Lintusää 31.8–2.9.: Idän harvinaisuuksille hyvää säätä, pilvisyys haittaa haukkamuuttoa

Jarmo Koistisen laatima lintusäätiedote Tringan alueelle:

Lämmin korkeapainesää jatkuu samanlaisessa suursäätilassa kuin koko kesänä. Retki- ja muuttosää ovat periaatteessa hyvät, mutta pienet ylämatalat tekevät tuulen suunnan, sateen ja pilvisyyden tarkasta ennustamisesta vaikeaa. Pilvisyys vaikuttaa aika runsaalta pe-la, mikä haittaa haukkamuuttoa. Aamuisin on mys mahdollisuus sumuun ja sumupilveen sisämaassa ja rannikolla, etenkin alavilla pelloilla, järvillä ja merenlahdilla. Useat kahlaajat vähenevät, sillä monen lajin muutosta on jäljellä enää rippeet. Idän harvinaisuuksille sää on hyvä.

Pe: Enimmäkseen on heikkoa, suunnaltaan vaihtelevaa tuulta, iltaa kohti etenkin Hangossa kohtalaista koillisenpuoleista tuulta sekä pilvistä-puolipilvistä. Heikkoja sadekuuroja ja tihkua voi paikoin tulla. Hyvä aamumuuttosää (jos ei ole sumua, tihkusadetta tai hyvin matalaa pilveä), ja yöllä, etenkin pe-la kovaa hyönteissyöjämuuttoa.

La: Mantereella on enimmäkseen heikkoa, merellä kohtalaista tuulta pohjoisen ja idän väliltä. On myös mahdollista, että tuuli pysyy heikkona koko päivän. Vaihtelevaa pilvisyyttä ja paikoin tulee heikkoa sadetta tai sadekuuroja. Mikäli aurinkoisia rakoja on kylliksi päivällä, niin haukkamuutto voi olla hyvää; myös ensimmäinen pieni kurkimuutto on mahdollinen.Aamu- ja yömuuttosää ovat samat kuin pe.

Su, epätarkka: Todennäköisimmin on heikkoa luoteenpuoleista tuulta, verraten selkeää ja hyvä haukkasää päivällä. Aamulla on kuitenkin suurempi mahdollisuus sumulle tai sumupilvelle mantereella kuin pe-la, ja pahimmassa tapauksessa matala alapilvi säilyy puoleen päivään asti lamauttaen kaartelumuuttajia.

Jatkoarvio: Lämmintä ilmaa virtaa kaakosta, korkeapaine sekä hyvä muutto- ja harvinaisuussää jatkuvat.

Tringan torniopastukset jatkuvat syyskuussa Purolahdella

Tringan torniopastukset jatkuvat syyskuussa Helsingin Viikissä, Purolahden lintutornissa. Torniopas päivystää paikalla syyskuun ajan sunnuntaisin klo 12-14. Syksyn ensimmäinen opastus pidetään Purolahdella sunnuntaina 2. syyskuuta ja viimeinen 30. syyskuuta.

Torniopastuksiin on vapaa pääsy ja ne ovat hyvä tilaisuus oppia uutta linnuista ja lintuharrastuksesta. Tornioppaalla on kaukoputki mukana tornissa, jolla voi katsella kauempana olevia lintuja. Torniopastukset järjestetään säävarauksella, joten sadesäällä torniopas ei ole paikalla.

Tiedot torniopastuksista löytyvät tapahtumakalenterin lisäksi täältä: www.tringa.fi/events/categories/torniopastus/

Tringan syyskauden avaus: luonnonvaraisten lintujen hoito Korkeasaaren Villieläinsairaalassa

Tringan syyskausi avataan Tieteiden talossa torstaina 6. syyskuuta: syyskuun kuukausikokouksessa kuullaan Korkeasaaren Villieläinsairaalassa työskentelevän Ville Vepsäläisen esitelmä Luonnonvaraisten lintujen hoito Korkeasaaren Villieläinsairaalassa.

Korkeasaaren villieläinsairaala on Suomen suurin luonnonvaraisten eläinten hoitola, jonne tuodaan vuosittain hoitoon noin 500 lintua ja saman verran nisäkkäitä. Illan esitelmässä kuullaan villieläinsairaalan hoidon periaatteista, eläinsuojelulain asettamista reunaehdoista ja käydään läpi erilaisia tapauksia, miksi ja miten lintuja päätyy Korkeasaareen hoitoon. Osan esityksessä saa myös tämän kesän erikoisuus, villieläinsairaalaan päätyneet noin 150 tervapääskyn poikasta.

Syyskuun kuukausikokous pidetään Helsingin Tieteiden talossa (sali 104, Kirkkokatu 6) torstaina 6. syyskuuta klo 18. Tringan kuukausikokouksiin on vapaa pääsy, tervetuloa!


Kuva © Kaisa Välimäki

 

Tringan lintutilannekatsaus, viikot 33-34

Kauniin sinirinnan kuvasi Micha Fager.

Hiljaisehkon kesän jälkeen lintujen syysmuutto vilkastui viime viikkojen aikana reippaasti. Syksyn tulon huomaa myös siitä, että Lapin pesimälintuja, kuten sinirintoja ja lapinkirvisiä on havaittu Tringan alueella jo useilla paikoilla. Hyönteissyöjistä esimerkiksi luhta- ja viitakerttuset, sirkkalinnut, idänuunilinnut ja punavarpuset ovat pääosin jo jättäneet Suomen maankamaran. Päiväpetolintujen muutto on kiihtymässä, ja nyt on hyvä aika tähyillä taivaalle mm. mehiläis- ja varpushaukkoja havaitakseen.

Hangon lintuasemalla laskettiin 20.8. aseman historian toiseksi suurin metsäkirvismuutto – 10382 yksilöä. Yli 2000 metsäkirvisen muuttoja ynnättiin eri puolilla Tringan aluetta seitsemänä eri päivänä, mikä kertoo pesinnän onnistuneen erittäin hyvin. Yli 1000 keltavästäräkin muutot havaittiin Hangossa ja Tuusulassa, ja vihervarpusia Hangossa laskettiin parhaimmillaan 4550 muuttavaa yksilöä.

Helsingin Tähtitorninmäellä hyöri viikonloppuna 26 kirjosieppoa, Espoon Laajalahdella laskettiin paikallisena 940 tavia ja 132 lapasorsaa, Siuntion Vejansissa 175 kapustarintaa, Kirkkonummen Saltfjärdenillä 590 kurkea ja Helsingin Viikissä 22 pikkulepinkäistä.

Jakson harvinaisuuksiin lukeutuivat mm. fulvescens-muodon kiljukotka Raaseporissa, pikkukiljukotka Helsingissä, punajalkahaukka Kirkkonummella, niittysuohaukat Kirkkonummella, Siuntiossa ja Inkoossa, sekä aroharmaalokkeja yksi yksilö Lohjalla, kaksi Espoossa. Hangossa nähtiin luodolla paikallisena peräti 5 riuttatiiran parvi, ja lisäksi Hangon lintuasemalla havaittiin useampana päivänä kiertelemässä ilmeisesti samat 2 yksilöä.

Suomen 4. ja Tringan alueen ensimmäinen aavikkohaukka löytyi 12 vuoden jälkeen valokuvista.

Aavikkohaukka Helsingin Viikissä 14.9.2006 ©Vesa Huttunen

Helsinkiläinen lintu- ja luontovalokuvaaja Vesa Huttunen oli kuvannut 14.9.2006 Helsingin Viikissä koetilan pelloilla viihtyneen jalohaukan, jota epäili havaintotilanteessa ampuhaukaksi. Vesa laittoi linnusta kuvat nettisivuilleen, mutta kaveriltaan saadun konsultaation jälkeen linnun määritys muuttuikin tunturihaukaksi. Lähes 12 vuotta linnun kuvauspäivän jälkeen lintuharrastaja ja -kuvaaja Pertti Rasp näki kuvat, ja epäili lintua heti aavikkohaukaksi. Valokuvat välitettiin eteenpäin petolintuasiantuntija Dick Forsmanille, joka varmisti linnun määrityksen aavikkohaukaksi.

Mikäli Birdlife Suomen rariteettikomitea hyväksyy Viikin linnun luonnonvaraisesti harhautuneena, on kyseessä Suomen neljäs (havaintoajankohtana Suomen toinen) havainto luonnonvaraisesta aavikkohaukasta. Aiemmin aavikkohaukka on tavattu hyväksytysti Kiteellä 1992 ja Paraisilla 2007, ja lisäksi Tohmajärvellä toukokuussa 2018 kuvattu lintu odottaa vielä käsittelyä. Lajista tunnetaan Suomesta myös muutamia havaintoja jalkaremmeillä varustetuista yksilöistä, jotka on asetettu tarhakarkulaiskategoriaan.

Aavikkohaukka (Falco cherrug) on suurikokoinen jalohaukka, ja se muistuttaa ulkonäöltään mm. tunturihaukkaa ja keltapäähaukkaa. Laji pesii Itä-Euroopasta Mantsuriaan ulottuvalla alueella, ja talvehtii Etiopiassa, Arabian niemimaalla, Intiassa ja Länsi-Kiinassa. Aavikkohaukka on suosittu metsästyshaukka Lähi-idän haukkametsästäjien eli falkonieerien keskuudessa.

Hyväksyttäessä aavikkohaukka on Uudellamaalla toimivan Helsingin Lintutieteellisen Yhdistyksen eli Tringa ry:n toimialueen 401. luonnonvaraisena havaittu lintulaji. Linnun havaintopaikka – Viikin koetilan pellot – sijaitsee Vanhankaupunginlahden Natura-alueen välittömässä läheisyydessä. Viikin-Vanhankaupunginlahden alue on pääkaupunkiseudun merkittävimpiä lintu- ja luontoretkikohteita, ja Helsingin suurin luonnonsuojelualue.

Lisää kuvia aavikkohaukasta löytyy Vesa Huttusen nettisivuilta: https://www.birds.fi/kuvat/Linnut+-+Birds/P%C3%A4iv%C3%A4pedot+-+Predators/Aavikkohaukka+-+Saker+Falcon/

Kahlaajaretki Porin Yyteriin 18.8.2018

Yyterin kahlaajaretki on Tringan syysklassikko, joka vetää bussin täyteen eikä tämäkään kerta ollut poikkeus. Sääennuste lupasi erittäin kovaa tuulta ja nousevaa vedenkorkeutta eikä vilkaisu havaintojärjestelmä Tiiraan luvannut yhtään sen parempaa. Kahlaajia oli kirjattu niukasti runsaasta retkeilystä huolimatta.
Retken alkukuviot hoidettiin rutiinilla: pysähdykset Espoon Ikean liittymässä, Nummisissa ja Karkkilassa sekä tauko Humppilan kahvilaparatiisissa. Mustavarikset katsottiin Porista bussin ikkunasta ja perillä lietteillä oltiin hitusen yli kymmenen.
Vedenkorkeus oli noussut jo yli +10 senttiin eikä Sannannokan tornin edessä ollut yhtään lietettä näkyvissä ja lähellä olevat hiekkasärkätkin hupenivat silmissä. Lintuja riitti kuitenkin ihan katsottavaksikin asti: 12 vanhaa isosirriä piipersi valkoposkihanhien jaloissa, pikkusirri ja muutama suosirri, tyllejä, yksittäisiä vikloja ja jo vähiin käyvä meriharakka. Valkoposkihanhia oli 1500, joukossa 180 merihanhea. Tuulihaukka, nuolihaukka, ruskosuohaukka ja kolme lähietäisyydellä pyörivää merikotkaa viihdyttivät kahlaajakatsomisen ohessa.
Päätimme retken toisen oppaan Peterin kanssa, että osa porukasta lähtee hänen mukaansa 400 metrin päässä, niemen kärjessä olevalle toiselle tornille ja jossain vaiheessa vaihdetaan. Taktiikka toimi hyvin ja kaikki näkivät tornin edustalla olevat kuovisirrit ja punakuirin. Lisäksi paikalla hyöri nuori isosirri ja suosirrejä sekä yli 50 tylliä. Lietteellä viihdyttiin klo 14 asti, jonka jälkeen tavoitteeksi otettiin pulmussirri.

Ujo pulmussirri ja kolme rohkeaa hyörijäistä

Kamat autoon ja muutaman minuutin ajomatka surffirannalle, marssi pelipaikalle ja armoton putkittaminen käyntiin. Kolme erittäin yhteistyöhaluista vesipääskyä hyöri rantaviivassa ja niissä riitti katsottavaa ja kuvattavaa. Lähimmillään linnut olivat noin 5 metrin päässä kuvaajista!
38 minuutin etsimisen jälkeen hiekkasärkän takareunalla vilahti jotakin pulmussirrimäistä. Se oli nuoren suosirrin seurassa, mikä helpotti kovassa vastavalossa koon ja muiden mittasuhteiden hahmottamista. Lintu tuli hetkeksi kunnolla näkyviin särkän päälle, jolloin yksityiskohdatkin erottuivat ja linnun pystyi määrittämään nuoreksi pulmussirriksi. Lintu osoittautui varsin ujoksi ja suurimman osan ajasta se oli näkyvissä vain osittain särkän huonommalla puolella. Tässä välissä ehdittiin katsomaan lapinsirriä ja kahta kuovisirriä, jotka puolestaan olivat mallikkaasti esillä.

Retken perustiedot

Siinäpä se retki sitten olikin. Bussilla oltiin vähän yli 16 ja koska mitään ihan nopeaa pistäytymispaikkaa ei ollut tiedossa, aloitimme kotimatkan.
Paluumatkalla kuulin itselleni täysin uuden tiedon: jotkut kuulemma jopa lukevat näitä retkikertomuksia ja niitä käytetään retkille valmistautumiseen! Näin vakava suhtautuminen asettaa kirjoittajalle valtavia paineita, mutta pyrin vastaamaan siihen kertomalla tähän loppuun retken keskeisimmät tiedot. Bussin kyytiin pääsee Kiasman jälkeen tämän kertomuksen alussa kerrotuilta paikoilta, tarkat nuotit saa oppaalta. Ilmoittautuessa on tärkeä kertoa, mistä tulee kyytiin. Meno- ja paluumatkalla pysähdytään Humppilassa, jossa on iso ja hyvin varusteltu kahvila. Pysähdykset kestävät noin 45 minuuttia tai tarvittavan ajan jotta jokainen ehtii taukoilla kiirehtimättä. Yyterin lietteen pysäköintipaikalla on bio-wc, mutta mitään muita ”mukavuuksia” ei ole.
Kävelymatka Sannannokan torniin on noin 2 kilometriä. Reitillä on soratietä, kapeaa pitkospuuväylää ja todella leveää pitkosta. Muut kohteet, esim. Surffiranta tai Teemuluodon torni ovat 500-1000 metrin kävelyjen päässä. Kumisaappaita ei ole tarvinnut, lenkkareilla on poutasäällä pärjännyt loistavasti. Toki hiekassa kävellään jonkin verran (Surffiranta) eli kovalla sateella saappaat ovat ihan toimiva ratkaisu. Yksityiskohdista on tiedotettu retkisivulla noin 3-4 päivää ennen retkeä. Retkelle mahtuu noin 44 henkilöä. Retkellä havaitut lajit ja määrät ovat yksityiskohtaisesti Tiirassa.

Kiitos retkestä toiselle oppaalle Peter Buchertille, Anterolle kyydityksistä ja kaikille osallistujille mukavasta seurasta.

Mikko savelainen (opas)

Vesipääskyjä hyöri kuvausetäisyydellä. Kuva Vesa Oksanen

Nostalginen, nuori suosirri. Kuva Vesa Oksanen

Tunnelmaa Sannannokan tornissa. Kuva Mikko Savelainen

Retki Heinolan lintutarhaan -retkikertomus

Elokuisena lauantai-aamuna allekirjoittanut, kuljettajamme Antero Koskinen ja 11 reipasta retkeläistä suuntasivat nokkansa Heinolaan Olli Vuoren vetämää lintutarhaa kohti. Paikka on kuuluisa vahingoittuneiden lintujen “hoitokotina”. Vajaan parin tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme tarhalle, jossa Olli vastaanotti meidät lämpimästi. Olli kertoi lintutarhan mielenkiintoisesta historiasta ja esitteli innostavalla tavalla tarhan asukkeja ja hoitomenetelmiä. Mielenkiintoisimpana ehkä tervapääskyn poikasen ruokintaa.

Olli kertoo lintutarhan toiminnasta ja asukeista. Kuvaaja Seija Keinänen

 

Kuvaaja Antero Koskinen

Puolentoista tunnin kierroksen jälkeen Olli lähti näyttämään meille retkeläisille Heinolan korkeimman kohdan: Rajavuoren. Paikka on suuri täyttömäki, jonka laella sijaitsee lintutorni “Kuusatorni”. Nimensä torni on saanut Kuusakoski-ongelmajäteyhtiön mukaan. Yhtiö rakennutti tornin mäelle. Tornista on huimat näkymät joka suuntaan. Muutonseurantaan erinomainen paikka. Meidän siellä ollessa ei havaittu lintuja. Ainoana havaintona itseni kuulema vaimea käpytikan ääni.
Hyvästelimme Ollin ja suuntasimme matkamme kohti Sysmää. Olli oli vihjannut haarahaukkapariskunnan pesivän alueella ja saaneen kaksi jälkeläistäkin. Paikka oli Sysmän Kirveskoski. Kävimme ensin puolen tunnin tauolla Pohjolan portti -nimisessä hirsikahvilaravintolassa, joka oli vain kilometrin pari kohteestamme. Haarahaukat käyvät ruokailemassa säännöllisesti Kirveskoskella kala-altailla. Emme heti koettaneet havaita lintuja kala-altailta, sillä meitä varoiteltiin äkäisestä naisesta, joka kärkkäästi tulisi ajamaan pois uteliaat bongarit alueelta. Yritimme Sysmä-Hartola -tieltä bussipysäkiltä havainnoida lintuja. Tien molemmin puolin oli Tiiliruukin pelloiksi kutsutut pellot. Heti aluksi havaitsimme korppiparin kaartelemassa ilmassa ja hieman myöhemmin tien toisella puolella neljä petolintua kaartelemassa. Koska olin ainoa, jolla oli kaukoputki ja linnut hävisivät välillä taivaalta puiden taakse, emme saaneet kaikista pedoista varmaa määritystä. Varmuudella ainakin kaksi haarahaukkaa saatiin määritettyä ja lisäksi yksi ohi lentävä nuori kapustarinta. Koska kaikki retkeläiset eivät nähneet hyvin haarahaukkaa, päätimme vielä yrittää kala-altailta. Juuri lähtiessämme plokkasin mehiläishaukan ylittämässä automme ja osa retkeläisistäkin näki linnun. Kala-altaiden joen toiselle puolelle tien reunaan parkkeerasimme automme ja staijasimme taivaalle. Näimme kolme kalasääskeä ja viimein pienen odottelun jälkeen myös haarahaukan. Lintu oli toinen alueen aikuislinnuista ja erittäin “räjähtäneen” näköinen. Pyrstö ja siipien alapinta oli hyvin repaleinen. Kaikki näkivät linnun hyvin ja hyvillä mielin lähdimme retken viimeiselle etapille Riihimäen Sammalistonsuolle.
Pienen vessapysähdyksen ja etsiskelyn jälkeen saavuimme viimein Sammalistonsuolle. Paikka on turvesuo, jolla turvekasojen ympäristössä sijaitsee vesialtaita. Lintuja altailla oli mukavasti, lähinnä peruspukuisia sorsalintuja (sinisorsia ja taveja ), telkkiä, nokikanoja, silkkiuikkuja ja kahlaajista töyhtöhyyppiä, liroja, suokukkoja, pari valkovikloa ja taivaanvuohi. Valitettavasti emme ehtineet havainnoida lintuja reilua puolta tuntia pitempää, kun retkemme läheni loppuaan ja paluumatka Helsinkiin alkoi. Saavuimme Helsinkiin vartin jälkeen ilmoitetun retkiajan, mutta onneksi kenenkään illan jatkosuunnitelmat eivät siitä kärsineet. Kiitokset kaikille retkeläisille mukavasta retkipäivästä!
T.  Jouni Rytkönen

Tringan lintutilannekatsaus, viikot 31-32

Kuvassa vanha kuovisirri ©Micha Fager. Kahlaajien osalta nyt on käsillä viimeiset hetket nähdä vanhoja lintuja.

Lämpötilat putosivat jonkin verran viime viikon aikana, ja ilmassa alkaa olla jo syksyn tuntua. Metsäkirvisten ja keltavästäräkkien päämuutto on nyt täysillä käynnissä; Hangossa laskettiin jaksolla enimmillään 572 muuttavaa keltavästäräkkiä, Helsingissä 590 metsäkirvistä. Arktisten kahlaajien – tundrakurmitsojen, isosirrien ja punakuirien – muuttoparvia on havaittu monilla paikoilla. Tiirat ja naurulokit ovat pääosin jo kadonneet.

Kirkkonummen Saltfjärdenille on kerääntynyt syysmuuttoa odottelemaan jo 317 kurkea, ja Helsingin Viikkiin 6550 valkoposkihanhea. Espoon Laajalahdella on parhaimmillaan laskettu mm. 321 tavia ja 240 harmaasorsaa. Yli 2000 kottaraisen parvia on havaittu ainakin Viikissä, Laajalahdella ja Espoon Suomenojalla.

Harvinaisuuspuolella on koko kesän ollut hyvin hiljaista, ja sama meno jatkuu edelleen.  Parasta antia edustivat 4 riuttatiiraa (Hangossa 3 ja Kirkkonummella 1), aroharmaalokki ja pikku-uikku Espoossa, kuningaskalastaja Hyvinkäällä sekä heinäkurppa Hangossa.

Tringan talkoissa ennallistettiin Vanhankaupunginlahden niittyjä

Tringa järjesti ennallistamistalkoot Helsingin Vanhankaupunginlahden IBA-alueella elokuun ensimmäisenä viikonloppuna. Vanhankaupunginlahden linnustollisesti arvokkaita rantaniittyjä uhkaa umpeenkasvu, jonka vuoksi Tringan vapaaehtoiset ovat ennallistaneet aluetta talkoovoimin kesästä 2013 lähtien.

Talkootöitä tehtiin samanaikaisesti kahdessa kohteessa: Hakalanniemellä ja Purolahdella. Hakalanniemen edustan rantaniityiltä niitettiin pois järviruokoa. Ely-keskuksen lahdelle tilaama niittokone oli niittänyt valtaosan Hakalanniemen rantaniityistä, joten talkoolaisille jäi niitettäväksi pienempiä järviruokosaarekkeita vesirajasta, mihin koneella ei päässyt. Hakalanniemen rantavyöhykkeeltä raivattiin myös vesakkoa. Lisäksi Hakalan lintutornin sekä katselulavan edustalta karsittiin puustoa näkyvyyden parantamiseksi.

Purolahdella talkoolaiset raivasivat vuoden vanhaa vesakkoa Purolahden katselulavan edustan niityiltä. Niityiltä poistettiin myös haitallisia vieraskasveja, kuten jättipalsamia. Talkootöiden ohessa ehdittiin tekemään lintuhavaintojakin: lahdella havaittiin mm. jalohaikara, muuttomatkalla levähtäviä kahlaajia kuten liroja ja töyhtöhyyppiä sekä petolinnuista mm. kalasääski, nuolihaukka, varpus- ja kanahaukka. Jo käynnissä olevasta lintujen syysmuutosta kertoivat aamulla taivaalta kuuluneet metsäkirvisen ja keltavästäräkin äänet.

Talkoisiin osallistui lauantaina yhteensä 15 ja sunnuntaina 18 vapaaehtoista. Kiitokset kaikille mukana olleille talkoolaisille! Talkootuesta kiitokset BirdLife Suomelle ja työvälineavusta seuraaville: Koneliike Olenius, Husqvarna, Gardena sekä Helsingin kaupunki.

 

Kuvat:
1. Vanhankaupunginlahden hoitoniitty Purolahden edustalla koneniiton jälkeen © Johannes Silvonen
2. Hakalan tornin näkyvyyden avaamista tornin ja lintulavan välillä © Janne Koskinen
3. ja 4. Vesakon raivausta Purolahden niityllä toisena talkoopäivänä © Johannes Silvonen
5. Näkymä Hakalan lintutornista sunnuntaina talkoiden jälkeen © Taavi Sulander