Tringan retki Yyteriin 17.8.2019 Retkikertomus

Muutamaa lyhyttä sadekuuroa lukuun ottamatta kelit suosivat tringalaisia loppukesän perinteisellä kahlaajaretkellä. Porin Yyterin lietteitä oli juuri sopivasti merenpinnan yläpuolella, kun vedenkorkeus pysytteli lähellä nollaa. Lintujakin näkyi kohtuullisesti, vai pitäisikö sanoa varsin hyvin, kun otetaan huomioon, että kulunut kahlaajasyksy ei ole ollut niitä aivan parhaimpia, ainakaan pääkaupunkiseudulla. Heti porukan noustua Sannannokan torniin edessämme tepasteli seitsemän isosirriä. Myös suosirrejä, suokukkoja ja tyllejä näkyi mukavasti. Yksi punakuiri, myöhemmin toinenkin, näyttäytyi hienosti.

Isossakin tornissa tulee ahdasta, kun porukkaa on tarpeeksi. Kuva Bjarne Kantén

Jonkin ajan kuluttua saimme tiedon, että läheiselle Isosannan tornille näkyi tundrakurmitsa ja pikkusirri, joten pideltyämme sadetta tornin alla hetken, lähdimme lisää lajeja hakemaan. Melkein heti kun porukka oli ehtinyt viereiselle tornille, tundrakurmitsa – tai niitäkin oli kuulemma kaksi – otti siivet alleen ja lensi kohti Sannannokkaa, mistä olimme juuri tulleet. Koska muita kahlaajia näkyi tässä välissä heikosti, päätimme lähteä lietteille kävelemään rantaviivaa pitkin. Viimeistään tässä vaiheessa 40-henkinen retkiporukka hajosi pienempiin ryhmiin.

Meidän ryhmän löydettyä juuri ne lajit joita näiltä lietteiltä ajattelimme löytyvänkin, päätimme suunnistaa takaisin kohti bussia, sillä taivaalle kertyi nopeaan tahtiin varsin mustia pilviä. Yksi pikkuryhmistä oli päättänyt kävellä lietteitä toiseen suuntaan, pohjoiseen, kohti Yyterin hiekkoja. Tämän porukan palattua selvisi, että sielläpäin oli ollut myös himoittu pulmussirri sekä bonuksenna tyllipariskunnan vielä lentokyvytön poikue. Viesti tavoitti meidät yhtaikaa kaatosateen kanssa…

Lietteillä kuvakulmaa saa hakea varsin alhaalta. Kuva Bjarne Kantén.

Kaikkien löydettyä pikkuhiljaa takaisin bussille ajoimme hieman pohjoista kohti. Lähdimme tallustelemaan Yyterin hiekkarantoja etelää kohti. Ajatus oli tietenkin löytää tuo pulmussirri ja kenties jotain muutakin. Vaikka pulmussirriä emme isolla porukalla nähneetkään, veto oli siitä hyvä, että pääsimme katsomaan isohkoa tylli- ja sirriparvea hyvin läheltä ja saimme myös ihailla kolmea tundrakurmitsaa huomattavasti lähempää, myös ohilennossa mustat kainalot vilkkuen. Muutamista kahlaajaparvista löytyi yhteensä toista sataa tylliä, monta kymmentä suosirriä, lähes kymmenen kuovisirriä, sekä lapin- ja pikkusirrit, joiden eroja pystyimme vertailemaan lähietäisyydeltä. Nuori kapustarinta tuli piipittäen meitä kohti – epäselväksi jäi, mitä se yritti viestittää.

Nuori kapustarinta ihmettelee katsojiaan. Kuva Bjarne Kantén.

Päivän petolintupuoli jäi vaisummaksi: merikotka, ruskosuohaukka, varpushaukka ja hiirihaukka viihtyivät lietteillä. Niiden lisäksi muutama muu peto näkyi bussin ikkunasta, mutta ei mitään “parempia” lajeja.

Retken kokonaislajimääräksi kirjasimme 89, pikkulepinkäisen täydennettyä lajilistaa paluumatkan viime kilometreillä. Määrä on keskivertoa alhaisempi, osin koska emme muissa kohteissa ehtineet käydäkään. Onneksi laatu on joskus määrää tärkeämpi juttu.

Pitkän ajopäivän tehnyt bussin kuljettaja Bjarne Kantén ikuisti myös retken, kuvat katsottavissa tästä:

Mukavasta retkestä kiittäen, oppaat Juha Lindy ja Peter Buchert

Kirjoitti Peter Buchert

Jaa tämä juttu:Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter
Email this to someone
email