Tringan suojelutoiminnan kevätkuulumisia

Tringan suojelupuolella on riittänyt kiirettä kuluneena keväänä. Isoja projekteja ovat olleet muutoksenhaut Östersundomin yhteisen yleiskaavaan ja Finnoon keskuksen asemaakaavaan Helsingin hallinto-oikeudesta sekä Uusimaa 2050-kaavan (tutummin maakuntakaavan) ehdotusvaiheen lausunto. Lisäksi olemme tehneet töitä mm. valkoposkihanhien aiheuttamien ristiriitojen ratkaisemiseksi ja Helsingin pesimäaikaisten metsähakkuiden kieltämiseksi.

Muutoksenhaku Helsingin hallinto-oikeudesta Östersundomin ja Finnoon kaavoihin (ks. uutinen tammikuulta: https://www.tringa.fi/2019/01/hho-finnoo-ostersundom/) on edennyt seuraavaan vaiheeseen. Vastaselitysvaiheessa kaavoittamisesta vastaavat (näissä tapauksissa siis Östersundom-toimikunta ja Espoon kaupunki) antavat asiasta omat lausuntonsa. Tringa on tämän jälkeen täydentänyt valituksiaan vastaselityksillä. Vaadimme edelleen kaavojen muuttamista alueiden linnustoarvojen turvaamiseksi.

Vastaselitys Helsingin hallinto-oikeuteen Finnoon keskuksen alueen asemakaavaa koskevassa valitusasiassa: https://www.tringa.fi/wp-content/uploads/2019/04/Vastaselitys-Finnoo-2019-Tringa.pdf

Vastaselitys Helsingin hallinto-oikeuteen Östersundomin yhteistä yleiskaavaa koskevassa valitusasiassa: https://www.tringa.fi/wp-content/uploads/2019/05/Vastaselitys-HHO-%C3%96stersundom-Tringa-kotisivu.pdf

Östersundom on tärkeä alue mm. kuvan pyylle. Kuva: Matti Rekilä.

Koko Uudenmaan maankäyttöä pitkällä aikavälillä ohjaava Uusimaa 2050- kaava (tutummin maakuntakaava) on edennyt ehdotusvaiheeseen. Tringa otti kantaa kaavaluonnokseen edellisen kerran viime vuoden puolella (https://www.tringa.fi/2018/11/tringa-lausui-uudesta-maakuntakaavasta). Tämän jälkeen kaavasta vastaava Uudenmaan maakuntaliitto on tehnyt kaavaan muutoksia saatujen lausuntojen perusteella ja esitellyt uuden kaavaehdotuksen. Valitettavasti tässä uudessakin ehdotuksessa on paljon luontoarvojen kannalta huolestuttavia piirteitä. Tringa vaatiikin tuoreessa ehdotuksessaan mm. lisää suojelualueita, järkevämpiä viheryhteyksiä ja maakuntakaavan tarkentamista.

Lausunto Uusimaa-kaavan 2050 ehdotusvaiheen kokonaisuudesta: https://www.tringa.fi/wp-content/uploads/2019/05/2019-lausunto_uudenmaan-mkk-ehdotuksesta.pdf

Lisäksi olemme tehneet töitä mm. valkoposkihanhien aiheuttamien ristiriitojen, Nuuksion kansallispuiston uuden hoito- ja käyttösuunnitelman ja Helsingin pesimäaikaisten metsähakkuiden kieltämisen parissa (ks. mielipidekirjoituksemme Helsingin Sanomissa 25.5.).

Suojelutoimikunnan puolesta

Aapo Salmela

Suojelusihteeri

Lintusää 27.–29.5.2019: Hyvää arktikatuulta riittää, vaikka sää on viileä ja epävakainen

Jarmo Koistisen laatima lintusäätiedote Tringan alueelle:

Tänä keväänä erikoinen oli valkoposkien päämuutto, joka hajaantui 6 vrk:n ajalle suhteellisen tasapaksuna ja leveänä rintamana. Vastatuuli ei tuntunut niihin vaikuttavan juuri mitenkään torstaina-perjantaina. Sen sijaan muu arktika oli silloin aika vaisua, joskin suosirrejä meni pinnassa ehkä juuri vastatuulen takia. Lauantain tuulen kääntyminen toi sepelhanhien kunnon muuton. Erikoista on tämän päivän (sunnuntai) suuri muuttohiljaisuus; ikään kuin Itämeren ”varasto” olisi mennyt tyhjäksi eilen. Jatkossa hyvää arktikatuulta riittää, vaikka sää on viileä ja epävakainen, eli ei suosi lämpimien seutujen harvinaisuuksien tuloa. Kuuma eteläinen putki hipoo aluetta ti–ke yönä, mutta väistyy itään.

Ma: Enimmäkseen merellä on kohtalaista–navakkaa WSW-tuulta, joka illaksi heikkenee. Sää on pilvinen–puolipilvinen ja aamupuolella sekä illalla voi vähän sataa. Melko hyvä arktikasää kahlaajille ja sepelhanhille.

Ti: Heikkoa–kohtalaista etelän ja lounaan välistä tuulta, joka iltapäivällä heikkenee tilapäisesti ja illalla kääntyy idän puolelle. On puolipilvistä–pilvistä ja poutaa (vähäisiä sateita voi olla aamulla–päivällä), mutta illalla etelästä saapuu yhtenäinen sadealue. Hyvä muuttosää.

Ke, epätarkka: Kohtalaista–navakkaa lännen puoleista tuulta, aamulla pilvistä ja ehkä vielä sadetta, mutta päivällä selkenee. Arktikasää on edelleen aika hyvä, mutta linnut eivät pakkaudu Suomen rannikolle.

Jatkoarvio: Hyvää etelänpuoleista muuttovirtausta. Laaja kuuma harvinaisuusilma odottaa Venäjällä mahdollista etenemistä Suomeen.

Retkikertomus: retki Vallisaareen 18.5.2019

Retkeläisiä Vallisaaren Aleksanterinpatterilla. Kuva: Ulla-Maija Viiru.

Tringa järjesti ”yleisön pyynnöstä” kevätretken Helsingin Vallisaareen 18.5.2019. Sää suosi retkeläisiä: aurinko paisteli koko päivän liki pilvettömältä taivaalta ja tuulikin oli mukavan leppeä. Matkaan lähdettiin Kauppatorilta kahdenkymmenen retkeläisen ja kahden oppaan voimin heti ensimmäisellä vesibussivuorolla eli puoli kymmeneltä. Menomatkalla tarkeni hyvin kannella, josta käsin havaittiin mm. tervapääskyjä, lokkeja, tiiroja ja vesilintuja.

Koiras mustapääkerttu. Kuva: Laura Mäenpää.

Saareen päästiin kymmenen maissa ja vastassa olikin mukava konsertti erilaisia laulajia: ensimmäisellä sadalla metrillä havaittiin jo mm. satakieli, lehtokerttu ja kultarinta. Saaren rehevät metsät ovat erityisesti kultarintojen mieleen: kultarintoja havaittiin retken aikana ainakin kuusi laulavaa lintua, joista osa päästiin näkemäänkin – lajin monipuolinen, matkintojakin sisältävä laulu tulikin varmasti kaikille tutuksi! Saarta lähdettiin kiertämään vastapäivään ja mukavasti puskista löytyi muitakin lintuja: punavarpusia vihelteli vähän joka puolella, kerttuja havaittiin neljä eri lajia (lehto-, mustapää-, herne- ja pensas), lammen viereisellä kostealla alueella lauloi komeasti pikkusieppo ja kaksi muutakin sieppolajia (kirjo- ja harmaa) löytyivät havislistan täytteeksi. Kierroksella havaittiin myös retken ainoa (!) päiväpetolintu, joka osoittautui varmaan liki koko retkiporukalle vuodenpinnan tarjonneeksi mehiläishaukaksi. Saaren korkeimmalla kohdalla, Aleksanterinpatterilla, oli hyvä paikka pitää evästauko ja tarkkailla muuttavia lintuja. Valitettavasti muuttopäivä oli varsin vaisu, mutta mukavahan eväitä oli mutustella mm. Harmajalla pesiviä riskilöitä etsiessä, käenpiikaa kuunnellessa ja lammella uinutta rantakäärmettä ihmetelessä. Arktista muuttoa havaittiin peräti yhden valkoposkihanhiparven verran…

Kultarinta on yleinen laji Vallisaaressa. Kuva: Laura Mäenpää.

Saaren kiertämistä päätettiin vielä jatkaa Kuninkaansaareen puolelle. Kuninkaansaaren valleilta havaittiinkin vielä loppuhuipennukseksi komea kahdensadan sepelhanhen itään matkannut parvi. Paluumatkalla kuunneltiin vielä satakieliä ja kultarintoja ja tutustuttiin saaren kahvilatarjontaan. Viimeinen retkipinna kuitattiin paluumatkalla turistien kansoittaman Suomenlinnan valleilta kivitaskun muodossa.

Kiitokset vielä kaikille retkeläisille!

Oppaina retkellä Niko Björkell ja tämän kirjoittanut Aapo Salmela.

Lista retkellä havaituista lintulajeista noin havainnointijärjestyksessä:

1. Naurulokki

2. Varpunen

3. Kalalokki

4. Haarapääsky

5. Naakka

6. Tervapääsky

7. Harmaalokki

8. Kalatiira

9. Kesykyyhky

10. Valkoposkihanhi

11. Lapintiira

12. Selkälokki

13. Merilokki

14. Varis

15. Merimetso

16. Haahka

17. Meriharakka

18. Kyhmyjoutsen

19. Tukkakoskelo

20. Isokoskelo

21. Pajulintu

22. Peippo

23. Räkättirastas

24. Västäräkki

25. Pensaskerttu

26. Rantasipi

27. Mustarastas

28. Vihervarpunen

29. Talitiainen

30. Punavarpunen

31. Lehtokerttu

32. Satakieli

33. Tikli

34. Hernekerttu

35. Kirjosieppo

36. Kultarinta

37. Viherpeippo

38. Punarinta

39. Pikkusieppo

40. Laulurastas

41. Uuttukyyhky

42. Harmaasieppo

43. Sepelkyyhky

44. Mustapääkerttu

45. Peukaloinen

46. Harmaahaikara

47. Mehiläishaukka

48. Sinitiainen

49. Punakylkirastas

50. Kottarainen

51. Tavi

52. Sinisorsa

53. Käenpiika

54. Riskilä

55. Korppi

56. Keltavästäräkki

57. Räystäspääsky

58. Sepelhanhi

59. Urpiainen

60. Alli

61. Kivitasku

Vuosaaren lintupaikat: Uutela 18.5.2019 Retkikertomus

Lapintiira

Kolmas kävelyretki Vuosaaressa alkoi Uutelan koirapuiston kupeesta kuudelta aamulla. Mustapääkerttu lauloi läheisessä tuomessa ja rastaiden laulua kuului sieltä sun täältä. Kahdeksan reipasta retkeläistä lähti kävelemään kohti Skatanniemeä, josta avautuu laaja näkymä merelle.

Monta päivää kestänyt korkeapaine jarrutti muuttoa. Valkoposkihanhia meni muutamia pikkuparvia ja kuikkalintujakin näkyi vain muutamia. Täysin tyyneltä mereltä kantautui teeren pulina. Teeri ei ole mikään jokapäiväinen havainto Vuosaaressa retkeillessä.

Tukkakoskelo

Puolentoista tunnin staijauksella ei paljoa irronnut: näimme perusvesilinnut ja kaksi kaukana mennyttä isojen kahlaajien parvea. Iloa tuotti retkiseuruetta kummastelemaan tullut hylje.

Kyhmyjoutsen

Matka jatkui takaisin kohti Uutelan Särkkäniemeä ja Rudträskin kuusikkoa. Matkalla törmäsimme metsäkauriisiin, jotka jäivät tien viereen kuvattaviksi. Skatan tilalla saatiin jo iloinen lintuhavainto. Viitakerttunen lauloi hillittyjä säkeitään aivan päärakennuksen kupeessa.

Matkalla kuului useita pajulintuja, sirittäjä, punarinta, metsäkirvinen ja pensaskerttuja. Saapuessamme Särkkäniemen lehtoon kuului kuhankeittäjämäinen vihellys, harmillisesti viheltelijä paljastui mustarastaaksi. Särkkäniemi oli yllättävän hiljainen, joten suuntasimme kohti kuusikkoa, jossa aivan viime päivinä oli laulanut pikkusieppo.

Pienen odottelun jälkeen pikkusiepon heleät säkeet kaikuivat kuusien lomassa. Komea vanha koiras tuli muutamaan otteeseen ihailtavaksemme. Aikamme ihasteltuamme pikkusieppoa suuntasimme takaisin parkkipaikalle ja päätimme retken.

Vaisusta muutosta huolimatta, pääsimme ihastelemaan merellistä Vuosaarta kesäisessä auringon paisteessa ja näimme ja kuulimme muutaman hauskan linnun, jotka saivat retkeläiset hyvälle tuulelle.

Kivitasku

Retkellä havaittiin 66 lintulajia

Retkellä havaitut lajit: laulujoutsen, kyhmyjoutsen, merihanhi, kanadanhanhi, valkoposkihanhi, sinisorsa, haapana, tukkasotka, haahka, alli, telkkä, isokoskelo, tukkakoskelo, teeri, kuikka, silkkiuikku, merimetso, harmaahaikara, merikotka, meriharakka, rantasipi, naurulokki, kalalokki, harmaalokki, merilokki, selkälokki, kalatiira, lapintiira, räyskä, sepelkyyhky, tervapääsky, palokärki, haarapääsky, räystäspääsky, metsäkirvinen, niittykirvinen, västäräkki, punarinta, kivitasku, laulurastas, punakylkirastas, räkättirastas, mustarastas, pensaskerttu, hernekerttu, mustapääkerttu, viitakerttunen, pajulintu, sirittäjä, tiltaltti, hippiäinen, harmaasieppo, talitiainen, sinitiainen, harakka, närhi, naakka, varis, kottarainen, varpunen, peippo, hemppo, tikli, viherpeippo, vihervarpunen, punatulkku ja keltasirkku.

Mikko Salonen

Kuvat: Reijo Helaakoski

Tringan lintutilannekatsaus – toukokuun puoliväli

Sinirinta. Kuva: Micha Fager

Viime viikkoina on saatu kokea vaihtelevia säitä ja suuria lämpötilaeroja. Tulevalle viikonvaihteelle lähestyy etelästä kuuma putki, ja sen mukana toivottavasti myös lintuja. Viime päivien saapujiin kuuluivat mm. suosirri, vesipääsky, ruisrääkkä, idänuunilintu, viitakerttunen, pensassirkkalintu, sinirinta ja kehrääjä.

Kevätarktikan huippu on parhaillaan käynnissä. Toistaiseksi vesilintujen ja muidenkin arktisten muuttajien lukumäärät ovat jääneet Tringan alueella melko pieniksi. Suurin mustalintujen muuttosumma ynnättiin 7.5., jolloin Helsingin Santahaminassa muutti 36000 mustalintua. Allien päämuutto on nähtävästi vielä edessä, ja valkoposkihanhiakin on odotettavissa lisää. Allihaahkoja nähtiin tänä keväänä niukasti, parhaana päiväsummana 14 muuttavaa lintua Kirkkonummen Söderskärillä.

Hyviä muuttosummia jaksolla olivat mm. 101 jouhisorsaa, 68 lapasorsaa ja 233 tukkakoskeloa Porkkalassa, 726 kuikkalintua (joista 437 määritettyjä kuikkia) Kirkkonummen Mäkiluodossa, 106 pikkukuovia Haliaksella ja 248 punakuiria Porkkalassa.

Suurista paikalliskerääntymistä mainittakoon 1650 metsähanhea ja 3120 tundrahanhea Vihdin Vanjärvellä, 10 heinätavia Haliaksella, 900 kapustarintaa Mäntsälässä, 1060 suokukkoa ja 350 liroa Vanjärvellä, 10 keräkurmitsaa Vantaan Seutulassa, 115 pikkulokkia Tuusulanjärvellä ja peräti 7 rastaskerttusta Viikissä.

Käärmekotka muutti vappuaattona Espoossa itään, isohaarahaukka pyörähti Tornien taistossa Raaseporissa, amerikantavit havaittiin Porkkalassa ja Viikissä ja mustapäätasku Viikissä. Lisäksi jakson runsasta harvinaisuuskavalkadia täydensivät mm. 8 punakaulahanhea (joista 4 vietti useamman päivän Viikissä), tiibetinhanhi, jääkuikka, 3 kyhmyhaahkaa, kiljukotka, 5 niittysuohaukkaa, 5 punajalkahaukkaa, 3 lampivikloa, 2 mustatiiraa, pikkukajava, 2 leveäpyrstökihua, harjalintu, 2 ruokosirkkalintua, 2 sepelsieppoa ja 3 keltahemppoa.

Hangon retki 5.5.2019 retkikertomus

Sunnuntai-aamuna Tringan bussi kuljettajanaan taas Antero Koskinen, allekirjoittanut, toinen opas Niko Björkell ja 39 retkeläistä suuntasivat kohti Hankoniemeä. Keli oli suht lämmin ja lupaava. Odotukset olivat taas korkealla, onhan tämä jo perinteeksi muodostunut “tornien taisto -viikonloppu” ollut yksi lajirikkaimpia retkiämme.

Hankoon päästyämme aloitimme retken Neljän Tuulen Tuvalta. Siellä Hankoniemi taas osoitti luonteensa, tuuli oli suht voimakasta ajoittain. Monesti tämä pysähdys ei ole tuottanut ihmeempiä havaintoja, mutta nyt lintuja oli mukavasti. Heti meidät vastaanotti useampi lapintiira ja kivitasku. Meristaiji tuotti runsain mitoin haahkoja ja alleja. Joukossa yksi värivikainen, osittain leukistisen oloinen haahka. Niko hoksasi alliparvesta pilkkasiiven, jota ilmeisesti muut eivät havainneet. Eräs retkeläinen havaitsi 8 ruokin ” junan “. Myös ristisorsapari lennähti retkeläisten iloksi aivan lähelle staijikalliotamme.

Ristisorsat.

Äkkiä retkemme nuorisojoukko huusi rannan suunnalta. Kaksi hernekerttua ja tiltaltti löytyi ihan rannan tuntumasta pusikoiden juuresta. Linnut saivat ansaittua huomiota ja suurin osa retkeläisisatä riensi katsomaan lintuja. Toinen huuto kuului pian staijikalliolta. Merikihupari löytyi kaukaa erään luodon päältä. Ja pian sen jälkeen Hankoniemen ensimmäiset merikotkat havaittiin kihuluodon oikealla puolella.

Tyytyväisinä lähdimme jatkamaan seuraavaan etappiimme Täktomin kentälle. Jätimme bussin heti Täktomin lentokentälle menevän tien alkupäähän ja päätimme jatkaa Täktbuktenin Kobbenille. Heti bussista noustuamme korkealla liiteli petolintu, joka toi mieleen kanahaukan. Onneksi nuorisojoukko otti linnusta kuvan ja tarkempi analyysi paljasti linnun määrittyvän sinisuohaukkanaaraaksi.

Täktbukten oli taas loistava pysähdys. Kahlaajia oli suht monipuolisesti. Punajalkavikloja, neljä punakuiria, tylli ja liroja oli Kobbenin pohjukassa ruokailemassa. Kalliolta näimme kaksi mustavikloa. Täälläkin havaitsimme merikihun, joka kaarteli hienosti staijikallion viereisen pohjukan päällä aikansa.

Paluumatkan metsäpolku tarjosi taas perusmetsälajistoa: peukaloisen, laulurastaan, peipon ja vihervarpusen.

Täktomin lentokentällä käväisimme vain pikaisesti. Petolintuja ei valitettavasti tällä kertaa juuri ollut varpushaukkaa ja merikotkaa lukuunottamatta.

Hankoniemen viimeisenä pysähdyksenä oli Högholmen. Heti parkkipaikasta metsään päästyämme, havaitsimme hippiäisen, jota jäimme ihailemaan tovin. Högholmenin kallioilta havaitsimme osin samoja lajeja, kuin Neljän Tuulen Tuvaltakin. Täällä havaitsimme tukkakoskeloita, pari mustalintua ja härkälinnun. Kalliolta Svanvikin suuntaan staijatessa näimme myös pari räyskää. Yksi mielenkiintoisimpia havaintoja oli kuitenkin aurinkoa ottanut juuri nahkansa luonut kyykoiras. Nahkansa luoneet kyyt ovat lähes sinisen värisiä ja sahalaitakuvio on hyvin selvä.

Hanko on lintupaikka, jossa voisi viettää helposti koko päivänkin, mutta aikataulumme pakotti meidät jättämään Hangon ja suuntaamaan viimeiseen retkikohteeseemme Karjaan Lepinjärvelle. Koska retkeläisiä oli paljon, ehdotin ryhmän jakamista kahtia ja toinen ryhmä minun johdollani lähtisi ensiksi Lepinjärven lintutorniin Pelikaanitorniin. Toinen, Nikon johtama ryhmä kävisi ensin Shellillä kahvilla ja tulisi myöhemmin tornille. Idea toimi mainiosti ja kaikki halukkaat pääsivät sekä lintutornille että kahvillekin. Lepinjärvellä oli runsaasti vesilintuja: härkälintuja, tukkasotkia, punasotkakoiras, tundrahanhia, metsähanhia ( rossicus-alalajia ), haapanoita, joutsenia ja lapasorsakoiras. Järven takareunalla hyönteispyynnissä oli haara-, räystäs- ja ainakin yksi törmäpääsky. Palatessa tornilta oli pari retkeläistä havainnut ja kuvannutkin toisen lintutornin edustan koivikossa valkoselkätikan ! Tosi kova havis ja retkemme harvinaisin laji. Pullakahvien jälkeen aloitimme kotimatkan kohti Helsinkiä.

Retkemme lajisaldoksi tuli tasan sata lajia, kun Hietaniemen hautausmaan kanahaukka nähtiin pesällään ja juuri ennen Kiasmaa havaitsin varpusen. Kiitoksia kaikille retkeläisille ja Nikolle mukavasta retkipäivästä unohtamatta Anteroa hyvästä kyydityksestä.

Kirjoitti Jouni Rytkönen

Kuvat: Heikki Kantola

   

Hangon retken lajilista :

1. Kyhmyjoutsen 2. Laulujoutsen 3. Metsähanhi 4. Tundrahanhi 5. Merihanhi 6. Kanadanhanhi 7. Valkoposkihanhi 8. Ristisorsa 9. Haapana 10. Tavi 11. Sinisorsa 12. Lapasorsa 13. Tukkasotka 14. Punasotka 15. Haahka 16. Alli 17. Mustalintu 18. Pilkkasiipi 19. Telkkä 20. Tukkakoskelo 21. Isokoskelo 22. Silkkiuikku 23. Härkälintu 24. Merimetso 25. Harmaahaikara 26. Merikotka 27. Sinisuohaukka 28. Kanahaukka 29. Varpushaukka 30. Sääksi 31. Nokikana 32. Kurki 33. Kapustarinta 34. Töyhtöhyyppä 35. Kuovi 36. Punakuiri 37. Meriharakka 38. Suokukko 39. Lapinsirri 40. Tylli 41. Rantasipi 42. Liro 43. Punajalkaviklo 44. Valkoviklo 45. Mustaviklo 46. Taivaanvuohi 47. Ruokki 48. Merikihu 49. Räyskä 50. Kalatiira 51. Lapintiira 52. Pikkulokki 53. Naurulokki 54. Kalalokki 55. Harmaalokki 56. Selkälokki 57. Merilokki 58. Kesykyyhky l. pulu 59. Uuttukyyhky 60. Sepelkyyhky 61. Käpytikka 62. Valkoselkätikka 63. Kiuru 64. Törmäpääsky 65. Haarapääsky 66. Räystäspääsky 67. Metsäkirvinen 68. Niittykirvinen 69. Västäräkki 70. Peukaloinen 71. Rautiainen 72. Punarinta 73. Pensastasku 74. Kivitasku 75. Mustarastas 76. Räkättirastas 77. Laulurastas 78. Hernekerttu 79. Mustapääkerttu 80. Sirittäjä 81. Tiltaltti 82. Pajulintu 83. Hippiäinen 84. Kirjosieppo 85. Sinitiainen 86. Talitiainen 87. Puukiipijä 88. Närhi 89. Harakka 90. Naakka 91. Varis 92. Korppi 93. Kottarainen 94. Varpunen 95. Peippo 96. Viherpeippo 97. Vihervarpunen 98. Punatulkku 99. Keltasirkku 100. Pajusirkku                                                                                                                                                               

Retki Karkalin luonnonpuistoon 11.5.2019 –retkikertomus


Karkalin luonnonpuisto Lohjanjärveen työntyvän Karkalinniemen kärjessä on yksi Etelä-Suomen hienoimmista lehtoalueista. Luonnonpuisto on perustettu 1964. Alue on ollut Metsähallituksen hallinnassa vuodesta 2002. Luonnonpuiston kasvillisuuden säilymisestä on kiittäminen mm. arkkipiispa Gustaf Johanssonia (1844-1930), jonka kesänviettopaikka sijaitsi Karkalissa. Johansson ja hänen poikansa olivat luonnonystäviä. He pyrkivät säilyttämään Karkalin lehtoa mahdollisimman luonnontilaisena. Johanssonin kamuihin kuului mm. eräs Elias Lönnrot, joka keräsi Karkalista kasvinäytteitä.

Tringan ja Lohjan seudun lintuyhdistys Hakin yhteisretki Karkaliin alkoi aamulla vähän kahdeksan jälkeen, kun tringalaisten retkibussi oli löytänyt sumun keskeltä tiensä luonnonpuiston parkkialueelle (bussin ikkunoista ei juuri retkipinnoja kertynyt). Oppaat Esa, Petri ja Arvi jakoivat noin 25 retkeläisen porukan kahteen ryhmään ja retki aloitettiin kiertämällä Hanski-Hakin luontopolkua.

Päivän lajiksi saatettiin jo alkumetreillä nimetä sirittäjä. Sirittäjiä pesii luonnonpuiston alueella kymmeniä pareja. Retkellä ei varmaan ollut kohtaa, jossa sirittäjän kolikonpyöritystä ei olisi kuulunut. Vähän monipuolisempaa laulantaa edustivat punarinta ja mustapääkerttu, joita niin ikään kuului ja näkyi useita, kuten kirjosieppojakin. Rautiainen, punakylki-. musta- ja laulurastaat ja tiaisista tali- ja kuusitiainen kuuluivat nekin. Oppaat kertoivat, että hömötiaisten määrä alueella on vähentynyt roimasti. Yhtään hömötiaista emme havainneetkaan.

Karkalissa pesii 2-3 paria pähkinähakkeja. Niiden havaitseminen näin keväällä on hankalaa mutta jälkiä pähkinähakkien käynneistä näkyi siellä täällä kivillä pähkinänkuorina.

Pähkinähakki vieraillut tällä kivellä.

Karkalissa riittää lahopuuta. Luonnonpuistoa ei raivata kuin pitämällä polku kulkukelpoisena. Kaatuneita maatuvia puunrunkoja on runsaasti. Myös peukaloiset ovat huomanneet tämän, sillä niitäkin lauloi alueella useita. Tikkojen rummutusta kuunneltiin tarkasti, sillä alueella pesii pohjantikka. Muutaman kerran kuultiinkin pohjantikan rummutusääneksi sopiva sarja, mutta lintua emme onnistuneet näkemään. Luonnonpuistossa ei saa liikkua kuin merkityillä poluilla, joten emme lähteneet rummutuksen suuntaan etsimään lintua. Käpytikka sen sijaan nähtiin. Taukoniityllä ensimmäisenä ollut retkipuolijoukkue havaitsi myös palokärjen. Kyyhkyistä havaittiin vain sepelkyyhky, uuttukyyhkyillekin alueella on sopivia pesäpaikkoja ja niitä siellä pesii mutta pysyivät nyt meiltä piilossa.

Luontopolku sivusi Lohjanjärven rantaa. Rannassa kuului ja näkyi rantasipi. Järvellä käy ruokailemassa kaakkureita, kuulimme niiden kaakatusta. Joku kuuli kaulushaikarankin.

Valko- ja sinivuokkojen lisäksi nähtiin keltavuokkoja. Muista kukista mm. imikkä ja kevätlinnunherne.

Oppaat olivat suunnitelleet, että kierrämme retkellä vain Hanski-Hakin polun. Edellispäivän sateet olivat liukastaneet pitkospuut ja kivet ja etenkin etelärannan polun kivinen reitti olisi ollut vaikeakulkuinen. Toinen joukkio ehdotti kuitenkin Petri-oppaalle erään karttakyltin äärellä, että jatkettaisiin metsäpolkua niemen kärkeen ja palattaisiin samaa reittiä, jolloin vältettäisiin vaikeakulkuinen reitin osa.

Polun varrella lauloi hippiäisiä. Punatulkku vihelteli sekin latvustossa. Metsäpolun päätepisteessä, niemen läntisimmässä kärjessä nähtiin kuikkapari. Järvellä näkyi ja kuului myös kalatiira, kala- ja harmaalokkeja ja laulujoutsenia. Rantapusikossa hyppeli hernekerttu, samoissa pensaissa nähtiin harmaasieppo. Osa Hakin polulle jääneestä joukosta havaitsi ylilentäneen pähkinähakin ja kuuli käen.

Parin viikon päästä lehdossa laulelevat nyt havaittujen lisäksi ainakin kultarinta ja pikkusieppo.

Retkellä havaittiin yhteensä 34 lintulajia.

Kiitokset Hakin oppaille, ensi vuonna uudestaan!

Kuvat&Kirjoitti Jaana Sarvala

Ilmoita kaikki peltosirkkuhavainnot Tiiraan!

Missä peltosirkkuja vielä on? Osallistu kartoitukseen!

Markus Pihan ja Tuomas Seimolan tutkimusryhmä selvittää Tringan kanssa yhteistyössä Uudenmaan peltosirkkutilanteen vuonna 2019. Vaikka alueella retkeillään paljon, ovat monet peltosirkun mahdolliset esiintymispaikat yhä selvittämättä. Jokainen havainto on tämän äärimmäisen uhanalaiseksi luokitellun lajin tilan selvittämiseksi arvokas, ja selvitykseen tarvitaan lintuharrastajien apua!

Miten voit osallistua kartoitukseen?

Peltosirkut löytyvät useimmiten suurilta tai suurehkoilta peltomaisemakokonaisuuksilta, joilla retkeillen reviirejä olisi hyvä etsiä aloittaen esimerkiksi omien retkeilyalueiden tuntumasta. Peltosirkkujen lauluryhmien sijainti on usein peltojen keskellä etäällä lähimmistä teistä ja lajin esiintymisen varmistaminen vaatii usein hieman jalkatyötä. Lajin laulu kuuluu optimiolosuhteissa noin 300 metrin päähän.

Peltosirkun havaitseminen on varmempaa, mikäli käytetään atrappia/äänihoukutinta, johon laji yleensä reagoi silloinkin kun pariutuminen on jo tapahtunut ja lauluaktiivisuus on vähäisempää. Lyhytaikainen ja ensireaktioon lopetettava äänihoukuttimen käyttö ei häiritse merkittävästi lintua, joka luonnollisestikin esiintyy yleensä pienissä lauluryhmissä kuuloetäisyyden päässä naapurista.

Suurimpia aukkoja Uudenmaan nykyisen esiintymiskuvan tiedoissa on Sipoon, Nurmijärven, Tuusulan, Mäntsälän, Vihdin, Karkkilan sekä Lohjan (Nummi-Pusulan) pohjoisosien ja Raaseporin länsi- ja eteläosien alueilla. Kyseisten kuntien alueella on useita peltosirkun esiintymiselle soveliaita maisemakokonaisuuksia, jotka ovat käytännössä kokonaan retkeilyn ulkopuolella tai erittäin vähän harrastajien retkeilemiä.

Kannustamme tringalaisia kirjaamaan kaikki peltosirkkuhavainnot (myös nollahavainnot!) Tiiraan. Lisätietoina havaintoon tulee liittää mahdollinen atrapin käyttö, kävelyn määrä/kattavuus sekä alueella käytetty aika. Peltosirkkujen löytämiselle paras aika on noin 15.5.–30.6.

Lähetämme mielellämme lisätietoja ja ehdotuksia kartoituspaikoiksi. Ota rohkeasti yhteyttä!

Markus Piha (markus.piha@helsinki.fi)
Tuomas Seimola (tuomas.seimola@luke.fi)

Iltaretki Laajasalon Stansvikiin – retkikertomus


Osallistujia saapui monin eri tavoin kokoontumispisteeseen: kävellen, polkupyörällä, bussilla ja henkilöautolla. Oppaamme Paul Segersvärdin saavuttua osallistujia oli 15 mutta välittömästi retken alettua lisääntyi osallistujamäärä lopulliseen kahteenkymmeneen. Jo heti ensimmäisten parin sadan metrin jälkeen bongasimme erään retken parhaimmista havainnoista: kevyenliikenteen väylän vieressä kasvaneet keltavuokot. Samasta kasvupaikasta löytyi myös mukulaleinikki ja pikku käenrieska. Kevyen liikenteen väylältä käsin tavoitimme ensimmäiset kuusitoista lintulajia, joista muutamista vain selvä äänihavainto. Samalla tuli selväksi, että joukossa oli alueen hyvin tuntevia henkilöitä ja siksi retkestä muodostui myös eräänlainen kotiseuturetki valoittaen Stansvikin alueen historiaa, nykypäivää ja tulevaisuuden uhkakuvia.

Saimme melko kattavaa tietoa talitiaisen eri säkeistä ja syistä jotka mahdollisesti ovat johtaneet tilanteeseen, että aiemmin niin yleinen ti-ti-tyy on harvojen herkkua nykyään. Retki jatkui Stansvikin ajotien kautta ylös kallioille ja sieltä rantaan aikoinaan paikalla olleen öljysataman aidatun alueen reunaa seuraten. Nyt tuli kyseeseen vesilinnut, joita oli lajimäärällisesti kutakuinkin saman verran kuin siihen mennessä havaitut lajit. Yritimme parhaamme löytää harmaalokkeja, mutta laji jäi tällä kertaa näkemättä. Saimme muun muassa seurata kaukoputken välityksellä pesivien valkoposkihanhien puolustustoimia muutamia kanadanhanhia vastaan. Reissu jatkui Uudenkylän kautta itse Stansvikin kartanon pihapiiriin ja sieltä ajotietä pitkin kohti lähtöpistettä. 

Retken kokonaissaldoksi tuli 35 lajia kun mukaan lasketaan vielä takaisin kävelyn aikana nähty harmaahaikara, vaikka osa mukana olleista olikin jo valinnut hypätä bussin 88 kyytiin. Tässä koko lista havaituista lajeista: räkättirastas, silkkiuikku, sinisorsa, telkkä, kalalokki, naurulokki, tikli, peippo, rautiainen, vihervarpunen, punarinta, sinitiainen, mustapääkerttu, mustarastas, talitiainen, västäräkki, hippiäinen, haapana, kirjosieppo, sepelkyyhky, kanadanhanhi, isokoskelo, varis, tukkasotka, valkoposkihanhi, rantasipi, kyhmyjoutsen, käpytikka, haahka, meriharakka, viherpeippo, pajulintu, laulurastas, punakylkirastas ja harmaahaikara.

Kirjoitti retkelle osallistunut Hannu Helminen

Hanhiretki Ridasjärvelle ja Kantelejärvelle 28.4.2019 Retkikertomus

Ridasjärvi


Eivät ole vuodet veljeksiä, eivät tosiaankaan. Kun Tringan perinteisellä hanhiretkellä on joskus staijattu hyytävässä viimassa, värjötelty lumisateessa ja ihmetelty jäiden hidasta lähtöä, tänä vuonna nautittiin auringonpaisteesta ja yli 20 asteen lämpötiloista. No, nautittiin kyllä linnuistakin.

Aamu aloitettiin varsin perinteisesti Hyvinkään Myllykylän (alias Koskelankulman, alias Latostenmaanmäen) entisellä soramontulla, missä pienen odottelun jälkeen kuulimme ja näimme kaksi kangaskiurua laululennossa. Sinisellä taivaalla muutti mm. kolme kuikkaa.

Kiville kapuamalla päästiin vähän lähemmäs kangaskiuruja.

Pian tuon jälkeen jatkoimme Ridasjärvelle, missä haarapääsky ilahdutti ohilennollaan heti noustessamme bussista. Järvellä härkälinnut pitivät soidinta ja ruovikossa kaulushaikara pumppasi aika ajoin. Hanhia näkyi sadoittain, lähinnä tundrahanhia.

Petopuolella lajisto täydentyi kahdella sääksi- ja kahdella ruskosuohaukkaparilla. Ainakin yksi pikkulokki saapui
aamun mittaan järvelle satojen naurulokkien seuraksi. Kahlaajista mainittakoon paikallinen rantasipi sekä muuttavina metsäviklo ja pieni suokukkoparvi. Lähimetsikössä vihelteli harmaapäätikka.

Tämä piilokuvamainen otos paljastaa harmaapäätikan alaselän.

Ridasjärven parituntisen havainnoinnin päätteeksi nautimme pullakahvit paikallisessa Kylis-kahvilassa. Kahvilan pitäjä oli ennalta varautunut porukkamme tuloon ja riittävään määrään pullia selvittämällä Tringan tapahtumakalenterista, milloin tringalaiset tulevat. Hienoa toimintaa!!!

Kylis-kahvilaa voi suositella Ridasjärvellä retkeileville.

Aiemmista vuosista poiketen koukkasimme Riihimäen Sammalistonsuolle, missä hanhia oli muutamia satoja, tosin lähinnä varsin kaukana väreilyssä. Tundrahanhi oli täälläkin valtalajina. Paikallisten kuovien ja parin muuttavan varpushaukan lisäksi katsottavaa riitti myös myöhäisellä ruokinnalla, missä järripeipot ja tiklit tankkasivat minkä jaksoivat.

Järripeippopari Sammalistonsuon lintulavan viereisellä ruokinnalla.

Sammalistonsuo on ollut aiemmin Kekkilän turvetuotantoaluetta. Turvetuotannon päätyttyä aluetta on kunnostettu kosteikkoalueeksi. Kanta-Hämeen lintuyhdistys on rakentanut alueen keskellä sijaitsevan havaintokummun päälle hienon ja tilavan tarkkailulavan, jolla mahduimme KHLYn oman retkiporukan kera yhdessä katselemaan lintuja. Kosteikon puolella mustakurkku-uikut täydensivät lajilistaamme.

Retki jatkui kohti Pukkilaa ja Kantelejärveä, missä näimme muutamia tuulihaukkoja, ruskosuohaukkoja komeassa soidinlennossa, valkovikloparven sekä valtavan ja nopeasti liikkuvan kaukaisen ”pilven”, joka koostui lähes 200 suokukosta.

Paikallinen kurkipari lensi ihan ylitsemme.

Kantelejärvelle on hyvät näkymät läheiseltä ladolta.

Kun lopuksi siirryimme ”Pobedan” pellolle, saimme ihastella miten pienehköön tulvaan ahtautuivat ilmeisesti juurikin nuo samaiset suokukot, kymmeniä valkovikloja, useita liroja, ainakin kuusi kapustarintaa sekä
yksi mustapyrstökuiri.

Ihailun kohteeksi pääsi myös ladon seinustan pöntössä pesää tekevä tuulihaukka. Yksi retkeilijä löysi viereiseltä pellolta päivän ainoaksi jääneen pikkukuovin.

Tuulihaukan pesäpönttö.


Kaiken kaikkiaan päivän saldoksi tuli 88 lajia, mitä voi pitää kohtuullisena määränä, varsinkin kun sekaan mahtui useimmille aika lailla vuodenpinnoja.

Oppaina: Peter Buchert, Jaana Sarvala, Jouni Rytkönen

Kuljettajana: Antero Koskinen

Teksti: Peter Buchert ja Jaana Sarvala

Lintukuvat: Heikki Kantola

Muut kuvat: Jaana Sarvala

Torniopastukset jatkuvat Vanhankaupunginlahdella koko toukokuun ajan

Tringan torniopastukset jatkuvat koko toukokuun ajan Helsingin Vanhankaupunginlahdella. Torniopas päivystää perjantai-iltaisin Lammassaaren uudella lintulavalla klo 18-20 ja sunnuntai-iltapäivisin Purolahden lintutornissa klo 12-14.

Torniopas näyttää lintuja kaukoputkella ja kertoo alueen linnuista ja lintuharrastuksesta. Tornioppaalta voi kysyä muuttolinnuista ja lintujen tunnistamisesta, ja torniopastukset ovat hyvä tilaisuus kartuttaa vaikkapa BirdLife Suomen tunnista 100 lintulajia haasteen lajilistan kartuttamiseen. Torniopastukset ovat kaikille avoimia, ja ne järjestetään säävarauksella.

Lammassaaren uudelle lintulavalle on esteetön pääsy Pornaistenniemeltä pitkospuita pitkin. Kaikki torniopastukset löytyvät Tringan tapahtumakalenterista: www.tringa.fi/tapahtumakalenteri/

Lammassaaren lintulavan opastukset:
pe 03.05. klo 18-20
pe 10.05. klo 18-20
pe 17.05. klo 18-20
pe 24.05. klo 18-20
pe 31.05. klo 18-20

Purolahden lintutornin opastukset:
su 05.05. klo 12-14
su 12.05. klo 12-14
su 19.05. klo 12-14
su 26.05. klo 12-14
su 02.06. klo 12-14