Tringan lintutilannekatsaus, viikot 29-30

Käpytikka juomassa ©Micha Fager.

Kesähelteet ja korkeapaine itätuulineen jatkuivat edellisten viikkojen ajan, eikä Etelä-Suomessa ole paljoa sadetta näkynyt. Toivottavasti tulevina viikkoina saadaan edes hieman helpotusta luontoa vaivaavaan kuivuuteen.

Mustalintukoiraiden syysmuuttoa on havaittu runsaana Itä- ja Keski-Suomessa, ja Tringan alueellakin nähtiin viime viikolla parhaimmillaan satoja yksilöitä. Vesilintujen, erityisesti puolisukeltajasorsien kerääntymät ovat kasvaneet huomattavasti edellisen jakson aikana. Monilla kahlaajilla vanhat linnut ovat jo poistuneet etelään, ja esimerkiksi vikloista suurin osa on nyt nuoria lintuja. Hyönteissyöjien muutto jatkuu, ja taivaalta kuuluu nyt enenevissä määrin mm. metsäkirvisten ja keltavästäräkkien ääniä.

Espoon Ämmässuolta löytyivät vuoden ensimmäiset nuoret aroharmaalokit (2 yksilöä), Tuusulassa havaittiin mustatiira ja Helsingissä mustapyrstökuiri. Muista pikkukivoista voisi mainita ainakin 2 viiriäistä, 3 pikku-uikkua, haarahaukan, 2 turkinkyyhkyä, sitruunavästäräkin, 2 mustaleppälintua, ruokosirkkalinnun ja 2 kirjosiipikäpylintua. Ajankohtaan nähden kiinnostavia havaintoja jaksolta olivat mm. metsähanhi, uivelo sekä jänkäkurppa.

 

Mediatiedote: Tringa ennallistaa Vanhankaupunginlahden arvokkaita rantaniittyjä linnuille

MEDIATIEDOTE 30.7.2018, julkaisuvapaa

Tringa ennallistaa Vanhankaupunginlahden arvokkaita rantaniittyjä linnuille

Tringan vapaaehtoiset kokoontuvat jo kuudetta kertaa talkootyöhön Vanhankaupunginlahdella elokuun ensimmäisenä viikonloppuna. Esimerkiksi uhanalaisen punajalkaviklon ja haapanan määrät alueella ovat kasvaneet ennallistamistyön ansiosta.

Helsingin seudun lintutieteellinen yhdistys Tringa ry järjestää hoitotalkoot Helsingin Vanhankaupunginlahdella elokuun ensimmäisenä viikonloppuna 4.-5.8.

“Tringa ennallistaa talkoissa linnustollisesti arvokkaita Vanhankaupunginlahden rantaniittyjä. Ennallistaminen parantaa kosteikkolintujen elinympäristöä ja vähentää haitallisia tulokaslajeja”, Tringan puheenjohtaja Jukka Hintikka kertoo.

Viikin–Vanhankaupunginlahden alue on yksi maamme tunnetuimmista ja pääkaupunkiseudun suosituin linturetkikohde. Alue kuuluu kansainvälisesti tärkeiden lintualueiden (IBA) joukkoon.

Ennallistamistyö perustuu Vanhankaupunginlahden lintuvesi Natura 2000 -alueen hoito- ja käyttösuunnitelmaan.

“Tringa on hoitanut talkoovoimin alueen luontoa vuodesta 2013. Talkoiden seurauksena uhanalaisten lajien, kuten punajalkaviklon ja haapanan määrät alueella ovat kasvaneet”, Hintikka sanoo.

Tringalaisten tekemä talkootyö on esimerkki vapaaehtoistyöstä yhteisen ympäristömme hyväksi.

Talkoita seuraa myöhemmin syksyllä Tringan järjestämä linnustonsuojeluseminaari, jossa käsitellään Vanhankaupunginlahden nykytilaa ja tulevaisuutta. Seminaari pidetään 13.10. ja se on suunnattu kaikille Vanhankaupunginlahden alueesta ja linnustosta kiinnostuneille.

 

Lisätietoja ja haastattelut: Jukka Hintikka, puheenjohtaja@tringa.fi, 044 566 5593

Linkki tapahtumaan

Linkki pressikuvaan punajalkaviklosta (kuvaaja: Margus Ellermaa)

Tringa ja Korkeasaari etsivät tervapääskyjen hoitajia

PÄIVITYS 26.7. : Vuorokaudessa on saatu yli sata vapaaehtoisilmoittaumista, mistä suuret kiitokset! Suuren suosion takia vapaaehtoisten määrää joudutaan valitettavasti myös rajaamaan. Kuraattori Ville Vepsäläinen vastaa mahdollisimman nopeasti kaikille ilmoittautuneille. Kiitämme tervapääskyjen puolesta teidän kaikkien halua auttaa. Kiitos kaikki apua tarjonneet!

Hyvän pesimävuoden ja helleaallon myötä lentokyvyttömiä tervapääskyn poikasia on tullut poikkeuksellisen paljon hoitoon, kun poikaset ovat hakeutuneet pois sietämättömän kuumiksi muuttuneista pesäkoloistaan. Korkeasaaren villieläinsairaalaan on tuotu tänä kesänä jo yli 50 tervapääskyn poikasta, vaikka pesimäkausi on vielä selvästi kesken. Poikasten ruokkiminen vie aikaa, joka on pois villieläinsairaalan muusta työstä, joten ilman talkooapua Korkeasaari joutuu rajoittamaan hoitoon otettavien tervapääskyjen määrää.

Tringan ja Korkeasaaren yhteistyössä etsitään nyt vapaaehtoisia tervapääskyjen hoitajia. Lintuja hoidetaan Korkeasaaren tiloissa. Aiempi kokemus lintujen käsittelystä on eduksi, mutta ei ehdottoman välttämätöntä. Vapaaehtoisten toivotaan olevan valmiita sitoutumaan työskentelyyn vähintään parina päivänä usean tunnin ajan seuraavan 2-3 viikon aikana. Tehtävään kuuluu tervapääskyjen ruokkiminen ja niiden tilan seuraaminen mm. punnitsemalla. Tervapääskyt vaativat hoitoa kaikkina viikonpäivinä klo 7.00 – 20.30 välillä.

Vapaaehtoiset perehdytetään tervapääskyjen hoitoon ja heille tarjotaan työvaatteet ja -välineet. Lisäksi heille tarjotaan työpäivinä ateriat ja ahkerimmille myös vuosilippu Korkeasaareen.

Kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä Ville Vepsäläiseen, ville.vepsalainen@korkeasaari.fi tai Messengerin kautta.

Kuva: Matti Rekilä / Tarsiger.com

Tringan lintutilannekatsaus, viikot 26-28

Kuumat kesähelteet saapuivat Suomeen, ja jatkuvat näillä näkymin vielä monta viikkoa. Pesinnästä suoriutuneita lintuja alkaa nyt kerääntyä suuriksi parviksi, mutta heinäkuussa monella lajilla on vielä toinen pesintä käynnissä. Mm. nauru- ja kalalokkeja muuttaa taivaalla jo nyt jatkuvasti pikkuparvissa etelään, ja lapintiirat poistuvat Suomesta kokonaan muutaman viikon sisällä. Kahlaajien syysmuutto jatkuu tasaisesti läpi kesän, ja hyönteissyöjälintujen vilkkaasti liikkuvista sekaparvista voi kuulla monen eri lajin syyslaulua.

Pikkukäpylintuja on muuttanut runsaasti heinäkuussa, parhaimmillaan niitä laskettiin  Helsingissä yhden aamun aikana 1177 muuttavaa yksilöä. Keskikesällä voi nähdä ulkomerellä myös runsasta ruokkiliikehdintää, ja 10.7. Inkoossa laskettiinkin 105 muuttavaa ruokkia. Espoosta ilmoitettiin 531 muuttavaa liroa. Espoon Suomenojalla laskettiin taas hyvä määrä harmaasorsia – yhteensä 302 yksilöä – joista 57 tämän vuoden poikasia.

Vuodenaikaan nähden mielenkiintoisin lintu on ollut Helsingissä kesäänsä viettävä rossicus-alalajin metsähanhi, joka on viihtynyt samalla paikalla nyt jo kaksi viikkoa. Aiemmin metsähanhi on havaittu Tringan alueella heinäkuussa vain kaksi kertaa.

Harvinaisuuspuolella havaittiin mm. virtavästäräkin onnistunut pesintä Järvenpäässä, lampiviklo Kirkkonummella, 2 pikku-uikkua Espoossa ja ruokosirkkalintu Helsingissä. Lisäksi ilmoitettiin ainakin 7 haarahaukkaa, 6 viiriäistä, 4 turkinkyyhkyä ja 2 kirjosiipikäpylintua.

Saapa nähdä minkälaisia harvinaisuuksia kuuma kaakkoinen virtaus tuo lähiviikkoina Suomeen…

Tringa Etelä-Israelissa 20.-28.4.2018

Petro Pynnönen (teksti ja kuvat)

Pentti, akaasia ja Pekka.

20.4. Lähtö iltakoneella Helsingistä.

21.4. Tel Avivissa ajallaan 00.40. Auto alle ja nukkumaan Armon Hayarkon-hotelliin. Se valikoitui yöpaikaksi siksi, että siellä on 24h respa ja se sijaitsee Hayarkonpuiston vieressä. Lyhyiden yöunien jälkeen teimme retken ennen aamiaista Hayarkonpuistoon. Puistoretki on mukavan pehmeä tutustuminen maan peruslinnustoon. Priinioita, haikaroita, kauluskaijoja ja munkkiaratteja, afrikanhanhia ja pihamainoja. Puiston “vaakunalinnun” naamiokottaraisen löytämiseen ei tällä kertaa kauaa mennyt. Aamiaisen jälkeen ajoimme hyvissä ajoin pohjoiseen kohti Maagan Michaelia.

Kaitanokka- ja armenianlokkeja sekä pikkumerimetsoja Maagan Michaelilla. 21.4.2018

Siellä oli normaalin hyvin lintuja; silkki-, yö- ja ruskohaikaroita, parisataa pronssi-iibistä, pikkumerimetsoja, pari pikkulokkia, hietatiiroja, kolme lajia kalastajia, ja helminä välimerenliitäjiä Calonectris diomedea. Välimerenliitäjä on tuore splitti Atlantilla tavallisesta keltanokkaliitäjästä C.borealiksesta. Pohdimme miten loppupäivämme vietämme ja päädyimme Kfar Ruppinin peltoaukeille, jossa vierähti helposti jokunen tovi pelikaaneja ja muita petolintuja ihastellen. Pelikaanit lensivät niin läheltä että poikia kuulemma jo vähän pelotti. Tamariskivarpunen lauloi, mehiläissyöjät rupattelivat ja mollukka paistoi lämpimästi. Ohi lentänyt sininärhi kruunasi kesäisen fiiliksen. Illaksi ajoimme pitkän ajon etelään päin Negevin autiomaan reunalle, tutulle Zeelimin kibbutzille yöksi. Matkalla näkyi mm. kaksi liitohaukkaa. Ei hullumpi alku retkelle, 101 lajia havaittiin.

22.4. Yö meni taas nopeasti. Lähdimme puoli viiden maissa ja ajoimme aamuksi Nizzanaan. Aamun aavikkostaijauksessa Nizzanan tutulla junavaunulla näimme lähes kaiken mahdollisen ja hienosti: idänkaulustrappeja, aavikkojuoksijoita, kolme hietakyyhkylajia, sarvikiurun, pikkuaavikkokiurun ja muita aavikon peruslajeja. Kävimme Ezuzissa tutustumassa paikalliseen majoituspaikkaan ja aivan kylän keskustan tuntumassa olevaan hietakyyhkyjen ja muiden aavikkolintujen juomapaikkaan. Sitä voi todellakin suositella. Istuskelimme terassilla kahvikuppi kourassa ja katselimme aitiopaikalta lintujen juomista. Juomassa kävi parikymmentä kruunuhietakyyhkyä, jouhihietakyyhkykoiras, aavikkopyitä, aavikkotulkkuja, turturikyyhkyjä, pensasvarpusia, harmaasirkku, mustapääkerttu ja peltosirkkuja. Vuoripyitä näkyi runsaasti, mutta ne arastelivat tulemista lätäkölle.

Juomapaikalla on leppoisaa katsella juomaan hiipiviä lintuja niiden häiriintymättä. Mm. turturikyyhky, aavikkotulkku, jouhihietakyyhky ja kruunuhietakyyhky kävivät juomassa. 22.2.2018 Ezuz

Todellinen hämmennyksen hetki oli se, kun taivaalta alkoi kuulua outoa kahlaajamaista ”kveuu” –ääntä, ja Petron ja Pentin yli lensi iso kahlaaja, joka oli habitukseltaan luokkaa meriharakka/paksujalka. Harvoin lyö päässä niin tyhjää. Kuuntelimme pois ajaessamme nauhoja, ja ääni oli ainakin oppaan mielestä identtinen sahelinpaksujalan(!) äänitteen kanssa. Harmi vain, ettei linnusta syntynyt mitään dokumenttia, näkyikin vain kiikarilla. Sinne meni, kohti Egyptiä!

Paikallinen matkailuyrittäjä tekee hyvää duunia; vesilätäkkö on juuri sopivalla etäisyydellä ja sen vieressä on piilokoju, jota voi vuokrata jos haluaa kuvata lintuja ihan vierestä. Ajelimme seuraavaksi Nizzanan jätevedenpuhdistamolle. Siellä elää sulttaanikanasta äskettäin splitattu Porphyrio madagascarensis. Näimme sen vain kerran vilaukselta lennossa. Samoin osa näki vilaukselta pikkuhaikaran ja upean sitruunavästäräkin. Siirryimme eteenpäin ja Sde Boqerissa Ben Gurionin muistopaikalla huomasimme, että puskissa sähisee melko paljon hysyjä. Pääosa oli tietysti mustapääkerttuja ja vaaleakultarintoja. Lisäksi näimme pari sepelsieppoa, sirittäjän ja balkaninuunilinnun. Hanhi- ja pikkukorppikotkia näkyi, keltapäähaukkaa ei.

Matkalla etelään. Ben Gurionin muistelupuistossa näkyi mm. vaaleakultarintoja. Kuhankeittäjä näytti eksyneeltä wadissa aavikon keskellä. 22.4.2018

Matka aavikon läpi etelään sujui muuten hyvin, mutta yli-innokas poliisi halusi keskellä ei mitään käydä passimme ja kameroiden valokuvat läpi. Neqorot-wadissa näkyi rotkopunavarpusia, hupputasku ja tyrmäävän komea kuhankeittäjä. Herra Oriolus vaikutti hieman hämmentyneeltä biotoopinvalinnastaan. Ajelimme kohti Eilatia ja pimeys ehti laskeutua jo matkalla. Päätimmekin käväistä ennen Eilatiin menoa Yotvatan pelloilla ja sehän palkittiin magealla aavikkohuuhkajalla! Mustajalkatylli tuli retkenpinnaksi hieman hämmentävällä tavalla auton valoissa. Huomenna eka Eilatpäivä ja odotukset korkealla.

Hotellilmme parvekkeelta oli kelpo näkymä Aqabanlahden pohjukkaan. Taustalla näkyy Jordanin vuoret ja Aqaban kaupunki.

23.4. Kevään lämpimin päivä toistaiseksi. Pysyimme koko päivän Eilat-Yotvata -alueella. Aamulla varhain ajoimme legendaariselle North Beachille Punaisen meren rantaan arabiantiiroja ja valkosilmälokkeja ihmettelemään. Siitä aamupalalle ja sen jälkeen K20:n altaille, jossa näimme viidensadan tavallisen flamingon seassa meitä jo yli kk päivät kiltisti odottaneen pikkuflamingon ja runsaasti erilaisia retkenpinnakahlaajia. Lajit olivat pääosin Suomessakin tavallisia; tyllejä, vikloja, sirrejä, suokukkoja. Toki kynsihyyppiä, mustajalkatyllejä ja kahlaajapääskyjä saa kotimaasta etsiä! Iloinen ylläri oli paikalla nuokkunut myöhäinen mustapäälokki. Ajattelimme ettei niitä olisi enää voinut nähdäkään. Taivaalla liikkui päivän mittaan ajankohtaan nähden vielä mukavan paljon hiirihaukkoja – toista tuhatta – ja ensimmäiset mehiläishaukat, 50 yksilöä. Sirovarpushaukkoja näimme kolme parvea, näissä yhteensä 1100 haukkaa. Hienoja parvia! Iltapäivällä käväisimme vielä Yotvatassa. Siellä peltojen keskellä oli ilo staijailla, kun haukkoja vilisi sekä taivaalla että pellon yllä. Pikkutuulihaukkoja lepatteli parikymmentä, mehiläissyöjät hyrisivät ja peltosirkkuja sekä mustapääkerttuja poukkoili siellä täällä.  Ilta jälleen North Beachillä. Taivasta täplittivät sadat hiirihaukat Jordanian puolen vuoria vasten. Merilintupuolella oli vaisumpaa, vain kalatiiroilla oli pientä yritystä. Väsyneinä yöpuulle. Huomenna luvassa etelätuulta, eli North Beach on varmasti the kohde. 184 lajia tähän mennessä.

North Beachillä voi nähdä melkein mitä vain!

24.4. Aamulla ennen aamiaista nopea retki rengastusasemalle. Lammikon eli Anita-järven rantojen piilokojuilla on aina jännittävä käydä, kun koskaan ei tiedä mitä eteen tupsahtaa. Tällä kertaa näimme pikku- ja luhtahuitin sekä ruisrääkän. Selkiemme takaa meidät yllätti nuori keisarikotka, joka lensi läheltä ja niin matalalla Anita-järven yli, että se aiheutti aaltoja sen pintaan. Järkyttävä näky! Kukaan ei ehtinyt ottaa siitä edes kuvia kun se jo katosi puskien taakse. Pikkukotkia, hiirihaukkoja ja sirovarpushaukkoja vilahteli vierestä tuon tuosta ja kuvaajilla meinasi niskat nyrjähtää. Verkoista tuli näytille mm. kirjokerttu, ruostepääsky ja sirovarpushaukka. Päivällä koluttiin k20-allasta tarkemmalla seulalla.  Kahlaajia on paljon, sekä pari valkosiipi- ja hietatiiraa, muttei mitään uutta ja ihmeellistä löytynyt. Sama pikkuflamingo edelleen. “K19,5” pelloilla näkyi muutama rusotasku ja muutama kymmenen turturikyyhkyä. Tuuli tyyntyi päivällä ja kääntyi lopulta etelään. Samalla lämpötila nousta hurahti 37:ään, mutta laski illaksi pohjoistuulen myötä takaisin normaalilukemiin. Näimme vielä myöhäisen vuorikirvisen. Retken lajimäärä nousi jo kahteensataan.

Pikkuflamingo oli retken kovin havainto. Siitä on vain pari aiempaa havaintoa Israelista. “Mitä?, sanovat Suomessa että sulla on pitkät jalat!”, näyttää pitkäjalka tuumivan lampiviklosta.

25.4. Varsin erikoinen päivä. Aamulla rengastusasemalla saimme seurata mm. valko-otsalepinkäisen rengastusta ja bongasimme sieltä samalla rantakurvin. Aamiaisen jälkeen hurautimme Yotvataan, jossa oli kivasti värikkäitä lintuja: kaksi kivikkorastasta, kolme lajia mehiläissyöjiä, 10 ruostepyrstöä, naamiokyyhkyjä ja pellolla hypellyt hupputaskukoiras. Jatkoimme Yotvatasta Neot Smadarin ja Ovdan suuntaan. Erikoisen päivästä teki todella poikkeukselliset sääolot. Aamun keli Eilatissa oli vielä normaali pohjoistuulinen, mutta iltapäivällä Neot Smadarilla iski raju sade, ukkonen ja kova tuuli. Emme ehtineet kuin hieman kibbutzin reunoja tsekkailla, kun oli jo pakko rynnätä autoon. Sadevaatteita ja kumppareita ei ollut kukaan älynnyt ottaa mukaan! Sade oli todella raju, ja aavikollahan vesi ei imeydy maahan vaan lähtee saman tien virtaamaan pois. Valuva vesi sai aavikon näyttämään aivan lappimaisemalta. Ovdan tien yli virtasi vuolas virta. Lämpötila laski kahden aikaan iltapäivällä järkyttävään lukemaan +13,5 C! Päätimme lähteä ajamaan takaisin Eilatiin hotellille, mutta saman tien keli kirkastuikin ja päätimme kuitenkin kurkata Sei’ifim Plainsille olisiko siellä näkynyt aavikkolintuja. Siellä on iltapäivisin aika kuollutta, ja se päti tähänkin kertaan. Viileää oli, +16 ja huppari oli tarpeen. Illalla jälleen North Beachille, jossa tapasimme samat brittiornit kuin viime vuonna. Ilta oli kuitenkin varsin hiljainen. Huomenna on viimeinen kokonainen päivämme Eilatissa.

Eilatin lintuja; rääkkähaikarat, pitkäjalka, intianvaris ja mustakurkkukerttu. Huhtikuu 2018.

26.4. Kuudes retkipäivä ja samalla viimeinen Eilatpäivä meni lähiseuturetkeillessä. Aamulla North Beachin kautta rengastusasemalle. Outo sää oli laittanut runsaasti lajistoa liikkeelle. Aseman ystävällisen väen avustuksella pääsimme tarkastelemaan lähietäisyydeltä mm. vaaleakultarintaa, mustakurkkukerttua, ruokosirkkalintua, vesipääskyä ja rastaskerttusta. Aamiaisen jälkeen sadetta uhkuvalle Eilat mountainille petostaijiin. Se olikin hyvä idea, sillä sadepilvet ja tuuli ohjasivat pedot kapealle reitille. Mehiläis- ja hiirihaukkoja valui tuhansia, edelleen enemmistönä hiirihaukat. Hektisen kolmen vartin aikana Wadi Shlomon pohjalla näimme haukkavirrassa 25 pikkukiljukotkaa, 4 pikkukorppikotkaa ja mm. arosuohaukan.

Wadi Shlomossa saimme nauttia noin tunnin kunnon petomuutosta, kunnes muuttovirta siirtyi jälleen ja taivas repesi – sateesta!

Poistuimme wadista juuri ennen kuin taivas repesi jälleen ja vettä alkoi tulla aivan kaatamalla. Yritimme päätietä etelään Coral Beachille, mutta tie oli tulvan vallassa! Valtava mutainen joki virtasi yhden ylöspäin nousevan tien päällä tuoden mukanaan kiviä, juurakoita ja heinätuppoja. Ihmeellinen näky huhtikuun lopun Eilatissa! Vettä valui mm. yhden kreikkalaisen ravintolan oviaukosta sisään, ja sitä virtasi liikenneympyrässä noin 30-40cm syvänä virtana. Jäimme hetkeksi jumiin pysäköintipaikalle kun virtaan ei uskaltanut ajaa eikä muuta reittiä ollut. Tulvan hieman hellitettyä pääsimme pois ja pujottelimme autolla lätäköitä ja kivenmurikoita aina k20:lle saakka. Siellä meininki oli aivan yhtä rauhallinen kuin muinakin päivinä. Näimme pari naamiokyyhkyä, balkaninuunilinnun ja hyvää petomuuttoa, joka jatkui iltaan asti. Altailta suoraan North Beachille. Ilta oli rauhallinen ja sen rikkoi vain nokiliitäjä, joka ymmärsi vihdoin ja viimein käydä retkiporukkamme edessä kääntymässä. Pekka opasti paikallista natiaista lintuharrastuksen saloihin. Huomenna lähdemme aamuvarhaisella kohti Kuollutta merta ja sieltä edelleen kotio. 210 retkenpinnaa.

27.4. Seitsemäs ja viimeinen retkipäivä. Lähdimme aamuviideltä pimeässä ajelemaan kohti Kuollutta merta ja sieltä kohti Tel Avivia. Ensimmäinen pysähdys vasta Hazevassa, tutulla arabiankerttupaikalla. Täälläkin aavikon paikat ovat tulvaveden pehmentämät, jalka upposi paikoin puolisääreen asti. Wadeissa oli virrannut rajuja koskia, sen näki jäljistä. Täällä on lähes raamatullinen vedenpaisumus menossa, joka päivä sataa kaatamalla vettä. Neljänä päivänä seitsemästä on satanut ja rajusti. Paikalliset kaverit kertoivat, että vuodessa sataa keskimäärin kolme kertaa. Et sikäli olimme onnekkaita! Heh-heh… Mutta wadeissa oli kyllä hieno retkeillä. Näimme peräti 5 oliivikultarintaa, pari peltotulkkua, 2 kuhankeittäjää ja legendaarisen nubiankehrääjän! Kehrääjä lähti jaloista kun kolusimme yhtä wadinpohjaa. Ilmeisesti se oli sen pesimäbiotooppia, mutta nyt pesä tai poikaset oli varmaankin huuhtoutunut tulvan mukana veks. Yhden wadinpenkan neljä metriä korkea reuna romahti kun olimme kävelleet siitä ohi. Ukkosen jyrinää muistuttava ääni ja pölypilvi säikäytti, onneksi emme olleet kohdalla. Synkät ukkospilvet kiersivät meitä aikansa, kunnes oli jälleen aika palata autolle sateensuojaan.

Tällaista ei Israelissa usein tule vastaan huhtikuussa! Ovda, Eilat ja Hazeva.

Hazevan huoltsikalla puoliltapäivin tuli karu yllätys vastaan. Tie pohjoiseen oli tulvien takia kokonaan suljettu ja poliisipartio esti liikkumisen. Hetken päästä tuli tieto, että tie eteläänkin oli suljettu! Uutisista kuultiin hurjia; kymmenen nuorta oli eilen kuollut tulvavyöryyn wadissa Kuolleen meren eteläpuolella, eli juuri tällä alueella jossa olimme. Tunnelma oli omituinen kun täällä paikan päällä odottelimme huoltoasemalla tien avautumista. Koko Etelä-Israelissa teitä suljetaan ja avataan tulvavesien mukaan, sillä ojia tai tierumpuja ei ole. Loppupäivän retkeilyt menivät siten plörinäksi, toisaalta enin into siihen meni jo ohi. Meille kerrottiin että joutuisimme palaamaan Eilatiin, sillä pohjoiseen ei pääsisi ennen seuraavaa päivää. Huoli oli kova, sillä lento lähtisi yöllä. Meillä oli jo kaikki mahdolliset suunnitelmat Eilatiin palaamisesta ja paikallisen lennon ottamisesta Tel Aviviin. Onneksi emme ehtineet lähteä ajamaan takaisin, sillä lopulta, kun epätoivo huoltoasemalla oli suurin, kuuden aikaan illalla yhtäkkiä tie avattiin yhteen suuntaan ja ehdimme kuin ehdimmekin Tel Aviviin ajoissa. Ajoimme suoraan kentälle. Kuollut meri jäi nyt näkemättä. Koko matkan näkyi aavikolla kuohuvia koskia, pieniä järviä ja siellä täällä vesi virtasi tien yli. Ilma oli kosteaa ja lämpötila alta parin kymmenen. Tämän erikoisen retken lajimääräksi tuli lopulta komeat 215.



Mukana menossa Pentti Kallio, Martti Heikinheimo, Jyri Heino, Seppo Määttä ja Asko Rokala, sekä ruokosirkkalintua pitelevä Pekka Hänninen. Oppaana toimi Petro Pynnönen

Täällä vielä Martti Heikinheimon kuvia retkeltä: https://photos.app.goo.gl/wJSDqNcOOnOLjwCK2

Aspskärin retki 1.7. -retkikertomus

Aspskärin ruokkilinturetki on tringalaisten suosiossa vuodesta toiseen, tälläkin kerralla osa halukkaista jäi ilman retkipaikkaa. Bussin kulkuun melkoinen aamutuuli ei vaikuttanut mitään, Antero ajaa hurautti meidät sunnuntaiaamun hiljaista moottoritietä Kotkaan reippaalla vauhdilla. Matkalla pysähdyimme Kuninkaantien ABCllä. Viereisessä metsikössä lauloi kultarinta ja pellolla oli kaksi kurkea. Räystäspääskyjä lenteli siellä sun täällä ja käpytikankin ääniä kuului. Viiden pikkukäpylinnun parvi lensi yli. Matkan varrella näkyi bussin ikkunasta hiirihaukka.

Jaana kertoi bussissa Östra Nylands Fågel- och Naturskyddsföreningin liki satavuotisesta historiasta ja kyseisen yhdistyksen viime vuoden toimintakertomuksesta saatiin vähän käsitystä yhdistyksen nykytoiminnasta ja alueen linnustosta. Viime vuonna alueella oli havaittu mm. ensi kertaa hiiripöllö. Muuten viime vuosi kylmän ja sateisen kevään ja kesän takia oli ollut monien lintujen pesinnän kannalta huono. Ruokkien asuttamia koloja oli kartoituslaskennoissa löydetty 825 ja etelänkiislojen asuttamia pesäkoloja 79, lähiluodolta vielä 22 kiislaparia lisää. Alueella onkin Suomen suurimmat ruokki- ja etelänkiislayhdyskunnat.

Kotkan Sapokassa porukkaan liittyivät suoraan sinne ajaneet ja 48 merelle lähtijän joukkomme oli täysilukuinen. Koillistuuli puhalsi runsaat 10 m/s, menomatka MeriSetin Vikla III:lla sujui myötätuulessa.

Kotkan satamaa Kuva Jaana Sarvala

 

 

Kuva Jaana Sarvala

 

Matkaa Sapokasta kohteeseen on runsaat 40 km. Myötätuulen ansiosta Aspskärin luotoryhmälle päästiinkiin vähän totuttua nopeammin, reilussa 2½ tunnissa. Mennessä muutama kuikka lensi laivan lähellä itään päin. Ensimmäiset ruokit havaittiin jo hyvän matkaa ennen Aspskärille pääsyä. Perillä Haverörn-luodon äärellä satojen ruokkien näkeminen oli konkarikävijöille jälleen kerran ja ensikertalaisille etenkin suuri elämys.

Ruokki lennossa. Kuvaaja Aapo Nurmi

 

Ruokkien seassa lenteli joitain etelänkiisloja, ja muutama riskiläkin lensi ja ui meressä.

Etelänkiislat. Kuvaaja Aapo Nurmi

Ruokkilinnut lensivät aluksen ympärillä muutaman minuutin ja asettuivat sitten takaisin luodolle sekalaisiin ryhmiin, aika monet säntillisiin riveihin isojen kivien päälle. Haverörnillä oli myös kymmeniä merihanhia tiiviinä rykelmänä, vähintään 50 lintua. Luodoilla pesiviä luotokirvisiä emme nähneet.

Ruokit luodolla. Kuvaaja Aapo Nurmi

 

Paluumatka ei sitten sujunut ihan yhtä leppoisasti, kun kipparimme ohjasi alusta halki vastatuuliaaltojen. Onneksi vain yksi laivalla tuli huonovointiseksi (tämän kirjoittaja:)). Paluumatkan varrelle osui luoto, jolla oli sääksen pesä.

Sääksen pesä. Kuvaaja Aapo Nurmi

 

Laivamatkan päätteeksi mietittiin mahdollista jatkoretkeä mutta jalkapallon MM-kisat vetivät tällä kertaa pitemmän korren ja palasimme suoraan Helsinkiin. Viimeiseksi retkilajiksi saatiin tien varressa tolpan nokassa istunut närhi. Aapo piti kirjaa retkellä havaituista lajeista, joita kertyi yhteensä 53.

 

Retkellä havaitut lintulajit: kyhmyjoutsen, merihanhi, valkoposkihanhi, sorsalintulaji, haahka, pilkkasiipi, telkkä, tukkakoskelo, isokoskelo, kuikka, silkkiuikku, merimetso, merikotka, hiirihaukka, sääksi, tuulihaukka, kurki, meriharakka, töyhtöhyyppä, naurulokki, kalalokki, harmaalokki, merilokki, räyskä, kalatiira, lapintiira, ruokki, etelänkiisla, pulu, sepelkyyhky, tervapääsky, käpytikka, kiuru, haarapääsky, räystäspääsky, västäräkki, punarinta, kivitasku, mustarastas, räkättirastas, kultarinta, sinitiainen, närhi, harakka, naakka, varis, korppi, kottarainen, varpunen, pikkuvarpunen, peippo, tikli, pikkukäpylintu.

 

 

Aluksemme Vikla III.
Kuva Jaana Sarvala

 

Oppaina Jaana, Jouni, Aapo

Kiitos osallistujille hyvästä retkestä!

 

t. Jaana

 

 

Kalle Meller aloittaa Tringan suojelusihteerinä

Tringan uudeksi suojelusihteeriksi on valittu Kalle Meller. Monelle tringalaiselle Kalle voi olla ennestään tuttu, sillä hän on aktiivinen lintuharrastaja, joka on osallistunut moniin Tringan laskentoihin ja projekteihin.

Kalle on biologi, joka on aiemmin työskennellyt mm. monenlaisissa lintu- ja luontoselvityksissä, Luonnontieteellisellä keskusmuseolla ja yliopiston tuntiopettajana. Kallen väitöskirja käsitteli lämpötilan muutosten vaikutuksesta lintujen muuttoon ja pesimämenestykseen, ja siinä hyödynnettiin myös Tringan ylläpitämän Hangon lintuaseman aineistoa. Suojelupuolella Kallen aiempi kokemus on ennen kaikkea maastoselvitysten tekemisessä.

Tringan edellinen suojelusihteeri Hanna-Maija Kehvola vielä perehdyttää Kallen suojelusihteerin tehtävään ennen siirtymistään uusien haasteiden pariin. Hanna-Maija on tehnyt monivuotisen suojelusihteerin pestinsä aikana erittäin hyvää työtä, mistä Tringan ja Uudenmaan linnuston puolesta suuret kiitokset!