Tringan kesärallin 2019 tulokset

Vanjärvi auringonnousun aikaan (kuva ei ole rallipäivältä). Kuva: Pasi Pirinen
  1. Lerpakan heiluttajat (Mika Teivonen, Jarmo T. Koistinen, Joni Kautonen) – 115 lajia. Ässät: merilokki, kanahaukka, uivelo, kaulushaikara, sarvipöllö, pikkulepinkäinen, pyy, suokukko, rastaskerttunen.
  2. Tuplavääntö (Touko Torppa, Pasi Pirinen, Andreas Uppstu, Rauni Varkia) – 112 lajia. Ässät: käki, tukkakoskelo, huuhkaja, ruisrääkkä, heinätavi.
  3. Lohjan seutu (Jan Södersved, Petro Pynnönen, Matti Nieminen) – 104 lajia. Ässät: lapasorsa, pyrstötiainen, punajalkaviklo, kangaskiuru.
  4. Umpisetti (Asko Rokala, Kalevi Hiironniemi, Antti Mikala, Ari Veijalainen) – 95 lajia.
  5. Vatsa kuralla (Juha Kettunen, Arttu Valonen, Andreas Lindén) – 93 lajia. Ässät: valkoviklo, pikkusieppo, sinisuohaukka.

Tringan kesäralli järjestettiin tänä vuonna APLA:n 50-vuotisjuhlavuoden kunniaksi 29.6.2019 Vihdin ja Karkkilan kuntien alueella. Ralliaika oli klo 2:00-14:00, ja purku suoritettiin Karkkilan ABC:lla kisan jälkeen. Ralliin osallistui viisi joukkuetta, joissa mukana oli yhteensä 17 kisaajaa. Voiton vei paikallisjoukkue Lerpakan heiluttajat 115 lajilla, joista yhdeksän oli ässiä.

Rallin kokonaislajimäärä oli 138. Lajeista 68 oli sellaisia, jotka jokainen joukkue havaitsi. Ässiä, eli ainoastaan yhden joukkueen havaitsemia lajeja oli yhteensä 21.

Kesäralli käytiin mukavassa retkeilysäässä. Yö ja aamu olivat pilvisiä, tyyniä ja viileitä, aamupävällä aurinko alkoi pilkottamaan pilvien välistä ja päivällä lämpötila kohosi yli 20 asteeseen.

Mainittavimpia havaintoja olivat 2 virtavästäräkkiä, sinisuohaukka, uivelo, kapustarinta ja huuhkajapoikue. Lisäksi yöllä havaittiin viirupöllö hieman ennen rallin alkamisajankohtaa. Joukkueita kannustetaan ilmoittamaan mielenkiintoiset havaintonsa lintutietopalvelu Tiiraan.

Rallin lajilista, suluissa kuinka moni joukkue havaitsi:

Peruslajit (50 kpl) (ei sulkuja = kaikki joukkueet havaitsivat): laulujoutsen, sinisorsa, telkkä, silkkiuikku, harmaahaikara, kurki, töyhtöhyyppä, taivaanvuohi, rantasipi, naurulokki, kalalokki, harmaalokki (4/5), kalatiira, kesykyyhky, sepelkyyhky, tervapääsky, käpytikka, kiuru, haarapääsky, räystäspääsky (4/5), metsäkirvinen, niittykirvinen (4/5), västäräkki, punarinta, mustarastas, räkättirastas, laulurastas, punakylkirastas, ruokokerttunen, hernekerttu (3/5), pensaskerttu, lehtokerttu, mustapääkerttu, pajulintu, hippiäinen, harmaasieppo, kirjosieppo, sinitiainen, talitiainen, harakka, naakka, varis, kottarainen, pikkuvarpunen, varpunen, peippo, viherpeippo, vihervarpunen, keltasirkku, pajusirkku.

Lisälajit huutojärjestyksessä (88 kpl): fasaani (5/5), tikli (5/5), kuusitiainen (5/5), kuovi (3/5), peukaloinen (5/5), rautiainen (5/5), satakieli (5/5), haapana (4/5), korppi (4/5), ruskosuohaukka (5/5), nuolihaukka (5/5), tavi (5/5), sääksi (5/5), palokärki (4/5), tuulihaukka (5/5), nokikana (5/5), liro (5/5), pensastasku (4/5), kanadanhanhi (5/5), tiltaltti (5/5), luhtakana (3/5), närhi (3/5), puukiipijä (5/5), uuttukyyhky (4/5), hemppo (4/5), kuikka (4/5), pikkukäpylintu (5/5), kulorastas (4/5), rytikerttunen (3/5), sirittäjä (5/5), lehtokurppa (3/5), kultarinta (3/5), viitakerttunen (5/5), valkoviklo (ässä), härkälintu (5/5), kaakkuri (3/5), punatulkku (4/5), kivitasku (3/5), töyhtötiainen (5/5), merikotka (4/5), kehrääjä (4/5), hömötiainen (5/5), mehiläishaukka (4/5), varpushaukka (2/5), selkälokki (3/5), käki (ässä), metsäviklo (2/5), merilokki (ässä), punavarpunen (4/5), luhtakerttunen (4/5), pikkulokki (2/5), lehtopöllö (4/5), kanahaukka (ässä), leppälintu (4/5), isokoskelo (3/5), tukkakoskelo (ässä), uivelo (ässä), pikkusieppo (ässä), punasotka (3/5), tukkasotka (3/5), keltavästäräkki (3/5), kaulushaikara (ässä), pikkutylli (4/5), pähkinähakki (2/5), liejukana (3/5), törmäpääsky (2/5), sarvipöllö (ässä), viitasirkkalintu (2/5), harmaasorsa (2/5), huuhkaja (ässä), lapasorsa (ässä), pikkulepinkäinen (ässä), peltosirkku (2/5), valkoposkihanhi (2/5), ruisrääkkä (ässä), pensassirkkalintu (2/5), pyy (ässä), virtavästäräkki (3/5), heinätavi (ässä), pyrstötiainen (ässä), suokukko (ässä), sinisuohaukka (ässä), punajalkaviklo (ässä), rastaskerttunen (ässä), kapustarinta (2/5), kangaskiuru (ässä).

Parikkalan retki 30.5.-2.6.2019 Retkikertomus

Siikalahti

Kuva Jaana Sarvala

Torstai 30.5.

Lähtö tapahtui Kiasman edustalta yhdeksän aikaan, kunhan ensin oli saatu kaikki paikalla parveilleet retkeläiset oikeisiin busseihin: samaan aikaan samasta paikasta lähti nimittäin myös Paul Segersvärdin vetämä Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen retki Kopparnäsiin.

Matkalla Parikkalaan retkiohjelmassa oli pari retkipysähdystä ja ensimmäinen niistä oli Porvoon Ruskis. Paikka osoittautuikin hyväksi valinnaksi, sillä lintutornin edustalla näyttäytyi useampaan otteeseen korea sitruunavästäräkkikoiras.

Sitruunavästäräkki Kuva Timo Mäkinen

Retken lajilistalle saatiin myös muun muassa merikotka ja -metso, tuulihaukka, räyskä ja rytikerttunen. Laulujoutsen uitti lahdella jo poikasiaan.

Haminassa pidetyn ruokatauon jälkeen matka jatkui Joutsenon Konnunsuon peltoaukeiden keskellä olleelle lintutornille, jonka parhaaksi anniksi jäi retken ainoa hemppo. Seuraava pysähdyspaikka olikin sitten jo Parikkalan Siikalahden patotie, missä lintuja oli enemmän: lukuisat nuoli- ja ruskosuohaukat sekä kalasääsket esittäytyivät hyvin, pari luhtakanaa kötkötti ruovikoiden suojissa ja kaulushaikara puhalteli laiskasti, ruovikoiden yllä oli hyönteispyynnissä pikkulokkeja ja vesilinnuista nähtiin ensimmäiset härkälinnut ja punasotkat. Näitä lajeja näkyi reissun aikana muillakin Parikkalan lintuvesillä useina päivinä.

Punasotkat. Kuva Timo Mäkinen

Matkapäivän päätteeksi ajeltiin sitten majoittumaan retkemme majapaikkaan Oronmyllyn leirikeskukseen.

Heidi äänitti majapaikassa lintuja, ensimmäisenä yönä tallentui mm. kehrääjän kehräys.

Perjantai 31.5.

Aamu oli valitettavasti sateinen… siitä huolimatta suuntasimme aamiaisen jälkeen metsään ja kohteena oli Soininmäen metsäalue. Kun metsäautoteillä mutkittelun jälkeen pääsimme paikalle, vaikutti ensin ettei tihkusateessa ja tuulessa tultaisi kuulemaan peukaloista kummempaa metsälintua.

Soinimäen kodalla. Kuva Jaana Sarvala

Onneksi Jaana kävi kuitenkin kuulostelemassa myös toisessa suunnassa…ja löysi sieltä laulavan idänuunilinnun. Ja kun muutkin oli saatu kuuntelemaan idulia porukalla, lähti aivan yllättäen kuusten latvoista lentoon lampaankokoinen ukkometso näyttäytyen oikein hienosti!

Iduli paikalla. Kuva Jaana Sarvala

Sade jatkui ja seuraavaksi suunnattiin kierrokselle Parikkalan lintuvesille ja –torneille. Toiveissa oli, että sadesää olisi saanut kahlaajia keskeyttämään muuttonsa ja niitä löytyisi kosteikkoja kiertelemällä – ja sadesää ei olisi niin suuri haitta vesi- kuin metsälintujen etsinnässä. Heti ensimmäisessä Pohjanrannan tornissa kuitenkin paljastui, että tuulen ja sateen yhdistelmä oli vähän turhankin tehokas: kahlaajien sijasta retkeläisten piti hakea suojaa tornin alakerrasta.

Onneksi jotain lintujakin nähtiin. Pohjanrannassa paras havainto oli pellonreunassa laiduntanut myöhäinen tundrahanhi. Seuraavalla pysähdyspaikalla Tarassiinlahdella rääkäisi vesisateen ollessa kovimmillaan ruisrääkkä pari kertaa, mutta lintu jäi valtaosalta retkiporukkaa vielä tässä vaiheessa kuulematta. Kanavalammelle tultaessa pahin sade oli jo laantunut ja lintuja löytyi enemmän. Pari luhtahuittia huuteli erikoisesti keskellä päivää rantaniityllä, mutta näkyville ne eivät toki suostuneet. Ja viimein löytyi pari kahlaajaakin, kun mustaviklo, pikkutylli sekä kaksi punajalkavikloa ruokailivat rantalietteellä.

Sää alkoi parantua ja suuntasimme seuraavaksi Siikalahdelle. Matkalla tehtiin kahvitaukopysähdys sekä vilkaistiin Härskiinniemen levähdyspaikalta Simpelejärven laajalle järvenselälle. Järvellä kalasteli runsaasti kalatiiroja, noin 200 yksilöä, sekä puolentusinaa kuikkaa ja tukkakoskelopari.  Siikalahdelle päästyä ihmetytti erityisesti nuolihaukkojen runsaus: niitä oli parhaimmillaan näkyvissä yhtä aikaa ainakin 18 eri yksilöä.

Nuolihaukka. Kuva Timo Mäkinen

Illalla tehtiin vielä tuloksekas kehrääjäretki majapaikkamme Oronmyllyn ympäristössä kävellen. Retken alussa yksi kehrääjä lensi päidemme yli metsäautotietä seuraten ja myöhemmin kuultiin vielä toinen, kaukana surissut lintu.  Oronmyllyn ympäristöstä löytyi viikonlopun aikana monia muitakin retkipinnoja, kuten liro, harmaapäätikka, palokärki, uuttukyyhky ja kulorastas.

Lauantai 1.6.

Kesäkuun aluksi säätila oli ainakin eilistä mukavampi auringon paistaessa…ja aamiaisen jälkeen suunnattiin taas retkelle. Retkeläisten toiveesta aamuretken ykköstavoitteena oli kuhankeittäjä. Sammallammen ja Tiviän suunnista keittäjää ei vielä löytynyt, mutta Siikalahden Raikanniemessä sitten tärppäsi ja hyvin äänessä ollutta lintua saatiin kuunnella pitkään.


Kuhis-elis-ilosta Pirjo tarjoili suklaata. Kuva Jaana Sarvala

Kirjolankankaan hiekkakuopalla puolestaan ihasteltiin isoa törmäpääskykoloniaa.

Törmäpääskypaikalla. Kuva Jaana Sarvala
Törmäpääskyt. Kuva Timo Mäkinen

Aamupäivän retken päätteeksi käytiin vielä Punkaharjun komeissa harjumaisemissa pähkinähakin perässä, mutta tuloksetta.

Punkaharjulla. Kuva Harri Hölttä

Illan yölaulakierros suuntautui osin samoihin maisemiin kuin aiemminkin, mutta nyt saatiin retkeillä eilisestä poiketen hyvässä säässä. Pohjanrannasta löytyi harmaasorsa ja heinätavi.

Heinätavi tavis-tavien ja naurulokkien seurassa. Kuva Jaana Sarvala

Tarassiinlahden ruisrääkkä oli hyvin äänessä, kun taivaalta ei satanut kissoja ja koiria. Kanavalammen rantalietteeltä löytyi tällä kertaa tylli. Sen jälkeen suunnattiin itärajan pikkuteiden kautta Siikalahden suuntaan ja yhdellä pysähdyksellä koettiinkin reissun hienoin havainto, vaikkei se lintuja koskenutkaan. Olimme pysähtyneet pellonreunaan ruisrääkkää kuuntelemaan, kun joku huomasi pellolla juosseen isokokoisen nisäkkään. Villisika! Eikä vain yksi aikuinen korskea sika, vaan kun eläin siirtyi avoimemmalle pellolle, sen perässä huomattiin juoksevan kuusi pientä porsastakin. Eläimiä saatiin seurata hyvin ja pitkään, kun ne juoksivat peltoaukean poikki eikä varsinkaan porsaiden reitti ollut aina siitä suorimmasta päästä.

Villisikoja ei Tringan retkillä nähdän kovinkaan usein! Kuva Timo Mäkinen

Rääkän ja sikojen lisäksi pellolla ruokaili myös kaksi metsähanhea.

Siikalahdelle päästyämme sää oli taas muuttunut kehnoksi ja vähitellen alkoi myös sataa. Niinpä paikan parhaiksi havainnoiksi jäivät pari luhtahuittia ja luhtakerttunen. Sittenpä ajeltiinkin jo Oronmyllylle yöpuulle.

Sunnuntai 2.6.

Sunnuntain merkittävin tapaus oli suunnitellusti kotimatka. Aamun retki tihkusateessa Oronmyllyn ympäristössä ei tuottanut tiltalttia kummempaa.

Puoliltapäivin suunnattiinkin sitten kohti etelää. Matkalla ajettiin kuitenkin taas Kymenlaakson kautta ja pidettiin retkipysähdys Vehkalahden Lupinlahden lintutornilla, missä nähtiin mm. rastaskerttunen, räyskä, merikotka ja kolme punasotkaa. Nuolihaukkoja oli täälläkin, ainakin puolentusinaa lintua. Viimeinen yritys retken lajilistan pidentämiseksi tehtiin läheisen Vilniemen leirintäalueen rantahietikolla, mistä löytyikin meriharakka ja mustakurkku-uikku maustettuna kesyllä isokoskelopoikueella.

Isokoskelon iso perhe. Kuva Timo Mäkinen

Sen jälkeen retki olikin viime silausta vaille valmis. Lajilistalle saatiin yhteensä 129 lajia niin rannikon, sisämaan kosteikkojen, peltojen kuin metsienkin lintua.  Lopuksi oppaat Harri ja Jaana ja mainio kuskimme Antero saivat vielä suut makiaksi suklaisten kiitosten kera.

Kirjoitti Harri Hölttä

Vuosaaren kävelyretki osa IV 8.6.2019: Mustavuoren laulajat Retkikertomus

Tällä erää viimeinen Vuosaaren kävelyretki starttasi varhain aamulla Niinisaarentieltä, Mustavuoren ja täyttömäen kupeesta. Kello viideksi paikalle oli saapunut seitsemän urhoollista retkeläistä, joista urhoollisimmat olivat olleet jo Haltialan yölaulajaretkellä.

Keli oli mitä mainioin, hyvin lämmin ilmamassa oli selvästi tuonut mukanaan lisää laulajia. Viime päivinä oli havaintoja viitasirkkalinnuista, kerttusista ja kuhankeittäjistä tihkunut ympäri pääkaupunkiseutua. Lämpöaallon ainut varjopuoli oli massoittain kuoriutuneet hyttyset. Hetkenkin paikallaanolo oli tuskaista inisevän hyönteisparven vuoksi.

Retki lähti hyvin liikkeelle. Tomera peukaloinen toivotti heleällä laulullaan hyvää huomenta, mustapääkerttu yhtyi samoihin toivotuksiin eikä aikaakaan, kun lehtokerttu luritteli kävelytien reunalla. Olimme päässeet vasta Mustavuoren kuusipohjaisen sekametsän puolelle, ja äänessä olevien lintujen määrä oli toiveita herättävä.

Päästyämme Mustavuoren lehdon ja Porvarinlahden väliselle voimalinjalle oli yllättävän hiljaista: rastaat lauloivat, punavarpunen vislasi ja harmaasieppo sirisi haavan latvassa, mutta muuta ei juuri kuulunut. Mustarastaita kuunneltiin tarkalla korvalla, olihan alueella ollut kuhankeittäjä muutama päivä aiemmin. Korkeaan hapaan lennähti nokkavarpunen, joka todennäköisesti pesii Mustavuoressa, mutaa näkyy silti sangen harvoin.

Saapuessamme tuomilehtoon ja lähelle Mustavuoren itärinteitä äänimaailma vilkastui, toinen peukaloinen, niityn pensaskertut, laulurastas, pajulintu, peippo ja lehtokerttu olivat äänessä. Kivutessamme aukealta tykkitietä pitkin metsäisemmille rinteelle kuului idänuunilintu. Mustavuori on yksi parhaita paikkoja Helsingissä kuulla ja nähdä idänuunilintua.

Jatkoimme lehdon reunaa kohti peltoaukeaa, kun tarkkakorvaiset retkeläisemme kuulivat rytmikästä surinaa läheltä niityn reunaa. Viitasirkkalintu säksätti ahkerasti matalassa pajussa. Mukava havainto sai koko joukon hyvälle tuulelle.

Matka jatkui kohti peltoaukeaa, jota ennen käännyimme takaisin voimalinjojen alla olevalle niitylle. Pyy pyrähti lentoon ryteiköstä juuri ennen niityn reunaa ja vähän matkan päässä lauloi toinen idänuunilintu.

Ohitimme viitasirkkalintupaikan niityn puolelta ja näytti siltä, että lintu oli vaihtanut paikkaa ja siirtynyt niityn toiselle puolelle. Ihmeteltyämme jonkun aikaa pensaskerttua ja punavarpusta, kuului viitasirkkeli taas alkuperäiseltä paikalta.

Jatkoimme kierrostamme Porvarinlahdelle ja täyttömäelle. Matkalla tapasimme Vuosaaren tunnetuimman ornitologin Kimmo Heiskasen, vaihdoimme kuulumiset ja kuuntelimme katsauksen aamun lintutilanteeseen. Jutustelun aikana lähipuuhun lennähti närhi, joka hämmästytti ja riemastutti retkeläisiä matkimalla hiirihaukkaa. Kimmo jatkoi viitasirkkalintupaikalle, josta hän ilmoitti kaksi laulavaa sirkkeliä.

Porvarinlahdella oli totutun hiljaista. Ruokokerttunen sentään kuului, vesialueella oli muutamia lokkeja, sinisorsa pari ja harmaahaikara. Pikkulepinkäispari oli reviirillään. Ihastelimme etäältä kauniita lepinkäisiä. Ruovikon reunasta lähti lentoon metsäviklo.

Täyttömäellä oli lähinnä alueen tyyppilintuja: pensaskerttuja ja kivitaskuja. Muutama kiuru ja hemppo lennähti etäällä. Tavallisesti täyttömäellä on ollut useita laulavia ruisrääkkiä, tänä vuonna on vain yhdestä narisijasta, ja sekään ei ole enää äänessä. Toivotaan että tämä vuosi on poikkeus ja rääkät palaavat taas mäelle.

Mukava lähes kolmen ja puolen tunnin kävelyretki lämpimänä kesäaamuna päättyi rennoissa tunnelmissa. Lintuja oli niin nähty ja kuultu ja olimme saaneet ihastella Mustavuoren, Porvarinlahden ja täyttömäen aluetta kauneimmillaan.

Tähän päättyi Vuosaaren lintukävelyretkien sarja. Kiitos kaikille osallistujille hauskoista ja opettavaisista retkistä. Hyvää lintukesää ja nähdään maastossa.

Mikko Salonen

Retkellä havaitut lajit: yhteensä 51 lajia. Pyy, sinisorsa, isokoskelo, töyhtöhyyppä, metsäviklo, naurulokki, kalalokki, harmaalokki, merilokki, kalatiira, sepelkyyhky, käki, tervapääsky, palokärki, käpytikka, kiuru, metsäkirvinen, västäräkki, punarinta, satakieli, kivitasku, laulurastas, punakylkirastas, räkättirastas, mustarastas, lehtokerttu, mustapääkerttu, pensaskerttu, ruokokerttunen, viitasirkkalintu, pajulintu, sirittäjä, idänuunilintu, hippiäinen peukaloinen, harmaasieppo, kirjosieppo, talitiainen, sinitiainen, puukiipijä, pikkulepinkäinen, harakka, närhi, naakka, varis, peippo, hemppo, viherpeippo, nokkavarpunen, punavarpunen ja keltasirkku.

Tringan kirjokertturetki Kökariin 7.-9.6.2019 Retkikertomus


Kirjokerttu Kuva Harri Koli

Kökarin kirjokerttukanta on ollut vahva – itse olen todennut viime vuosina 12 km tien pätkiltä kirkolta Hellsöhön ja Norra Karlbystä Mareniin viitisentoista reviiriä. Nyt Tringan retken alla ensimmäiset kirjokertut oli jo havaittu, ensimmäinen laulava vanha lintu kirkolta 24.5., seuraavat 2 vanhaa lintua merivartiotien tiehaaran pohjoispuolelta ja ääntelevä kirkon puuceen itäpuolelta seuraavana päivänä. Lisää oli tulossa: Rami Lindroos, Mikael Nordström ja William Velmala havaitsivat 29.-31.5. yhdeksän laulavaa koirasta ja yhden ääntelevän naaraan. Niistä yksi oli Österbyggessä, loput Munkvärvanin ja Marenin alueilla.

Lähdettyämme 7.9.2019 perjantaina 10:00 Korppoon Galtbyn satamasta, Skiftet-laivan yläkansi täyttyi retkiryhmäläisistä. Kaikki 14 retkeläistä olivat kannella viimeistään Kökarin rajaa ylittäessämme.

Tässä osa retkijoukostamme. Kuva Ari Linna

Meri ei ollut pläkä (ruots. blägä, tyyni), mutta melko tyyni. Lintujen katseluun löytyi kannelta useampia lähes tärinättömiä paikkoja, ja luulen, ettei aiemmilla Kökar-retkillä kannella ole ollut yhtä montaa kaukoputkilla merta tutkivaa lintuharrastajaa. Kun aurinko muutti vastavalon puolta siluetiksi, myötävaloon saimme hienoja näkymiä vesilinnuista, myös ruokeista, muutamasta kuikasta ja Hellsö Strömmenin Bergsgrundenin lintuluodoilla viihtyneestä, siellä ehkä pesivästä, laulujoutsenesta.

Ensimmäiset mustakurkku-uikut havaittiin heti majapaikan edustalla. Kuva Harri Koli

Majoittumisen jälkeen teimme usean tunnin ja kilometrin pituisen kävelyn Brudhäll-hotellilta Marenin tielle ja tietä Grönviks bäckenille sekä lammen sivuitse saaren länsirantaan aukeaville kallioille.

Pikku lepohetki. Kuva Jaana Sarvala

Muutamat saaressa kanssani aiemmin retkeilleet tunnistivat pohjoisen horisontissa taivasta vasten näkyvän merivartioston vartiotornin. Vaikka tiestä sen kalliopaljastumakatajaketojen ja saniaistervaleppälehtojen vaihteluineen pidettiin, halutut ja paikalla toukokuun lopussa havaitut kirjokertut, jos olivat läsnä, olivat hiljaa ja näkymättömissä. Oppsjön länsipuolisella kalliokedolla pikkulepinkäispari vahti reviiriään katajan latvasta – kirjokertut pesivät aiempina vuosina niiden seurassa, mutta nyt niitä ei näkynyt. Kuulimme kertaalleen trrrr-rätinän. Siinä kaikki. Tai ei aivan; muita kerttuja oli, ja kaksi lehtokurppaa lehahti lehdoista siivilleen. Lammen rannan polulta purskahti viitakerttunen laulamaan. Ei yön intensiteetillä, vaan kevyt sordiino päällä. Selvä viitakerttunen eri aiheineen kuitenkin. Kuulin 26.5. samassa kohdassa sepelsiepon – hienoja indikaatioita paikan mahdollisuuksista, kun mielikuvituksessani sijoitan rengastuspaikkoja saarelle.

Pilkkasiipiä nähtiin muutamia kymmeniä, sekä meressä että ilmassa. Kuva Harri Koli

Kahlaajia oli harvakseltaan. Kuvan punajalkaviklot viihtyivät kivien lisäksi sähkölankojen päällä. Kuva Harri Koli

Viideltä söimme hyvän ahvenanmaalaisesta savustetusta kirjolohesta valmistetun päivällisen – lohi ei ollut kuiva, eikä ällöttävän rasvainen. Kaiken raikkauden kruunuksi saimme ravintolan työntekijän puutarhastaan keräämistä raparpereista valmistetun kiisselin, jossa oli jäätelösilmä. Autuasta!

Retkellä havaittiin vain 1 kokonainen kurki mutta sitäkin enemmän kurjenpolvia. Kuvan verikurjenpolvi on saarella yleinen. Alkukesän kukkaisuus oli muutenkin saarella parhaimmillaan. Metsäapiloita, papelorikkoja, ketohopeahanhikkeja, mäkiarhoja, syylälinnunherneitä, lehtotähtimöitä, mustakonnanmarjoja ja lukuisia muita (kiitos tunnistusavusta Anulle). Kuva Jaana Sarvala

Saaren itäosiin tekemämme iltaretki kertoi saman tarinan, mitä edellisen 2.-3.6. tekemäni matkan iltakuuntelut: satakieliä naksuttelee ja laulaa useassa kohdin, ja kaikilla suurehkoilla ruoikkoaloilla laulaa rytikerttunen – ruokokerttunen onkin Kökarissa suhteessa rytikerttuun vain yksi kahdestakymmenestä rytikerttuhavainnosta, jos sitäkään.

Rytikerttunen. Kuva Harri Koli

Poikkeavaa oli ruisrääkkien puute, ja luhtakana oli löytänyt uuden kodin museolahden lahdenpoukamasta. Yölaulajiksi mielletyt luhtakerttuset lauloivat vasta seuraavan aamun ja iltapäivän tunteina, yksi Södervikenin länsipuolella Flattössä, kaksi kirkolla ja yksi Överbodan kylällä.

Kuva Jaana Sarvala.

Ilmassa olevien hiukkaskertymien värjäämistä auringonlaskuista oli eri tiedotusvälineissä raportoitu kevään aikana. Mutta olisivatko ilmiön aiheuttavat hiukkaset, kaupungin katupölyt tai saasteet, saattaneet saastuttaa ilmakehää Kökarissa? Kirkolta käsin mereen tapahtunut auringonlasku oli joka tapauksessa kaunis. Ehkä kuitenkin aitoa Kökarin luomua.

Kuva Harri Koli

Oppaamme Ari auringonlaskussa.
Kuva Jaana Sarvala

Lauantain aamu aloitettiin ruokahalua nostavalla muutaman tunnin retkellä, jolloin tutustuimme Pyhän Annan kirkon ympäristössä Hamnössä olevaan kirjokerttualueeseen. Tulos oli niiden osalta pyöreä nolla. Seuraavat, aamiaisen jälkeiset kirjokerttukohteet valittiin itään Finnön saaren läpi kulkevan päätien varresta. Paikoitimme autot Svarbogilin entisen uimarannan liittymään. Siitä länteen kilometrin matkalla olisi 5 vanhaa kirjokerttureviiriä. Ensin lauloi hernekerttu, sitten pensaskerttu, sitten kalliokatajakedolta katajan latvasta löytyi pikkulepinkäiskoiras.

Pensaskerttu. Kuva Harri Koli
Pikkulepinkäisiä nähtiin retkellä monessa paikassa. Kuva Harri Koli

Ensimmäisessä tervaleppälehdossa luritteli kultarinta, ja seuraavassa lauloi lintu hieman lehtokerttumaisesti, mutta ei aivan, ja lyhyttä säettä. Olimme jo kuulleet muutaman lyhytsäkeisen lehtokertun, joiden säe oli vain 4–5 sekuntia, ja nyt kuultu säe oli vastaava, mutta kuitenkin hieman mielenkiintoisempi.

Joko löytyisi kirjokerttu?
Kuva Jaana Sarvala

Ehdin todeta, että nyt on hyvä mahdollisuus kirjokerttuun, kun äänen pysäyttämänä Pirjo Lyytikäinen sai linnun näkyviin ja totesi sen olevan retkemme teemalaji! Minuutin – kahden aikana vanha keltairiksinen koiras näyttäytyi tienvarressa muutaman metrin korkuisen pihlajan eri osissa.

Pihlajan lehdet olivat lähes täydessä kasvussaan, mutta mukavasti kirjokerttu näytti milloin päänsä, milloin selkänsä, pyrstönsä, kupeensa, rintansa tai alaperänsä. Yli kymmenen retkeläistä koki retken tavoitteen täyttyvän, kun uusi lintulaji piirtyi kiikarien välityksellä verkkokalvolle aivojen tajuttavaksi. Kosmista: pieni muuttuu suureksi! 

Aplabodenin ystävällisesti myöhään edellisiltana tekemästämme tilauksesta valmistama Ahvenanmaan pannukakku maistui kirjokertun jälkiruuaksi. Mukanamme retkeillyt kökarilainen, tai ainakin Kökarin mökkiläinen, Hanna Valtonen, kertoi, että yksi koulukunta pitää perinteisenä mannapuuroon valmistettua Ahvenanmaan pannukakkua, toiset tätä riisipuuroon valmistettua. Mausteena olivat kardemumma ja terassipöytien lankuista lämpöä ja kuivan puun tuoksua hehkuva kesäpäivä.

Iltahuuto suoritettiin vauhdilla sillä alkamassa oli jalkapallo-ottelu, joka vei hetkeksi muutaman retkeläisen kiinnostuksen linnuista palloon. Brudhäll-hotellin henkilökunta järjesti ystävällisesti kisakatsomon ottelua varten. Kuvassa havaintojaan kirjaamassa Sisko, Pirjo ja Katri.
Kuva Jaana Sarvala
Jalkapallo-ottelun aikana tehtiin omia retkiä oppaan ollessa estynyt. Tässä Tuire ja Sisko katsomassa riskilää. Kuva Jaana Sarvala

Sunnuntaiaamun retkeily aloitettiin jälleen ennen aamiaista. Koska osa retkiryhmää oli yhä ilman ruokkihavaintoa, suuntasimme uudelleen kirkon taakse kalliolle ja tarkastimme lännen puolelta Stenskärin pohjoiskärjen kolonian. Joku meistä summasi sieltä 24 ruokkia, joista osa seisoi pingviinimäisinä toteemeina kalliopaasien päällä. Kirjokerttu rätisi ja lauloi hetken ”uuden” pappilan nurkalla, ja pappilan rantaan ja luostarirakennusten peruskiville tekemällämme lehtokierroksella kertyi muutamia uusia retkenlajeja, esimerkiksi tiltaltti ja kuhankeittäjä. Vihelsin jälkimmäiselle, jolloin se kävi meitä kurkistamassa; formulamaisesta lentovauhdistaan huolimatta se havaitsi meidät muiksi kuin kuhankeittäjiksi ja hävisi tervaleppälehdon länsipään vehmauteen.

Kuhankeittäjä oli itselleni ensimmäinen Kökarissa havaitsemani, ensimmäinen Kökar-retkieni 45 vuotisessa historiassa. Se iski minuun kuin keltamusta salama! Samaan aikaan Turun Ruissalossa oli kuhankeittäjä, Hangon lintuasemalla oli muuttanut neljä ja Hiittisten Morgonladetilla yksi kuhankeittäjä. Oli näiden ja luhtakerttusten, viimeisten muuttajiemme, parhaan muuton aika, kun samaan aikaan Mynämäen Mietoistenlahdella tavattiin ensimmäisiä etelään muuttavia mustavikloja.

Toisenä illan päivällisellä Skärgårdsbrödet-ravintolassa. Kuva Pirjo Heikkinen

Ehkä kirkolle on hyvä päättää tarina. Samalla kiitän iloista ja luonnosta nauttimisen osaavaa Tringan ryhmää mukavista yhteisistä retkihetkistä, tältä retkeltä ja aiemmilta. Uskon, että seuraavan retken vetäjä on joku muu – aion vetäytyä elämään päivän kerrallaan, suunnaten tulevaisuuden suunnittelun kattamaan vain lähimmän tulevan.  Eihän se oikeasti ole mahdollista, mutta tästä tämä yritys nyt alkaa. Käynnissä olevassa Central Baltic -ohjelman Baltic Wings -hankkeessa yritän kuitenkin kykyjeni mukaan varmistaa sen, että saisitte arvoisenne oppaan myös tulevaisuuden Kökar-retkille. Sekin kun jää nyt selvittämättä, onko kirjokerttujen ja ruisrääkkien määrien tämän kevään notkahdus, jälkimmäisten nollaan, vain poikkeus niiden esiintymisen pidemmässä kaaressa. Toivottavasti voitte jatkossa täydentää BirdLife Suomen Tiira-havaintokannan yli 220 Kökarissa tehtyä kirjokerttuhavaintoa yhä uusilla ja uusilla havainnoilla.

Retkenlajimäärämme täydentyi määrään 95, määrään, jonka Kuopiosta matkaan liittynyt Matti Saarela oli retkenlajiveikkauksensa asettanut.

Matti sai Ahvenanmaan pannukakku -reseptin ja Aplabodan hillopurkin. Kuva Jaana Sarvala

Viimeinen tuloksen täydentänyt havainto oli paluulaivamatkan havainto karikukosta laulujoutsen-karikukkosaarelta!

Korpit. Kuva Harri Koli.

Kirjoitti Ari Linna

Kuvatekstit Jaana Sarvala

Kiitos Harri Kolille lintukuvista!

Tringan lintutilannekatsaus – toukokuun loppupuoli – kesäkuun alku

Punavarpunen. Kuva: Micha Fager

Edellisestä katsauksesta onkin jo kolmisen viikkoa, ja paljon on ehtinyt välissä tapahtua.

Osalla hyönteissyöjälinnuista kevätmuutto on vielä kesken, mutta samanaikaisesti jotkin kahlaajat, kuten metsä- ja mustaviklonaaraat aloittelevat jo syysmuuttoa etelään. Myös esimerkiksi haahka-, telkkä- ja koskelokoiraita muuttaa Itämerellä lounaaseen sulkimaan kesäksi.

Valkoposkihanhien muuttohuippu nähtiin 22.5., kun Helsingissä laskettiin 44 000 muuttavaa yksilöä iltapainotteisesti. Edelliskeväiden hurjiin valkoposkien päiväsummiin ei tänä vuonna päästy, sillä hanhien muutto jakautui usealle päivälle. Sepelhanhilta sen sijaan nähtiin 25.5. hieno näytös, kun sankan sumun hälvettyä Lauttasaaressa muutti muutamassa tunnissa 30 000 yksilöä. Tällöin suurimmassa parvessa laskettiin olleen 17 000 lintua. Mustalintujen ja allien arktinen muutto jäi tänä vuonna Tringan alueella vaisuksi, suurimpana allilukuna 15 000 muuttavaa Kirkkonummen Mäkiluodossa. Kevään suurin kuikkalintusumma ilmoitettiin Mäkiluodosta 19.5., jolloin muutti noin 2200 gaviaa.

30.5. etelärannikolla havainnoitiin hienoa isojen kahlaajien muuttoa. Kahlaajien yhteissumma kohosi Porkkalassa tällöin yli 22000:een. Vastaaviin summiin ei olla päästy moniin vuosiin. Mäkiluodosta määritettiin lajilleen yli 6000 tundrakurmitsaa ja 1200 isosirriä. Mainittakoon jakson hyvistä muutoista vielä Viikissä muuttaneet 41 mehiläishaukkaa ja Mäkiluodon 11 etelänkiislaa.

Jakson hyviä paikallissummia olivat mm. 15 nuolihaukkaa Vihdin Vanjärvellä, 7 luhtahuittia Lohjan Koisjärvellä, 8 ruisrääkkää Kirkkonummen Sundetilla, 10 keräkurmitsaa Vantaan Seutulassa, 170 tylliä ja 40 lapinsirriä Espoon Laajalahdella, 5 pikkusirriä Viikissä, 12 luotokirvistä Raaseporin Segelskärillä, 7 rastaskerttusta Viikissä, 6 idänuunilintua Helsingin Isosaaressa ja 25 punavarpusta Mäkiluodossa.

Jakson harvinaisin lintu oli Kirkkonummen Rönnskäriltä 19.5. löytynyt Suomen ensimmäinen pikkupajusirkkukoiras. Lisätietoja havainnosta voi lukea täältä: https://www.birdlife.fi/tiedote-20190520/

Muita kovia harvinaisuuksia olivat mm. jalohaikaran kanssa Lauttasaaressa muuttanut silkkihaikara, koiras ja naaras pikkuhuitit Lohjan Savijärvellä, rantakurvi Laajalahdella, mustapäätaskut Haliaksella ja Inkoon Kopparnäsissä , pikkukultarinta Helsingin Malmilla sekä tulipäähippiäiset Espoossa, Raaseporissa, Kirkkonummella ja Järvenpäässä.

Jakson harvinaisuuslistaa täydensivät 2 pikku-uikkua, 4 jääkuikkaa, tiibetinhanhi, punakaulahanhi, 2 kyhmyhaahkaa, niittysuohaukka, kiljukotka, pikkukiljukotka, 3 punajalkahaukkaa, avosetti, 3 lampivikloa, 7 leveäpyrstökihua, tunturikihu, 5 riuttatiiraa, pikkukajava, 2 aroharmaalokkia, 8 viiriäistä, 3 turturikyyhkyä, 4 harjalintua, 3 ruokosirkkalintua, sepelsieppo, 3 keltahemppoa ja pikkusirkku.

Kuhankeittäjiä on havaittu ilahduttavan runsaasti viimeisen viikon aikana, huomattavasti enemmän kuin muutamana edellisvuonna.