Vuosaaren retki 13.4.2019 Retkikertomus

Tringan Vuosaaren retket jatkuivat 13.4.2019 kävelyllä Vuosaaren sataman kupeessa olevalle näköalatasanteelle Auringonnousun rannassa, josta matka jatkui Niinisaaren kautta täyttömäelle. Retkelle osallistui oppaan lisäksi 17 lintuharrastajaa.

Kävely lähti liikkeelle 7.00 heti kokoontumispaikalla kuului selkeitä kevään merkkejä: käpytikka huuteli, sepelkyyhky kujersi, punarinta soitteli vienoa säveltään ja laulurastas aloitteli läheisessä kuusikossa. Keväiset äänet johdattivat iloisen retkiseurueen matkaan.

Kävellessämme näköalatasanteelle tarkkailimme läheisten saarien ja Porvarinlahden suun välisiä vesialueita, jossa lepäili alueen peruslajistoa: tukkasotkia, telkkiä, sinisorsia, isokoskeloita, kalalokkeja, naurulokkeja ja muutama merilokki. Muuten hiljaisessa ruovikossa lenteli västäräkkejä ja useita pajusirkkuja.

Kalkkisaaren selällä oli sekä kyhmy- että laulujoutsenia. Itse lokkien kansoittamalla Kalkkisaarella oli jo muutama reviiriään vartioiva valkoposkihanhi ja rannalla uiskenteli kandanhanhia. Ensimmäiset meriharakatkin olivat saapuneet kotikivilleen. Retkeläisiä ilahdutti yksinäinen harmaasorsa koiras ja lahdelle saapunut silkkiuikku pari. Isokoskeloiden seassa uiskennellut tukkakoskelo oli mukava havainto. Rantakivillä päivysti myös muutama harmaahaikara.

Näköalatasanne tarjosi muutamia merellisempiä lajeja kuten haahkan, allin ja mahtavan yli 70 merimetson kalastuspuuhissa olleen parven. Kauempana olleet kauniit uivelot näkyivät hienosti. Juuri ennen lähtöämme kaksi muuttavaa mustavarista yllätti retkiporukan. Vuosaaressa mustavaris on aina mieluinen havainto, niitä ei kevään aikana montaa havaita.

Paluu matkalla koukkasimme metsään ja kävelimme Niinisaaren alueella. Metsä tarjosi sini- ja talitiaisia sekä hippisäisiä. Porvarinlahden rantapolulta lähti lehtokurppa. Monelle, jotka sen kerkesivät näkemään, se oli vuoden ensimmäinen havainto lajista. Vielä osittain jäässä olevalla Porvarinlahdella oli jokunen telkkä, tukkasotka ja silkkiuikku pari.

Vallitseva korkeapaine ei herätellyt juurikaan toiveita nähdä muuttoa täyttömäeltä. Toiveita herätti kuitenkin Vuosaaren WA-ryhmässä ilmoitettu mustaleppälintu. Mäellä joksi täyttömäkeä tuttavallisemmin kutsutaan, oli vuosaarelaisten lintuharrastajien lisäksi verrattain vähän lintuja. Talven jäljiltä vielä mäellä majaileva isolepinkäinen keikkui koivun latvassa. Hempot lauloivat ja lentelivät reviirinsä ympärillä toimeliaasti. Niittykirvisiä ja kiuruja nousi vanhan huipun tuntumasta.

Mäen huipulla muutto ei tosiaan huimannut. Muutama hanhiparvi sentään nähtiin, joista löydettiin sekä tundra- että metsähanhia. Paikalliset kanahaukat edustivat parhaiten petolintuja ja niiden lisäksi itäpuolelta löytyi muuttava hiirihaukka. Kellon lähestyessä yhtätoista yksi ja toinen retkeläinen, jatkoi päiväänsä muiden askareiden parissa. Lopulta viimeisetkin innokkaat päättivät pistää pillit pussiin ja lähteä kohti parkkipaikkaa. Laskeutuessamme alas mäeltä eteläpäässä sijaitsevan lehdon kohdalla kivelle hypähti tumma pikkulintu, joka heilutti pyrstöään. Naaraspukuinen mustaleppälintu antoi mukavan läksiäislahjan tälle retkelle.

Retkellä havaittiin 56 lintulajia: kyhmyjoutsen, laulujoutsen, tundrahanhi, metsähanhi, kanadanhanhi, valkoposkihanhi, sinisorsa, harmaasorsa, tukkasotka, telkkä, haahka, alli, uivelo, isokoskelo, tukkakoskelo, silkkiuikku, merimetso, harmaahaikara, hiirihaukka, kanahaukka, meriharakka, töyhtöhyyppä, lehtokurppa, naurulokki, kalalokki, harmaalokki, merilokki, sepelkyyhky, käpytikka, kiuru, niittykirvinen, västäräkki, punarinta, mustaleppälintu, laulurastas, punakylkirastas, räkättirastas, mustarastas, hippiäinen, talitiainen, sinitiainen, isolepinkäinen, harakka, närhi, naakka, mustavaris, varis, korppi, kottarainen, peippo, hemppo, tikli, viherpeippo, vihervarpunen, pajusirkku ja keltasirkku.

Oppaana ja kertomuksen kirjoitti Mikko Salonen

Jaa tämä juttu:Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter
Email this to someone
email