Östersundomin yleiskaava kaatui hallinto-oikeudessa

Helsingin hallinto-oikeus on antanut tänään päätökset sekä Östersundomin maakuntakavaa ja Östersundomin yleiskaavaa koskevissa asioissa. Tringa oli valittanut oikeuteen molemmista kaavoista, sillä kaavat eivät huomioineet riittävästi linnusto- ja muita luontoarvoja.

Hallinto-oikeus hylkäsi Östersundomin maakuntakaavasta tehdyt valitukset, mutta kumosi yleiskaavapäätöksen. Yleiskaavassa ei ollut riittävästi selvitetty kaavan vaikutuksia Mustavuoren lehdon ja Östersundomin lintuvesien Natura-alueeseen. Ongelmallista oli myös, että yleiskaava perustui maakuntakaavaan, jolla ei vielä ollut lainvoimaa. Hallinto-oikeus otti myös kantaa siihen, etteivät kaikki yleiskaavan viheryhteydet olleet maakuntakaavassa esitetyn mukaisia, vaan niitä oli kavennettu, siiirretty ja jätetty osoittamatta.

Tringan lisäksi luontoarvojen huomioimisesta Östersundomin yleiskaavassa olivat valittaneet Uudenmaan ELY-keskus ja Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri.

Tringan näkemyksen mukaan alueen täydennysrakentaminen on täysin mahdollista, mutta nyt nurin mennyt yleiskaava olisi vaarantanut vakavasti alueen luontoarvot. Östersundomin maakuntakaava on paljon yleiskaavaa suurpiirteisempi ja sen perusteella on mahdollista laatia alueelle uusi yleiskaava, joka ottaa paremmin huomioon alueen merkittävät luontoarvot. 

Tringan parissa asiaa on ollut edistämässä iso joukko ihmisiä: suojelusihteeri, suojelutoimikunta ja sen puheenjohtaja, asiaa konsultoineita suojeluasiantuntijoita ja iso joukko alueelta Tiira-tietokantaan havaintojaan tallentaneita ihmisiä. Tringa myös kartoitti Östersundomin kaava-alueen + Natura-alueen pesimälinnustoa vapaaehtoisvoimin kahteen kertaan. Tringan puolesta kiitos heille kaikille!

Aspskärin retki 6.7. retkikertomus

Pilkkaniska, tuttavallisemmin “melperi” mustalintuparvessa. Kuva Kimmo Harinen (Tiira-havaintojärjestelmästä).

Pilvisenä lauantaiaamuna lähti lähes täysi bussilastillinen tringalaisia kohti Kotkaa ja Sapokkaa. Oppaana retkellä toimivat Jaana Sarvala ja Jouni Rytkönen ja kuljettajana oli Antero Koskinen. Kuninkaantien ABC:llä oli wc- ja kahvitauko ja siellä muutamat näkivät tuulihaukan. Matka jatkui ja Jaana kertoi retkeläisille Aspskärin ja Östra Nylands fågel- och naturskyddsföreningenin historiasta ja lintuhavainnointitoiminnasta. Aspskärin luotoryhmä rauhoitettiin v. 1953 ja Haverörn v. 1975, juuri viimeksi mainitulta löytyi v. 1957 Suomen ensimmäinen etelänkiislan pesä. Nykyään alueella on Suomen suurimmat ruokki- ja etelänkiislayhdyskunnat ja luodoilla pesii myös riskilöitä.

Itse kuulin Aspskäristä ensimmäisen kerran, kun koulupoikana luin Uudesta Suomesta toimittaja ja lintuharrastaja Asko Vuorjoen jutun arktikan seuraamisesta Aspskärillä. Elävästi kirjoitettu juttu sai nuoren pojan haaveilemaan pääsystä joskus Aspskärille. Nyt olimme matkalla sinne, ainakin ruokkilintuja katsomaan, vaikka maihin ei noustakaan.

Sapokassa retkikuntaan liittyi vielä omilla autoilla tulleita ja siirryimme vesibussiin. Meri oli tyyni ja ajoittain tihutti vettä.

Harvoin on Tringan Aspskärin retkellä koettu näin tyyni meri. Monella lienevät muistoissa aivan päinvastaiset merisäät. Kuva Jaana Sarvala.

Pari hyljettä seurasi kauempaa uteliaana kulkuamme. Matkalla nähtiin mm. kyhmyjoutsenia, jokunen meri- ja kanadanhanhi, merimetsoja, haahkoja, pari harmaahaikaraa, muutama kuikka ja yksi härkälintu. Ensimmäinen ruokki nähtiin jo hyvissä ajoin ennen määränpäätä ja samoin pari riskilää. Orrengrundin ohitettuamme näkyi edessä vielä melko kaukana valtava määrä pieniä pisteitä. Lähemmäksi päästyämme olimme yhtäkkiä satojen ruokkilintujen ympäröiminä. Niitä oli luodoilla, vedessä ja ilmassa. Valtaosa oli tietysti ruokkeja, mutta seassa oli etelänkiisloja ja riskilöitä. Seurasimme niitä vesibussin kannelta ja luulen, että tämä oli kaikille valtaisa elämys. Minä en ainakaan ollut aikaisemmin nähnyt noin valtavaa määrää ruokkilintuja yhdellä kertaa. “Lentävä sikari” on aika osuva lempinimi ruokille. Se munii vain yhden munan, mutta elää toisaalta vanhaksi ja pystyy siten lisääntymään useana vuonna. Linnut-lehdessä 2/19 oli kiinnostava artikkeli ruokista. Toivokaamme, ettei mikään uhkaa tuota ainutlaatuista luotoryhmää ja sen ruokkilintukoloniaa.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on laivalta-1080x810.jpg
Kuva Dolf Assmann

Luodoilla pyöri myös muutama merikotka, merilokki ja muitakin lokkeja, meriharakoita ja nähtiinpä yksi merikihukin. Ohi lensi myös pieni mustalintuparvi ja jälkeenpäin kuvasta paljastui, että joukkoon oli lyöttäytynyt yksi pilkkaniska! Olisiko se ollut retken paras havainto.

Retkelle osallistunut Peter kertoi pilkkaniskatilanteesta näin:

Katsellessamme laivan ympärillä pörrääviä ruokkilintuja, huomasin etelän suunnalla vesilintuparven, joka lähestyi meitä. Huusin mustalintuparven heti kun määritys varmistui. Laskin kiikarin silmiltä, jotta pystyisin nuotittamaan parven ja mahdollisimman moni ehtisi näkemään sen, sillä se oli ohittamassa meidät varsin läheltä ja tulisi näin ollen häviämään näkyvistä pian.
Kun parvi oli lähimmillään, nostin kiikarin taas silmille. Silmänräpäyksen ajan näytti ihan kuin yhden mustalinnun niskassa olisi pilkistänyt valkoista, mutta oletin nähneeni väärin. Ajattelin, että valkoinen kohta olisi todennäköisemmin ollut yksittäisen pilkkasiiven hetkellisesti näkynyt tuntomerkki.
Parvi hävisi nopeasti näkyvistä, ja työnsin ajatuksen pilkkaniskasta loitommalle. Ei niitä voi nähdä täällä, eikä ainakaan keskikesällä, ajattelin.
Oikein nähty, väärin ajateltu ja etenkin väärin toimittu – siinäpä tiivistetty analyysi tilanteesta. Vasta illalla huomasin yhden retkeläisen laittaneen määrityskelpoisen kuvan parvesta Tiiraan. Ilmeisesti hänkään ei ollut valokuvaustilanteessa nähnyt mitä kuvasi, paitsi mustalintuja. Harmittaa, etten huutanut mahdollista pilkkaniskaa, sillä parvi saattoi laskeutua puolen kilometrin päähän pienen luotoryhmän taakse. Olisimme ainakin voineet pyytää kipparia ajamaan oletettua laskeutumispaikkaa kohti. Nyt pilkkaniska jäi lähes kaikilta näkemättä ja kaikilta määrittämättä havaintotilanteesta.”

Paluumatkalla vesibussissa oli mukava kerrata kokemuksia, nauttia eväitä tai laivan antimia ja vaikkapa lasillinen viiniä, kenties eliksen kunniaksi.

Sapokasta jatkoimme vielä bussilla Valkmusan kansallispuistoon, jossa teimme Kananiemensuolla parin kilometrin pitkospuulenkin.

Valkmusan suolla on helppo kulkea pitkospuita. V. 1996 perustettu kansallispuisto on Suomen pienin, niukin naukin alle 20 neliäkilometriä. Kuva Jaana Sarvala

Lintutornista ihailimme asuttua sääksen pesää ja näimme myös mehiläishaukan ja isolepinkäisen. Kun jatkoimme kävelyä, näimme vielä toisen asutun sääksen pesän. Tyytyväisin mielin suuntasimme kohti Helsinkiä. Bussin ikkunasta jotkut näkivät vielä ainakin nuolihaukan.

Havaitut lajit: kyhmyjoutsen, merihanhi, kanadanhanhi, valkoposkihanhi, sinisorsa, tukkasotka, haahka, mustalintu, pilkkasiipi, pilkkaniska (todentui vasta retken jälkeen), telkkä, isokoskelo, tukkakoskelo, kuikka, silkkiuikku, härkälintu, harmaahaikara, mehiläishaukka, merikotka, hiirihaukka, sääksi, tuulihaukka, nuolihaukka, kurki, meriharakka, tylli, töyhtöhyyppä, suosirri, punajalkaviklo, merikihu, naurulokki, kalalokki, selkälokki, harmaalokki, merilokki, kalatiira, lapintiira, etelänkiisla, ruokki, riskilä, sepelkyyhky, kesykyyhky, tervapääsky, käpytikka, törmäpääsky, haarapääsky, niittykirvinen, metsäkirvinen, luotokirvinen, västäräkki, pensastasku, kivitasku, laulurastas, mustarastas, punakylkirastas, pajulintu, hippiäinen, kirjosieppo, töyhtötiainen, talitiainen, sinitiainen, isolepinkäinen, harakka, naakka, varis, korppi, kottarainen, varpunen, peippo, viherpeippo, tikli, vihervarpunen, keltasirkku

Kirjoitti retkelle osallistunut Dolf Assmann

BirdLife Suomen syyskokouksen kuulumisia

BirdLife Suomen edustajiston syyskokous pidettiin Hämeenlinnassa 16.-17.11. Paikalla oli kuusi Tringan edustajaa. Kokouksessa hyväksyttiin emojärjestömme talousarvio ja toimintasuunnitelma sekä valittiin BirdLife Suomen hallitus vuodelle 2020.

Puheenjohtajan vaalissa uudeksi keskusjärjestön hallituksen puheenjohtajaksi valittiin monelle tringalaisellekin tuttu Mika Asikainen.  Tringa toivottaa onnea uudelle pj:lle ja esittää kiitokset kuusi vuotta pestiä kunniakkaasti hoitaneelle Johan Hasselille.  

Tringalaisesta näkökulmasta oli mahtavaa, että BirdLife Suomi valitsi vuoden nuoreksi lintuharrastajaksi kirkkonummelaisen Eetu Paljakan. Eetu on ollut aktiivinen Tringan riveissä jo useita vuosia mm. lasten ja nuorten toiminnassa sekä Rönnskärin lintuasemalla. Eetu on kunnostautunut myös lintujen äänittäjänä, ja esimerkiksi Xeno-Canto-linnunäänitietokannassa on tuhat Eetun äänitettä noin 150 lintulajista.

Muita viikonlopun aikana keskusteluttaneita asioita olivat mm. BirdLifen jäsenyhdistysten mahdollisuus ottaa käyttöön joko ainoaksi nimeksi tai rinnakkaisnimeksi BirdLife-nimi. Näin ovat jo tehneet mm. BirdLife Keski-Pohjanmaa (entinen Keski-Pohjanmaan Lintutieteellinen Yhdistys) ja Kanta-Hämeen Lintutieteellinen Yhdistys (joka käyttää myös nimeä BirdLife Kanta-Häme). Tringa ei ainakaan lähiaikoina ole ottamassa itselleen BirdLife-nimeä, mutta tulevaisuudesta ei tietenkään koskaan tiedä.

Tiira-järjestelmän kehittämistä esiteltiin. Uusi Tiira eli ns. Tiira 2 -järjestelmä on pahasti aikataulustaan myöhässä, mutta projekti on edennyt hieman kesän aikana. Ongelmia on kuitenkin ollut mm. tekijöiden vaihtuvuuden takia, ja on epäselvää, millä aikataululla Tiira 2 saadaan maaliin – vai saadaanko sitä lainkaan.

Kokous oli nykyisen edustajiston viimeinen, ja ensi vuonna aloittaa kautensa uusi edustajisto. Suuret kiitokset edustajistosta pois jääville Aili Jukaraiselle ja Eeva-Liisa Korpelalle tärkeästä työstä, ja onnea työnsä ensi vuonna aloittaville edustajille!

Tringa ja BirdLife Suomi: Uudenmaan uusi maakuntakaava ei turvaa alueen luontoarvoja

Tringa ja BirdLife Suomi ovat jättäneet muistutuksen Uusimaa 2050-kaavan (tutummin maakuntakaavan) ehdotuksesta. Järjestöjen mielestä kaavaehdotus ei nykymuodossaan turvaa Uudenmaan luontoarvojen ja viheryhteyksien säilymistä, koska se on liian yleispiirteinen ja uusia suojelualueita on osoitettu aivan liian vähän. Järjestöt muistuttavat, että viheryhteyksiä ja suojelualueita on tärkeää tarkastella juuri maakunnallisella tasolla luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi.

Tringa on ottanut kantaa uusien suojelualueiden puolesta jo aiemmin uuttaa kaavaa valmistellessa (katso uutiset keväältä ja viime vuodelta), mutta valitettavasti näitä kannanottoja ei kaavan valmistelutyössä ole juuri huomioitu.

Lue koko kannanotto kotisivuilta.

Suojelutoimikunnan puolesta

Aapo Salmela

Suojelusihteeri

Munaretki Luomusiin 6.11.2019 Retkikertomus

Luonnontieteellisen museon sisääntuloaulalle leviteltiin juuri punaista mattoa kun tringalaiset kokoontuivat paikalle. Ihan mukiinmenevä tervetulotoivotus meille! Oppaamme, eläintieteellisen yksikön intendentti, linnustonseurantatiimin vetäjä Jari Valkaman johdolla siirryimme aluksi kokoushuoneeseen, jossa Jari kertoi museon kokoelmista ja lintujen rengastuksesta. Saimme tietää, että museon alati karttuvissa kokoelmissa  on yli 9 miljoonaa eläinnäytettä. Vaikka museon kellarikerrosten lonkerot ulottuvat kauas itse rakennuksesta, museolla on kova tilapula.

Lintunäytteitä museolla on noin 40 000. Vain pieni osa näistä on täytettyjä lintuja. Lintuja säilötään ja säästetään pääosin nahkoina, luustoina ja dna-näytteinä.

Lintujen rengastus alkoi Suomessa jo viime vuosisadan alussa, kun J.A. Palmen tilasi Saksasta v. 1912 2000 rengasta, joilla oppilaineen alkoi rengastaa lintuja. Ensimmäinen Suomessa rengastettu lintu oli Oulussa 2.2.1913 rengastettu talitiainen. Talitiainen onkin Suomen eniten rengastettu laji, jo 1,2 miljoonaa talitinttiä on saanut renkaan koipeensa. Lintuja on rengastettu yhteensä yli 12,3 miljoonaa. Viime vuosi oli tähänastinen ennätys, lähes 300 000 rengastusta.

Rengastusmäärät viimeisen 50 vuoden aikana.

Aktiivisia rengastajia Suomessa toimii runsaat 500. Lisää tarvittaisiin! Etenkin Pohjois- ja Itä-Suomeen. Suurin osa rengaslöydyistä tulee Euroopasta. Ääripäitä edustavat mm. Huippuvuorilla havaittu merisirri ja Etelä-Afrikasta löytynyt kalatiira. Rengastukset ovat tuoneet tietoa lintujen iästä. Suomen vanhin tiedetty lintu on 34 v 11 kk:n ikäinen etelänkiisla. Kakkosena lähes yhtä vanha maakotka, 34 v 8 kk. Top 10:ssä on lokkeja, tiiroja, ruokkilintuja, kaksi kotkaa.

Mielenkiintoisen alustuksen jälkeen seurasimme Jaria kokoelmahuoneisiin. Isojen tarkasti nimikoitujen kaappien vetolaatikoista paljastui kymmenittäin ja sadoittain lintujen nahkoja.

Jari Valkama esittelee lehtopöllöjen eri värimuotoja.

Valitettavan monen linnun tiedoissa mainittiin kuolinsyynä törmäys autoon tai rakennukseen.

Nämä tunturipöllöt saattavat saada seurakseen viime viikolla Porvoossa autoon törmänneen ja sittemmin menehtyneen tunturipöllön.

Juho & harakat

Retkeläiset olivat toivoneet näkevänsä mm. kokoelman suurimman ja pienimmän linnunmunan, ja moni halusi ja sai vihdoinkin nähdä närhen munat, joita moni ei olekaan nähnyt.

Strutsin muna, sisuksineen n. 1.4 kg, lasiputkilossa kolibrin munia, n. 3 g.
Närhien nahkoja. Vanhimmat säilötyt linnut ovat viime vuosisadan alusta. Tuhti arsenikkikäsittely on taannut hyvän säilyvyyden.
Närhen munat Kreugerin kokoelmasta. Teollisuusneuvos, munankerääjä R. Kreuger lahjoitti museolle 1960-luvulla valtavan munakokoelmansa, n. 50 000 munaa, näissä edustettuna kolmasosa maailman lintulajeista.

Kahdella retkeläisellä oli aivan erityinen toive. Pinjan isosetä ja Kerkon isoisosetä Vilho Hiilto oli kerännyt munia ennen ensimmäistä maailmansotaa Vanhankaupunginlahden ympäristöstä. Setä kuoli jatkosodassa v. 1941. Suku lahjoitti satoja munia museolle 50- ja 60-lukujen vaihteessa. Pinja oli jo etukäteen kysynyt minulta, voisiko näitä munia retkellämme nähdä. Välitin pyynnön Jarille ja hän olikin kokoelmista näitä löytänyt säntillisesti nimikoiduissa pikku laatikoissa. 

Vilho Hiillon keräämiä harakan, pajusirkun ja kuusitiaisen munia.
Pinja ja Kerkko esi-isänsä munakokoelman ääressä.

Kaksi tuntia Luonnontieteen museon uumenissa vierähti nopeasti. Se punainen matto taisikin olla jollekin toiselle seurueelle, koska museossa kierteli palatessamme julkiselle puolelle juhlavasti pukeutuneita kuohujuomaa siemailevia ihmisiä. Jari päätyikin ohjaamaan meidät ulos museosta takakäytävien kautta.

Suuret kiitokset Jari Valkamalle opastuksesta!

Kirjoitti ja kuvat otti Jaana Sarvala

Tringan syyskokouksessa päätettyä

Tringan sääntömääräinen syyskokous pidettiin torstaina 7.11.2019 Tieteiden talolla. Paikalla oli noin 60 tringalaista. 

Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Pertti Uusivuori. Hallituksen puheenjohtaja Jukka Hintikka esitteli ensi vuoden toimintasuunnitelman ja toiminnanjohtaja Johannes Silvonen tulo- ja menoarvion, ja kokous hyväksyi ne. Ensi vuonna Tringan toiminta jatkaa maltillista kasvuaan. Toisaalta uusia aluevaltauksia tehdään mm. kurssitoiminnan laajentamisessa, opastuksiin ja luontokasvatukseen keskittyvän Hangon lintuaseman Leader-hankkeen parissa ja retkien uudelleenjärjestelyssä. Tringan tulevaisuus näyttääkin valoisalta. Asiakirjat ovat luettavissa Tringan kotisivuilla osoitteessa www.tringa.fi/dokumentteja.

Hallituksen jäsenistä erovuorossa olivat puheenjohtaja, Juha Lindy, Leena Hintsanen ja Ossi Tahvonen. Puheenjohtaja Hintikka valittiin yhdistyksen puheenjohtajaksi oman pyyntönsä mukaisesti yhden jatkovuoden ajaksi ja Hintsanen ja Tahvonen valittiin uudelle kaksivuotiskaudelle. Juha Lindy käytti erovuoroaan, ja hänen tilalleen valittiin biologi Sanna Mäkeläinen. Kiitos Juhalle monivuotisesta hallitustyöstä ja onnea Sannalle uuteen pestiin!

Yhdistyksen jäsenmaksujen suuruus pidettiin ennallaan. Jarmo Tähtinen jatkaa yhdistyksen tilintarkastajana ja Mikko Alestalo toiminnantarkastajana. Tringan edustajiksi emojärjestön BirdLife Suomen edustajistoon valittiin Jaakko Asplund, Margus Ellermaa, Jukka Hintikka, Otso Häärä, Aleksi Mikola, Taavi Sulander, Pertti Uusivuori, Erkki Virolainen ja Kaisa Välimäki.

Sääntömääräisten asioiden jälkeen nähtiin helsinkiläisen luontokuvaajan ja tietokirjailijan Antti Kolin vaikuttava kuvaesitys kaupunkiluonnosta.