K&K-retki 11.1.2020 Retkikertomus

Tringan vuoden ensimmäiselle bussiretkelle lähdettiin hienossa tyynessä, kirkkaassa pikkupakkasessa. Vakiintuneen kaavan mukaan bussin keula suunnattiin aamulla länteen, kohti Pohjan Slickoa ja Lahden pariskunnan kotia. Fiskarsin eteläpuolella tehtiin lyhyt kuuntelupysähdys varpuspöllön toivossa, mutta aamun hämärässä kuului vain keltasirkun ääntä.

Slickossa suunnattiin tuttuun tapaan suoraan sisään Lahtien kotiin.

Aamuhämärissä perillä Marjatan ja Alpon kotona. Alpo (vas.) vastassa vieraita portilla. Kuva Jaana Sarvala

Ensimmäiset pähkinähakit saapuivat ruokinnoille melkein heti kaikkien päästyä sisään. Kirkkaassa pikkupakkasessa hakkeja on yleensä ruokinnoilla runsaasti, niin myös nyt kun parhaillaan pihapiirissä oli kerralla noin 40 hakkia.

Kuva Aleksi Mikola
Kuva Juho Tirkkonen

Hakkien lisäksi ikkunoista ja parvekkeilta nähtiin muuta ”peruskauraa”: tiaisia, käpytikkoja, närhiä, punatulkkuja, keltasirkkuja, pikkuvarpusia ym. Harmaapäätikka meinasi tuottaa vaikeuksia, eikä se visiittimme aikana tullut ollenkaan ruokinnalle. Yksi harmaapäätikka kuitenkin istui vähän aikaa hieman kauempana puun latvassa, ja sen jälkeen huuteli jonkin aikaa samasta suunnasta, joten suurin osa retkeläisistä ehti sen havaita.

Marjatan ja Alpon vieraanvaraisuus on jo vuosikaudet ollut vertaansa vailla. Kuva Jaana Sarvala
Kuva Jaana Sarvala

Marjatan ja Alpon ikkunoista aukeaa silmiähivelevä näkymä. Kuva Jaana Sarvala

Slickosta lähdettiin kohti Fiskarsia, ja matkalla bussin edestä lensi pienehkö ruskea mytty, joka todettiin pyyksi. Fiskarsissa heti parkkipaikan vierestä löytyi alueella talvehtiva hieno koirastavi.

Sinisorsa ja tavi. Kuva Aleksi Mikola

Kauempaa alajuoksulta löytyi 2 koskikaraa, joista toista kaikki pääsivät ihailemaan oikein kivasti.

Koskikaraa katsellaan. Kuva Jaana Sarvala
Koskikara. Kuva Juho Tirkkonen

Fiskarsista Saloa kohti suunnattiin tällä kertaa Perniön keskustan kautta. Tenholan pelloilla huomattiin bussin ikkunasta hiirihaukka, jota pysähdyttiin hetkeksi katselemaan. Bussin ikkunasta nähtiin vauhdissa myös merikotka, toinen hiirihaukan näköinen petolintu ja kolme isolepinkäistä. Perniön keskustassa pysähdyttiin ja jalkauduttiin katsomaan paikalla talvehtivaa kurkea, joka löytyi hetken ihmettelyn jälkeen pelto-ojan varresta kävelemästä.

Perniösta matka jatkui Saloon, jossa suunnattiin ensin lyhyelle huoltotauolle Halikon Prismaan, ja sieltä keskustaan Helenankadulle. Turkinkyyhkyjä ja kaksi nokkavarpusta löytyivätkin lähes heti bussista noustua, ja kaikki pääsivät niitä katsomaan.

Turkinkyyhky. Kuva Juho Tirkkonen

Retkilajeiksi saatiin tältä pysähdykseltä myös mm. tilhi ja viherpeippo.

Tämän jälkeen käytiin lyhyesti Viurilan kartanolla etsimässä tikkoja ja pähkinänakkeleita huonolla menestyksellä.

Viurilan kartanolla. Kuva Jaana Sarvala

Tiiviistä tähyilystä huolimatta ei nakkeleita eikä juuri muutakaan tällä pysähdyksellä. Kuva Jaana Sarvala

Sieltä ei selvitty ilman pysähdystä Halikon puhdistamolle asti, kun bussista huomattiin Halikon kartanon peltojen keskellä puskan latvassa istuva tuulihaukka. Sitä pysähdyttiin katsomaan, ja samalla lensi varpushaukka yli.

Tuulihaukka näkyvissä! Kuva Jaana Sarvala

Halikon puhdistamolla löydettiin paikalla olleiden avustuksella nopeasti ojan varren puskassa hieno pikkutikkakoiras, joka naputteli samaa oksaa niin kauan että kaikki ehtivät sitä ihailemaan. Pelloilta löytyi parvi tiklejä istumassa langalla, ja kun katsottiin hieman tarkemmin niin joukossa oli myös muutama hemppo. Langoilla istuvia tiklejä ja hemppoja katsottaessa jotkut ehtivät nähdä myös Viurilanlahden rantapuiden latvoissa hetken aikaa istuneen isolepinkäisen, joka kuitenkin otti ja katosi nopeasti puskaan. Ennen bussille suuntaamista käytiin vielä nopeasti Halikonlahden torneissa, joista muutama ehti nähdä retkilajiksi kauempana rannassa räkättirastaiden seurassa muutaman kottaraisen.  

Bussille palatessa alkoi olla jo melko hämärää, mutta päätettiin silti käydä yrittämässä Salon keskustan pohjoispuolella Salaistentiellä viihtynyttä hiiripöllöä. Paikalle saapuessa oli jo melko pimeää, mutta tienvarren sähkölanka erottui bussista vielä taivasta vasten, ja siinähän istui hiiripöllö! Pöllö pelästyi hitaasti ajavaa bussia ja lennähti pari kertaa vähän matkaa eteenpäin. Kulma oli osalle bussista hieman hankala, joten jalkauduimme vielä hetkeksi bussista toiveena nähdä pöllö vielä paremmin, mutta se oli kadonnut alkavan yön pimeyteen. Tyytyväisinä hienoon retkeen suuntasimme vielä nopealle huoltoasemapysähdykselle Salon Piihoviin ja sieltä suuntasimme takaisin Kiasmalle.  

Suuret ja lämpimät kiitokset jälleen Marjatta ja Alpo Lahdelle!

Oppaina Aleksi Mikola ja Jaana Sarvala

Retkikertomuksen kirjoitti Aleksi

Retkellä havaitut lintulajit (45): Laulujoutsen, tavi, sinisorsa, isokoskelo, merikotka, varpushaukka, hiirihaukka, tuulihaukka, pyy, fasaani, kurki, kesykyyhky, turkinkyyhky, hiiripöllö, harmaapäätikka, palokärki, käpytikka, pikkutikka, tilhi, koskikara, mustarastas, räkättirastas, hömötiainen, kuusitiainen, sinitiainen, talitiainen, isolepinkäinen, närhi, harakka, pähkinähakki, naakka, varis, korppi, kottarainen, varpunen, pikkuvarpunen, viherpeippo, tikli, vihervarpunen, hemppo, urpiainen, pikkukäpylintu, punatulkku, nokkavarpunen, keltasirkku.

Retki Kivinokkaan 26.1.2020 Retkikertomus

Sunnuntaiaamuna auringonnousun aikaan Kulosaaren kartanolle löysi peräti 50 retkeläistä, joista lapsia 2 (n. 4 v ja 10 v). Keltasirkkuja, käpytikka ja punatulkkuja äänteli ja näyttäytyi aloituksessa.

Astelimme Kivinokan lintulavalle, matkalla kerroin menneiden vuosien havaintoja Kivinokasta, lehtopöllöstä, näädästä, joka on hyörinyt pöllönkin pöntöllä, viimeksi vuosi sitten. Vihervarpuset olivat äänekkäitä. Käpylintuja lensi jossain kauempana.

Lintulavalla katselimme vanhaa merikotkaa, joka istui ja liihotti Klobbenilla, ja lopuksi tuli aivan lavan edustalle ruovikon ulkoreunalle koppaisemaan veteen jotain – mutta mitään ei kynsiin tarttunut. 

Klobbenin merikotka putkessa. Kuva Eero Haapanen

Isokoskeloita sukelteli myös siinä, niiden seuraan liittyi yksi nuori merilokki. Kyttäämään, jos saisi anastettua koskeloilta kalan.

Pohjantikan kuorima kuusi oli lavan vieressä kenollaan, mutta tätä tikkaa emme nähneet. Käpytikka naputti pajallaan yhden kuusikelon huipussa. Saunalahdella näkyi pari pajusirkkua. Puukiipijäkin.

Polun varressa Fastholmaan mennessä pari punakylkirastasta pöyhi lehtiä. Vihervarpusia oli äänekkäinä tervalepissä. Kahvitaukoa sitten Fastholman eteläpuolen ruokinnalla. Nakkeli ja punarinta oli näkynyt siinä lauantaina, kertoi yksi osallistuja, mutta nyt ei ollut perustinttejä ja mustarastasta kummempaa. Talitiainen lauloi, 4 v osallistuja sanoi kuulleensa tiltaltin, äitinsä sanoi että älä nyt…  Mitäs siitä, en puuttunut määritykseen.

Menimme Fastholman kärjen kalliolle tähystämään vielä kaukoputkella merikotkaa, joka istui Klobbenissa haikaranpesässä. Lintutornin jätimme väliin, kun joukkomme oli niin iso ettei kaikki olisi sinne mahtuneet.

Fastholman pohjoispään ruokinnalta löysimme rengastaja Tatu Hokkasen. Hän näytti kuinka käpytikka ja talitiainen saivat jalkaansa renkaan. 

Tatu Hokkanen ja retkeläisiä. Kuva Eero Haapanen.
Kuva Eero Haapanen
Kuva Jonna Varis-Lammi
Kuva Jonna Varis-Lammi

Paluumatkalla osa palasi Jounin kanssa lähtöpaikalle Kivinokkaan, osa nousi Majavakalliolle tähyilemään ja meni sieltä metrolle.    Laulujoutsenperhe oli kaukana Hakalan edessä. Hieno Vanhankaupunginlahden maisema, matalat rannat jäässä, muuten aallot välkkyivät. Aurinko alkoi pilkottelemaan.

Ei niin paljon noita “parempia” lajeja löydetty, mutta merikotka piti tunnelmaa yllä, sen katselu kaukoputkella oli monille uusi juttu. Ja jos ei aina näy mitään, niin voi kertoa niistä vanhoista ja viimeaikaisista havainnoista, omista ja muiden.  

Oppaina Jouni Rytkönen ja
Eero Haapanen, joka kirjoitti retkikertomuksen

Helsingin metsänhoidon suunnittelun taso romahtanut

Tiedote 23.1.2020

Vapaa julkaistavaksi heti

Helsingin metsänhoidon suunnittelun taso romahtanut

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys, Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys Tringa, Luonto-Liitto sekä Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ovat vedonneet Helsingin kaupunkiympäristölautakuntaan, jotta se puuttuisi Helsingin metsänhoidon suunnittelun ongelmiin.

Vuoden 2017 organisaatiomuutoksen yhteydessä tehty suunnittelujärjestelmän muutos on luontojärjestöjen arvion mukaan romahduttanut Helsingin metsänhoidon suunnittelun tason.

“Helsinki on monella tapaa ollut luontoarvoja painottavan kaupunkimetsänhoidon ykkönen Suomessa”, toteaa Helsingin metsänhoitosuunnitelmia pitkään seurannut luontoasiantuntija Keijo Savola Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiristä.

“Valtuustostrategian mukaisesti Helsingin metsänhoidon päätavoitteen pitäisi olla monimuotoisuuden lisääminen. Viime vuosina käytännöt ovat kuitenkin suunnittelun osalta heikentyneet huolestuttavasti. Pääpaino uusissa suunnitelmissa on ollut luontoarvojen lisäämisen sijasta metsänhoidon lisäämisessä.”

Luontojärjestöt ovat antaneet viime vuosina hyvin kriittistä palautetta useimmista valmistelussa olleista aluesuunnitelmista. Ongelmana on ollut metsänhoitoasioiden hyvin ylimalkainen käsittely sekä keskeisten hakkuu- ja hoitopäätösten jättäminen virkamiestasolla päätettäviin luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelmiin.

Vuodenvaihteessa 2019-20 oli kommentoitavana ensimmäinen uuden järjestelmän mukainen toteuttamissuunnitelma eli Pakilan ja Tuomarinkylän luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelman luonnos.

“Suunnitelmassa esitettiin tarpeeseen nähden liikaa hakkuu- ja hoitotoimia. Myös luontoarvojen huomiointi sekä hakkuiden ja hoitotoimien ohjeistus oli hyvin puutteellista. Näin laajojen toimenpiteiden toteuttaminen haittaisi myös monia virkistyskäyttäjiä, koska ns. metsän tuntu ja metsien tarjoama näkymäsuoja rakennettuja alueita sekä teitä vasten heikkenisi”, arvioi Savola.

Luontojärjestöt esittivät kaupunkiympäristölautakunnalle toimittamassaan yhteydenotossa otto-oikeuden käyttöä Pakilan ja Tuomarinkylän suunnitelmaan. Ne esittivät myös luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelmien päätöksenteon palauttamista virkamiehiltä lautakunnalle. Lisäksi järjestöt esittivät kaupungin ulkopuolisen asiantuntemuksen mukaan ottoa huolehtimaan monimuotoisuuden lisäämistavoitteiden jalkauttamisesta Helsingin metsänhoidon suunnitteluun ja toteutukseen.

Lisätietoja:

Keijo Savola, suojeluasiantuntija, Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri, keijo.savola@gmail.com, puh: 045 6521 974

Aapo Salmela, järjestösihteeri, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys, helsy@sll.fi, puh: 050 301 1633

Järjestöjen yhteydenotto kaupunkiympäristölautakunnalle on luettavissa täällä.

Järjestöjen lausunto Pakilan ja Tuomarinkylän suunnitelmasta on luettavissa täällä.

Hakkuiden uhkaamaa metsää Toivolanpuistossa. Kuva: Olli Manninen.

Tringa järjestää lintukurssin aloitteleville lintuharrastajille

Oletko kiinnostunut linnuista? Haluaisitko tunnistaa, mikä lintu vierailee pihallasi tai laulaa metsässä lenkkipolkusi varrella? Entä haluaisitko tietää, minkälainen linnusto liittyy erilaisiin elinympäristöihin?

Näihin kysymyksiin saat vastauksen huhti-kesäkuussa pidettävällä Tringan lintukurssilla, joka sopii aloitteleville lintuharrastajille – aiempaa kokemusta lintuharrastuksesta ei siis tarvita. Opettajana toimii lintuharrastaja ja -tutkija Nadja Weisshaupt ja kurssin ilmoittautuminen aukeaa 17.1.
Lue lisää täältä: www.tringa.fi/kurssit

Pihabongausviikonloppu lähestyy

Vuoden suurin lintuharrastustapahtuma, BirdLife Suomen Pihabongaus, järjestetään tammikuun viimeisenä viikonloppuna 25.–26.1.2020. Tapahtumassa tarkkaillaan tunnin ajan lintuja omalla pihalla tai muulla paikalla. Pääkaupunkiseudulla järjestetään pihabongausviikonloppuna kolme kaikille avointa yleisötapahtumaa:

Sunnuntaina 26.1. klo 10–13 pihabongataan Helsingin Lapinlahden puutarhapalstojen linturuokinnalla. Tringan lintuoppaat päivystävät paikalla ja opastavat talvilintujen tunnistamisessa. Tapahtuma toteutetaan yhdessä Pro Lapinlahti ry:n kanssa.

Sunnuntaina 26.1. klo 11–13 Espoossa Villa Elfvikin ystävät ry järjestää koko perheen pihabongaustapahtuman Villa Elfvikin luontotalon pihassa. Paikalta löydät myös Tringan lintuoppaat. Tervetuloa katsomaan, mitä lintuja Villa Elfvikin ruokintapaikalla voi havaita!

Sunnuntaina 26.1. klo 13-14 Vantaalla Katrinebergin kartano järjestää pihabongauksen. Ennen pihabongausta on mahdollisuus osallistua BirdLifen retkikummin johdolla lähialueella tehtävään talvilintukävelyyn. Kävely alkaa kartanolta klo 10:30 ja päättyy 12:30 samaan paikkaan. Säänmukainen varustus. Matkaa kertyy n. 4 km.

Osallistuakseen Pihabongaukseen ei tarvitse olla lintuharrastaja, eikä Pihabongaus ole kilpailu, joten havaittujen lintujen määrä ei ole olennaista. Tärkeintä on osallistuminen ja havaintojen ilmoittaminen. Pihabongauksen tuloksista saadaan arvokasta tietoa maamme talvisen linnuston muutoksista. Katso tarkemmat ohjeet täältä: www.pihabongaus.fi


Retki Suomenlinnaan 4.1.2020 -retkikertomus

Kuva Peter Buchert

Tringan retkivuoden avaus tarjosi tukun tavanomaisia lintulajeja aurinkoisessa mutta tuulisessa säässä – ja bonuksena kolme nisäkäslajia.

Kuva Peter Buchert

Tiklit, viherpeipot ja varpuset tapailivat jo kevätlaulua aurinkoisissa suojapaikoissa, mutta merellä viime kävi siihen malliin, että länsirannalla ei pystynyt staijaamaan hakematta valleilta suojaa.

Meristaijin jäädessä väkisin vähiin, saimme tyytyä muutamaan alliin. Vesilinnut näkyivät vain ajoittain uidessaan aaltojen harjalla ja häviten taas. Yksi merikotka käväisi tarkastamassa tilanteen, ja hyvin kaukana etelässä, merimerkin päällä, päivysti merimetso tai mahdollisesti kaksi.

Kaukoputket eivät meinanneet tuulessa pysyä paikallaan, joten merimetsosta ei saanut paljoakaan selvää. Suojan puolella isokoskelot, sinisorsat ja telkät komeilivat auringonpaisteessa. Kala- ja harmaalokkeja näkyi tottakai, joskin nekin pääosin tuntuivat pakkautuvan Kauppatorin edustalle paremmille apajille ja tuulensuojaan.

Kuva Peter Buchert

Useat tilhi- ja räkättirastasparvet lentelivät päämäärättömän oloisesti ylitsemme. Muutamilla ruokintapaikoilla keskityimme tarkkailemaan pikkulintuja sekä fasaaneja, joita saaressa oli ainakin seitsemän.

Kuva Mima Jämsä

Yleishavaintona varpunen tuntui olevan pikkuvarpusta yleisempi, ainakin ruokinnoilla.

Kuva Mima Jämsä

Viherpeippoja näkyi muutamia, ja kenties retken parhaana lajina järripeippoja kaksi, joskaan läheskään kaikki retkeilijät eivät niitä nähneet, koska linnut hakivat tiukasti suojaa ruokintojen tienoilla. Lintujen varovaisuus ruokintapaikoilla oli varsin loogista, koska saaressa saalisteli nälkäinen kanahaukka. Hetkellinen jännitysmomentti koettiin, kun oli epäily mahdollisesta ohi lentäneestä ja kenties vallien taakse laskeutuneesta tunturikiurusta, mutta mitään ei etsinnöissä löytynyt.

Rusakko Kustaanmiekassa ei juuri yllättänyt ketään, mutta sen sijaan nisäskäspuoli karttui mukavasti paitsi harmaahylkeen niin myös minkin ansiosta. Minkki ui kala kidassaan Iso Mustasaaresta salmen yli Susisaareen rantautuen kalliolle ja häviten lopulta rantakiveyksen koloihin. Saaliskala jäi määrittämättä, mutta epäily oli vieraslaji mustatäplätokon suuntaan, mikä antaisi minkille tietynlaisen synninpäästön, kun muistetaan, että minkki luokitellaan itsekin “kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi”.

Kuva Mima Jämsä

Rusakko Kustaanmiekassa ei juuri yllättänyt ketään, mutta sen sijaan nisäskäspuoli karttui mukavasti paitsi harmaahylkeen niin myös minkin ansiosta. Minkki ui kala kidassaan Iso Mustasaaresta salmen yli Susisaareen rantautuen kalliolle ja häviten lopulta rantakiveyksen koloihin. Saaliskala jäi määrittämättä, mutta epäily oli vieraslaji mustatäplätokon suuntaan, mikä antaisi minkille tietynlaisen synninpäästön, kun muistetaan, että minkki luokitellaan itsekin “kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi”.

Retken lajisaldoksi tuli 28, mikä on vuodenaika ja olosuhteet huomioon ottaen suuruusluokaltaan odotettu tulos.

Retkeläisiä oli 45, oppaina Niko Björkell, Teemu Sirkkala ja Peter Buchert

Kirjoitti Peter Buchert