Aamuretki Vuosaaren Uutelaan 13.6.2020 Retkikertomus

Uutelaa lähdettiin kiertämään kauniina kesäaamuna yhdentoista hengen voimin, tasan kello kuusi. Koiratarhan parkkipaikalta suunnattiin suoraan rantaan. Hetken kuuntelulla ja katselulla, mukaan tuli paikalliset tukkasotkat, kalalokit, muutama telkkä ja kyhmyjoutsen. Paikallaollutta rastaskerttusta ei kuulunut, vain vaimea ruokokerttusen laulu kantautui korviimme.

Matka jatkui koilliseen kohti Rudträskiä, tunnettua pikkusieppo- ja idänuunilintualuetta. Aamu oli yllättävänkin hiljainen. Vain muutamat rastaat lauloivat, peukaloinen veti muutaman säkeen, peippo liversi ja pajulintu kuului muutaman kerran. Kevät oli kääntymässä kohti kesää. Hiljainen metsä on toki omalla laillaan lumoava, mutta lintuja odottavilla retkeläisillä oli toisenlaiset toiveet. Ei pikkusieppoa eikä juuri muitakaan lintuja.

Aurinko alkoi toden teolla lämmittää, se toi myös lintuihin eloa. Harmaasieppo ja kirjosieppo intoutuivat hyönteisjahtiin, myös kertut alkoivat laulaa: lehtokertun ja mustapääkertun laulu sai seurakseen pensaskertun lyhyemmän säkeen.

Harmaasieppo. Kuva Vesa Marttinen

Rastaiden laulu yltyi, näytti ihan hyvältä. Koukatessamme takaisin kohti koiratarhan parkkipaikkaa matkalla Särkkäniemeen kuului vaimeaa luhtakerttusen laulua. Taivaalta kuului myös käpylintujen ääntä, komea reilun viidenkymmenen pikkukäpylinnun parvi kierteli alueella.

Särkkäniemen pienellä lammikolla rastaskerttunen pisteli menemään. Retki alkoi tuntua jo aivan mukavalta. Rastaskerttunen jäi raksuttelemaan, mutta aivan sen läheisyydestä kantautui pikkusiepon heleä laulu. Koiras kuulutteli reviiriään ja alueella nähtiin myös naaras. Tätä sopi toki odottaa, vuosittain Uutelassa on ollut muutamia pikkusiepon reviirejä.

Pikkusiepon kuvasi Henna Rajapuro.

Tyytyväisen retkiseurueen matka jatkui Skatanniemen kärkeen, josta aukeaa mahtava merinäkymä. Kärkeen tehtiin visiitti lähinnä tutustumismielessä, merimetsojen, meriharakan, rantasipin, räyskän, merilokin ja harmaalokin näkeminen oli varsin odotettua antia tähän vuodenaikaan. Skatan poukamassa kellui muutama lapasorsa ja harmaahaikara nousi ruovikosta. Polun varrella pysähdyttiin ihmettelemään metsäkirvistä.

Matkan jo lähestyessä loppuaan aivan Skatan-tilan tuntumassa kultarinta koiraat intoutuivat ottamaan mittaa toisistaan laulutaidossa. Tämä oli yksi toivelajeista retkeläisille.

Kultarinnan laulua kelpaa kuunnella! Kuva Vesa Marttinen

Lähestyessämme tilan navettaa jäimme hetkeksi kuvaamaan pikkulepinkäistä.

Pikkulepinkäinen tähystys”oksalla”. Pikkulepinkäisen puolestaan tähysti ja kuvasi Timo Mäkinen

Ihmetellessämme sitä kasvimaan korkeista haavoista kuului muikea vihellys. Ihan kuin olisi ollut kuhankeittäjä! Laulu jatkui vielä muutaman säkeen verran, kunnes hiljeni. Kuhankeittäjän laulu oli mahtava päätösserenadi mukavalle kävelyretkelle, jolla Uutela näytti lintupaikkana parhaita puoliaan.

Retkellä havaitut lintulajit, yhteensä 67 lajia: kyhmyjoutsen, valkoposkihanhi, kanadanhanhi, sinisorsa, lapasorsa, tukkasotka, haahka, telkkä, isokoskelo, tukkakoskelo, silkkiuikku, harmaahaikara, merimetso, meriharakka, rantasipi, naurulokki, kalalokki, harmaalokki, merilokki, selkälokki, kalatiira, lapintiira, räyskä, sepelkyyhky, tervapääsky, käpytikka, haarapääsky, metsäkirvinen, västäräkki, peukaloinen, punarinta, satakieli, laulurastas, punakylkirastas, räkättirastas, mustarastas, kivitasku, lehtokerttu, pensaskerttu, mustapääkerttu, luhtakerttunen, ruokokerttunen, rastaskerttunen, kultarinta, pajulintu, sirittäjä, hippiäinen, harmaasieppo, pikkusieppo, kirjosieppo, talitiainen, sinitiainen, puukiipijä, pikkulepinkäinen, harakka, varis, naakka, korppi, kottarainen, kuhankeittäjä, pikkuvarpunen, peippo, tikli, viherpeippo, vihervarpunen, pikkukäpylintu, keltasirkku ja pajusirkku.

Oppaana ja retkikertomus: Mikko Salonen

Jaa tämä juttu:Share on Facebook
Facebook
Tweet about this on Twitter
Twitter
Email this to someone
email