Retki Kivinokkaan 26.1.2020 Retkikertomus

Sunnuntaiaamuna auringonnousun aikaan Kulosaaren kartanolle löysi peräti 50 retkeläistä, joista lapsia 2 (n. 4 v ja 10 v). Keltasirkkuja, käpytikka ja punatulkkuja äänteli ja näyttäytyi aloituksessa.

Astelimme Kivinokan lintulavalle, matkalla kerroin menneiden vuosien havaintoja Kivinokasta, lehtopöllöstä, näädästä, joka on hyörinyt pöllönkin pöntöllä, viimeksi vuosi sitten. Vihervarpuset olivat äänekkäitä. Käpylintuja lensi jossain kauempana.

Lintulavalla katselimme vanhaa merikotkaa, joka istui ja liihotti Klobbenilla, ja lopuksi tuli aivan lavan edustalle ruovikon ulkoreunalle koppaisemaan veteen jotain – mutta mitään ei kynsiin tarttunut. 

Klobbenin merikotka putkessa. Kuva Eero Haapanen

Isokoskeloita sukelteli myös siinä, niiden seuraan liittyi yksi nuori merilokki. Kyttäämään, jos saisi anastettua koskeloilta kalan.

Pohjantikan kuorima kuusi oli lavan vieressä kenollaan, mutta tätä tikkaa emme nähneet. Käpytikka naputti pajallaan yhden kuusikelon huipussa. Saunalahdella näkyi pari pajusirkkua. Puukiipijäkin.

Polun varressa Fastholmaan mennessä pari punakylkirastasta pöyhi lehtiä. Vihervarpusia oli äänekkäinä tervalepissä. Kahvitaukoa sitten Fastholman eteläpuolen ruokinnalla. Nakkeli ja punarinta oli näkynyt siinä lauantaina, kertoi yksi osallistuja, mutta nyt ei ollut perustinttejä ja mustarastasta kummempaa. Talitiainen lauloi, 4 v osallistuja sanoi kuulleensa tiltaltin, äitinsä sanoi että älä nyt…  Mitäs siitä, en puuttunut määritykseen.

Menimme Fastholman kärjen kalliolle tähystämään vielä kaukoputkella merikotkaa, joka istui Klobbenissa haikaranpesässä. Lintutornin jätimme väliin, kun joukkomme oli niin iso ettei kaikki olisi sinne mahtuneet.

Fastholman pohjoispään ruokinnalta löysimme rengastaja Tatu Hokkasen. Hän näytti kuinka käpytikka ja talitiainen saivat jalkaansa renkaan. 

Tatu Hokkanen ja retkeläisiä. Kuva Eero Haapanen.
Kuva Eero Haapanen
Kuva Jonna Varis-Lammi
Kuva Jonna Varis-Lammi

Paluumatkalla osa palasi Jounin kanssa lähtöpaikalle Kivinokkaan, osa nousi Majavakalliolle tähyilemään ja meni sieltä metrolle.    Laulujoutsenperhe oli kaukana Hakalan edessä. Hieno Vanhankaupunginlahden maisema, matalat rannat jäässä, muuten aallot välkkyivät. Aurinko alkoi pilkottelemaan.

Ei niin paljon noita ”parempia” lajeja löydetty, mutta merikotka piti tunnelmaa yllä, sen katselu kaukoputkella oli monille uusi juttu. Ja jos ei aina näy mitään, niin voi kertoa niistä vanhoista ja viimeaikaisista havainnoista, omista ja muiden.  

Oppaina Jouni Rytkönen ja
Eero Haapanen, joka kirjoitti retkikertomuksen

150 150 adminTringa
Kirjoita jotakin