Retki Karkalin luonnonpuistoon 11.5.2019 –retkikertomus


Karkalin luonnonpuisto Lohjanjärveen työntyvän Karkalinniemen kärjessä on yksi Etelä-Suomen hienoimmista lehtoalueista. Luonnonpuisto on perustettu 1964. Alue on ollut Metsähallituksen hallinnassa vuodesta 2002. Luonnonpuiston kasvillisuuden säilymisestä on kiittäminen mm. arkkipiispa Gustaf Johanssonia (1844-1930), jonka kesänviettopaikka sijaitsi Karkalissa. Johansson ja hänen poikansa olivat luonnonystäviä. He pyrkivät säilyttämään Karkalin lehtoa mahdollisimman luonnontilaisena. Johanssonin kamuihin kuului mm. eräs Elias Lönnrot, joka keräsi Karkalista kasvinäytteitä.

Tringan ja Lohjan seudun lintuyhdistys Hakin yhteisretki Karkaliin alkoi aamulla vähän kahdeksan jälkeen, kun tringalaisten retkibussi oli löytänyt sumun keskeltä tiensä luonnonpuiston parkkialueelle (bussin ikkunoista ei juuri retkipinnoja kertynyt). Oppaat Esa, Petri ja Arvi jakoivat noin 25 retkeläisen porukan kahteen ryhmään ja retki aloitettiin kiertämällä Hanski-Hakin luontopolkua.

Päivän lajiksi saatettiin jo alkumetreillä nimetä sirittäjä. Sirittäjiä pesii luonnonpuiston alueella kymmeniä pareja. Retkellä ei varmaan ollut kohtaa, jossa sirittäjän kolikonpyöritystä ei olisi kuulunut. Vähän monipuolisempaa laulantaa edustivat punarinta ja mustapääkerttu, joita niin ikään kuului ja näkyi useita, kuten kirjosieppojakin. Rautiainen, punakylki-. musta- ja laulurastaat ja tiaisista tali- ja kuusitiainen kuuluivat nekin. Oppaat kertoivat, että hömötiaisten määrä alueella on vähentynyt roimasti. Yhtään hömötiaista emme havainneetkaan.

Karkalissa pesii 2-3 paria pähkinähakkeja. Niiden havaitseminen näin keväällä on hankalaa mutta jälkiä pähkinähakkien käynneistä näkyi siellä täällä kivillä pähkinänkuorina.

Pähkinähakki vieraillut tällä kivellä.

Karkalissa riittää lahopuuta. Luonnonpuistoa ei raivata kuin pitämällä polku kulkukelpoisena. Kaatuneita maatuvia puunrunkoja on runsaasti. Myös peukaloiset ovat huomanneet tämän, sillä niitäkin lauloi alueella useita. Tikkojen rummutusta kuunneltiin tarkasti, sillä alueella pesii pohjantikka. Muutaman kerran kuultiinkin pohjantikan rummutusääneksi sopiva sarja, mutta lintua emme onnistuneet näkemään. Luonnonpuistossa ei saa liikkua kuin merkityillä poluilla, joten emme lähteneet rummutuksen suuntaan etsimään lintua. Käpytikka sen sijaan nähtiin. Taukoniityllä ensimmäisenä ollut retkipuolijoukkue havaitsi myös palokärjen. Kyyhkyistä havaittiin vain sepelkyyhky, uuttukyyhkyillekin alueella on sopivia pesäpaikkoja ja niitä siellä pesii mutta pysyivät nyt meiltä piilossa.

Luontopolku sivusi Lohjanjärven rantaa. Rannassa kuului ja näkyi rantasipi. Järvellä käy ruokailemassa kaakkureita, kuulimme niiden kaakatusta. Joku kuuli kaulushaikarankin.

Valko- ja sinivuokkojen lisäksi nähtiin keltavuokkoja. Muista kukista mm. imikkä ja kevätlinnunherne.

Oppaat olivat suunnitelleet, että kierrämme retkellä vain Hanski-Hakin polun. Edellispäivän sateet olivat liukastaneet pitkospuut ja kivet ja etenkin etelärannan polun kivinen reitti olisi ollut vaikeakulkuinen. Toinen joukkio ehdotti kuitenkin Petri-oppaalle erään karttakyltin äärellä, että jatkettaisiin metsäpolkua niemen kärkeen ja palattaisiin samaa reittiä, jolloin vältettäisiin vaikeakulkuinen reitin osa.

Polun varrella lauloi hippiäisiä. Punatulkku vihelteli sekin latvustossa. Metsäpolun päätepisteessä, niemen läntisimmässä kärjessä nähtiin kuikkapari. Järvellä näkyi ja kuului myös kalatiira, kala- ja harmaalokkeja ja laulujoutsenia. Rantapusikossa hyppeli hernekerttu, samoissa pensaissa nähtiin harmaasieppo. Osa Hakin polulle jääneestä joukosta havaitsi ylilentäneen pähkinähakin ja kuuli käen.

Parin viikon päästä lehdossa laulelevat nyt havaittujen lisäksi ainakin kultarinta ja pikkusieppo.

Retkellä havaittiin yhteensä 34 lintulajia.

Kiitokset Hakin oppaille, ensi vuonna uudestaan!

Kuvat&Kirjoitti Jaana Sarvala

Jaa tämä juttu:Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter
Email this to someone
email