Nuortenretki Hangon lintuasemalle 6-8.4.2018- Retkikertomus

Nuortenretki Hangon lintuasemalle 6-8.4.2018 Retkikertomus

Perjantaina iltapäivällä 6.4 lähti Espoosta yksi ja Helsingistä yksi autoseurue kohti Hangon lintuasemaa. Retken matkat päätettiin taittaa kahdella autolla, kun siihen nyt oli mahdollisuus. Autot toivat myös hieman vapautta muuttaa reittiä nopeastikkin. Jo Espoossa juna-aseman parkkipaikalla havaittiin västäräkki mikä kertoi siitä että kevät oli viimein tullut. Matkalla katselimme autosta peltojen töyhtöhyyppiä ja hanhia.
Koska sopivasti reittimme varrella oli havaittu lyhytnokkahanhi, päätimme pysähtyä sitä katsomaan. Pellon reunassa olikin jo muita harrastajia ja linnut löytyivät nopeasti meri-tundra ja metsähanhiparvesta. Paikalla viihtyi myös useita kottaraisparvia, ruokailevia kulorastaita sekä ensimmäiset tyllit. Vuodenpinnoja sateli ja moni sain lyhytnokkahanhesta elämänpinnan. Loppumatka taittui sutjakkaasti kaupassakäynnin ja lupapapereiden täytön ohessa. Kamat kannettiin autolta luontopolkuaa pitkin asemalle ja kun tavarat olivat asemalla, olikin jo pimeä. Luontopolulla kuulimme punarinnan ja muutama kurppa nousi polulta edestämme ilmaan.
Ensimmäinen ja ainoa kokonainen päivä alkoi klo 5.30 verkkojen virityksellä. Vähän myöhemmin syötiin aamupala ja porukka meni bunkkerille staijaamaan aamuvakiota. Aamu oli varsin hieno. Kun aamun ensimmäiset säteet osuivat meihin, huomasimme, että miten vilkas päivä onkaan tulossa. Vesilintuparvia lenteli siellä täällä, suurin osa ollen haahkoja. Ylitsemme lensi komeasti muutama haapana, ja laulurastaita kuului muutamia. Verkoista tuli mm. peippoja, tiaisia, hippiäisiä, punarintoja, mustarastaita ja yksi punakylkirastas.

Peippo, Kuva: Jaakko Koponen

 

 

 

Punakylkirastas, Kuva: Jaakko Koponen

Aamupäivällä meno oli vauhdikasta kun haahkoja meni jatkuvasti merellä. Lisäksi pari pikkujoutsenta ylitti bunkkerin hienosti matalalla. Myös hanhia näkyi vähän ja kuulimme ylimuuttavia västäräkkejä, niittykirvisiä sekä muutaman luotokirvisen, mikä on mantereella harvinainen vieras. Lintuasemalle tuli myös YLE:n toimittaja tekemään juttua lintuharrastuksesta. Osa nuorista pääsi myös haastateltavaksi minä mukaan lukien!
Meriharakat, Kuva: Markus Kanninen
Ruuan jälkeen lähdimme kohti gåuta. Se on kapea hiekkasärkkä lähellä asemaa. Jää oli niin kestävä että pystyimme kävelemään sen päällä. Kolusimme ruovikot ja rantametsät joista löytyi niittykirvisiä, muutama lehtokurppa, lähes 10 kiurua, pajusirkkuja ja punarintoja. Jäällä sulan ääressä oli yli kymmenen harmaahaikaraa, kolme ristisorsaa mikä on melko harvinainen näky sekä naurulokkeja joita oli lähes 60! Iltapäivällä kurkimuutto lähti käyntiin. Kurkia laskettiin vähän yli 2000 joka oli ensimmäinen suuri kurkimuutto tänä keväänä Suomessa! Kurkien ylittäessä bunkkerin, tapahtui jotain sydämmen pysäyttävää: Staijasimme rauhassa kun Tomas huusi yhtäkkiä: Kyhmyhaahka! Kaikki bunkkerilla olleet katsoivat osoitettuun suuntaan ja siellähän se meni haahkaparvessa länteen! Tilanne oli nopea mutta sitten onniteltiin ja juhlittiin! Moni sai siitä elämänpinnan mutta kaikki eivät sitä ehtineet nähdä joten tunnelma oli paikoin melko kireäkin. Illalla oli vielä saunassa käynti ja makkaran grillaus. Iltahuudossa selvisi että haahkoja oli mennyt 10600 päivän aikana!
Haahkat, Kuva: Markus Kanninen
Viimeinen aamu ei ihmeitä tarjonnut. Verkoilla oli rauhallista ja lajisto oli melko samanlaista. Muutama heinätavi,kuovi ja pilkkasiipi piristi aamua. Haahkoja meni taas mutta ei yhtä paljon kuin eilen. Aamun etenessä alkoi myös muuttorintamalla tapahtua: Muuttavia lintuja havaittiin mm. suopöllö, sinisuohaukka,kalasääski ja muutama räyskä. Viimein bunkkerilta kajahti myös helpottava uutinen. Kyhmyhaahkakoiras oli löytynyt paikallisena lähimmistä haahkaparvista ja kaikki loputkin pääsivät sen hienosti näkemään! Verkoista tupsahti myös laulurastaspari, parvi hippiäisiä ja ensimmäinen naaras peippo eli pesinnät voivat alkaa! Peipoilla naaraat muuttavat siis koiraita myöhemmin jotta koiraat ehtivät varata reviirit ja selvittää välinsä ennen naaraiden tuloa. Lähtö koitti n. klo 17 maissa. Viimeiset hippiäiset irrotettiin verkosta, kirjoitettiin nimet vieraskirjaan, otettiin yhteiskuva ja hyvästeltiin muu lintuaseman väki. Suuntana oli vielä lähellä oleskelevan virtavästäräkin bongaus ja sitten kotiin ajo. Virtaväiskin bongaus onnistuikin hienosti ja siitä tuli minulle henkilökohtaisesti 200 elämänpinna eli elis! Vielä viime hetkillä päätimme kääntyä ympäri ja käydä bongaamassa myös morsiosorsaa joka oleili myös Hangossa. Se luokitellaan tarhakarkulaiseksi eikä siksi ole pinnakelpoinen. Tämäkin bongaus onnistui hyvin ja samassa tilanteessa havaittiin myös metsäviklo joka lensi kauempana merellä. Kotona oltiin n. klo 21 väsyneinä mutta iloisina melkoisesta viikonloppuretkestä. Tätä kirjoittaessani kasassa on 129 vuodenpinnaa joista n. 20 tuli retkeltä eli varsin antoisa retki.
Iso kiitos kuuluuTringalle joka tarjosi meille tämän retken, oppaillemme Teemu Sirkkalalle ja Markus Lampiselle jotka huolehtivat meistä tämän viikonlopun ajan, kuskeillemme Nico
Niemimaalle sekä Teemulle ja tietenkin myös lintuaseman muille miehittäjille Tomas Swahnille, Johan Von Hertzenille sekä Aatu Vattulaiselle, Kiitos!
Teksti: Olli Keskikallio
Jaa tämä juttu:Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter
Email this to someone
email