Kotkaretki Virolahdelle 13.10. Retkikertomus

Muuttava maakotka kruunasi retkipäivän

Tringan retkisyksy jatkui varsin onnistuneella Virolahden kotkaretkellä, jonne matkasi reippaat 30 jäsentä. Aamu oli pilvinen ja heti tullessamme muutonseurantapaikalle Virolahden Lakakalliolle alkoi sataa. Kuuro kuivahti kuitenkin nopeasti ja pääsimme nauttimaan kohtuullisesta lintupäivästä puolipilvisessä säässä. Toki tuuli oli pelottavan heikko päivän petomuuttoa ajatellen.

Taivaalla liikkui pikkulintuja, mm. urpiaisia, vihervarpusia, peippoja ja järripeippoja sekä etenkin rastaita, joista räkätit muodostivat enemmistön. Kulorastaitakin näkyi sekä paikallisia että muuttavia. Pikkukäpylintuja meni muutama parvi. Kenties ilahduttavin pikkulintulaji oli kangaskiuru, joita muutti aivan ylitsemme kolme yksilöä.

Isompiakin lintuja oli liikkeellä: yhden varman kuikan ja kolmen kuikan/kaakkurin lisäksi muutti muutamia hanhiparvia, kuitenkin liian kaukana merellä, jotta olisimme pystyneet määrittämään ne lajilleen. Sitäkin lähempää pääsimme ihailemaan paikallisia teeriä, noin 20 yksilön verran.

Petolinnuillakin oli jonkin sortin menoa, joskaan ei ruuhkaksi asti. Varpushaukkoja muutti muutaman tunnin ajan 10, piekanoita 9, hiirihaukkoja 5 ja tuulihaukkoja 2. Pari merikotkaa pyöri lähistöllä paikallisen oloisina. Kun tuuli vihdoin hieman nousi, näimme päivän ainoaksi jääneen nuoren maakotkan. Retken varsinainen kohdelaji näyttäytyi kuitenkin varsin pitkään ja mukavasti myötävalossa, sen liitäessä noin itäkaakkoon.

Tringalaisia Lakakalliolla hetki maakotkan löytymisen jälkeen.

Palatessamme bussille muutaman tunnin päästä, harmaapäätikka huuteli lähimetsässä, kuitenkin näyttäytymättä. Jatkoimme matkaa kohti itärajaa ja Kurkelaa, missä noin 200 paikallista laulujoutsenta ruokaili rajavyöhykkeen pelloilla sekä niiden yli lentävän merikotkan. Joutsenparvesta löytyi 6 pikkujoutsenta. Lähistöllä pyöri myös noin 40 metsä- ja 35 tundrahanhea, valkoposkien ja kanadanhanhien lisäksi. Kurkelan lintutornista näimme myös hiirihaukkoja, kanahaukkoja sekä piekanan.

Pikkujoutsenia ja laulujoutsenia Kurkelassa, rajavyöhykkeen pellolla.
Optiikkaa rajalle, eli komppanian verran tringalaisia rajavyöhykkeellä pikkujoutsenia ihailemassa.

Paluumatkalla poikkesimme vielä Haminan Lupinlahden tornilla, saldona mm. uiveloita, nokikanoja ja tukkasotkia sekä pari lapasotkaa. Samana päivänä lähistöllä viihtynyttä turkinkyyhkyä emme sen sijaan ennättäneet etsiäkään. Maakotkahavainto oli joillekin retkeläisille ensimmäinen ikinä ja siksi kenties ikimuistoinen, monille muille vuoden ensimmäinen. Näin ollen porukka palasi tyytyväisenä kohti Helsinkiä täydenkuun loistaessa komeasti.

Oppaina Mikko Savelainen ja retkikertomuksen kirjoittanut Peter Buchert

Kuvat Peter Buchert

Jaa tämä juttu:Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter
Email this to someone
email