Pakkasretki Kivinokkaan ja Fastholmaan -retkikertomus


Kivinokka tuntui retkipäivänä ihan satumaailmalta satoine lumikuorrutteisine pikkumökkeineen, hohtavan valkoisine lumikinoksineen ja mökkien väleissä kiemurtelevine lumeen muodostuneine polkuineen. Pakkasta oli aamulla monin paikoin Helsinkiä noin -20 astetta. Aamupäivän retken aikana aurinko lämmitti lukemat noin – 14 asteeseen. Onneksi oli tyyntä. Retkelle lähteneet kuusitoista osallistujaa ja oppaat Jaana ja Jouni olivat asianmukaisesti pukeutuneita (Jounilla oli jopa pipo) eikä neljän tunnin ulkoiluretkellä paleltu. Lämpöä saatiin vaatteiden ohella retken kivoista lintuhavainnoista. Kivinokka oli monelle retkeläiselle uusi tuttavuus.

Lähtöpaikalla Kulosaaren kartanon piha-alueella sini- ja talitiaiset lauloivat pakkasesta piittaamatta. Punatulkkujen vaimeat vihellykset kuuluivat hyvin tyynessä säässä. Muutama mustarastas näkyi polun vieressä.

Kuljimme niemeä halkovaa päätietä aluksi niemen länsikärkeen katsomaan, josko lahden jäällä näkyisi ruokaa kärkkyviä lokkeja tai kenties merikotka, kuten viime vuoden vastaavalla retkellä. Puun latvassa näkyi käpytikka. Jäällä oli kalanpyytäjien keppejä merkkeinä pilkkirei’istä, mutta niiden liepeillä näkyi nyt vain variksia. Pieni urpiaisparvi lennähti ylitsemme.

Joku ahkera oli käynyt auraamassa Kivinokan kulkuväyliä eikä umpihangessa tarpomista tullut juurikaan. Matkalla huomattiin lähipuussa puukiipijä ja kun pysähdyimme katsomaan sen kiipeilyä ylös puunrunkoa, huomasimme, että samassa puussa kapusi peräti kolme puukiipijää säntillisessä jonomuodostelmassa.

Puukiipijä puunrungolla.
Kuva Timo Mäkinen

Luontopolku johdatti seuraavaksi Kivinokan pohjoisosan lintulavalle, joka on niin tilava, että kaikille riitti tilaa tähystellä Saunalahden ruovikolle. Lavan itäpuolella näkyikin 5-6 viiksitimalin parvi ruokojen siemeniä syömässä. Kotvan kuluttua lintuja näkyi enemmänkin ja kun samaan paikkaan lensi toinen parvi, laskimme timaleja olevan yhteensä vähintään 24. Lieneekö kukaan joukostamme aiemmin nähnyt näin isoa timaliparvea. Evästelytauon jälkeen matka jatkui Saunalahden pohjukkaa myötäillen kohti lahtea kiertävää kulkutietä. Timalit nähtiin vielä uudestaan, jäällä kulkenut koiranulkoiluttaja kaiketi säikäytti ne lentämään lähemmäs lintulavaa.

Viiksitimalikoiras ruovikossa.
Kuva Timo Mäkinen

Jatkoimme sulassa sovussa hiihtäjien kanssa matkaa kohti Fastholmaa. Matkan varrelle osui linturuokinta, jolla oli tali- ja sinitiaisten ohella 2 hömötiaista. Muutama keltasirkkukin näkyi. Fastholmassa on myös linturuokinta, jolla oli nyt kovin hiljaista. Pian löydettiin kuitenkin pähkinänakkeli lähipuusta.

Pähkinänakkeli
Kuva Timo Mäkinen
Retkeilijöitä pähkinänakkelia katsomassa.
Kuva Jaana Sarvala

Paikalle osunut lintuharrastaja Pekka Sarvela vinkkasi lähistöllä näkemästään valkoselkätikasta. Etsiskelimme sitä mutta näimme vain käpytikkoja. Paluumatkalla retkeilijämäärä hupeni, kun osa lähti jo oikoteitä kohti kotejaan. Herttoniemen siirtolapuutarhan reunamilla olimme juuri pujahtamassa rannan tuntumasta majojen katveeseen, kun Pekka, joka oli tullut samaan suuntaan, huikkasi meidät peruuttamaan. Valkoselkätikka, jonka paikalle osunut nainen oli huomannut, näyttäytyi hienosti samassa puussa käpytikan kanssa. Loppumatkasta nähtiin myös varpusia ja viherpeippo.

Oli tosi kiva retki!

Kirjoitti Jaana Sarvala

Tringa jatkaa kamppailua Uudenmaan arvokkaiden lintupaikkojen puolesta

Tringa on jättänyt Helsingin hallinto-oikeudelle valitukset Östersundomin yhteisestä yleiskaavasta ja Finnoon (Suomenojan) keskuksen asemakaavasta. Kaavojen kumoamista haetaan oikeusteitse, koska nykyiset kaavat eivät turvaa alueiden linnusto- ja luontoarvoja. Tringa on seurannut molempien alueiden kaavoitusta jo pitkään ja pitänyt johdonmukaisesti esillä niiden merkitystä Uudenmaan linnustolle.

Suomenojan alue on kansainvälisesti tärkeä lintualue (IBA eli Important Bird Area), jonka harrastajat tuntevat mm. mustakurkku-uikun, liejukanan, punasotkan ja harmaasorsan pesimäpaikkana. Kohde on myös valokuvaajien suosiossa, koska lintuja pääsee katselemaan ja kuvamaan läheltä. Espoon kaupunginvaltuuston hyväksymässä uudessa asemaakaavassa osoitetaan alueelle runsasta rakentamista. Lisääntyvän asukasmäärän myötä myös alueen virkistyskäyttö tulee kasvamaan huomattavasti.

Tringa vaatii valituksessaan uuden asemakaavan kumoamista. Uusi kaava on ongelmallinen alueen linnustoarvojen kannalta, koska se ei velvoita noudattamaan alueelle laadittua hoito- ja käyttösuunnitelmaa ja siinä esitettyjä lieventämistoimia, joiden tarkoituksena on linnustoarvojen turvaaminen. Lisäksi kaava ei huomioi alueen eteläosan (Finnoonsataman kaava-alue) rakentamisen vaikutuksia linnustoon riittävällä tarkkuudella.

Lisätietoa Suomenojasta: https://www.tringa.fi/suomenoja/

Tringan valitus kokonaisuudessaan: https://www.tringa.fi/wp-content/uploads/2019/01/Valitus-Finnoo-asemakaava-Tringa.pdf

Östersundomin alue sijaitsee kolmen kunnan rajalla Itä-Helsingissä ja Länsi-Sipoossa (pieni osa alueesta kuuluu Vantaalle). Alueen välittömässä läheisyydessä sijaitsee kaksi maakunnallisesti arvokasta lintualuetta, Östersundomin lintuvedet ja Sipoonkorven metsämanner. Molemmat alueet ovat osittain Natura 2000- ohjelman alueita, jonka tarkoituksena on suojella Euroopan unionin alueella tärkeitä luontotyyppejä- ja lajeja. Linnuston kannalta alue on tärkeä erityisesti monille pääkaupunkiseudun mittakaavassa harvalukuisille metsälajeille, kuten pöllöille ja metsäkanalinnuille. Alueen metsillä on myös tärkeä rooli Uudenmaan viheryhteysverkostossa.

Östersundom-toimikunnan hyväksymä uusi yleiskaava uhkaa alueen linnusto- ja luontoarvoja sekä ekologisia yhteyksiä. Se on myös maakuntakaavan vastainen. Kaavan ongelmia ovat erityisesti Salmenkallion alueelle osoitettu selvitysalue, Sipoonkorven eteläosan nakertaminen rakentamalla ja kahden Natura-alueen välisen ekologisen yhteyden heikentäminen.

Lisätietoja Östersundomista: https://www.tringa.fi/mustavuori-ostersundom/

Lisätietoja Sipoonkorvesta: https://www.tringa.fi/sipoonkorpi/

Tringan valitus kokonaisuudessaan: https://www.tringa.fi/wp-content/uploads/2019/01/HHO_tringa_ry_Ostersundom.pdf

Naurulokit Suomenojalla. Kuva: Matti Rekilä.
Naurulokit Suomenojalla. Kuva: Matti Rekilä.

Hangon lintuasema 40 vuotta – Aatu Vattulaiselle palkinto elämäntyöstä

Tringa juhli Hangon lintuaseman eli Haliaksen 40-vuotisjuhlia Luonnontieteellisen museon Kimnaasisalissa torstaina 17.1.2019. Paikalla oli 148 ihmistä. Varsinaisena ohjelmana oli Aleksi Lehikoisen juhlaesitelmä ja kuvaesitys, Karno Mikkolan puhe lintuaseman varhaisvaiheista, kakkukahvit ja tervehdyksiä eri yhdistyksiltä ja yhteistyökumppaneilta.

Hangon lintuaseman vuosijuhlien juhlaväki kokoontuneena luonnontieteellisen keskusmuseon aulaan. Huoneessa on valkoiset kaariholvit ja suuri täytetty norsu kuvan taka-alalla.
Luomuksen aulatila tarjosi juhlavat puitteet alkumaljalle. Tringan puheenjohtaja Jukka Hintikka ja Luonnontieteellisen keskusmuseon eläintieteellisen yksikön johtaja Aino Juslen pitivät aloituspuheenvuorot. Kuva :Markus Kanninen

Juhlassa myönnettiin tunnustuspalkinto elämäntyöstä Haliaksen monivuotiselle päähavainnoijalle Aatu Vattulaiselle. Palkinnon suuruus on 1800 euroa.

Aatu vieraili ensimmäisen kerran Hangon lintuasemalla jo 1983. Vuosina 1995 – 2001 hän toimi Hangon lintuaseman päähavainnoijana keväin syksyin, ja vuodesta 2002 alkaen hän on toiminut päähavainnoijana ympäri vuoden aina vuodenvaihteeseen asti, jolloin hän jäi eläkkeelle päähavainnoijan tehtävästä. Aatun ansiosta aseman havaintosarja on saatu viimeisten vuosikymmenien aikana kattavaksi ilman suurempia aukkoja.

Aatu on havainnoinut asemalla 8344 vuorokauden ajan ja havainnut Hangon Uddskatanilla henkilökohtaisesti 308 eri lintulajia. Aatun asemavuorokausiin mahtuu tuhansia vedettyjä iltahuutoja, lukemattomia aseman sähköiseen tietokantaan tallennettuja lintuyksilöitä ja suuri määrä havaintotunteja.

BirdLife Suomen hopeinen ansiomerkki myönnettiin esimerkillistä, pyyteetöntä työtä aseman eteen tehneille Anssi Vähätalolle ja Kari Soilevaaralle. Lisäksi juhlassa palkittiin Tringan BirdLife-ansiomerkillä asema-aktiivit Tatu Hokkanen, Matti LehtiSeppo Niiranen, Petro PynnönenJarmo Ruoho ja Jarkko Santaharju.

Tringa onnittelee kaikkia palkittuja asema-aktiiveja, kiittää kaikkia yli tuhatta viimeisten 40 vuoden aikana lintuasemalla käynyttä henkilöä sekä Haliaksen juhlatoimikuntaa ja toivottaa onnea Haliaksen seuraaville 40 vuodelle!

Juhlissa palkittujen kaarti. Kuvassa vasemmalta Anssi Vähätalo, Petro, Pynnönen, Seppo Niiranen, Aatu Vattulainen, Jarkko Santaharju, Kari Soilevaara, Jarmo Ruoho ja Tatu Hokkanen. Kuva Jaakko Koponen
Kuvassa kaksi henkilöä on otamassa kakkua. Kakut ovat mansikkakermakakkuja.
Syntymäpäiväjuhlat kruunasi kakkukahvit. Kuva Jaakko Koponen

Tringan lintutilannekatsaus – tammikuun alku

Hyvällä tuurilla voi talviretkeilyllä sopivan avoimesta maastosta löytää vaikka talvehtivan pulmusen. Kuva: Micha Fager.

Lintumaailma on viimeistään kunnollisen lumipeitteen ilmestymisen myötä siirtynyt nyt talven hiljaiseloon. Hyvillä talviruokinnoilla käy kuitenkin kuhina, ja peltoaukeilla ja ruderaattien talventörröttäjillä voi nähdä suuria parvia esimerkiksi tiklejä, urpiaisia ja keltasirkkuja.

Isommista kerääntymistä mainittakoon 623 telkkää Hangon Vedagrundetilla, 20 uiveloa sekä Hangon lintuasemalla että Tvärminnessä, 14 merimetsoa Santahaminassa, 20 naurulokkia Hangon Itäsatamassa, 170 peippoa (sis. sp.) Raaseporin Pohjassa ja 170 tikliä Mäntsälän Metsäkulmassa.

Pikkukivoja harvinaisuuksia ovat olleet mm. muuttava allihaahka Porkkalassa, pikku-uikut Inkoon Sandfjärdenillä ja Hangon Itäsatamassa, 9 peltopyytä Mäntsälän Metsäkulmassa, lapinpöllö Hanko Bengtsårissa, 2 tunturikiurua Vantaan Pitkäsuolla ja 3 Inkoon Degerbyssä, lapintiainen Viikissä, ja lisäksi muutama kuningaskalastaja ja yksi virtavästäräkki.

Vuodenajalle epätyypillisistä lajeista voisi vielä mainita valkoposkihanhen, harmaasorsan, punasotkan, 2 muuttohaukkaa, pikkulokin, luhtakanan, 3 mustavariksen parven, västäräkin, laulurastaan ja niittykirvisen.

Hangon lintuaseman juhlaesitys suorana lähetyksenä internetissä.

Hangon Lintuaseman 40 -vuotisjuhlat pidetään torstaina 17.1. Luonnontieteellisen keskusmuseon Kimnaasi-salissa klo 18.00 alkaen. Tapahtuman ilmoittautumisaika on päättynyt, mutta voit tiedustella peruutuspaikkoja osoitteesta Halias40v@gmail.com

Kokeilemme tapahtumassa ensimmäistä kertaa Tringan kokouksen lähettämistä suorana internetissä. Aleksi Lehikoisen pitämä juhlaesitelmä striimataan siis suoraan BirdLife Suomen YouTube –kanavalle. Striimi aukeaa 18.15 ja esitys alkaa noin 18.30.

Klikkaa siis YouTube-auki torstai-iltana osoitteessa: https://www.youtube.com/user/birdlifesuomi/

Lähetyksen katsomista varten et tarvitse erillisiä tunnuksia. Esitys tallennetaan ja sitä voi tarkastella esityksen jälkeen. Somessa tapahtumasta voi viestiä vaikka aihetunnuksella #halias40

Tervetuloa seuraamaan esitystä, netissä tai livenä!

Retki Isosaareen 5.1.2019 -retkikertomus


Kylmä ja hiljainen mutta kaunis alku lintuvuodelle

Tringan retkivuosi 2019 alkoi arktisissa tunnelmissa, koillistuulen puhaltaessa hyisellä Suomenlahdella. Kolmisenkymmentä retkeilijää matkasi entisellä merivoimien aluksella Helsingin Kauppatorilta Isosaareen. Meri oli miltei jäätön, mutta suurin osa vesilinnuista ja lokeista oli silti siirtynyt muualle.

Pienten alliparvien, muutaman kyhmyjoutsenen, isokoskelon, telkän ja tukkasotkan lisäksi miltei kaikki retkeläiset saivat vuodenpinnan merimetsosta, useat varmaan myös merikotkasta, jotka näyttäytyivät jo menomatkalla.

Isosaaressa oli hiljaista, ehkä juuri niin hiljaista kuin saaristoluonnossa tapaa olla keskitalvella. Matkalla staijikallioille oli siis hyvin aikaa katsella urpiaisparvea, joka ruokaili rannan tervalepässä. Tali- ja sinitiaisetkin olivat laskettavissa yhden käden sormilla. Kalliot olivat osin ohuen jään peittämät ja äärimmäisen liukkaat. Näkyvyys oli pienestä väreilystä huolimatta varsin hyvä ja maisema komea. Lintuja oli kuitenkin hyvin niukalti. Alleja meni yksittäin ja pikuparvina vähän joka suuntaan, mutta muuten ei juuri näkynyt kuin yksittäisiä kalalokkeja liitelemässä.

Oppaista Teemu oli tunnistavinaan järripeipon, joka kuitenkin piiloutui männikköön ennen kuin määritys olisi voinut varmistua. Jatkaessamme matkaa kohti saaren länsireunaa Teemu huomasi uudestaan järripeipon ohilennossa, nyt ihan pinnan arvoisesti. Pian pääsimme katselemaan puukiipijää sekä saaren ainoalla käytössä olevalla lintulaudalla lähinnä talitiaisia.

Merikotka ohitti meidät komeasti, ja länsirannalla näimme kaksi aikuista ja yhden nuoren merikotkan varsin mukavalta etäisyydeltä. Kevyessä lumisateessa katselimme alleja, telkkiä ja merimetsoja, söimme eväitä ja ja muistelimme parempia havaintoja aiemmilta retkiltä.

Kun muu porukka suuntasi takaisin kohti upseerikerhon jäistä terassia, yksi retkeläinen kävi vielä pikaisella talviuinnilla – kokemus sekin.

Paluumatkalla, lumisateen jo lakattua aurinkokin näyttäytyi ja valaisi mm. Suomenlinnan vallit talvenkeltaisin sätein. “Pinnallisesti” katsottuna retki ei antanut mitään kovin mainittavaa, mutta tunnelmallisesti talvinen meriretki auringonvalon säestämänä oli tälläkin kerralla kokemisen arvoinen. /PB

Oppaina Teemu Sirkkala, Mikko Savelainen sekä Peter Buchert

Kuvat Peter Buchert

Tringan ekopinnaskaban 2018 lopputulokset

Tringan ekopinnaskaba järjestettiin vuonna 2018 kuudetta kertaa. Kisan voitto meni toista kertaa peräkkäin ekoskabojen pitkän linjan kisajyrälle, helsinkiläiselle Gustaf Nordenswanille, joka sai kasaan 230 lajia. Nordenswan on ensimmäinen kilpailija kautta aikain, joka on onnistunut voittamaan Tringan ekopinnaskaban kaksi kertaa. Menestystä Gusse on niittänyt lisäksi myös talviekopinnaskaban puolella, jonka kärkisijalle hän on yltänyt peräti kolme kertaa.

Toisen sijan tämänvuotisessa kisassa nappasi espoolainen Jani Ceder 222 lajilla ja pronssisijalle ylsi helsinkiläinen Janne Bruun 212 lajillaan.

Kilpailun top 15:

Ekopinnaskabaan ilmoitti lajeja tällä kertaa 69 kilpailijaa kymmenestä eri kunnasta. Osallistujien määrä oli selvästi pienin ekopinnaskabojen tähänastisessa historiassa. Kisaajien kotipaikkakunnat jakaantuivat seuraavasti: Helsinki 27 (osallistujaa), Espoo 13, Kirkkonummi 9, Vantaa 6, Raasepori 5, Hyvinkää 2, Karkkila 2, Hanko 1, Järvenpää 1, ja Nurmijärvi 1. Vain kerran on ekopinnaskaban kolmen kärkeen ylletty pääkaupunkiseudun kuntien ulkopuolelta.

Kisan kokonaislajimääräksi saatiin 265, mikä on sama summa kuin vuoden 2017 kisassa. Ennätystulos on vuosilta 2013 ja 2015, jolloin kumpaisenakin vuotena lajimäärä oli 278. Ekopinnaskaban lajilistalle saatiin tänä vuonna neljä* uutta lajia: kiljuhanhi, munkkikorppikotka, keisarikotka ja mäntysirkku. *kaikkia havaintoja ei ole vielä käsitelty RK:ssa tai ARK:ssa.

Eniten kisakilometrejä ilmoitti vantaalainen Kim Söderling, 2963 (km) ja toiseksi eniten Gustaf Nordenswan, 2800. Spontaanisti havaittuja lajeja oli eniten Gustaf Nordenswanilla, 199.

Kilpailun ässälajit (13 kpl):

Ekopinnaskaban tulokset löytyvät kokonaisuudessaan täältä: https://www.tringa.fi/kisa/

Pinnakisapalvelusta löydät myös aiempien ekopinnaskabojen tulokset, sekä tällä hetkellä käynnissä olevat pinnakisat.
Edellisvuosien eko- ja talviekopinnaskabojen tuloskatsauksia voi lukea täällä: https://www.tringa.fi/ekopinnaskaba/

Tringan lintutilannekatsaus – vuoden viimeiset viikot

Vuorihempot. Kuva: Micha Fager

Lintuvuosi 2018 saatiin Tringankin alueella pakettiin. Viime vuoden ilmiöistä mieleen jää varmasti ainakin monipuolinen vaellussyksy, jonka aikana ennätyksiä rikottiin esimerkiksi tiaisten ja närhien osalta. Lapintiaisia havaittiin Tringan alueella vuoden aikana lopulta 20 yksilöä.

Harvinaisuuspuolelta muistella kannattaa ainakin tammikuussa Kirkkonummella laajalti bongattua mäntysirkkua, 24.4. Espoon Iso-Huopalahdella piipahtanutta yöhaikaraa, 3.6. pääkaupunkiseudun yli itään muuttanutta keisarikotkaa, syys-lokakuussa Uudellamaallakin seikkaillutta munkkikorppikotkaa sekä tarinalleen onnellisen lopun saaneen vaaleakiitäjän vaiheita marraskuussa. Mainittakoon nyt vielä lisäksi ainakin arokotka, tunturihaukka, mustanmerenlokki, 7 valkosiipitiiran parvi, taigakirvinen, stejnegeri-sepeltasku ja 4 tulipäähippiäistä.

Vuoden kahden viimeisen viikon hyvistä kerääntymistä voisi mainita mm. 36 tukkakoskeloa Hangon lintuasemalla, 15 harmaahaikaran parven Vuosaaren Uutelassa, 187 nokikanaa Tammisaaren Stadsfjärdenillä, 30 pähkinähakkia Lohjan Ristenissä, peräti 5 Kirkkonummen puolella talvehtivaa maakotkaa Espoon Soukasta nähtynä, 10 sepelkyyhkyä Hangon keskustassa ja 5 vuorihemppoa Vantaan Pyymosalla.

Ilman suurharvinaisuutta ei jääty vuoden viimeisellä viikollakaan: Helsingin Eirassa pyörähti pikaisesti grönlanninlokki. Muita parempia lajeja jaksolla olivat muutama kuningaskalastaja, virtavästäräkki ja 2 tunturikiurua.

Vuodenaikaan nähden kiinnostavia havaintoja olivat mm. 5 valkoposkihanhea, harmaasorsa, punasotka, 2 tuulihaukkaa, 5 ampuhaukkaa, 2 muuttohaukkaa, luhtakana, ruokki, 4 kangaskiurua, kiuru, 4 västäräkkiä, 2 rautiaista, 6 laulurastasta, kulorastas, 2 mustavarista ja lapinsirkku.