin kannalta hankalassa paikassa). Hetken päästä hanhiparvia alkoi kuitenkin ilmaantua. Metsä- ja tundrahanhiparvesta erottui huonosti pari lyhytnokkahanhea, joten päätimme kävellä hieman parempaan paikkaan. Suunnitelman pilasi taivaalle ilmaantunut merikotka, joka sai aikaan paniikin – hanhiparvi hajosi ja siirtyi vielä kauemmas, suuntaan mistä olimme juuri äsken kävelleet. Tässä vaiheessa 31 retkeläistä oli lähes yhtä hajallaan kuin noin tuhannen hanhen porukka, mutta vähitellen pystyimme kuitenkin tarkkailemaan peltolinnustoa hyvistä asemista. Lyhytnokat olivat hävinneet näkyvistä, mutta näimme kuitenkin kaksi pikkujoutsenta, saalistavan ampuhaukan, upean ruskosuohaukkakoiraan sekä matalalla muuttaneen, ikään kuin kylmää viimaa väistellen lentäneen haarapääskyn.

 

Ridasjärvi oli enimmäkseen sula. Aurinko paistoi vesikuurojen lomassa. Kuva: Peter Buchert

 

Jatkoimme Ridasjärvelle, missä kaulushaikara puhalteli komeasti fanfaaria astellessamme maalaiturille. Muutamat härkälinnut, rantasipi sekä heinätavi taisi kartuttaa usean retkeläisen “vuodaritiliä”. Ilmatilaa hallitsivat kaksi ruskosuohaukka- ja kaksi sääksipariskuntaa. Rantapusikoissa lauloi tiltaltti ja osin vielä jäisellä järvellä naurulokit mekastivat jatkuvasti. Muutama kurkiparvi taisi jo olla reviirillään.

Ridasjärven Kyliksen pullakahvien jälkeen käväisimme Latostenmaanmäen (tai tuttavallisemmin Koskelankulman) soramontun pohjalla, missä saimme ihailla kolmea kangaskirua, joista yksi esitteli soidinlauluaan lentäen edestakaisin suoraan yllämme. Yhdeksän linnun parvi pikkukäpylintuja paineli pohjoiseen, ja me painelimme itään.

Pobedan tulvat olivat keväisen komeat. Kuva: Peter Buchert

 

Pukkilan Kantelejärvi oli Ridasjärveä paljon selkeämmin jäässä. Pienissä sulissa komeili viisi lapasorsaa ja jokunen uivelo. Päivän petolajistoa edustivat pari tuulihaukkaa, muuttava piekana, hiirihaukka sekä paikalliset ruskosuohaukat, ilmeisesti kaksi paria. Pieniä metsä- ja tundrahanhiparvia ylitti järven, ehkä houkutellaakseen meidät jatkamaan kohti Pobedan tulvapeltoa. Tulva olikin miesmuistiin ennätyksellinen. Harvoin näkeeyli 40 silkkiuikun parven uimassa pellolla, mutta Pobedalla tämäkin ihme koettiin. Samassa parvessa nukkui myös mustakurkku-uikku, ja löytyipä vastarannalta kolme mustavaristakin. Kahlaajia ei paikalta juuri löytynyt, ohilentänyttä valkovikloa ja noin kolmeakymmentä paikallista kuovia lukuun ottamatta. Pääosaa näyttelivät kuitenkin metsä- ja tundrahanhet, joskin suurin osa porukasta oli tulvan takana, lähes näkymättömissä. Siksipä lähdimme lopuksi kiertämään Kanteleen-Ruhan tulvaa Orimattilan eli Päijät-Hämeen puolelle. Karkea arvio, kun kaikkia hanhia ei yhdestä pisteestä hallinnut, oli 6.000-10.000 harmaahanhea sekä satoja valkoposkihanhia. Katselipa niitä mistä vain, aina ne tuntuivat olevan kaukana, koko ajan valppaina ja vähän väliä lennossa. Läheltä emme päässeet niitä katsomaan. Homma meni varsinaiseksi “hanhipuuroksi”, kuten joku tokaisi lähtiessämme takaisin kohti Helsinkiä. Retkilajeja kertyi mukavat 89. Kiitokset kaikille retkeläisille mukavasta päivästä!

Oppaina Timo Metsänen ja

 

Peter Buchert

Lintusää 23.–25.4.2018: Kevät etenee koko ajan

Jarmo Koistisen laatima lintusäätiedote Tringan alueelle:

Ensi yönä ja aamulla on erittäin hyvä muuttosää. Sen jälkeen ensi viikolla vallitsee läntinen-lounainen virtaus, jonka yölämpötilat ovat ajankohdalle tavanomaisia, päivälämpötilat viileähköjä, ja ajoittain sataa. Ei siis erityisen hyvää vaan enemmänkin huonohkoa muuttosäätä – ei kuitenkaan mitään varsinaista pysäytystä, vaan lintuja tulee ja kevät edistyy pikkuhiljaa koko ajan.

Ma: Yöllä on tyyntä, hyvä näkyvyys ja erinomaista muuttosäätä rastaille ja pikkulinnuille, vesilinnuille, kahlaajille ja hanhille. Sisämaassa on aamulla pikkupakkasta. Tuuli on aamulla etelästä ja heikkoa, voimistuu hiljalleen kohtalaiseksi sekä kääntyy iltapäivällä idän ja kaakon välille. Puolipilvistä tai pilvistä ja ma-ti yönä tulee lännestä alkaen sadetta ja pudotussäätä.

Ti: Sade lakkaa aamun kuluessa lännestä alkaen samalla, kun kohtalainen tuuli (merellä ajoittain navakka) kääntyy etelän ja kaakon väliltä lounaaseen. Sateen jälkeen matala sumupilvi tai sumu, jopa tihkusade, ovat mahdollisia aina iltapäivään asti. Sen jälkeen pilvisyys rakoilee. Muuttosää on aika huono, mutta tuo kahlaajia näkyviin.

Ke: Enimmäkseen heikkoa etelän ja lännen välistä tuulta, verraten pilvistä ja ajoittain sadetta tai sadekuuroja. Heikohko muuttosää.

Loppuviikon arvio: Melko samanlaista kuin ti–ke. Vapun tienoilla kuuma harvinaisuusputki lähestyy etelästä.

Nuortenretki Hangon lintuasemalle 6-8.4.2018- Retkikertomus

Nuortenretki Hangon lintuasemalle 6-8.4.2018 Retkikertomus

Perjantaina iltapäivällä 6.4 lähti Espoosta yksi ja Helsingistä yksi autoseurue kohti Hangon lintuasemaa. Retken matkat päätettiin taittaa kahdella autolla, kun siihen nyt oli mahdollisuus. Autot toivat myös hieman vapautta muuttaa reittiä nopeastikkin. Jo Espoossa juna-aseman parkkipaikalla havaittiin västäräkki mikä kertoi siitä että kevät oli viimein tullut. Matkalla katselimme autosta peltojen töyhtöhyyppiä ja hanhia.
Koska sopivasti reittimme varrella oli havaittu lyhytnokkahanhi, päätimme pysähtyä sitä katsomaan. Pellon reunassa olikin jo muita harrastajia ja linnut löytyivät nopeasti meri-tundra ja metsähanhiparvesta. Paikalla viihtyi myös useita kottaraisparvia, ruokailevia kulorastaita sekä ensimmäiset tyllit. Vuodenpinnoja sateli ja moni sain lyhytnokkahanhesta elämänpinnan. Loppumatka taittui sutjakkaasti kaupassakäynnin ja lupapapereiden täytön ohessa. Kamat kannettiin autolta luontopolkuaa pitkin asemalle ja kun tavarat olivat asemalla, olikin jo pimeä. Luontopolulla kuulimme punarinnan ja muutama kurppa nousi polulta edestämme ilmaan.
Ensimmäinen ja ainoa kokonainen päivä alkoi klo 5.30 verkkojen virityksellä. Vähän myöhemmin syötiin aamupala ja porukka meni bunkkerille staijaamaan aamuvakiota. Aamu oli varsin hieno. Kun aamun ensimmäiset säteet osuivat meihin, huomasimme, että miten vilkas päivä onkaan tulossa. Vesilintuparvia lenteli siellä täällä, suurin osa ollen haahkoja. Ylitsemme lensi komeasti muutama haapana, ja laulurastaita kuului muutamia. Verkoista tuli mm. peippoja, tiaisia, hippiäisiä, punarintoja, mustarastaita ja yksi punakylkirastas.

Peippo, Kuva: Jaakko Koponen

 

 

 

Punakylkirastas, Kuva: Jaakko Koponen

Aamupäivällä meno oli vauhdikasta kun haahkoja meni jatkuvasti merellä. Lisäksi pari pikkujoutsenta ylitti bunkkerin hienosti matalalla. Myös hanhia näkyi vähän ja kuulimme ylimuuttavia västäräkkejä, niittykirvisiä sekä muutaman luotokirvisen, mikä on mantereella harvinainen vieras. Lintuasemalle tuli myös YLE:n toimittaja tekemään juttua lintuharrastuksesta. Osa nuorista pääsi myös haastateltavaksi minä mukaan lukien!
Meriharakat, Kuva: Markus Kanninen
Ruuan jälkeen lähdimme kohti gåuta. Se on kapea hiekkasärkkä lähellä asemaa. Jää oli niin kestävä että pystyimme kävelemään sen päällä. Kolusimme ruovikot ja rantametsät joista löytyi niittykirvisiä, muutama lehtokurppa, lähes 10 kiurua, pajusirkkuja ja punarintoja. Jäällä sulan ääressä oli yli kymmenen harmaahaikaraa, kolme ristisorsaa mikä on melko harvinainen näky sekä naurulokkeja joita oli lähes 60! Iltapäivällä kurkimuutto lähti käyntiin. Kurkia laskettiin vähän yli 2000 joka oli ensimmäinen suuri kurkimuutto tänä keväänä Suomessa! Kurkien ylittäessä bunkkerin, tapahtui jotain sydämmen pysäyttävää: Staijasimme rauhassa kun Tomas huusi yhtäkkiä: Kyhmyhaahka! Kaikki bunkkerilla olleet katsoivat osoitettuun suuntaan ja siellähän se meni haahkaparvessa länteen! Tilanne oli nopea mutta sitten onniteltiin ja juhlittiin! Moni sai siitä elämänpinnan mutta kaikki eivät sitä ehtineet nähdä joten tunnelma oli paikoin melko kireäkin. Illalla oli vielä saunassa käynti ja makkaran grillaus. Iltahuudossa selvisi että haahkoja oli mennyt 10600 päivän aikana!
Haahkat, Kuva: Markus Kanninen
Viimeinen aamu ei ihmeitä tarjonnut. Verkoilla oli rauhallista ja lajisto oli melko samanlaista. Muutama heinätavi,kuovi ja pilkkasiipi piristi aamua. Haahkoja meni taas mutta ei yhtä paljon kuin eilen. Aamun etenessä alkoi myös muuttorintamalla tapahtua: Muuttavia lintuja havaittiin mm. suopöllö, sinisuohaukka,kalasääski ja muutama räyskä. Viimein bunkkerilta kajahti myös helpottava uutinen. Kyhmyhaahkakoiras oli löytynyt paikallisena lähimmistä haahkaparvista ja kaikki loputkin pääsivät sen hienosti näkemään! Verkoista tupsahti myös laulurastaspari, parvi hippiäisiä ja ensimmäinen naaras peippo eli pesinnät voivat alkaa! Peipoilla naaraat muuttavat siis koiraita myöhemmin jotta koiraat ehtivät varata reviirit ja selvittää välinsä ennen naaraiden tuloa. Lähtö koitti n. klo 17 maissa. Viimeiset hippiäiset irrotettiin verkosta, kirjoitettiin nimet vieraskirjaan, otettiin yhteiskuva ja hyvästeltiin muu lintuaseman väki. Suuntana oli vielä lähellä oleskelevan virtavästäräkin bongaus ja sitten kotiin ajo. Virtaväiskin bongaus onnistuikin hienosti ja siitä tuli minulle henkilökohtaisesti 200 elämänpinna eli elis! Vielä viime hetkillä päätimme kääntyä ympäri ja käydä bongaamassa myös morsiosorsaa joka oleili myös Hangossa. Se luokitellaan tarhakarkulaiseksi eikä siksi ole pinnakelpoinen. Tämäkin bongaus onnistui hyvin ja samassa tilanteessa havaittiin myös metsäviklo joka lensi kauempana merellä. Kotona oltiin n. klo 21 väsyneinä mutta iloisina melkoisesta viikonloppuretkestä. Tätä kirjoittaessani kasassa on 129 vuodenpinnaa joista n. 20 tuli retkeltä eli varsin antoisa retki.
Iso kiitos kuuluuTringalle joka tarjosi meille tämän retken, oppaillemme Teemu Sirkkalalle ja Markus Lampiselle jotka huolehtivat meistä tämän viikonlopun ajan, kuskeillemme Nico
Niemimaalle sekä Teemulle ja tietenkin myös lintuaseman muille miehittäjille Tomas Swahnille, Johan Von Hertzenille sekä Aatu Vattulaiselle, Kiitos!
Teksti: Olli Keskikallio

Retkitoimikunta tiedottaa: loppuvuoden retket julkaistu & uusi ilmoittautumisjärjestelmä koekäytössä

 

Hei!

Loppuvuodenkin retket on nyt julkaistu tapahtumakalenterissa ja niille voi ilmoittautua.

Retket löytyvät Tringan tapahtumakalenterista:

Kokeilemme uutta retkivarausjärjestelmää, jossa retkimaksu maksetaan varauksen yhteydessä. Käytössä ollut netti-ilmoittautumisjärjestelmä on aiheuttanut paljon työtä retkioppaille ja taloudenhoitajalle mm. retkimaksujen tarkistamisineen. Retkeläisillä on välillä ollut vaikeuksia ilmoittautua haluamilleen retkille käyttäjätunnus- ja salasanasekaannuksien vuoksi.

Toukokuulle on juuri lisätty retki Vallisaareen:

https://www.tringa.fi/events/kevatretki-vallisaareen/

Tällä retkellä kokeilemme tätä uutta ilmoittautumisjärjestelmää. Otamme mielellään vastaan palautetta teiltä retkeilijöiltä siitä, miten ilmoittautuminen uudella järjestelmällä sujuu ja millaisia mahdollisia hankaluuksia tässä tulee vastaan. Palautetta voitte lähettää minulle (tringa.retketÄTgmail.com).

Jo kalenterissa olevien retkien lisäksi ohjelmaan pulpahtelee vielä uusia retkiä. Esim. syksyllä tehdään todennäköisesti hanhiretki viime syksyn tapaan. Seuratkaa siis kalenteria!

Huomenna on Tringan seuraava torniopastus Purolahden tornilla, tervetuloa sinne seuraamaan kevätmuuton edistymistä.

https://www.tringa.fi/events/torniopastus-vkl-purolahden-torni-2018-3/

Vanhankaupunginlahdella on viime päivinä havaittu mm. jalohaikara, heinätavi ja petolinnuista muuttavia piekanoja ja sinisuohaukkoja.

terkuin Jaana Sarvala
Tringan retkivastaava

Pesimälinnustokartoitukset ovat meneillään

Samuli Lehikoinen tutkii maastoa ja linnustoa

Tringan pesimälinnustolaskentojen 13. peräkkäinen vuosi toteutuu parhaillaan yhteistyössä Lohjan lintutieteellisen yhdistyksen Hakin kanssa: laskentakohteemme ovat pääosin metsä- ja kosteikkoalueita Lohjalla ja Siuntiossa. Lisäksi kartoitamme eräitä metsäalueita Espoossa, Nurmijärven Sääksjärven, Meltolan peltoaukean ja Högbensjön Raaseporissa sekä Santalankorven Hangossa. Kohteiden yhteispinta-ala on 3300 hehtaaria. Lisäksi Keski- ja Pohjois-Uudenmaan lintuharrastajat Apus tutkii lukuisia kohteita (2200 hehtaaria) Hyvinkäällä, näistä merkittävimpänä Ridasjärven. Useimmat kohteet tutkitaan kevään aikana kolmesti. Parhaillaan on päättymässä laskentojen ensimmäinen kierros. Vesistöt ovat pääosin vielä jäässä ja puhtailla vesistökohteilla laskennat pääsevät käyntiin vasta viikon-parin päästä. Myös peltokohteella ensimmäinen laskentakierros tehdään vasta toukokuun alussa.

Lintusää 17.–19.4.2018: Hyvää muuttosäätä haukoille, kotkille ja haikaroille

Jarmo Koistisen laatima lintusäätiedote Tringan alueelle:

Muutto on edistynyt todella nopeasti, paitsi eilen ja tänään sumu tai sumupilvi on pidätellyt tai pudottanut muuttajia. Eilinen oli hyvä esimerkki vähäpätöisestä matalapaineesta, jota ei vielä lauantaina näkynyt ennusteissa. Kuitenkin se antoi mukavaa, katupölyä pesevää sadetta eilen. Korkeapaineen selänne uusiutuu vielä lähipäivinä, mutta ei aivan niin hyvänä kuin aikaisemmin, sillä virtaus on lännen puolelta ja lähiöinä jo 300 m korkeudessa navakasti luoteen ja pohjoisen puolelta. Ilmamassa pysyy tavanomaista lämpimämpänä perjantaihin asti, mutta sen jälkeen on epävarmaa vielä, palataanko normaaliin ja sateisempaan, vaiko kuurosateiseen ja koleaan säätyyppiin. Kuitenkin tällä viikolla lintuja tulee niin, että päivämuutto alkaa jo heiketä ja painopiste siirtyy vähitellen aamuista öihin, etenkin rastaita tulee paljon. Voitaisiin odotella ainakin luhtahuittia, pikkulokkia, keltavästäräkkiä, mustavikloa ja sirittäjää. Sepelrastaiden vyöryyn ei sääkartoilta näyttäisi löytyvän mitään selitystä.

Ti: Enimmäkseen on pilvistä ja kohtalaista lännen-luoteenpuoleista tuulta. Matalan alapilven takia ei ole hyvä muuttosää.

Ke: Aamupuolella heikkoa-kohtalaista luoteenpuoleista tuulta, joka päivällä kääntyy länteen. Vaihtelevaa pilvisyyttä ja iltapäivällä pieni sateen mahdollisuus. Melko hyvä muuttosää.

To: Heikkoa-kohtalaista luoteenpuoleista tuulta ja verraten selkeää. Päivällä sisämaassa on lämmintä ja vielä parempaa muuttosäätä kuin edellisinä päivinä, etenkin haukoille, kotkille ja haikaroille.

Kökar 6.-8.4.2018 -retkikertomus

Olin houkutellut tringalaisia Kökariin kuvatessani retki-ilmoituksessa Wright-veljesten maalausjälkiä jäljittelevän tarkoilla kuvilla Kökarin huhtikuisesta linnustosta. Kun pääsiäinen useimpina vuosina sijoittuu huhtikuuhun, ja olen viettänyt Kökarissa yli 20 pääsiäistä, tuo detaljikas maalailuni koostuu luonnollisesti yhdistelmästä eräiden huhtikuisten retkien kiinnostavinta lajistoa. Kevään ollessa kaksi viikkoa normaalia jäljessä, lumen peittäessä suurimman osan Suomea, ja lumipeitteen yhtenäistyessä maisemaa kattavaksi valkeudeksi Turusta Korppoota kohden sumussa ja ajoittaisessa räntäsateessa ajaessani, oli epävarmaa, miten tringalaisten mieliin maalaamani lintukuvat toteutuisivat.

Retki oli herättänyt ilmoitushetkellä kiinnostusta. Niinpä 15 mukaan valikoituneen tringalaisen joukossa oli odotettu ilmoittautumisajan alkua puoleen yöhön, ja ilmoittautumisajan ensimmäinen minuutti toi mukaan ensimmäisen ilmoittautujan. Loput paikat täyttyivät ensimmäisen kerran alkaneen vuorokauden aikana.

Samalla kun iloitsin Kökarin saamasta kiinnostuksesta, voin onnitella Kökaria siitä, että siellä vuosikymmenet pienen porukan retkeilynä jatkunut lintuharrastus on ensimmäistä kertaa huomioitu myös Kökarin kunnan taholta: kunta osallistuu yhtenä partnerina Central Baltic -ohjelman BALTIC WINGS -hankkeeseen, jossa Ahvenanmaalle, Latvian Kolkan niemelle ja Tukholman saaristoon rakennetaan lintuturismia palvelevaa infrastruktuuria.

Menomatkalla Salon lähellä pellonreunapysähdys tuotti putkeen kapustarintoja ja ohikulkijan autoon virtaa.
Kuva Jaana Sarvala

 

No, edellisen taustoituksen ja Galtbyn sataman jättäessämme matkaamme kirkastuvaan sumuun. Ensi oireet sumun hälvenemisestä saamme Paraisten ja Kökarin kuntarajalla. Skiftet-laivan ylitettyä jäässä olleen Kihdin selän, näkyvyys on parantunut hyväksi ja meri kimmelsi avoimena; aurinko valaisee väylällä ja sen pohjoispuolella olevat 1300 haahkan ja 1200 allin lautat.

Skiftet. Kuva Anna-Maija Ahokas

Kaikkia lintuja ei jokainen meistä pysty millään näkemään, sen verran runsaasti meressä on huomion vieviä kiintopisteitä, samoin lahdissa ja lennossa vielä lisää. Minulta jää mm. merisirritutkaluotojen jälkeen näyttäytynyt 50 merisirrin parvi näkemättä, samoin paluumatkalla vähintään 70 lintuun kasvanut – tai ehkä tulomatkaa paremmin lukumäärältään hahmottunut pallomaisesta rihmamaiseksi ja uudelleen pallomaiseksi muotoaan muuttanut parvi.

Kökariin tullessa tutkaluodoilla ei ollut merisirrejä, mutta 50 riskilää oli ja meille kaikille kevään ensimmäinen meriharakka. Kolme merikotkaa täydensi laivamatkan merikotkasumman tusinaan; 2 ristisorsaa, pilkkasiivet, muutama pieni kurkiparvi, laivan ohi lentäneet 2 kangaskiurua ja tavalliset lokkilajimme todistivat muutosta talvesta kevääseen. Aurinko paistoi ihanasti, lämmittäen ilman muutamalle plusasteelle länsituulen jäädessä puhaltamaan Hamnön saaren suojaan. Harparnäsin satamassa aurinkovoiteelle olisi ollut käyttöä.

Aloimme saariretkeilyn satamasta. Läheiset vesialueet ovat hyvin hallittavissa helikopterikentältä, ja HEKO-kenttä tarjosi mukavia yllätyksiä. En aluksi uskaltanut uskoa kentän itälaidalta löytämäni pikkulinnun leukaa ja kurkkua viiruttoman kellertäviksi, mutta vieressä ollut Paula sanoi, että ehdottomasti ovat kellertävät. Ei asialle mitään mahtanut: yli 210 Kökar-lajini lista täydentyi havainnolla vuorihemposta.

Sataman helikopterikentällä. Kuva Anna-Maija Ahokas

 

Lintu antoi kuvata itseään, ja kun kuvausetäisyyksiltä tapahtunut kiikarointi ei tuntunut sitä häiritsevän, pääsimme kaikki perille siitä, miltä vuorihemppo näyttää.

Vuorihemppo. Kuva Anna-Maija Ahokas

 

HEKO-kentältä havaittiin myös kahdeksan uiveloa, kaksi tylliä, yksi retken niittykirvisistä, västäräkki ja pajusirkku.

Pirjo, Liisa, Anu, Sissi iloisina vuorihemppohavainnosta.
Kuva Jaana Sarvala

 

 

Majoituttuamme siirryimme kylien ja peltoalueiden ääreen. Sommaröslättenin pelto Hellsössä oli kerännyt 103 merihanhea, kaksi töyhtöhyyppää, kapustarinnan, pari sataa peippoa ja kymmenkunta kiurua. Petolintuja ei ollut, eikä alueella talviaikaan tyypillinen lapinharakka näyttäytynyt. Hellsön koilliskulmassa Ovasjärdenin lahti oli lähes kokonaan jäässä; 5 laulujoutsenta nautti pienestä sulasta ja varpusten koti, Trunsön rantavajat, kuuluttivat varpusten tirskuntaa. Enemmän vesilintuja oli Västerfjärdenillä, joka oli kotiseutumuseon edessä osin auki. Sadan tukkasotkan joukosta erottui yksi punasotka, muttei lapasotkia. En olisi ennakkoon arvannut lapasotkan jäävän retkellä näkemättä.

Kotiseutumuseon luona. Varsinainen museorakennus ei ole tämä kuvan aitta. Kuva Jaana Sarvala

 

 

Sadehupuissaan Sissi ja Jaana. Kuva Pirjo Heikkinen

 

Monenlaisia säitä koettiin!
Kuva Anna-Maija Ahokas

Kuva Anna-Maija Ahokas

Mickwitzit tarjosivat päivällisen perjantaina ja lauantaina kello kuudelta. Harmi, etteivät he tavoittaneet meitä yrittäessään aikaistaa päivällistä, niin että olisimme ehtineet kirkolla 18:30 alkaneeseen kuorokonserttiin. Kökarissa tuntuu usein olevan mahdollisuus yhdistää luonto- ja kulttuurimatkailu; kesäkuun porilaisille järjestämälläni kirjokertturetkellä emme käyneet Tukholman drama teaternin vierailevassa esityksessä, mutta kävin toisena iltana kirkon kuorokonsertissa. Brudhällissä retkemme aikana kokoontuneen suunnittelukokouksen tuloksena Kökarin kulttuuritarjonta täydentyy ensi kesänä myös uutta ja ennennäkemätöntä taidetta ja performanssia sisältävällä KÖKART-festivaalin pilottiversiolla.

Täydentäessäni päivän Tiira-kirjauksia, sain illan päätteeksi vieraaksi KÖKART-vaikuttajia tuvan täydeltä.

Kun tringalaiset vetelivät sikeitä Ari jaksoi istua kokouksessa!

Pyöreän pöydän ääressä pohdittiin ulkopuolisten vaikutteiden ja suorittajien sijoittuminen saaristolaiseen perimään niin, että mahdolliset yhteentörmäykset voitaisiin festivaalia rakennettaessa ennalta minimoida tai ehkäistä.

 

Aamupalailua Anton’sin keittiössä
Kuva Jaana Sarvala

7.4.2018 johdatin retkiryhmän kokemaan kokonaisen Kökar-retkipäivän omaksumallani tavalla: sään salliessa aamun ensimmäiset tunnit kuluvat länsirannan havainnointipisteissä mahdollista muuttoa seuraten. Jos muuttoa ei ole, aikaa voi kuluttaa merta selaamalla. Välillä kummatkin vaihtoehdot tuottavat nollatuloksen, mutta toki vain harvoin. Nyt lauantaiaamu alkoi asteen pakkasessa 3-4 m/s lounaistuulen leyhytellessä virkistävästi Nabbanin kallion staijaririvistöä.

Lauantaiaamuna oli mitä ihanin valo. Kuva Anna Koponen.

 

Haahkaa muutti kymmenen – muutaman kymmen linnun parvissa ja paikallisten muutaman sadan haahkan AOUU-soidin kantautui aika ajoin kalliolle asti – joillekin retkeläisistä kokonaan uusi pala luontoäänten palapeliin. Paikalliset haahkalautat olivat muuttoparvien tavoin huomiota herättävän koirasvoittoisia, ja 10 tai 12 koirasta saattoi kilpailla yhden naaraan suosiosta. Liikkeellä oli myös pieniä alli, mustalintu- ja tukkakoskeloparvia. Stenskärin suunnalla oli joukko ruokkeja, etelänkiisla näytti ohi lentäessään sukkulamaisen profiilinsa, missä jalkojen räpylät erottuvat pyrstön jatkona. Lintu lensi etupää hieman takaosaa ylempänä – tämä on ehkä lajityypillistä, ehkä ei, mutta kiinnostava piirre ainakin tällä yksilöllä. Tämä kiisla ei lentäessään kuitenkaan pitänyt nokkaansa auki, mistä piirteestä on totuttu erottamaan Isokarin eteläpuolisessa ruokkikoloniassa pesivä etelänkiisla monien veneilijöitä tervehtimään tulevien ruokkien joukosta.

Päästyäni mainitsemasta Lindalle kaukoputkien mahdollisesta erosta, Linda haki koko joukolle viisi merisirriä Stenskärin eteläpuolisten luotojen sokkeloista. Söderharalta erottui laskeutuvan riskilän verenpunainen jalkojen väri riskilän työntäessä jalkansa kohtaamaan auringossa hehkuvan rapakivipaaden. Saaren edustalla pullikoi kaikkiaan 30 riskilää, nyt jo lähes kaikki juhlapuvussa. Kaksi toisen kalenterivuoden riskilää olivat puvunvaihdossaan edellisiä jäljessä, talvipuvussa – oliko siitä niille haittaa pesinnän alkaessa ja paria haettaessa – vain riskilät tietävät…

Metsien muuttolinnut ilmoittivat olemassaolostaan kirkkain sävelin. Rautiaisen, punarinnan ja puukiipijän, kai peukaloisenkin, voi lukea kirkasäänisiin, samoin tervaleppälehtoihin saapuneista rastaista mustarastaat, laulurastaat ja punakylkirastaat.

Kirkon lähimetsikössä kuunneltiin mm rautiaisia ja peukaloisia. Kuva Jaana Sarvala

 

Kirkon punakylkirastas lauloi TRYI-TRYI-TRII viimeisen säkeen noustessa sävelasteikolla edellisiä kahta säettä korkeammalle. Se ei varmastikaan jää saareen pesimään, vaan on matkalla omimmille murrealueilleen. Antonsin lammashaan pientä räkättirastasparvea lukuun ottamatta peltorastaat olivat saapumatta, niiden mukana sepelrastaat.

 

Ari hallitsee lintujen ohella kivilajit. Kuva Jaana Sarvala

 

Kivilajeja ja jäämuodostelmia Kökarilla riittikin. Kuva Jaana Sarvala

 

Trubbenholmin rantaa. Kuva Ari Linna

 

Hamnön sillan pielen ottipaikka lapinharakalle toimi, ja Sandvikin jäässä olleen leirintäaluelahden ylitti kaksi varpushaukkaa, ensin kohti Hamnötä, sitten takaisin. Retken ensimmäiset hempot suuntasivat terassin yli kohti Hamnötä. Anna-Maija ja Paula eivät jääneet Sandvikin kahvilaan kahville, eivätkä loputkaan joukostamme kauan siellä kahvitelleet, kun Anna-Maija ja Paula ilmoittivat Antonsin lammashaan aidantolpalla istuvasta mustaleppälinnusta. Tuija, joka oli saanut tilaamansa savulohivoileivän mustaleppälintutiedon tullessa, ei ehtinyt ensimmäiseen havainnoitsija-aaltoon. Vain Reijo ehti nähdä lammashaan linnun muiden joutuessa odottamaan seuraavaan päivään. Silloin kirkolla maasta ruokaa pyydystellyt ja hautakivillä ruokahetkiään viettänyt mustaleppälintu ilahdutti meitä sellaisessa harvinaisessa tilanteessa, missä me olimme paikoillamme hautausmaan reunassa linnun liikkuessa omaan tahtiinsa hautausmaalla. Näin mustaleppälintuja ei ulkosaarilla yleensä näe. Yleensä ne vilahtavat näkymättömiin ensimmäisen näkymäesteen taakse, eikä niitä sen jälkeen enää samalta paikalta löydä.

Mustaleppälintu hautakivellä. Kuva Anna-Maija Ahokas

 

Mulelin ilmaantuminen tyhjensi vauhdilla kallion.
Kuva Jaana Sarvala

 

Näimme 8.4. sunnuntaina kirkolta myös noin 20 merisirriä. En muista varmasti, mutta ehkä Paula löysi ne, kuten myös laivamatkan suuret parvet. Myös kirkkomaan mustaleppälinnun Paula löysi tarkastelemalla staijaussuunnan vastaisesti poispäin mereltä. Mainio lintujen löytöjä tuo Paula!

Paula. Kuva Anna-Maija Ahokas

 

 

Sirrit olivat edellispäivää lähempänä, ja vaikka niiden jalkojen oranssi ei erottunut, kirkas myötävalo paljasti niiden harmaat selät, päät ja rinnat vatsapuolten erottuessa valkeina. Lintujen siirtyilyä pienellä luodolla oli mukava seurata.

Paluumatkamme alkoi puolenpäivän aikaan. Satama tarjosi yhä kiinnostavia lintuja. Kolmas silkkiuikku summattiin kahden kirkolta nähdyn päälle, punasotka laskeutui paikalliseksi, 2 kivitaskua täydensi aiemmin Antonsin lammashaasta tavattujen kahden linnun kanssa lajin yksilömäärän neljäksi ja pitkästä aikaa pääsin kuuntelemaan lapinsirkun painokasta DJEU-ääntä linnun lentäessä HEKO-kentän yli pohjoiseen.

 

 

Kivitaskukoiraita nähtiin muutama. Kuva Anna-Maija Ahokas

 

Ison merisirriparven lisäksi nyt myös tutkaluodoilla oli sirrejä; Anu ilmoitti ne laivan vastavalon puolelta meidän muiden kannelle rakennetun kaukoputkirivistön suuntautuessa myötävalon eli pohjoisen puolelle. Paraisten puolelta ennen Galtbyn satamaa retkenlajilista täydentyi vielä kanadanhanhella ja nokikanoilla.

Viimeinen retkilajimme. Kuva Anna-Maija Ahokas

 

Anu voitti retkenlajiveikkauksen osuen 87 lajia veikatessaan juuri siihen lukuun lajeja, mitä retkellä havaittiin.

Kiitos mukavasta retkiseurasta, Nyt osaatte Kökarin niin, että voitte käydä siellä oppaatta. Voi toki olla, että opastan siellä vielä kirjokertut kirjokerttujen aikaan. Onhan Kökarissa Suomen vahvin kirjokerttukanta, ehkä noin 50-60 paria. Olen törmännyt samanlaiseen kohteeseen vain Osmussaaressa, Viron puolella. Kirjokerttujen osalta nämä ovat sisarsaaria, Kökar ja Osmussaari.

Kun te nyt luette tätä retkikertomusta, minä alan lukea Anna-Maijan tekemää retkikuvausta – en malttanut aiemmin lukea, etten kopioisi juttuja häneltä. Sitäkin mielenkiintoisempaa se on nyt…

 

Jaanalle kiitokset matkan järjestämisestä!

Ahkera kuvaajamme Anna-Maija kuvassa.
Kuva Jaana Sarvala

 

 

Retkikertomuksen kirjoitti Ari Linna

Kuva Anna-Maija Ahokas

 

Retkellä havaitut lintulajit (87): kyhmyjoutsen, laulujoutsen, merihanhi, kanadanhanhi, ristisorsa, haapana, tavi, sinisorsa, punasotka, tukkasotka, haahka, alli, mustalintu, pilkkasiipi, telkkä, uivelo, isokoskelo, tukkakoskelo, silkkiuikku, merimetso, nokikana, harmaahaikara, merikotka, kanahaukka, varpushaukka, kurki, meriharakka, tylli, kapustarinta, töyhtöhyyppä, merisirri, kuovi, metsäviklo, naurulokki, kalalokki, selkälokki, harmaalokki, merilokki, etelänkiisla, ruokki, riskilä, kesykyyhky, sepelkyyhky, uuttukyyhky, käpytikka, pikkutikka, kangaskiuru, kiuru, niittykirvinen, västäräkki, peukaloinen, rautiainen, punarinta, mustaleppälintu, kivitasku, räkättirastas, laulurastas, kulorastas, mustarastas, punakylkirastas, hippiäinen, talitiainen, sinitiainen, puukiipijä, isolepinkäinen, närhi, harakka, naakka, mustavaris, varis, korppi, kottarainen, varpunen, pikkuvarpunen, peippo, järripeippo, viherpeippo, tikli, vihervarpunen, hemppo, urpiainen, vuorihemppo, punatulkku, lapinsirkku, keltasirkku, pajusirkku

 

 

 

 

 

 

Yllätysretki 15.4. -retkikertomus

Yllätysten retki

Tringan ensimmäinen Yllätysretki oli ainakin sikäli maineensa veroinen, että suunnitelmat muuttuivat kesken retken, mikä oli tavallaan osa suunnitelmaa. Aluksi kuljettajamme Bjarne Kanten vei 34 retkeläistä kohti Porkkalan kärkeä, kuten oli ideoitukin.

Satojen haahkojen ja allien soidinhuudot säestivät lähes tyyntä aamua ja aamupäivää.

Haahkakoiraiden soidinhuudot loivat tunnelmaa Pampskatanilla.    Kuva Julius Laitinen

 

Muutto ei ollut erityisen voimakasta, mutta katsottavaa riitti silti. Näimme mm. 20 muuttavaa kuikkaa, 3 muutolta levähtämään jäänyttä mustalintua, toistakymmentä tukkakoskeloa, yhden muuttavan räyskän sekä paikallisen harmaasorsaparin. Muuttavan kaakkurin näkivät ilmeisesti vain porukan tarkkasilmäiset nuorukaiset.

Tukkakoskeloita ei kyllästy koskaan katsomaan. Kuva Julius Laitinen

 

Myös meriharakat pitivät mukavasti ääntä, mutta kahlaajien varsinainen muutto jäi 13 kuovin varaan. Pikkulintua meni koko ajan, mutta määritettävissä oli kuitenkin vain murto-osa taivaan tavarasta, lähinnä västäräkkejä, peippoja ja jokunen rautiainen. “A-luodolla” pomppi vastasaapunut kivitasku. Petomuutto ei oikein irronnut kevyessä meriusvassa, mutta kolme piekanaa sentään nostatti tunnelmaa.

Nisäkäspuolella Porkkalassa esiintyivät metsä- ja valkohäntäkauriit, orava sekä harmaahylje. Matelijoiden maailmaa edustivat kärjen kaksi kyytä.

Ennen lähtöä Pampskatanilta saimme kuulla, että Danskarbyn pelloilta löytyisi pari pikkujoutsenta ja ennen kaikkea, että Nurmijärvellä voisi nähdä jopa punapäänarskun. Tämä tieto muuttikin loppupäivän ohjelman kokonaan. Vihdin Vanjärvi hanhineen jäi toiseen kertaan. Kävimme katsomassa pikkujoutsenet ja jatkoimme pian Nurmijärvelle.

Punapäänarsku oli tietenkin kerännyt yleisöä jo ennen meitä, joten sen löytäminen tuhansien hanhien seasta ei ollut ollenkaan mahdoton tehtävä. Naaraslintu keskittyi tiukasti nukkumiseen, mutta nosteli sentään päätään sen verran, että pääsimme toteamaan tärkeitä tuntomerkkejä.

 

Naaras punapäänarsku oli heittämällä retken kovin havainto ja useille retkeläisille “elis”. Kuva Julius Laitinen

 

Hanhimassasta erotimme kaikki tähän vuodenaikaan Suomessa nähtävät lajit, lukuun ottamatta lyhytnokkahanhea (vaikka vähintään yksi sellainen lymyilikin jossakin muutaman tuhannen harmaahanhen seassa). Lepsämässä löytyi myös kaksi jouhisorsaparia sekä taveja ja haapanoita. Kuovit ääntelivät innokkaasti, ja talven vetäytymisestä muistutti kevätmuutollaan levähtänyt tilhi, jonka näimme juuri ennen kotiinpaluuta. Yhteensä havaitsimme 75 lajia.

Kaiken kaikkiian jäi vahvasti sellainen olo, että kevät etenee nyt vauhdilla ja uusia lajeja tupsahtaa tuon tuosta. Oppaina retkellä hääräsivät Jouni Rytkönen ja Peter Buchert.

Seuraavaksi Tringan parissa kevätlintuja pääsee ihastelemaan ti 17.4. Vanhankaupungin iltaretkellä sekä la 21.4. jo perinteikkäällä Hyvinkään Ridasjärven ja Pukkilan Kanteleen hanhiretkellä. Katso tarkemmat tiedot retkikalenteristä.

 

Peter Buchert

Muista huomaavainen havainnointi Kanteleella ja Ruhassa!

Pukkilan Kanteleella ja Orimattilan Ruha-Kurunkulman alueella on upea kevätnäytös, kun arktiset harmaahanhet ovat pysähtyneet alueella tankkaamaan. Arvioiden mukaan alueella on noin 15 000 metsä- ja tundrahanhea nyt ja varsinkin sorsia on lisääntyvissä määrin kerääntymässä tulva-alueelle.

Parhaat kerääntymät ovat tällä hetkellä Ylösjoentien päässä olevilla tulvilla, on täten ymmärrettävää että sille tielle on nyt ajellut useita lintuharrastajia. Muistutuksena ja joillekin uutena tietona: Ylösjoentiellä liikkumista on vältettävä kelirikon aikana. Eli käytännössä autoilla ajo on kielletty lintuharrastajilta sillä tiellä. Kanteleen asukkaat suhtautuvat melko myötämielisesti lintuharrastajiin, ja toivomus on että suhtautuminen myös pysyy.

Tringa muistuttaa että kelirikkoaikana pehmeitä peltoteitä on vältettävä kaikkialla, vaikka ajokieltoja ei olisikaan. Lisäksi kannattaa välttää pehmeiden teiden reunoille pysäköimistä, koska kelirikon aikana maa-aineksia sortuu helposti ojaan, jos autojen painokuormaa on tien reunoissa.

Lintusää 14.–16.4.2018: Muutto edistyy hyvin korkeapaineessa – yötkin lämpenevät

Jarmo Koistisen laatima lintusäätiedote Tringan alueelle:

Viime viikonloppuna kevätmuutto ryöpsähti vauhtiin, ja sen jälkeen, lukuunottamatta tiistain lumista aamua ja Itämeren vastatuulta tiistaina-keskiviikkona, on ollut hyvä muuttosää joka päivä. Korostettakoon taas kerran, että kauniissa ja heikkotuulisessa säässä etenkään pikkulintuja ei näe suuria määriä muutolla kiikareilla, vaikka muutto olisi kovaa, koska ne ovat hajaantuneet korkealle taivaan sineen. Jokapäiväinen kaunis sää hajotti kurjen muutonkin monelle päivälle, ja itätuulet eteläpuolellamme painoivat linnut kauas länteen. Ehkä vielä voisi kurkia isohko määrä tulla.

Korkeapaine jatkuu ainakin noin viikon verran, ja muuttosää säilyy joka päivä erinomaisena; yötkin lämpenevät. Vaikka varsinaista kuumaa putkea ei synny etelästä Suomea kohti, ei mikään estä muuton hyvää edistymistä, eli uusien lajien saapumista, ja joidenkin harvinaisuuksien tuloa. Parhaiten sää suosii harvinaisten kaartelumuuttajien tuloa.

La: Heikkotuulista ja selkeää, merellä kohtalaista itätuulta ja rannikolla iltapäivällä merituulta.

Su: Aika samanlaista kuin lauantaina, mutta on mahdollista myös, että etelästä pilvistyy päivän kuluessa ja jopa vähän sataa.

Ma: Heikkoa tuulta, merellä kohtalaista, lännen puolelta, pilvisempää kuin muina päivinä.

Jatkoarvio: Korkepaine ja kaunis säilyy edelleen useita päiviä, mutta se voi myöhemmin siirtyä länteen, jolloin seuraisi kova kylmänpurkaus ja takatalvi. Muutkin vaihtoehdot ovat mahdollisia.

Tringan jäsenkysely ja arvonnan tulokset

Tringan jäsenkyselyn vastausaika päättyi ja vastausten purkaminen on aloitettu. Kyselyyn vastasi noin 300 jäsentä, kiitokset kaikille vastanneille! Jäsenkyselyn tuloksia käytetään tulevan toiminnan suunnitelun tukena. Kyselyn tuloksista kerrotaan tarkemmin Tringa-lehdessä 3/2018, joka ilmestyy kesän jälkeen.

Kaikkien kyselyyn vastanneiden ja yhteystietonsa jättäneiden kesken arvottiin Tringan paitoja. Palkintoina oli yksi Tringa-huppari ja kolme t-paitaa. Arpaonni suosi seuraavia:

Tringan huppari: Touko Torppa
T-paidat: Matti Koivula, Markku Kuokkala, Liisa Salonen

 

 

 

Tringan alueen punasotkakartoitukset vuonna 2018

Tringan alueen punasotkat kartoitetaan tänä vuonna

Koiras punasotka. Kuva: Tuomas Lahti.

Birdlife Suomen vuoden lintu vuonna 2018 on punasotka. Laji on taantunut nopeasti erittäin uhanalaiseksi – vesilintulaskentojen mukaan lajin kanta on supistunut Suomessa jopa 80 prosenttia noin parinkymmenen vuoden aikana. Laji pesi aiemmin runsaana monilla hyvillä lintukosteikoilla, mutta nykyään tilanne on monin paikoin synkkä: esimerkiksi Helsingin Vanhankaupunginlahden pesimäkanta on supistunut kymmenistä pareista noin yhteen vuosittaiseen pesijäpariin! Pääsyynä taantumiseen pidetään elinympäristöjen laadun huonontumista ja esimerkiksi naurulokkikolonioiden katoamisen heikentämää pesintämenestystä. Taantumisesta huolimatta punasotka kuuluu yhä vapaasti metsästettäviin riistalintuihin. Birdlife Suomi vaatii keväisessä julkilausumassaan (https://www.birdlife.fi/tiedote-20180317b/) lajin rauhoittamista ja lisäpanostusta kosteikkojen hoitoon.

Vuoden 2018 aikana on tarkoitus kartoittaa punasotkien pesimäpaikat ja tarkentaa lajin kannanarviota. Osana valtakunnallista projektia jokainen havainto on tärkeä, joten seuraavaksi seuraa vetoomus kaikille Tringan alueella retkeileville:

Ilmoita jokainen punasotkahavaintosi Tiiraan mahdollisimman tarkasti!

Erityisen tärkeitä ovat havainnot lajin potentiaalisilta pesimäpaikoilta: reheviltä järviltä ja merenlahdilta. Havainnoista toivotaan mahdollisimman tarkkoja: jos suinkin mahdollista, kirjaa muistiin linnun tila (paikallinen / muuttava), yksilömäärä, sukupuolijakauma, kellonajat ja tarkka paikka. Havaintoja käytetään vuoden aikana kannanarvion tekemiseen.

Erityisen tarkasti on kevään ja kesän aikana tarkoitus kartoittaa lajin perinteiset pesimä- ja kerääntymäkohteet Tringan alueella. Linkin takaa (https://docs.google.com/spreadsheets/d/1VFBLR9_h6Jm4SUYIjpT2GcnYTP76omw2NIW3wB9z7Lk/edit#) löytyvästä taulukosta löytyy lista kartoitettavista kohteista. Voit varata oman laskentakohteesi ottamalla yhteyttä laskentavastaaviin. Kohteilla on tarkoitus vierailla vuoden aikana kahdesti: ennen pesinnän alkua (huhti-toukokuun vaihde) ja uudestaan poikasaikaan (touko-kesäkuu) ainakin niillä kohteilla, joilla havaittiin lintuja ensimmäisellä käynnillä. Tarkka laskentaohje ja lisätietoa täältä: https://www.birdlife.fi/suojelu/lajit/vuoden-linnut/punasotka/

Lista laskentakohteista ei sisällä kaikkia lajin potentiaalisia pesimäkohteita – tällaisia paikkoja on Tringan alueella paljon! Siksi niillä retkeily ja havaintojen ilmoittaminen on toivottavaa. Punasotka on mukava kartoituskohde, koska retkeilemällä hyvillä lintujärvillä hyvään lintuaikaan voi havaita paljon muutakin mielenkiintoista.

Punasotkalaskentojen ohessa toistetaan vuosien 2004- 2006 aikana toteutetut vesilintujen tornilaskennat (https://www.luomus.fi/fi/vesilintulaskennat-lintutorneista) ja kerätään näin tietoja myös muiden vesilintujen kannankehityksestä. Tringan alueen tornikohteet ovat varsin hyvin miehitettyjä, mutta alla luetellut kohteet ovat vielä vailla omaa laskijaa, olisitko se sinä? Vesilintujen laskeminen tornista on helppo ja nopea laskentamuoto, joka ei vaadi aiempaa kokemusta lintulaskennoista, lisää tietoa löytyy täältä: https://www.luomus.fi/fi/vesilintulaskenta

Hanko, Svanvikin lintutorni

Espoo, Espoonlahden lintutorni

 

Tringan alueen punasotkalaskentoja koordinoivat Aapo Salmela (aapo.salmela@gmail.com) ja Tuomas Lahti (tuomas.lahti87@gmail.com).

 

Tringan lintutilannekatsaus, viikot 13-14

Upean kyhmyhaahkakoiraan kuvasi Micha Fager.

Kevät otti muutaman viime päivän aikana hurjan harppauksen eteenpäin. Uusia lajeja havaittiin viime katsauksen jälkeen ainakin 25, ja tarkkailupaikoilla on laskettu hienoja muuttosummia. Ensihavainnot mm. kalatiirasta, sääksestä, metsäviklosta, pikkutyllistä ja metsäkirvisestä kertovat talven olevan jo kaukana takana päin.

Eilen 8.4. havaittiin ympäri Uuttamaata runsasta harmaahanhien muuttoa, ja Kirkkonummelta ilmoitetut yhteensä 3400 muuttavaa anser-hanhea on Tiira-ajan kevätmuuttoennätys. Samana päivänä Helsingin Santahaminassa laskettiin yhteensä 4827 muuttavaa hanhea, jotka todennäköisesti olivat pääosin ansereita. Näistä suurin osa jätettiin kuitenkin määrittämättä. Muista huomattavimmista muuttoluvuista viime viikolta voisi mainita Hangossa menneet komeat 15280 haahkaa, Kirkkonummella muuttaneet 3150 sepelkyyhkyä, 2012 kurkea Hangosta, 83 varpushaukkaa Espoosta ja 475 töyhtöhyyppää Vihdistä.

Perinteisillä levähdyspaikoilla, kuten laajoilla peltoaukeilla voi nyt havaita suuriakin kerääntymiä hanhia, joutsenia, hyyppiä ja rastaita. Esimerkiksi Vihdin Vanjärvellä laskettiin paikallisena 950 metsä- ja 150 tundrahanhea, Helsingin Viikissä 366 kanadanhanhea ja Raaseporissa 608 töyhtöhyyppää.

Sään lämmetessä ja virtausten kääntyessä otollisiksi alkavat myös harvinaisuudet lisääntyä. Jakson pikkuharvinaisuuksiin kuuluivat mm. isolokki Helsingistä, virtavästäräkki Hangosta ja ainakin 5 kyhmyhaahkaa Hangosta ja Kirkkonummelta. Muista “pikkukivoista” havaittiin mm. pikkujoutsenia 11, lyhytnokkahanhia vähintään 16, arosuohaukkoja 2, jalohaikaroita 6 ja mustaleppälintuja 5. Lisäksi Hangossa ihasteltiin naaraspukuista morsiosorsaa, joka on sijoitettu tarhakarkulaiskategoriaan.

Tringan kevätkokousterveisiä

Tringan sääntömääräinen kevätkokous pidettiin Tieteiden talolla torstaina 5.4.2018. Paikalle oli saapunut noin 35 yhdistyksen jäsentä.

Kevätkokouksen puheenjohtajaksi valittiin Pertti “PU” Uusivuori, sihteeriksi Hannu Holmström ja pöytäkirjantarkastajiksi Matti Halttunen ja Seppo Vuolanto. Yhdistyksen puheenjohtaja Jukka Hintikka esitteli vuoden 2017 vuosikertomuksen ja tilinpäätöksen sekä luki toiminnantarkastajan ja tilintarkastajan lausunnot. Kokous vahvisti asiakirjat ja myönsi hallitukselle ja toimihenkilöille vastuuvapauden.

Muutamia yksityiskohtia vuosikertomuksesta ja tilinpäätöksestä:

– Tringa jätti v. 2017 yhteensä 16 kannanottoa Uudenmaan linnustonsuojeluun ja lintupaikkojen maankäyttöön liittyen ja piti lisäksi suojeluasioissa eri tavoin yhteyttä kuntien viranomaisiin, yrityksiin ja luottamushenkilöihin.

– Tringa kartoitti pesimälinnustoa 1550 hehtaarin alueella Helsingissä, 375 ha:lla Raaseporissa ja 277 ha:lla Hangossa.

– Yhdistys järjesti jäsenille vuoden aikana 58 retkeä, joista yhdeksän suuntautui ulkomaille.

– Lisäksi vedettiin mm. kymmenen lasten linturetkeä, neljä nuorten retkeä, kahdeksan koululaisopastusta, 17 torniopastusta ja erilaisia yleisöretkiä mm. Lintumessuilla.

– Raaseporin paikallisjaoston Lullulan toimintaan osallistui 70 ihmistä.

– Kuukausikokouksissa kävi keskimäärin 40 henkeä / kokous.

– Suurelle yleisölle suunnattuja mediatiedotteita julkaistiin seitsemän.

– Tringan talous on vakaalla pohjalla. Tilikauden ylijäämä oli noin 11 000 euroa.

– Tringan pitkän tähtäimen sijoitukset jäivät viime vuonna hieman tappiolle.

– Jäsenmaksutulot ylittivät viime vuonna ensi kerran 100 000 euron rajan.

 

Kevään lintutorniopastukset alkavat

Tringan kevään lintutorniopastukset Helsingin Vanhankaupunginlahdella käynnistyvät ensi sunnuntaina 8. huhtikuuta. Tringan torniopas päivystää Purolahden tornissa kaukoputken kanssa sunnuntaisin klo 12-14 toukokuun loppuun asti. Torniopas kertoo alueen linnuista, opastaa niiden tunnistamisessa ja näyttää kaukoputkellaan tornista näkyviä lintuja. Oppaalta voi kysyä linnuista ja lintuharrastuksesta. Torniopastuksiin on vapaa pääsy, ja ne järjestetään säävarauksella – sadesäällä torniopastus ei päivystä.

Tänä keväänä torniopastuksia järjestetään Purolahden lisäksi myös Vihdin Vanjärven lintutornissa! Vanjärven opastukset ovat 14.4. ja 12.5. (klo 7.30-11.30).

Kaikki Tringan torniopastukset löytyvät aikatauluineen tapahtumakalenterista: Tringan lintutorniopastukset

Tiedustelut: toimisto(ät)tringa.fi


Kuva © Jaana Sarvala