Pakkasretki Kivinokkaan ja Fastholmaan -retkikertomus


Kivinokka tuntui retkipäivänä ihan satumaailmalta satoine lumikuorrutteisine pikkumökkeineen, hohtavan valkoisine lumikinoksineen ja mökkien väleissä kiemurtelevine lumeen muodostuneine polkuineen. Pakkasta oli aamulla monin paikoin Helsinkiä noin -20 astetta. Aamupäivän retken aikana aurinko lämmitti lukemat noin – 14 asteeseen. Onneksi oli tyyntä. Retkelle lähteneet kuusitoista osallistujaa ja oppaat Jaana ja Jouni olivat asianmukaisesti pukeutuneita (Jounilla oli jopa pipo) eikä neljän tunnin ulkoiluretkellä paleltu. Lämpöä saatiin vaatteiden ohella retken kivoista lintuhavainnoista. Kivinokka oli monelle retkeläiselle uusi tuttavuus.

Lähtöpaikalla Kulosaaren kartanon piha-alueella sini- ja talitiaiset lauloivat pakkasesta piittaamatta. Punatulkkujen vaimeat vihellykset kuuluivat hyvin tyynessä säässä. Muutama mustarastas näkyi polun vieressä.

Kuljimme niemeä halkovaa päätietä aluksi niemen länsikärkeen katsomaan, josko lahden jäällä näkyisi ruokaa kärkkyviä lokkeja tai kenties merikotka, kuten viime vuoden vastaavalla retkellä. Puun latvassa näkyi käpytikka. Jäällä oli kalanpyytäjien keppejä merkkeinä pilkkirei’istä, mutta niiden liepeillä näkyi nyt vain variksia. Pieni urpiaisparvi lennähti ylitsemme.

Joku ahkera oli käynyt auraamassa Kivinokan kulkuväyliä eikä umpihangessa tarpomista tullut juurikaan. Matkalla huomattiin lähipuussa puukiipijä ja kun pysähdyimme katsomaan sen kiipeilyä ylös puunrunkoa, huomasimme, että samassa puussa kapusi peräti kolme puukiipijää säntillisessä jonomuodostelmassa.

Puukiipijä puunrungolla.
Kuva Timo Mäkinen

Luontopolku johdatti seuraavaksi Kivinokan pohjoisosan lintulavalle, joka on niin tilava, että kaikille riitti tilaa tähystellä Saunalahden ruovikolle. Lavan itäpuolella näkyikin 5-6 viiksitimalin parvi ruokojen siemeniä syömässä. Kotvan kuluttua lintuja näkyi enemmänkin ja kun samaan paikkaan lensi toinen parvi, laskimme timaleja olevan yhteensä vähintään 24. Lieneekö kukaan joukostamme aiemmin nähnyt näin isoa timaliparvea. Evästelytauon jälkeen matka jatkui Saunalahden pohjukkaa myötäillen kohti lahtea kiertävää kulkutietä. Timalit nähtiin vielä uudestaan, jäällä kulkenut koiranulkoiluttaja kaiketi säikäytti ne lentämään lähemmäs lintulavaa.

Viiksitimalikoiras ruovikossa.
Kuva Timo Mäkinen

Jatkoimme sulassa sovussa hiihtäjien kanssa matkaa kohti Fastholmaa. Matkan varrelle osui linturuokinta, jolla oli tali- ja sinitiaisten ohella 2 hömötiaista. Muutama keltasirkkukin näkyi. Fastholmassa on myös linturuokinta, jolla oli nyt kovin hiljaista. Pian löydettiin kuitenkin pähkinänakkeli lähipuusta.

Pähkinänakkeli
Kuva Timo Mäkinen
Retkeilijöitä pähkinänakkelia katsomassa.
Kuva Jaana Sarvala

Paikalle osunut lintuharrastaja Pekka Sarvela vinkkasi lähistöllä näkemästään valkoselkätikasta. Etsiskelimme sitä mutta näimme vain käpytikkoja. Paluumatkalla retkeilijämäärä hupeni, kun osa lähti jo oikoteitä kohti kotejaan. Herttoniemen siirtolapuutarhan reunamilla olimme juuri pujahtamassa rannan tuntumasta majojen katveeseen, kun Pekka, joka oli tullut samaan suuntaan, huikkasi meidät peruuttamaan. Valkoselkätikka, jonka paikalle osunut nainen oli huomannut, näyttäytyi hienosti samassa puussa käpytikan kanssa. Loppumatkasta nähtiin myös varpusia ja viherpeippo.

Oli tosi kiva retki!

Kirjoitti Jaana Sarvala

Jaa tämä juttu:Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter
Email this to someone
email