Salon kuuluisa Halikonlahti oli Tringan retken kohteena 23.3. Ajatuksena oli mennä hieman kevättä vastaan, sillä usein Lounais-Suomen lintupaikat ovat ensimmäinen etappi alkukevään muuttolinnuille. Sääennuste ei luvannut mitään hyvää retken onnistumiselle: aamun aikana sateen piti vallata koko eteläinensuomi ja tuulikin oli kovaa. Ihan näin huono tilanne ei maastossa kuitenkaan ollut. Halikonlahdella ei käytännössä satanut ollenkaan ja muutenkin sade oli kuuromaista eikä juurikaan haitannut retkeilyä. Myöskään tuuli ei aivan osunut kohdalle, joten ihan kohtuu kelissä mentiin.
Jo menomatkalla saattoi bussin ikkunasta todeta, että ilmassa oli jonkinlaisen lintupäivän elkeitä. Hanhiparvia oli ilmassa runsaasti ja ensimmäiset tundrahanhet nähtiin jo bussista, kuten myös muuttava kurki.
Halikonlahdella oltiin yhden aamukahvipysähdyksen jälkeen
klo 9. Jengi pois bussista puhdistamon kulmilla ja maastoon. Valitsimme Aapon
kanssa myötäpäiväisen kiertosuunnan torneille vievällä reitillä, sillä olisi
mukava saada retken alkuun joku lähietäisyydellä oleva kiva laji ja sen
löytyminen voisi olla todennäköisempää alueen ainoalta sulavesialueelta.
Strategia toimi, merikotka lensi hienosti
ylitse, sulan reunalla päivysti kaksi harmaahaikaraa,
neljä naurulokkia ja tundrahanhet
kävivät todistamassa kevättä.
Lahden pohjukan rantapelto oli kauniisti sulanut, mutta vedet olivat suurimmaksi
osaksi tietysti ihan tukevasti jäässä. Vesilintuja oli tästä syystä vielä vähän:
sinisorsia 75, telkkiä kolme paria, isokoskelopari
teki ylilennon ja muutama meri – ja kanadanhanhi
samoin. Katsottavaa oli kuitenkin ihan
kivasti. Mulloksella viihtyi 50 töyhtöhyyppää,
4 kurkea, kottaraisia, kiurut lauloivat,
uuttu- ja sepelkyyhkyjä oli muutamia,
kaunis isolepinkäinen oli komeasti esillä
ja aika moni sai vuodarin myös pajusirkusta
ja vihervarpusesta. Ja tietysti fasaaneja nähtiin ja kuultiin! Ai, että
niitä riittikin ihan joka paikkaan!
Halikonlahti on mukava paikka retkeillä, sillä alueella on niin monenlaista
biotooppia ja lintuja on avonaisessa maastossa helppo katsella. Paikan kaksi
tornia ovat molemmat kohtalaisen pieniä, kerralla ylätasanteelle mahtuu noin 12
henkilöä.
Halikonlahti oli meidän mielestä nähty klo 12 eli kolmen tunnin urakoinnin jälkeen. Kävimme vielä kastelemassa itsemme ja varusteemme Tuohittussa, mutta tämä yritys oli tuomittu: tulvat olivat laajat, mutta hanhia näkyi vain lennossa. Ja vettä tuli niskaan, tietysti!
Tähän ei olisi ollut hyvä päättää retkeä, joten tulimme Helsinkiin Inkoon kautta ja näimme vielä varsin komeasti ruokailevia tundra- ja tundrametsähanhia sekä päätöslajina 4 pikkujoutsenta Inkoon Degerbyn pohjoispelloilla. Kiitos opaskollega Aapo Salmelalle, kuski-Anterolle taas niin viimeisen päälle lintuharrastajaystävällisestä kuskaamisesta ja tietysti kaikille retkeläisille!
Mikko Savelainen