Retki Isosaareen 5.1.2019 -retkikertomus


Kylmä ja hiljainen mutta kaunis alku lintuvuodelle

Tringan retkivuosi 2019 alkoi arktisissa tunnelmissa, koillistuulen puhaltaessa hyisellä Suomenlahdella. Kolmisenkymmentä retkeilijää matkasi entisellä merivoimien aluksella Helsingin Kauppatorilta Isosaareen. Meri oli miltei jäätön, mutta suurin osa vesilinnuista ja lokeista oli silti siirtynyt muualle.

Pienten alliparvien, muutaman kyhmyjoutsenen, isokoskelon, telkän ja tukkasotkan lisäksi miltei kaikki retkeläiset saivat vuodenpinnan merimetsosta, useat varmaan myös merikotkasta, jotka näyttäytyivät jo menomatkalla.

Isosaaressa oli hiljaista, ehkä juuri niin hiljaista kuin saaristoluonnossa tapaa olla keskitalvella. Matkalla staijikallioille oli siis hyvin aikaa katsella urpiaisparvea, joka ruokaili rannan tervalepässä. Tali- ja sinitiaisetkin olivat laskettavissa yhden käden sormilla. Kalliot olivat osin ohuen jään peittämät ja äärimmäisen liukkaat. Näkyvyys oli pienestä väreilystä huolimatta varsin hyvä ja maisema komea. Lintuja oli kuitenkin hyvin niukalti. Alleja meni yksittäin ja pikuparvina vähän joka suuntaan, mutta muuten ei juuri näkynyt kuin yksittäisiä kalalokkeja liitelemässä.

Oppaista Teemu oli tunnistavinaan järripeipon, joka kuitenkin piiloutui männikköön ennen kuin määritys olisi voinut varmistua. Jatkaessamme matkaa kohti saaren länsireunaa Teemu huomasi uudestaan järripeipon ohilennossa, nyt ihan pinnan arvoisesti. Pian pääsimme katselemaan puukiipijää sekä saaren ainoalla käytössä olevalla lintulaudalla lähinnä talitiaisia.

Merikotka ohitti meidät komeasti, ja länsirannalla näimme kaksi aikuista ja yhden nuoren merikotkan varsin mukavalta etäisyydeltä. Kevyessä lumisateessa katselimme alleja, telkkiä ja merimetsoja, söimme eväitä ja ja muistelimme parempia havaintoja aiemmilta retkiltä.

Kun muu porukka suuntasi takaisin kohti upseerikerhon jäistä terassia, yksi retkeläinen kävi vielä pikaisella talviuinnilla – kokemus sekin.

Paluumatkalla, lumisateen jo lakattua aurinkokin näyttäytyi ja valaisi mm. Suomenlinnan vallit talvenkeltaisin sätein. “Pinnallisesti” katsottuna retki ei antanut mitään kovin mainittavaa, mutta tunnelmallisesti talvinen meriretki auringonvalon säestämänä oli tälläkin kerralla kokemisen arvoinen. /PB

Oppaina Teemu Sirkkala, Mikko Savelainen sekä Peter Buchert

Kuvat Peter Buchert

Jaa tämä juttu:Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter
Email this to someone
email