Lintusää 30.10.–1.11.2018: Sää kulkee vuoristorataa ja muuttosää on vaihteleva

Meteorologi Jarmo Koistisen laatima lintusäätiedote Tringan alueelle:

Sää kulkee vuoristorataa, sillä talvisen jakson jälkeen lämpötila nousee 1,5 km:n korkeudessa noin 20 astetta keskiviikoksi. Valitettavasti lämpö ei pääse yhtä voimakkaana maanpinnalle asti, mutta loppuviikolla lämpötila on maanpinnassakin ajoittain +10 asteen tienoilla. Vaikka kyseessä on harvinaisen voimakas etelästä tuleva ns. lämmin putki, ei sen mukana kovin suurta linturyntäystä “väärään suuntaan” ole odotettavissa tähän vuodenaikaan. Joku hengissä sinnitellyt raritasku voisi ilmestyä idästä.

Ti: Navakkaa, merellä kovaa idän ja kaakon välistä tuulta, pilvistä ja päivällä etenkin lännessä ajoittain heikkoa vesisadetta; koleaa. Hankala sää muutolle ja havaitsijoille.

Ke: Enimmäkseen navakkaa etelänpuoleista tuulta, pilvistä ja aamupuolella ajoittain jatkuvaa vesisadetta. Selvästi lämpimämpää kuin tiistaina, mutta heikohko muuttosää.

To: Enimmäkseen on heikkoa–kohtalaista, merellä ajoittain navakkaa tuulta, joka on aamulla lounaasta ja kääntyy päivän kuluessa etelän kautta kaakkoon. Pilvistä–puolipilvistä ja poutaa sekä lämmintä. Hyvä talvilintulaskentasää, mutta pieni matalan pilven ja tihkusateen mahdollisuus.

Jatkoarvio: Lauha etelänpuoleinen virtaus jatkuu, ja ajoittain on tihkusadetta tai sadetta sekä matalaa pilveä haittaamassa hyviä retkisäitä.

Koska useimpien lajien muuton pääjoukot ovat menneet, tämä on syksyn viimeinen lintusäätiedote. Vain kohtalaisen, nyt jo syödyn pihlajanmarjasadon takia tilhet ja räkätit eivät jää talveksi valtavin määrin. Kylmyys on viime päivinä karsinut hyönteissyöjiä ja harvinaisuuksia maastosta, ja hyvä myötätuulisää sekä pikkuvesistöjen jäätyminen on jouduttanut viimeisten muuttolajien menoa.

Lintusää 26.–28.10.2018: Hyviä retkisäitä, yöpakkasia ja ajoittain räntä- ja lumikuuroja

Meteorologi Jarmo Koistisen laatima lintusäätiedote Tringan alueelle:

Kylmänpurkaus ja tyhjennyssää vallitsevat Suomessa maanantaihin asti, mutta sen jälkeen leviää kaakosta meille lämmin virtaus. Retkisäät ovat aika hyvät, vaikka onkin jo kylmää, öisin pakkasta ja ajoittain räntä- tai lumikuurojakin.

Pe: Enimmäkseen heikkoa pohjoisenpuoleista tuulta, melko pilvistä ja harvakseltaan vesi-, räntä- tai lumikuuroja. Lämpötila on nollan lähellä. Erittäin hyvä virtausputki Jää- ja Vienanmereltä tuleville vesilinnuille ja harvinaisuuksillekin (esim. pikkukajava).

La: Mantereella on kohtalaista-navakkaa, merellä navakkaa-kovaa koillistuulta. Aamulla pilvisyys vaihtelee mutta lisääntyy iltaa kohti, ja räntä- tai vesisade on ajoittain mahdollista rannikolla ja todennäköistä merellä. Tuulen vuoksi hyytävän kylmä päivä, mutta hyvä myötätuuli vauhdittaa lintuja lähtemään.

Su: Enimmäkseen on kohtalaista, merellä navakkaa pohjoisenpuoleista tuulta ja aamulla vaihtelevaa pilvisyyttä, joka iltaa kohti vähenee. Kylmää ja kuulasta sekä oikein hyvä muuttosää.

Ma–ti, arvio: Vähitellen itätuuli voimistuu navakaksi, sää pilvistyy ja lauhtuu.

Retkitoimikunta tiedottaa

Tringan retkitoimikunta kokoontui toissa viikolla suunnittelemaan ensi vuoden retkiä. Retkiä on taas luvassa kymmenittäin. Retkitoimikunnassa haluamme, että mahdollisimman monella olisi mahdollisuus osallistua Tringan linturetkelle. Tästä syystä painotamme ensi vuonna etenkin muutaman tunnin lähiretkiä, joille osallistuminen on maksutonta eikä vaadi paljoa aikaa. Kävelyretkien ohella luvassa on kuitenkin ja tietenkin myös bussiretkiä, saariretkiä, kotimaan 2-4 päivän retkiä sekä muutama ulkomaan retki. Viime kevään jäsenkyselyssä saatuja retkikohdetoiveitakin on huomioitu mahdollisuuksien mukaan. Toiveita tulikin lähes 80 kohteeseen niin lähellä kuin kaukana.

 

Ensi vuoden alkupuoliskon retket julkaistaan ja ilmoittautuminen näille alkaa 2.12. Varattavissa on tuolloin myös loppuvuonna 2019 toteutuvia useamman päivän tai ulkomaan retkiä. Yksi alkuvuoden retki, Petro Pynnösen opastama Israelin matka helmikuussa on jo tapahtumakalenterissa ja varattavissa:

https://www.tringa.fi/events/lintumatka-pohjois-israeliin/

Lähiretkiä tulee kalenteriin kevään mittaan vielä lisääkin.

Retkille ilmoittautumisissa on syytä olla erityisen tarkkana, sillä kokeilemme edelleen järjestelmää, jossa retkipaikka varataan ja retkimaksu maksetaan Eventio-verkkolipunmyynnin kautta. Muutamalla retkellä tätä on jo kokeiltu, mutta riittävää tietoa siitä, soveltuuko järjestelmä Tringan tarpeisiin, ei vielä ole. Kunkin retken tiedoissa on ilmoitettu, tehdäänkö varaus Evention vai vanhan netti-ilmoittautumisjärjestelmän kautta.

Muutama retki on vielä jäljellä tällekin vuodelle. Marraskuun Hangon retkelle tuli varattavaksi juuri lisäpaikkoja ja joulukuun Sipoonkorven metsäretkellekin mahtuu, sillä sinne ei tarvitse ilmoittautua.

Lintusyksy on ollut todella mielenkiintoinen mm. närhi- ja tiaisvaelluksineen ja munkkikorppikotkineen.  Mielenkiintoisia retkiä myös loppusyksylle!

 

Jaana Sarvala

Tringan retkivastaava

 

 

Tringan syyskokous torstaina 1.11.2018 klo 18.00 Tieteiden talolla

Yhdistyksen sääntömääräinen syyskokous pidetään Tieteiden talolla (Kirkkokatu 6, Helsinki) torstaina 1.11. klo 18.00 alkaen. Tervetuloa kaikki!

Kokousasiakirjoista tulo- ja menoarvio sekä toimintasuunnitelma päivitetään yhdistyksen kotisivuille viikon 44 alkupuolella osoitteeseen www.tringa.fi/dokumentteja.

Syyskokouksen esityslista:

1. Kokouksen avaus

2. Valitaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri, kaksi pöytäkirjantarkastajaa ja kaksi ääntenlaskijaa

3. Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus

4. Hyväksytään kokouksen esityslista

5. Vahvistetaan toimintasuunnitelma, tulo- ja menoarvio sekä jäsenmaksujen suuruudet seuraavalle kalenterivuodelle

6. Valitaan hallituksen varapuheenjohtaja ja jäsenet erovuorossa olevien tilalle

7. Valitaan tilintarkastaja ja toiminnantarkastaja ja heille varamiehet

8. Kokouksen päättäminen.

Sääntömääräisten asioiden jälkeen klo 19 on vuorossa Esa Mälkösen kuvaesitys Suomenojan lintuparatiisi

Tringa ry:n hallitus


tukkasotka Suomenojan altaalla © Esa Mälkönen

Tringan lintutilannekatsaus, viikot 41-42

Yksi lintusyksyn ilmiöistä on Etelä-Suomeen asti yltänyt lapintiaisvaellus. Tringan alueella on havaittu lokakuussa nyt 12 lapintiaista, joista 9 Haliaksella. Edelliset vaellukset koettiin vuosina 2001 ja 2004 muutaman yksilön voimin. Kuva: Micha Fager

Tiaisten hurja vaellussyksy jatkuu, ja Hangon lintuasemalla laitettiinkin sini- ja talitiaisen suomenennätykset uusiksi. 10.10. Haliaksella muutti 8617 sinitiaista ja 13.10. 7761 talitiaista. Myös kuusitiaisia (korkein päiväsumma 795) ja pyrstötiaisia (763) muuttaa edelleen satoja päivässä.

16.-17.10. välisenä yönä Haliaksella havainnoitiin runsasta varpuslintujen yömuuttoa, ja kokonaissummina yön ajalta saatiin mm. 450 muuttavaa punarintaa (ennätysmuutto), 750 laulurastasta, 1500 punakylkirastasta ja 80 kiurua.

Kirkkonummella laskettiin 5180 muuttavaa sepelhanhea ja 73 580 allia (sekä 40 000 paikallista). Hangossa taas nähtiin poikkeuksellisen myöhäistä haahkamuuttoa, kun vielä 20.10. ynnättiin 2046 muuttavaa yksilöä. Muita korkeita muuttosummia Tringan alueelta lajeittain olivat mm. 193 varpushaukkaa, 5005 sepelkyyhkyä, 30 kangaskiurua, 201 mustarastasta, 4250 räkättirastasta, 835 närheä, 126 tikliä, 187 hemppoa, 3804 urpiaista, 909 punatulkkua ja 6 pähkinänakkelia.

Paikallisista kerääntymistä voisi mainita 2300 haapanaa ja 460 harmaasorsaa Espoon Matalajärvellä, 80 uiveloa Mäntsälän Isojärvellä sekä 109 merisirriä Ropanlängden-luodolla Raaseporissa.

Juuri nyt on vuoden paras aika havaita lintuharvinaisuuksia, ja bongareille onkin riittänyt paljon ihasteltavaa. Tringan alueen 6. taigakirvinen piipahti Helsingin Kallvikissä, sepeltaskut havaittiin Espoossa ja Kirkkonummella, viitatiainen viihtyi useamman päivän Helsingin Herttoniemessä, ennätysmyöhäiset 2 riuttatiiraa muuttivat Kirkkonummella ja hippiäisuunilintu rengastettiin Haliaksella. Muita harvinaisuuksia olivat mm. mandariinisorsa edelleen Karkkilassa, leveäpyrstökihu, 2 aroharmaalokkia, kuningaskalastaja, sama turturikyyhky Helsingissä, 5 sepelrastasta, harjalintu, tunturikiuru, 3 virtavästäräkkiä ja 2 europaeus-alalajin pyrstötiaista.

Myöhäisistä viivyttelijöistä mainittakoon vielä viikonloppuna havaitut etelänkiisla, valkoviklo, meriharakka, karikukko, lehtokerttu ja harmaasieppo.

Lintusää 22.–24.10.2018: Kylmä virtaus ajaa loput arktiset hanhet ja vesilinnut muutolle

Meteorologi Jarmo Koistisen laatima lintusäätiedote Tringan alueelle:

Tätä syksyä ovat hallinneet pitkäaikaiset ja lämpimät lounaisvirtaukset ja vain lyhytaikaisesti on välillä ollut pohjoisenpuoleisia tuulia, joihin muutto on kasautunut. Alkavan viikon loppupuolella saadaan useamman päivän kestävää viileää pohjoisenpuoleista virtausta, joka purkaa Vienanmereltä ja Itä-Suomesta arktisten hanhien ja vesilintujen lopun pääjoukon. Myös joutsenet aloittavat päämuuttonsa yhtenä syksyn viimeisistä hyvin näkyvistä muutoista.

Ma: Navakkaa, merellä kovaa lounaistuulta, joka aamun kuluessa kääntyy länteen ja vähän heikkenee. Aamulla on pilvistä ja yleisesti sadetta, joka lakkaa aamupäivällä, ja samalla pilvisyys repeilee, seljeten illaksi kokonaan. Aamulla on huono muuttosää, illalla vähän parempi, mutta iltamuutto on yleensä aika heikkoa.

Ti, epätarkka: Aamulla on heikkoa–kohtalaista lounaanpuoleista tuulta, joka päivän aikana voimistuu merellä navakaksi ja kääntyy etelän kautta kaakkoon; pilvisyys on vaihtelevaa. Aamulla on lähinnä merellä ja rannikolla sadekuuroja, päivällä pilvistyy kokonaan ja on yleisesti jatkuvaa sadetta, etenkin lännessä. Aamulla on kohtalainen muuttosää, päivällä huonompi.

Ke: Enimmäkseen kohtalaista, merellä navakkaa koillisenpuoleista tuulta, koleaa ja laaja-alaista sadetta, joka päivällä heikkenee ja muuttuu ajoittaiseksi. Muuten huono muuttosää, mutta arktikan tyhjentymiselle Karjalasta oikein hyvä tuuli; myös ke–to yönä rastaiden muuttopurkaus.

To–pe, arvio: Kylmänpurkaus ja tyhjennyssää jatkuu Pohjois-Suomessa ja -Venäjällä.

Lähes kotkaton kotkaretki Virolahdelle

Tringan perinteinen kotkaretki 13.10. Virolahdelle julistettiin korppikotkaretkeksi jo ennen kuin retkibussi oli ehtinyt manskulla ensimmäisiin liikennevaloihin. Tälle antoi katetta toissapäiväiset, lupaavan tuntuiset havainnot Suomea kiertävän munkkikorppakotkan liikkeistä Loviisassa. Siis hyvin toiveikkaissa tunnelmissa matkattiin 32 retkeläisen voimin kohti itärajaa. Edes päivän valkenemisen myötä paljastuva laajahko utu ei latistanut tunnelmaa, vaikka siihen olisi ollut kyllä aihetta. Yhden pysähdyksen (Kuninkaalan ABC) taktiikalla saavuttiin Virolahden Lakakalliolle noin klo 10 tienovilla toteamaan, että eihän siellä liiku mitään! Lämmintä oli kuin juhannuksena, lähes 15 astetta. Tuuli puhalteli leppoisasti lounaasta ja muutamat hyvin matalalla matkaavat piekanat menivät vastatuulessa, varmaan ei mihinkään. Utu pysyi sitkeästi sisämaan puoleisessa horisontissa ja takasi sen, että ainakaan mitään ihmeitä ei tulisi tapahtumaan. Pieni parvi teeriä, useat korpit, äänekäs harmaapäätikka, muutama varpushaukka ja yksi vanha merikotka olivat havisten aatelia. Kaksi korkealta päältä itään matkaavaa piekanaa nostatti toiveita noin 30 minuutiksi, mutta koska mitään muuta ei tapahtunut eikä munkistakaan kuulunut mitään, pakkasimme kamat kyytiin noin klo 12.

Kurkelan pelloilla on aina jotakin katsottavaa. Kuva Heikki Kantola

Pikkujoutsenia

Retken toisena kohteena on perinteisesti ollut Kurkela, jossa on kierrelty hieman peltoja. Nytkin jalkauduttiin noin kilometri ennen Kiiskijärven siltaa. Pellolla oli noin 90 laulujoutsenen parvi, josta toisena oppaana toiminut Peter poimi heti kolme pikkujoutsenta. Niitä päästiin katsomaan erinomaisesti ja opettelemaan nokan värityksen ja lintujen muodon tuntomerkkejä. Traktori ajoi koko parven lentoon ja huomasimme, että pikkujoutsenet sulautuivat melko hyvin lössiin eikä niiden löytäminen lennosta enää yhtä helppoa. Kurkelan tornista näimme vielä hiirihaukan ja kanahaukan sekä kävimme katsomassa tornin itäpuolen pelloilla hanhia. Kuuden tundrametsähanhen parvessa oli kaksi nuorta lintua ja neljä vanhaa. Linnut olivat upeasti esillä noin 400 metrin päässä myötävalossa, joten saimme aikaan mukavat keskustelut metsähanhilajien ja iän määrittämisestä.

 

Tämän lähemmäksi ei tavoiteltua korppikotkaa päästy. Kuvassa Korppi.  Kuva Heikki Kantola

 

Lopuksi aprikoimme Kouvolan Jokelassa valkoposkihanhiparvesta löytyneen punakaulahanhen bongausta, mutta luovuin tästä vaihtoehdosta, sillä olisimme olleet paikalla noin 17:30 osan hanhista aloittaessa jo yöpymislentoa. Päivän kotkasaldoksi jäi vain siis yksi merikotka, mutta ensi kerralla paremmalla onnella. Retkelle osallistui 32 retkeläistä ja Antero kuskasi taas kerran jengiä ammattitaidolla sinne ja takaisin.

Mikko Savelainen

Andalucia syyskuu 2018 -retkikertomus

Joka syksy tuhannet petolinnut matkaavat läntistä reittiä halki Euroopan kohti Afrikan talvehtimisalueita. Pikkukotkat, käärmekotkat, niittysuohaukat ja haarahaukat tulevat Keski-Euroopasta, mehiläishaukat pohjoisempaa. Mukana menossa ovat myös haikarat sekä myöhemmin syksyllä myös kurjet.

 

Tringan retki Andalusiaan ajoittui petolintujen päämuuttoon. Toiveena oli nähdä mehiläishaukkojen päämuutto Tarifan kuuluisilla petojen seurantapaikoilla ja jatkaa sitten matkaa muille Andalusian upeille lintukohteille.

 

11.9. aamulla aikaisin 8 hengen retkiporukkamme kokoontui Helsinki-Vantaan asemalla. Yli neljän tunnin lentomatkan jälkeen Malagan lentoasemalta otettiin alle 9 hengelle rekisteröity Wolksvagen ja lastattiin laukut autoon. Yksintein hurautettiin pikkukotkien, pikkukorppikotkien ja lukuisten muiden petojen kaarrellessa hinnakkailla tietulleilla höystetyn tien päällä Tarifan kaupunkiin, Espanjan eteläisimpään kolkkaan. Hotellimme Hostal Las Margaritas oli keskitasoinen majapaikka aivan vanhan kaupungin kupeessa

 

Koska lounasaika oli, kyseltiin paras ruokapaikka Tarifan vanhasta kaupungista, kaupungin vanhan portin sisäpuolelta. Satoja vuosia vanhojen kapeiden kujien uumenista ruokapaikka löytyi. Aivan erinomaisen lounaan jälkeen nostettiin kytkintä ja lähdettiin tarkastamaan muutaman kilometrin päässä oleva staijikukkula La Cazalla.

 

 

“Kasalla” oli hiljaisempaa, vaikkakin yksi 17 mustahaikaran parvi ja muutama mehiläissyöjä ohitti staijipaikan tuulisessa mutta hehkuvan kuumassa kelissä. Iltapäivä oli pitkällä ja päivän muuttorupeama ohi. Näin meille selitti “Kasan” opastuskeskuksen virkailija, joka luonnollisesti nimettiin porukan piirissä Kasan Pedroksi. Hän neuvoi myös muutamia uusia lintupaikkoja, jotka päätettiin tyypätä tilaisuuden tullen.

 

 

 

Koska staiji osoittautui tuloksettomaksi, suunnattiin Tarifan rannoille. Nousuvesi oli korkealla ja kahlaajapaikat vähissä. Muutamia mustajalkatyllejä ja pulmussirrejä piipersi silti rannan tuntumassa. Välimerenlokkeja oli etelänharmaalokkien seassa muutamia ja vaaleakiitäjät näyttivät matkaavan haarapääskyjen ohella kohti eteläisiä ilmansuuntia aika vauhdilla. Rannalla kulkee pitkospuut halki kohtalaisen kosteikon.

 

 

Kosteikolta yhytettiin ensimäiset heinäkertut ja mustapäätaskut. Rannan tuntumasta nousi ilmaan myös roteva kirvinen, jonka identiteetti ei varmistunut nummikirviseksi, vaikka ääni sellainen olikin.

 

Lyhyen lepotauon jälkeen käytiin iltakävelyllä Tarifan keskustassa. Kasan Pedro nimittäin vinkkasi meille yöpymispuusta, joka kannatti käydä katsomassa. Sadat melskaavat mustakottaraiset saivat seurakseen kymmeniä pikkutuulihaukkoja. Jos vaikka minkä pukuisia tämän lajin lintuja pyöri kuusen näköisen korkean puun ympärillä. Kun ilta hieman vielä hämärtyi, saapui puihin runsaasti lehmähaikaroita. Sulassa sovussa pedot, haikarat ja kottaraiset jakoivat puiden oksat. Melkoinen luontoelämys!

 

 

 

Ruokapaikoissakin oltiin ihmiset ja koirat sulassa sovussa.

 

12.9. Noustiin hyvissä ajoin aamiaiselle, jossa opeteltiin urakalla espanjankieltä ja kaikki saivat kupuunsa apetta. Sen turvin jatkettiin Tarifan vanhan kaupungin muurien tuntumassa jo useamman vuoden laulelleen kyläbulbulin reviirille. Aamuaktiivinen lintu löytyi heti laulavana puun latvasta. Pian myös silkkikerttunen ja samettipääkertutkin ruksittiin listoille. Kun havaintopaikan ylitti vielä hauskasti lepatellen harjalintu, voitiin aamun todeta alkaneen oikeastaan ihan kivasti.

Bulbuli vai ei?

 

Aamun piristävä kävelylenkki oli ohi, käytiin hakemassa hotellilta kaukoputket ja jatkettiin Kasan Pedron suosittelemaan staijipaikkaan Cimaan. Sinne olisi ollut Tarifasta 20 minuutin kävelymatka ja autolla rannan tuntumassa olevalle staijipaikalle hurautti viidessä minuutissa. Todella mielenkiintoinen ja monipuolinen paikka. Jyrkähkö ranta, josta on upea näkymä yli Gibraltarin salmen. Korkealla taivaalla etelään lipui mehiläishaukkoja, matalammalla rantaa seuraillen pikkukotkia, haarahaukkoja ja pikkukorppikotkia. Oli hienoa vertailla Suomessa vaikeasti havaittavia ja tunnistettavia harvinaisia petolintuja erilaisissa puvuissa, hyvässä valossa ja lähietäisyydeltä. Itse kullekin alkoi jo tulla tuntumaa hyvin runsaiden petojen tunnistamisesta.

Rannan pienissä puskissa näyttäytyi lajilistalle pikkupensaskertut ja nummikirvinenkin ruokaili staijipaikan parkkiksen tuntumassa. Meristaijilla kaukaisuudessa lipui Välimeren suuntaan muutama välimerenliitäjä (keltanokkaliitäjä) ja lähempänä rantaa suuntaan jos toiseen seilasi pieniä baleaarienliitäjäparvia.

Hieno aamu senkun jatkui, kun siirryttiin läheiselle “Kasalle”. Eilinen hirmutuuli oli selvästi laantunut ja petoja leijaili satamäärin joka puolella. Oli menossa todellinen päämuutto. Paikalliset hanhikorppikotkat kaartelivat Tarifan huippujen yllä, haikarat ja pedot saaapuivat rantaviivaa Tarifan ylle, kunnes kohtasivat meren ja jäivät kaartelemaan ylväästi yllemme. Upeaa! Hanhikorppikotkien seasta etsittiin harvinaisempaa suomukorppikotkaa, mutta sellaisia ei optiikkamme tavoittanut.

Iltapäivä ja lounasaika painoivat päälle. Kun petomuutto osoitti rauhoittumisen merkkejä, upean näytelmän ihaileminen sai riittää. Samainen ravintola Tarifan vanhassa kaupungissa piti jälleen huolen kulinaristisesta nautinnosta.

Tero hahmottelee seuraavan päivän ajoreittiä.

 

Tarifasta muutamia kymmeniä kilometrejä pohjoiseen on La Jandan peltoaukea, tuhansien kurkien, suomalaistenkin, talvikoti. Alueelta on jonkun verran havaintoja myös erilaisista arolajeista. Peltojen keskellä kulkee noin 8 km pitkä tie, kapean kanavan vartta, josta linnut on aika mukavasti havaittavissa. Nyt keli oli kuuma ja paahteinen. Peltojen yllä kaarteli niittysuohaukkoja ja hieman yllättäin alppikiitäjiä. Kun tietä ajeltiin eteenpäin, osoittautui kanavan varsi oivaksi haikarapaikaksi: rääkkä-, yö-, rusko-, harmaa-, jalo-, kapusta- ja silkkihaikara sekä pronssi-iibiksiä pikkuparvia. “Kuin eläintarhassa retkeilisi”, sanoi joku ties kuinka monennen uuden lajin jälkeen.

 

 

Paluumatkalla hotellille tarkistettiin vielä yksi kilometrien päästä hieman liitohaukalta vaikuttanut tolpan pää. Pikaisesti varusteet hotellille ja illaksi jälleen ihmettelemään Tarifan yöpymispuuta. Tällä kertaa pääosassa olivat lehmähaikarat, joita saapui paikalle paljon.

 

13.9. Tavarat lastailtiin aamuvarhaisella autoon ja jatkettiin matkaa.

Petri mestaripakkaaja

 

Muutamia petolintuja kaarteli edelleen Tarifan yllä, mutta me jatkoimme kohti pohjoista. Ensimmäinen pysähdys oli parin järven rantamilla, jossa moni on havainnut häätökiitäjiä, eli kaffereita. Laji pesii ruostepääskyjen pesissä. Indikaattorilajia lentelikin paikalla runsain joukoin, mutta päätähtiä ei näkynyt. Niiden pesintä lienee ollut tavallista varhaisemmassa. Järvellä sen sijaan oli kohtalaisen paljon sorsia ja muutama kalasääskikin.

 

Ruostepääskyt

 

 

Seuraavalle kohteelle Laguna de Medinalle oli puolentoista tunnin ajomatka. Siellä järvi oli täynnä nokikanoja, sorsia, haikaroita, flamingoja, pitkäjalkoja.

 

Ihmettelin hieman tätä, sillä paikka oli vain varalla ja usein aika tyhjä. Valitettavasti yhtään varmaa kruununokikanaa ei pahasta vastavalosta ja väreilystä löytynyt. Sentään muutama marmorisorsa ja valkopääsorsa altaalla oli.

 

Jatkoimme kohti lounaspaikkaa navigaattorin kierrättäessä meitä pitkin kaupungin reunamia ja täyteentupattuja ostoskatuja. Hieman haeskelemalla, löytyi sivummalta karuhko ruokapaikka, joka tarjosi todella hyvää ruokaa; Joskin raavaalle suomalaismiehelle ehkä hieman liian kevyitä annoksia.

Onneksi lähistöllä Al Qaidan altaat ja suolatasangot osoittautuvat kuivuudesta huolimatta varsin monipuolisiksi paikoiksi. Suolatasangoilla saalisteli isohaarahaukka ja parvi avosetteja ruokaili mukavasti kuvattavissa. Altailla meille esittäytyivät huomattavasti aiempaa paremmin marmori– ja valkopääsorsat ja mm. yöhaikarat. Kruununokikanat olivat kaiketikin siirtyneet vetisemmille järville, kuten Laguna de Medinalle. Ajanpuutteen ja huonohkon ajankohdan vuoksi jätimme aroalueen kahlaajapääskyt, pikkutrapit ja jouhihietakyyhkyt odottamaan seuraavaa retkeä.

 

 

Riuttatiira

Siirryimme pidemmällä ajorupeamalla Doñanan kansallispuiston sisälle El Rocion hevoskaupunkiin. Parin tunnin ajomatkalla ei lintuja kummemmin näkynyt, mutta ehkä yksi Euroopan vanhimpia kaupunkeja, Sevilla, tuli sentään nähtyä lähietäisyydeltä. Kaupungin kirjoitettu tiedossa oleva historia yltää yli 2500 vuoden taakse – hieman kauemmas historiaan kuin Helsingillä.

Majoituimme mukavaan, hieman marokkolaistyyliseen majapaikkaan El Rocioon ja toiveikkaina kävelimme kaupungin kupeessa olevalle, Doñanan parhaalle kosteikolle todetaksemme, että paikka oli täysin kuivunut! Siinä, missä viimeksi käydessäni oli satoja sorsia, kruununokikanoja, sulttaanikanoja ja flamingoja laidunsivat nyt saksanhirvet sekä lehmät. Näky oli aika uskomaton. Katsastimme hotellin lähistöltä kuitenkin mukavan ruokapaikan, jonne menimme vähän myöhemmin syömään. Hieno paikka, jossa oli paljon turisteja, hyvää ruokaa. Hevosten ehdoilla elävässä, hiekkateiden halkomassa kaupungissa oli ravintoloissa tietenkin tiski myös ratsastajille. Siihen muutama porukka parkkasikin pollensa ja skyyppari tarjoili drinksut hevosten pään korkeudella tököttäville baaripöydille.

Hyvän ruoan ja hauskojen jälkkärijäätelöiden jälkeen tehtiin rauhallinen iltalenkki kävellen kaupungin laitoja myötäillen.

 

Toiveena oli nähdä tornipöllö istuskelemassa tolppien päällä tai talojen katoilla. Tässä kaupungissa kun on erittäin vahva tornipöllökanta. Myös ruosteniskakehrääjät olivat vielä maisemissa, joten niitäkin voisi nummien päällä nähdä taskulampun valoissa lentelevän. Valitettavasti onni ei tällä kertaa lykästänyt.

 

14.9.

Aamuretken ensimmäinen kohde oli siniharakkapaikka aivan kaupungin laitamilla. Paikka ja melskaavat siniharakat löytyivätkin helposti.

Seuraavaksi suunnittelin keskellä kansallispuistoa olevalle opastuskeskukselle ajoa. Yleensä suora tie kaupungista keskukselle on veden vallassa, joten kyselin hotellilta, voiko sinne ajaa. Sanoivat, että onnistuu helposti. Helppous loppui noin puolen kilometrin ajon jälkeen upottavaan kuivaan hiekkaan, jonne raskas pakettiauto upposi samantien. Pienellä tuuppauksella pirssi nousi takaisin tielle ja uudet suunnitelmat otettiin käyttöön.

 

Paikalle pelmahtanut parvi siniharakoitakin toki hieman piristi hikisen työntöurakan ohessa. Pakattiin tavarat ja ajeltiin sitten isompaa tietä läpi kansallispuiston kohti seuraavaa kohdetta, isotrappien aroa Osunan kaupungin lähettyvillä.

 

Iltapäivästä oltiin arolla, jossa oli suhteellisen lämmintä. Kuivuus ja kuumuus olivat ajaneet kaikki pelloilla elävät arojen linnut oliivipuuviljelmien varjoihin. Sieltä löytyi 10 paksujalkaa ja muutamia punapyitäkin, mutta päätähteä, jättiläismäistä isotrappia emme yhyttäneet. Ajeltiin eteen päin puuviljelmien pohjia tähyille ja se kannatti, sillä joku hoksasi maassa kököttävän minervanpöllön. Hauska tiukkakatseinen pieni pöllö piti meille hetken seuraa, kunnes ahdistui ja lennähti syvemmälle metsikköön.

 

 

Matka jatkui vuoristoon, jossa synkät pilvet realisoituivat pieneksi ukkosmyräkäksi. Ihan paikallisista uutisista bongattuun Malagan tulviin ei sentään päästy. Montejaque on pittoreski pieni kylä korkealla vuoristossa, lähellä Rondan kaupunkia. Majoittauduttiin Apartementos Sierra del Hachoon ja pari vielä toiseen hotelliin. Melko tyyris huoneisto, jota vuokrasi hermostuneen oloinen pieni ja rahan päälle ymmärtävä paikallinen. Ilta pimeni pian ja käytiin kylällä haukkaamassa hieman palasta. Kalliopääskyt ja muutama hanhikorppikotkakin jo kierteli huomista linturetkeä enteillen parvekkeen edustalla.

 

15.9.

Aamu valkeni upean aurinkoisena. Vuoristossa lämpötila on tähän aikaan vuodesta päivällä siinä parin kymmenen hujakoilla, aamulla viileämpi. Aamiaisen jälkeen pakattiin tavarat valmiiksi ja lähdettiin yhtenä ryhmänä kävelemään laaksoa myötäilevää tietä pitkin ylemmäs. Etelänpuukiipijät ja pensassirkut lauloivat kylän laitamilla ja ylväät hanhikorppikotkat kaartelivat kaiken aikaa vuorten huippujen ympärillä.

 

 

 

 

Hauskasti sirkuttavat alppivarispari lensi myös laaksoa myötäillen, kuten myös korkealla taivaalla muuttohaukka.

 

Alueen erikoisuuksia ovat kalliovarpuset, mustataskut, kivikkotöyhtökiurut ja vuorisirkut. Viime vuonna samalla paikalla oli tarjolla koko repertuaari. Tänä vuonna vuoristopelloilta löytyi vain muutama mustapäätasku sekä rotevia ja aina sykähdyttäviä mustataskuja.

 

Seuraavaksi suunnattiin Rondan muinaiseen vuoristokaupunkiin, etsittiin sieltä sopiva ruokapaikka, joka löytyi hämmentävän helposti. Keskusta jäi tällä kertaa väliin, mutta upeat pystysuorat vuorenseinämät olivatkin paljon näyttävämmät hieman syrjemmällä kaupunkia. Sinirastaskin näyttäytyi siellä viimein koko porukalle oikein mainiosti.

 

Marjatta, Tero, Jouni, Pirjo, Sisko, Petri ja Heli

Palasimme Malagaan hyvissä ajoin, sillä Quadalhorsen hieno lintupaikka odotti vielä meitä. Parkkasimme auton syrjäiselle tielle jalkapallokentän kupeeseen ja jatkettiin paikalle, josta on havaintoja sulttaanikanoista ja kruununokikanoista. Koska Doñana oli kuivunut, tämä oli viimeinen mahdollinen paikka näille lajeille. Hienoilla altailla olikin kivasti elämää, sorsia, lokkeja, flamingoja, haikaroita ja kahlaajia, mutta mitään kuningaskalastajaa sykähdyttävämpää uutuutta emme siellä havainneet.

 

Autolle paluu oli järkytys. Siihen oli murtauduttu ja etupenkeille jääneet reput oli vohkittu.

Kuulimme valitettavasti vasta reissun jälkeen että kyseinen alue on autorosvojen erityisessä suosiossa.

Ilta menikin sitten puolille öin Malagan poliisiasemalla asiaa selvitellen. Onneksi autossa oli hyvä vakuutus, joten mitään maksuja ei enää palautustilanteessa mennyt.

 

Hieno reissu josta kiitos kaikille osallistujille.

 

Kirjoittanut retken opas Tero Linjama

Lintukuvat Petri Turkki

Muut kuvat ja kuvatekstit Jaana Sarvala

 

11.9. 12.9. 13.9. 14.9. 15.9.
Malaga-Tarifa Tarifa Tarifa-Donana Donana-Montejaque Montejaque-Malaga
1. Merihanhi 4 2
2. Ristisorsa
3. Haapana 2
4. Harmaasorsa 2 1
5. Tavi 1
6. Sinisorsa 5 x
7. Jouhisorsa
8. Heinätavi
9. Lapasorsa 4 4 20
10. Marmorisorsa 13
11. Punapäänarsku 1 1
12. Punasotka x 10
13. Ruskosotka
14. Tukkasotka
16. Valkopääsorsa 5
17. Punapyy 1 1 4
18. Viiriäinen
19. Fasaani
20. Pikku-uikku x 10
21. Silkkiuikku x
22. Mustakaulauikku x
23. Keltanokkaliitäjä 1
24. Idänpikkuliitäjä
25. Baleaarienliitäjä 15 30
26. Suula x 5
27. Merimetso
28. Karimetso
29. Kaulushaikara
30. Pikkuhaikara
31. Yöhaikara 3 2
32. Rääkkähaikara 2 1
33. Lehmähaikara 30 x x 1
34. Silkkihaikara x x x x
35. Jalohaikara 1 1 1 1
36. Harmaahaikara 1 3 x x 2
37. Ruskohaikara 1 3
38. Mustahaikara 17 x
39. Kattohaikara 1 x x x
40. Pronssi-iibis 80 x
41. Kapustahaikara 2
42. Flamingo x x 5
43. Pikkuflamingo
44. Mehiläishaukka x x 1
45. Liitohaukka
46. Haarahaukka x x 2
47. Isohaarahaukka 1 1
49. Pikkukorppikotka 1 x 2
50. Hanhikorppikotka x x 1 50 x
51. Suomukorppikotka
52. Munkkikorppikotka
53. Käärmekotka x 5 1 5
54. Ruskosuohaukka 7 1
55. Sinisuohaukka
56. Niittysuohaukka 2
57. Kanahaukka
58. Varpushaukka 1 x 1
59. Hiirihaukka 1 2
60. Iberiankeisarikotka
61. Maakotka
62. Pikkukotka 3 x 1 3
63. Vuorikotka
64. Sääksi 2
65. Pikkutuulihaukka 50 x
66. Tuulihaukka 5 x 5 x
67. Nuolihaukka
68. Välimerenhaukka
Ampuhaukka
69. Muuttohaukka 1
70. Luhtakana
71. Luhtahuitti
72. Liejukana 5
73. Sulttaanikana
74. Nokikana 70 x 8
75. Kruununokikana
76. Kurki
77. Pikkutrappi
78. Isotrappi
79. Meriharakka 1
80. Pitkäjalka x x x
81. Avosetti x
82. Paksujalka 1 10
83. Pääskykahlaaja
84. Pikkutylli 2 1
85. Tylli 10 x x
86. Mustajalkatylli 3 2 2
87. Kapustarinta
88. Tundrakurmitsa
89. Töyhtöhyyppä 1
90. Isosirri 1
91. Pulmussirri 3 4
92. Pikkusirri
93. Lapinsirri
94. Kuovisirri
95. Suosirri 3 1 4
96. Suokukko 2
97. Taivaanvuohi
98. Mustapyrstökuiri
99. Punakuiri
100. Pikkukuovi 1
101. Kuovi
102. Mustaviklo
103. Punajalkaviklo 2
105. Valkoviklo 2
106. Metsäviklo 1 1
107. Liro
108. Rantasipi 1 3 1 2
109. Karikukko
110. Vesipääsky
111. Merikihu
112. Isokihu
113. Mustanmerenlokki
114. Naurulokki 1 4
115. Kaitanokkalokki
116. Välimerenlokki 3
117. Selkälokki 2
118. Etelänharmaalokki x x x
119. Merilokki
120. Pikkulokki
121. Hietatiira
122. Räyskä
124. Riuttatiira 1
125. Kalatiira 1h/a
126. Pikkutiira
127. Valkoposkitiira
128. Mustatiira
129. Valkosiipitiira
130. Ruokki
131. Hietakyyhky
132. Jouhihietakyyhky
133. Kesykyyhky x x x x x
134. Uuttukyyhky
135. Sepelkyyhky 1 1 150
136. Turkinkyyhky x x x x x
137. Turturikyyhky
138. Kauluskaija
139. Munkkiaratti 5
140. Harakkakäki
141. Käki
142. Tornipöllö
143. Kyläpöllönen
144. Huuhkaja
145. Minervanpöllö 1
146. Lehtopöllö
148. Kehrääjä
149. Ruosteniskakehrääjä
150. Tervapääsky 1 x x
151. Vaaleakiitäjä x x
152. Alppikiitäjä 10
153. Pikkukiitäjä
153. Kafferikiitäjä
154. Kuningaskalastaja 1
155. Mehiläissyöjä x 5
156. Sininärhi
157. Harjalintu 3 3 3
158. Käenpiika
159. Vihertikka
160. Käpytikka
161. Valkoselkätikka
163. Arokiuru
164. Lyhytvarvaskiuru
165. Pikkukiuru
166. Töyhtökiuru x x x x
167. Kivikkotöyhtökiuru
168. Kangaskiuru
169. Kiuru
170. Törmäpääsky 1 1
171. Kalliopääsky 10
172. Haarapääsky x x x x x
173. Ruostepääsky 15 x 10
174. Räystäspääsky 1 2 10 x x
175. Nummikirvinen 1 3 1
176. Metsäkirvinen 1
177. Niittykirvinen
178. Lapinkirvinen
179. Vuorikirvinen
180. Keltavästäräkki 2 3 2 1
181. Virtavästäräkki
182. Västäräkki x 1
183. Kyläbulbuli 1
184. Koskikara
185. Peukaloinen 2 5
186. Rautiainen
187. Alppirautiainen
188. Punarinta
189. Etelänsatakieli
190. Sinirinta
191. Mustaleppälintu 10
192. Leppälintu 1 4
193. Pensastasku 1
194. Mustapäätasku 2 x x x x
195. Kivitasku 1 2 3
196. Rusotasku
197. Mustatasku 6
198. Kivikkorastas
199. Sinirastas 7
200. Sepelrastas
201. Mustarastas 2 4 x
202. Räkättirastas
203. Laulurastas
204. Kulorastas
205. Silkkikerttunen 3 5 x x
206. Heinäkerttu 3 x x 1
207. Ruokosirkkalintu
208. Osmankäämikerttunen
209. Ruokokerttunen
210. Rytikerttunen 1
211. Rastaskerttunen
212. Iberiankultarinta
213. Taiturikultarinta
214. Baleaarienkerttu
215. Ruskokerttu
216. Pikkupensaskerttu 2
217. Rusorintakerttu
218. Samettipääkerttu 10 x x x
219. Lännenorfeuskerttu
220. Pensaskerttu 1
221. Lehtokerttu
222. Mustapääkerttu 1 1
223. Vuoriuunilintu
224. Sirittäjä
225. Tiltaltti
226. Iberiantiltaltti
227. Pajulintu
228. Hippiäinen
229. Tulipäähippiäinen
230. Harmaasieppo 1
231. Kirjosieppo 1
232. Viiksitimali
233. Pyrstötiainen
234. Viitatiainen
235. Töyhtötiainen 1
236. Kuusitiainen
237. Sinitiainen 1
238. Talitiainen 2 2 1
239. Pähkinänakkeli
240. Kalliokiipijä
241. Puukiipijä
242. Etelänpuukiipijä 2 1
243. Pussitiainen 1
244. Kuhankeittäjä
245. Etelänisolepinkäinen
246. Punapäälepinkäinen
247. Närhi
248. Siniharakka 30
249. Harakka 1 15 x
250. Alppinaakka
251. Alppivaris 4
252. Naakka 5 1
253. Varis
254. Korppi 1 4 20 8
255. Kottarainen
256. Mustakottarainen x x x x x
257. Varpunen x x x x x
258. Pensasvarpunen x
259. Pikkuvarpunen
260. Kalliovarpunen
261. Vahanokka 5
262. Peippo 1
263. Järripeippo
264. Keltahemppo 1 1
266. Viherpeippo x x 1 2
267. Tikli x x x x
268. Vihervarpunen
269. Hemppo x x x
270. Pikkukäpylintu
272. Nokkavarpunen
273. Keltasirkku
274. Pensassirkku 2
275. Vuorisirkku
276. Peltosirkku
277. Pajusirkku
278. Harmaasirkku 1 x

 

Lintusää 15.–17.10.2018: Hyviä muuttosäitä monille lajeille, mutta sumun mahdollisuus suuri

Meteorologi Jarmo Koistisen laatima lintusää Tringan alueelle:

Poikkeuksellisen lämmin lounainen virtaus jatkuu vielä huomisen. Sen jälkeen ilmamassa jäähtyy vähitellen ajankohdan normaaliksi, mutta keskimäärin lounaanpuoleinen virtaus pyrkii hidastamaan muuttoa, sekä suosii viivyttelijöiden ja harvinaisuuksien säilymistä. Ruskan huippukohta on juuri nyt. Todennäköisesti virtaukset ovat myös siirtäneet Venäjän pikkulokkien muuton normaalia pohjoisemmaksi, koska lintuja on muuttanut päivästä toiseen hämmästyttäviä määriä Suomenlahdella.

Hyvä muuttosää vallitsee ja mm. kotkia, piekanoita, punatulkkuja, puukiipijöitä, keltasirkkuja, tiaisia, tilhiä, varislintuja ja urpiaisia sekä öisin vesilintuja, rastaita, punarintoja ja hippiäisiä muuttaa.

Ma: Enimmäkseen on kohtalaista, merellä yleisesti myös navakkaa lounaan puoleista tuulta. Muuten on selkeää, mutta mantereella kehittyy yöllä todennäköisesti laaja sumu, jonka nousu sumupilveksi ja hälveneminen kestää pisimpään rannikolla, jopa iltapäivään asti. Sumun hälvettyä on hyvä retki- ja muuttosää, yöllä pudotussää.

Ti: Aamulla on kohtalaista, merellä navakkaa lounaistuulta, joka lännestä alkaen iltapäivällä heikkenee ja kääntyy luoteeseen. Aamulla on taas sumun tai sumupilvien mahdollisuus isohko etenkin mantereella, ja muukin pilvisyys lisääntyy päivällä niin, että iltapäivällä voi vähän sataa; illaksi pilvisyys repeilee. Hyvä muutto- sekä retkisää, erityisesti illalla on kova yömuuttopurkaus.

Ke: Aamulla on tyyntä tai heikkoa tuulta, sen jälkeen enimmäkseen heikkoa, merellä kohtalaista etelänpuoleista tuulta, vaihtelevaa pilvisyyttä, poutaa ja melko hyvä muuttosää, mutta matalan alapilven tai sumun mahdollisuus on taas huomattava.

To–pe, arvio: Torstaina kosteaa ja lämmintä virtaa taas lounaasta, mutta perjantaina lännestä tulee todennäköisesti vähän viileämpi ja kuulas korkeapaineen selänne, jossa etenkin petolinnut muuttavat.

Mediatiedote: Tringa vaatii lisää resursseja Viikin–Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualueen hoitoon

Mediatiedote 13.10.2018, vapaa julkaistavaksi

Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys Tringa ry vaatii lisää resursseja Viikin–Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualueen hoitoon.

Viikin–Vanhankaupunginlahden hoito- ja käyttösuunnitelma on pantava toimeen täydessä tehossaan ja alueelle on palkattava koordinaattori turvaamaan alueen linnusto- ja luontoarvot.

”Vanhankaupunginlahti on Helsingin sydämessä sijaitseva kansainvälisesti arvokas lintuvesi, joka on erittäin tärkeä sekä linnustolle että tuhansille ulkoileville helsinkiläisille”, kertoo Tringa ry:n puheenjohtaja Jukka Hintikka. Alue on osa kansainvälistä Natura 2000 -suojelualueverkostoa.

Vanhankaupunginlahden hoito on tärkeää, sillä monia kotimaisia kosteikoilla esiintyviä vesilintu- ja kahlaajalajeja on luokiteltu tällä vuosikymmenellä uhanalaisiksi.

”Yksi tärkeimmistä syistä vesilintujen kantojen taantumiseen on lintuvesien huonontunut tila”, kertoo Tringa ry:n suojelusihteeri Kalle Meller. ”Pelkkä suojelualueiden olemassaolo ei riitä auttamaan uhanalaisten sorsalintujen ahdinkoa. Elinympäristöjä pitää hoitaa, jotta esimerkiksi punasotkan, tukkasotkan ja heinätavin väheneminen saadaan pysäytettyä”, Meller toteaa.

Monet lintuvedet ovat kasvaneet umpeen, jolloin vesilinnuille tärkeät lampareet ja avoimet rantaniityt ovat kadonneet. Vanhankaupunginlahdella pidetään avoimena kahta rantaniittyaluetta, mutta suuri osa lahden avoimesta alueesta on päässyt kasvamaan umpeen. Alueella tarvitaan enemmän niittoa, laidunnusta, pensaikon raivausta ja ruoppauksia, jotta kosteikkolinnusto saadaan palautettua muutaman vuosikymmenen takaiselle hyvälle tasolle.

Viikin–Vanhankaupunginlahden alueelle on laadittu kattava hoito- ja käyttösuunnitelma. Osa suunnitelluista hoitotoimenpiteistä on saatu toteutettua Helsingin kaupungin, Tringa ry:n ja muiden toimijoiden yhteistyöllä, mutta osa toimenpiteistä on jäänyt toteuttamatta.

”Hoitotoimenpiteet ovat toistaiseksi olleet riittämättömiä. Hyväksytty hoito- ja käyttösuunnitelma on pantava toimeen täydessä tehossaan. Tämä edellyttää, että alueelle palkataan koordinaattori, jonka työn tavoitteena on alueen linnusto- ja luontoarvojen turvaaminen”, puheenjohtaja Hintikka linjaa.

Tringa ry järjesti Helsingissä lauantaina 13.10. linnustonsuojeluseminaarin, jossa kuultiin asiantuntijoiden näkemyksiä Vanhankaupunginlahden nykytilasta sekä keinoista linnustoarvojen säilyttämiseksi ja parantamiseksi.

Puhujina seminaarissa olivat Markku Mikkola-Roos (Suomen ympäristökeskus), Jorma Pessa (Pohjois-Pohjanmaan ELY), Margus Ellermaa (Tringa) sekä maisema-arkkitehti Mervi Nicklén (Helsinki). Vanhankaupunginlahteen liittyviä kysymyksiä oli kommentoimassa Helsingin apulaispormestari Anni Sinnemäki.

Apulaispormestari Anni Sinnemäki ja Tringan puheenjohtaja Jukka Hintikka kuvattiin Tringan suojeluseminaarin yhteydessä. © Kalle Meller

Tringan lintutilannekatsaus, viikot 39-40

Pöllövaellus on tänä syksynä Etelä-Suomessa ollut toistaiseksi melko vähäistä. Kuvassa päivehtivän helmipöllön ikuisti Matti Rekilä.

Viimeisimpään kahteen viikkoon mahtui useita huippumuuttoja ja runsaasti harvinaisuuksia. Tutuimmista linnuista muun muassa peipot, kurjet ja sepelkyyhkyt ovat nyt pääosin poistuneet etelään, mutta lokakuunkin ajalle riittää vielä laskettavaa muuttoa. Tiaisia vaeltaa tänä syksynä runsaasti, ja esimerkiksi räkättirastaiden, tilhien ja punatulkkujen muuttohuippu on aivan kohta edessä.

Kurkien massat muuttivat 24.9., jolloin Raaseporissa laskettiin noin 12 500 muuttavaa yksilöä. Sepelkyyhkyjen korkeimpia lukemia taas olivat Helsingissä kahtena päivänä lasketut 20 000 yksilön päiväsummat. Hangossa ynnättiin enimmillään 44 muuttavaa sinisuohaukkaa ja Kirkkonummella 236 hiirihaukkaa. Muita hienoja muuttosummia olivat esimerkiksi 516 kulorastasta ja 897 punatulkkua Kirkkonummella sekä pikkuvarpusten uusi Suomen ennätysmuutto: 835 yksilöä Haliaksella.

Monia vaelluslintuja on ollut tänä syksynä runsaasti liikkeellä, ja Uudellamaalla niiden suurimmat summat on saatu Hangon lintuasemalta. Haliaksen korkeimpia päiväsummia olivat mm. 2657 sinitiaista, 1360 kuusitiaista, 3210 närheä ja 41 pähkinähakkia.

Viiksitimaleja ilmoitettiin Vanhankaupunginlahdelta Tringan alueen suurin yhdeltä paikalta havaittu yksilömäärä ‐ 76 yksilöä Pornaistenniemen tornista.

Harvinaisuuspuolen parasta antia edustivat hetken Vanhankaupunginlahdella voimalinjatolpalla istuskellut tunturihaukka, Espoon Laajalahdella havaittu punapäänarsku, Haliaksella tavatut tulipäähippiäinen ja viitatiainen, Karkkilassa edelleen viihtyvä mandariinisorsa sekä 2 turturikyyhkyä Helsingissä.

Muista rariteeteista mainittakoon 4 kiljukotkaa, riuttatiira, harjalintu, sinipyrstö, isokirvinen, virtavästäräkki ja 2 pikkusirkkua. Fenologiapuolen kiinnostavia viivyttelijöitä taas olivat mm. lokakuiset kirjokerttu Tähtitorninmäellä ja mustapyrstökuiri Lauttasaaressa.

 

Tiasretki Hankoon 6.10.2018

Tringan perinteiselle tiasretkelle Hankoon lähdettiin Helsingistä seitsemän aikoihin aamulla. Pari retkeläistä ja toinen opas poimittiin kyytiin matkalta ja lopulta retkikuntaan kuului noin kolmekymmentä innokasta harrastajaa. Matkalla havainnointiin toki myös lintuja, havikseen merkittiin ainakin joku hiirihaukan tyylinen peto ja ensimmäiset (ennätysmäisellä vaelluksella olleet) närhet. Perillä Hangon Tulliniemellä oltiin yhdeksän aikoihin ja heti kävi selväksi, että retkeltä ei tulisi tiaisia puuttumaan. Leppoisa kymmenen metriä sekunnissa puhallellut länsituuli painoi muuttavat parvet todella alas ja valtaosa pikkulintuparvista liikkuikin aivan puiden latvojen tuntumassa. Heti parkkipaikalla havaittiin muutama tias- ja vihervarpusparvi. Tiaisista liikekannalla olivat erityisesti sinitiaiset, mutta parvissa matkasi myös runsaasti kuusi- ja talitiaisia sekä omissa parvissaan sympaattisia pyrstötiaisia. Ensimmäiset hömötiaiset havaittiin Tulliniemen luontopolun varrella, paikallisena oli myös peukaloisia ja runsaasti hippiäisiä. Myös pari (iso)käpylintua kuultiin. Niemen kärjessä oltiin noin tunnin kävelyn jälkeen. Merellä oli varsin hiljaista, mutta katseltavaa riitti parhaimmillaan havainnoitsijoiden välistä muuttaneissa tiaisissa, tiaisia kytännneissä varpushaukoissa ja vaeltavissa närhissä. Yksittäisinä havaintoina ilahduttivat pähkinähakkiparvi, ampuhaukka ja rengastajan ihailtavaksemme tuoma nuori töyhtötiainen (päivän kuudes tiaislaji). Paluumatkalla tutustuimme vielä pikaisesti Hangon lintuaseman alueeseen ja toimintaan.

Seuraavana kohteenamme Hangossa oli Täktomin lentokenttä, jossa oli tarkoitus havainnoida petolintuja. Samalle päivälle osuneen maratonin juoksijat saatiin matkalla väistettyä onneksi varsin helposti. Kentällä oltiin juuri ja juuri ehditty ulos bussista kun Johannes jo nuotitti muuttavaa piekanaa. Paikalla oli myös mukavasti rastaita ja kolme isolepinkäistä.  Paikallisena heilui myös pari varpushaukkaa, merikotka ja runsaasti niittykirvisiä. Muutolla havaittiin sepelkyyhkyjä, varpushaukkoja, pähkinähakki, naaraspukuinen sinisuohaukka ja vauhdilla ohi painellut muuttohaukka.

Lentokentän jälkeen todettiin aikataulu sellaiseksi, että loput Hangon kohteista oli tällä kertaa jätettävä väliin. Suuntasimme siis suoraan Karjaan Läppträsketille vesilintuja ihailemaan. Järvellä olikin tuttuun tapaan mukavasti vesilintuja ja lajistokin oli varsin monipuolista: paikalla havaittiin ”peruslajien” ohella ainakin harmaa-, lapa- ja jouhisorsia, uiveloita, nokikanoja ja punasotka. Takaisin Helsingissä oltiin puoli seitsemän maissa pitkän, mutta mukavan retkipäivän päätteeksi.

Oppaina retkellä toimivat Johannes Silvonen ja tämän kirjoittanut Aapo Salmela.

 

Muuttavia kuusitiaisia. Kuva: Ari Jokinen.

Muuttavia vihervarpusia havaittiin päivän mittaan paljon. Kuva: Ari Jokinen.

Nuori töyhtötiainen rengastajan kädessä. Kuva: Ari Jokinen.

Ampuhaukka, tiaisten kauhu. Kuva: Julius Laitinen.

Isolepinkäinen eli lapinharakka eli isolanttu. Kuva: Julius Laitinen.

 

Lista retkellä havaituista lintulajeista:

  1. Kyhmyjoutsen
  2. Laulujoutsen
  3. Merihanhi
  4. Kanadanhanhi
  5. Haapana
  6. Tavi
  7. Sinisorsa
  8. Jouhisorsa
  9. Harmaasorsa
  10. Lapasorsa
  11. Tukkasotka
  12. Punasotka
  13. Haahka
  14. Alli
  15. Telkkä
  16. Tukkakoskelo
  17. Isokoskelo
  18. Uivelo
  19. Silkkiuikku
  20. Merimetso
  21. Harmaahaikara
  22. Merikotka
  23. Sinisuohaukka
  24. Varpushaukka
  25. Hiirihaukka
  26. Piekana
  27. Ampuhaukka
  28. Muuttohaukka
  29. Nokikana
  30. Naurulokki
  31. Kalalokki
  32. Harmaalokki
  33. Kesykyyhky
  34. Sepelkyyhky
  35. Palokärki
  36. Käpytikka
  37. Haarapääsky
  38. Niittykirvinen
  39. Västäräkki
  40. Tilhi
  41. Peukaloinen
  42. Punarinta
  43. Mustarastas
  44. Räkättirastas
  45. Kulorastas
  46. Laulurastas
  47. Punakylkirastas
  48. Hippiäinen
  49. Pyrstötiainen
  50. Sinitiainen
  51. Talitiainen
  52. Kuusitiainen
  53. Töyhtötiainen
  54. Hömötiainen
  55. Puukiipijä
  56. Puukiipijä
  57. Isolepinkäinen
  58. Närhi
  59. Harakka
  60. Naakka
  61. Varis
  62. Korppi
  63. Pähkinähakki
  64. Kottarainen
  65. Pikkuvarpunen
  66. Peippo
  67. Järripeippo
  68. Viherpeippo
  69. Viherpeippo
  70. Tikli
  71. Vihervarpunen
  72. Hemppo
  73. Iso/pikkukäpylintu
  74. Punatulkku
  75. Keltasirkku
  76. Pajusirkku

Syysretki Vallisaareen 29.9.2018

Tringa järjesti syysretken Helsingin Vallisaareen lauantaina 29.9.2018. Mukaan lähti 26 innokasta retkeläistä kahden oppaan johdolla. Keli oli retkellä jo varsin syksyinen: lämpötila kävi edeltävänä yönä reilusti pakkasella ja lounaanpuoleinen tuuli viilensi päivän mittaan. Oletettavasti pakkasyö oli myös tyhjentänyt saarta pikkulinnuista, sen verran hiljaista Vallisaaressa oli! Valitettavasti vesibussiliikenne saareen ei oikein sovellu lintuharrastajien aikatauluun ja perillä päästiinkin vasta kymmenen jälkeen. Matkalla havaittiin ensimmäiset muuttavat varpushaukat ja sepelkyyhkyt. Varsinainen retki aloitettiin lyhyellä tietoiskulla saaresta puukiipijän toivottaessa retkeläiset tervetulleiksi.

Päivän ensimmäinen kohde oli saaren korkein kohta, Aleksanterinpatteri, joka soveltuu mainiosti muutontarkkailuun. Muuttopäivä jäi tosin hieman vaisuksi olettavasti liian kovaksi yltyneen lännenpuoleisin tuulen takia. Ihan tyhjin havaintovihkoin staijipaikalta ei kuitenkaan tarvinnut lähteä. Varpushaukkoja liikkui jonkin verran, mutta isommat petolinnut loistivat poissaolollaan paikallista merikotkaa lukuun ottamatta. Sepelkyyhkyillä oli myös kevyttä muuttoa ja kaukaa idässä paineli muutama hanhiparvi. Rastaita muutti jonkun verran joukossaan ilahduttavan runsaasti kulorastaita. Odotetuista vaelluslinnuista havaittiin runsaasti närhiä, jotka selvästi empivät merelle lähtöä ja osa parvista kääntyikin takaisin tulosuuntaansa. Myös pari tilhiparvea oli saavuttanut etelärannikon. Varpuslinnuista liikkui tiaisia, viherpeippoja- ja varpusia.  Päivän kenties mielenkiintoisin havainto tehtiin valtaosan retkeläisistä jo jatkettua saarta kiertämään. Lähdimme loppujen retkeläisten kiertämään saarta ja pienen matkan edettyämme löytyi katajan latvasta pähkinänakkeli! Valitettavasti havaintotilanne oli nopea ja lintu jatkoi miltei välittömästi matkaansa pohjoiseen. Lintua ei havaittu saaressa enää uudelleen.

Saarta kiertäessä löytyi rehevistä metsistä vielä muutamia retkelle uusia lajeja. Havikseen kirjattiin ainakin pari peukaloista, tiltaltti ja kaksi hömötiaista, jotka ovat tässä ympäristössä myös vaelluslintuja. Retkellä ehdittiin kiertää hyvin myös Kuninkaansaari, jossa oli kuitenkin lintumielessä varsin hiljaista. Myös paikallisen kahvilan palvelut kelpasivat retkeläisille. Takaisin Kauppatorilla oltiin neljän maissa.

Oppaina retkellä toimivat Johannes Silvonen ja tämän kirjoittanut Aapo Salmela.

 

Retkeläisiä Vallisaaressa. Kuva: Liisa Noponen.

 

Vallisaaren satamakahvila lie hyvä kohde myös terassipinnojen kerääjille? Kuva: Nadja Weishaupt.

Aleksanteripatterilla. Kuva: Mika Laurila.

 

Lista retkellä havaituista lintulajeista summittaisessa havaintojärjestyksessä:

1. Varpunen
2. Harakka
3. Harmaahaikara
4. Varis
5. Merimetso
6. Kalalokki
7. Harmaalokki
8. Valkoposkihanhi
9. Kesykyyhky
10. Haarapääsky
11. Räystäspääsky
12. Kyhmyjoutsen
13. Varpushaukka
14. Vihervarpunen
15. Punarinta
16. Mustarastas
17. Sepelkyyhky
18. Västäräkki
19. Talitiainen
20. Puukiipijä
21. Närhi
22. Sinitiainen
23. Viherpeippo
24. Isokoskelo
25. Tilhi
26. Räkättirastas
27. Kulorastas
28. Merikotka
29. Pajusirkku
30. Kivitasku
31. Tikli
32. Selkälokki
33. Niittykirvinen
34. Hippiäinen
35. Pähkinänakkeli
36. Peukaloinen
37. Laulurastas
38. Hömötiainen
39. Tiltaltti
40. Punakylkirastas
41. Kiuru
42. Merilokki
43. Korppi
44. Telkkä
45. Tukkasotka
46. Naakka
47. Kuusitiainen

Lintusää 8.–10.10.2018: Lauha ja voimakas lounaisvirtaus salpaa muuton alkuviikolla

Meteorologi Jarmo Koistisen laatima lintusää Tringan alueelle:

Viikko alkaa lauhalla ja voimakkaalla lounaisvirtauksella, joka pysäyttää muuton ja nostaa vedenkorkeuden viimeisille kahlaajille kelvottomaksi monin paikoin (esim. Maarissa). Loppuviikolla suursäätila muuttuu, kun Länsi-Venäjälle muodostuu vahva sulkukorkeapaine, jonka länsipuolitse virtaa etelästä vuodenaikaan nähden harvinaisen lämmintä ilmamassaa. Maanpinnassa lämpötilat eivät nouse hirmu korkeiksi, koska auringon lämmitys on lokakuussa jo kovin heikkoa, mutta 15 asteen ylitys on mahdollista. Lintujen ja retkeilyn kannalta on keskiviikon jälkeen odotettavissa kuitenkin hienoa korkeapaineen poutasäätä, joka suosii erityisesti kaakosta tulevia harvinaisuuksia sekä myöhästelijöiden säilymistä hengissä. Ainoa huoli ovat sakeat aamusumut ja siitä kehittyvät sumupilvet, joiden ennustaminen on vaikeaa.

Ma: Aamulla heikkoa lounaanpuoleista tuulta ja verraten selkeää ja kylmää sekä hyvä aamumuuttosää. Tuuli kuitenkin voimistuu aamun kuluessa navakaksi, merellä jopa kovaksi, sää pilvistyy nopeasti lännestä alkaen, ja iltapäivästä alkaen sataa yleisesti. Samalla muuttosää huononee jyrkästi.

Ti: Enimmäkseen on kohtalaista–navakkaa WSW-tuulta, pilvistä ja ajoittain heikkoa sadetta tai tihkua. Muuttosää on huono.

Ke: Aamulla kohtalaista–navakkaa WSW-tuulta, joka heikkenee illaksi, samalla sää selkenee vähitellen sekä paranee kaikille muuttajille hyväksi. Muutto käynnistyy, mutta vielä paremmin vasta to–pe.

To–pe, arvio: Etelänpuoleista, heikkoa–kohtalaista tuulta, poutaa ja hienoa lämmintä syyssäätä muuttajille ja retkeilijöille. Ainoa haittamahdollisuus on sumu tai matala sumupilvi.

Lintusää 5.–7.10.2018: Lauantaina hyvä muuttosää pikkulintujen aamumuutolle

Meteorologi Jarmo Koistisen laatima lintusäätiedote Tringan alueelle:

Talvi antaa lyhyen merkin lähestymisestään, kun viime yönä sisämaassa oli pakkasta (Lahti -5°C) ja Pohjois-Suomessa on juuri alkamassa lumipyry. Toissapäivänä valkoposkihanhien pääjoukko siirtyi Venäjältä Suomeen ja eilen oli hiirihaukan päämuutto sekä mahdollisesti sepelkyyhkyn viimeinen iso muutto. Lokakuun tapaan tiaiset muuttavat Hangossa runsaina aamuisin, samoin kuin yöllä hippiäiset, peukaloiset ja punarinnat sekä rastaat. Viileän myötätuulinen muuttosää oli kuitenkin vain tilapäinen, sillä jatkossa leudot lounaan- ja etelänpuoleiset virtaukset vallitsevat (paitsi sunnuntaina).

Pe: Enimmäkseen on navakkaa etelän ja lounaan välistä tuulta, joka päivällä kääntyy lännen puolelle ja heikkenee illaksi vähän. Aamulla sataa yleisesti, mutta sade lakkaa päivällä lännestä alkaen. Samalla sää selkenee. Muutossa on hiljainen välipäivä.

La: Enimmäkseen on kohtalaista, merellä navakkaa lännen ja lounaan välistä tuulta, vaihtelevaa pilvisyyttä ja poutaa. Muuttosää on melko hyvä erityisesti aamun pikkulinnuille pitkin rannikkoa kohti Hankoa sekä yön pudottautujille saariin ja puistoihin.

Su: Lounaasta lähestyy matalapaine, jonka tarkka reitti (vielä epävarma) vaikuttaa suuresti säähän. Todennäköisesti aamupuolella heikkoa idän ja pohjoisen välistä tuulta, joka päivällä voimistuu pohjoisen puolelta. Pilvistä ja huonoimmassa vaihtoehdossa tulee jatkuvaa sadetta aamulla lännestä alkaen, joka kestää koko päivän. Parhaassa vaihtoehdossa sade alkaa myöhemmin, kestää vähemmän aikaa ja ulottuu vain rannikolle tai jopa sivuuttaa meidät kokonaan eteläpuolelta. Arktikaa voi muuttaa, ja yöllä su–ma on korkeapaineen selänne sekä voimakas yömuuttopurkaus.

Ma–ti, arvio: Lauha ja melko reipas lounaisvirtaus vallitsee. Mahdollisesti ensi viikon lopulla syntyy hieno itäinen ja kaakkoinen harvinaisuussäätila.

Utön retki 20.-23.9.2018 -retkikertomus

Paraisten ulkosaaristossa Varsinais-Suomessa sijaitsee Suomen eteläisin asuttu saari ja yksi Suomen mielenkiintoisimmista linturetkikohteista. Monista harvinaisista lintuhavainnoistaan tuttu Utön saari on vanha armeijan valmiuslinnake, mutta vuoden 2005 jälkeen varusmiesten poistuttua saaresta on kasvanut yksi Suomen suosituimmista linturetkikohteista. Utössä asuu nykyään ympärivuotisesti noin 50 henkeä ja siellä sijaitsee Suomen pienin koulu.

Lähdimme tutustumaan Utön syysmuuttoon pidennetyn viikonlopun mittaiselle retkelle torstaina 20.9. 16 tringalaisen voimin. Autot starttasivat kimppakyydein torstaiaamuna ja nokat suuntasivat kohti Nauvon Pärnäisten lossirantaa, josta Utöseen matkaava yhteisalus Eivor lähti liikkeelle klo 15. Sääennusteet lupailivat tuulista jopa myrskyisää viikonloppua ja siitä saatiin esimakua jo Nauvossa, jossa puu oli kaatunut tielle sulkien toisen kaistan hetkellisesti. Matka Eivorilla Nauvosta Utöseen kesti noin 4 tuntia, joten matkalla oli hyvää aikaa tutustua retkiporukkaan, nauttia ravintolan tarjoiluista sekä havainnoida lintuja kannella. Yhteisalus kiertää matkalla muutaman muun saaren kautta, joten saimme tutustua Nötön, Aspön ja lintuasemasaaren Jurmon satamiin. Illalla majoittauduimme mukavaan Utön Havshotelliin ja söimme maittavan illallisen hotellin ravintolassa upean auringonlaskun edessä.

Perjantaiaamu valkeni mukavan syksyisenä. Keräännyimme porukalla Utön hotellin edustalle klo 7, josta lähdimme yhdessä aamumuuton tarkkailuun saaren korkeimmalle kohdalle majakan seinustalle.

Aamustaijausta ja auringonnousun kuvaamista. Kuva: Jaana Sarvala

 

Muutolla oli aika rauhallista, mutta raikas ulkosaariston meri-ilma tuo hyvän mielen tullessaan.  Saaressa koko retken ajan paikallisina viihtyneet kaksi tuulihaukkaa näyttäytyivät ensi kerran heti aamutuimaan ja niitä päästiin ihastelemaan monta kertaa pitkin viikonloppua. Niiden lisäksi retken lajilistaa täydennettiin saariston lajeilla kuten korpilla, haahkalla ja tukkakoskelolla sekä haarapääskyjä oli Utön sisälahden yllä hyönteisjahdissa vielä mukavasti noin 20 yksilöä. Palasimme hotellille aamiaiselle ennen yhdeksää, jonka jälkeen retki jatkui etelälahden rannoille. Utö on siitä ystävällinen saari, että välimatkat ovat  lyhyitä ja koko saaren voi helposti kiertää joka päivä. Puolen päivään aikaan, kun palasimme hotellille lounaalle sisälahden päällä näyttäytyi kolme paikallisen oloista mehiläishaukkaa ja yksi harmaasieppo lammashaan pienessä metsikössä.

Harmaasieppo. Kuvaaja Veli Tuomisto

 

Lounaan jälkeen saaressa vakituisesti asuva lintuharrastaja ja valokuvaaja Jorma Tenovuo kutsui meidät tutustumaan hänen ja puolisonsa Outi Sarjakosken kotiin. Ehkä Suomen parhaimmassa paikassa sijaitseva lintuharrastajan piha tarjoaa loistavan mahdollisuuden tarkkailla lintujen muuttoa sekä kuvata lintuja kuvauspiilosta.

Näkymä Jorma Tenovuon pihalta. Kuva Jaana Sarvala

 

Toisten tutustuessa Jorman upeaan kotiin kaksi niistä paikalliseksi jääneistä mehiläishaukoista lensi matalalla pihan yli. Jorma kertoi myös hieman Utön historiaa sekä linturetkeilystä saarella. Seuraavaksi siirryimme saaren itäosiin, jossa havaitsimme mm. kohtuullisen myöhäisen pikkulepinkäisen, kaksi keltavästäräkkiä sekä kaksi suosirriä. Illalla iltahuudon yhteydessä söimme maittavan buffet-illallisen sekä saunoimme rantasaunoissa.

 

Pikkulepinkäinen. Kuva Timo Kallio

 

 

Lauantaiksi oli luvattu myrskyisiä tuulivaroituksia ja huomasimme sen heti aamulla lähtiessämme taas seitsemältä majakalle. Korkealla majakan juurella piti pitää tiukasti jalat kiinni maassa, jotta emme lähteneet tuulen mukana lentoon. Onneksi majakalla pääsee aina jonkin seinustan viereen tuulen suojaan, jotta lintujen tarkkailu onnistuu hieman paremmin. Uusina lajeina lajilistaan merkittiin mm. haapana, harmaasorsa, mustalintu ja laulujoutsen. Myrsky yltyi aamupäivän mittaan voimakkaaksi ollen parhaimmillaan puuskissa noin 24 metriä sekunnissa.

Utön edustalla laineet kohoavat helposti Suomen korkeimmiksi.
Kuva Henna Rajapuro.

 

 

Kuva Jaana Sarvala

 

Uusia lintuja ei juurikaan ollut saapunut saareen ja saaren itäpäässä keskityimme lähinnä myrskyisen meren kuvaamiseen, jopa niin innokkaasti että oppaan lakki huuhtoutui tuulen mukana mereen eikä sitä pelastusyrityksistä huolimatta saatu enää takaisin. Kun olimme matkalla lounaalle Jorma Tenovuo soitti havainneensa isokirvisen itäniityllä ja kävimme pienen porukan kanssa etsimässä lintua välittömästi. Lounaan jälkeen keräsimme isomman noin 20 hengen ryhmän, jolla yritimme löytää lintua tuloksetta.

 

Näkyykö isoa kirvistä?
Kuva Jaana Sarvala

 

Niityn komppauksen yhteydessä retken lajilistalle kirjattiin uusina lajeina mm. kiuru, taivaanvuohi ja pajusirkku.

 

Utössä on mahdollisuus tutustua majakkaan ja saaren historiaan utöläisen Hanna Kovasen opastuksella.

Hanna Kovasen Hannas Horisont -kahvilasta saatiin kahvin ja majakkakierroslippujen lisäksi matkamuistoja. Oppaamme Mikko seisoo pöydän päässä. Kuva Jaana Sarvala

 

Kuva Tuija Levlin

 

Osa porukastamme osallistui yli kahden tunnin mielenkiintoiseen opastukseen perjantaina ja loput lauantaina. Hanna osasi oman suvun kokemusten pohjalta tarinallistaa hienosti Utön historian,  joka on ollut merenkulullisesti hyvin tärkeä majakan toimiessa suunnannäyttäjänä Suomeen tuleville laivoille. Majakassa sijaitsee myös majakkakirkko, joka on ollut säännöllisessä käytössä vielä puolustusvoimien pitäessä hartauksia varusmiehille joka toinen maanantai vuoteen 2005 asti. Nykyään kirkko toimii lähinnä vihkikirkkona ja on avoinna opastettujen kierroksien aikana. Illalla tuuli vähän tyyntyi ja illallisen jälkeen saunoimme kauniin kuutamon loisteessa rantasaunalla.

 

Kuva Jaana Sarvala

 

Sunnuntaina tuuli oli jo tyyntynyt hieman. Meillä oli retkiaikaa klo 11 asti, jonka käytimme tehokkaasti. Aamulla etelälahden pohjukasta löytyi kaksi aroharmaalokkia, jotka pääsimme näkemään.

Aroharmaalokki (larus cachinnans eli “kake”). Kuva Jorma Tenovuo

 

Myös peipoilla oli muuttoa käynnissä ja laskimmekin aamun aikana vähintään 2000 muuttavaa yksilöä. Muita uusia lajeja retkelle saatiin mm. kuikka, luotokirvinen, mustapää- ja hernekerttu.

 

Eivor lähti Utöstä takaisin kohti Nauvoa klo 12.30.

Eivor odottaa Utön satamassa matkustajia. Kuva Timo Kallio.

 

Matkalla seurasimme varpushaukkojen muuttoa ja retken viimeiseksi lajiksi saimme hienosti laivan kannelta huomaamamme muuttohaukan. Retken lajimääräksi kertyi tasan 60. Eivor oli takaisin Nauvon Pärnäisissä noin klo 18, josta autokunnat matkasivat omaa tahtia takaisin kotiin. Retki oli kaikenpuolin onnistunut ja mielenkiintoinen, joten päätimme järjestää vastaavanlaisen retken myös ensi vuoden syyskuussa!

 

Kiitos Jorma Tenovuolle lintuvinkeistä, kotipiirin esittelystä ja aroharmaalokkikuvasta!

 

Kuvaaja Veli Tuomisto

 

 

 

Kuvatekstit Jaana Sarvala

 

Ystävällisin terveisin / Best regards,

Mikko Oivukka

Bird & Wildlife Guide, Tour Leader

Kuusamo Nature Photography

www.kuusamonaturephotography.fi

mikko.oivukka@gmail.com

Mobile/ Whatsapp: +358407089722

Facebook:

Mikko Oivukka

Kuusamo Nature Photography

Instagram:

@mikko.oivukka

@kuusamonaturephotography