Ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen arvostaa vapaaehtoisten luontoharrastajien panosta.
Hangon lintuasemalla on kerätty vapaaehtoisvoimin lintujen muutosta yli 40 vuotta aineistoa, joka on avoimesti käytettävissä. Vastaavan aineiston kerääminen palkkatyönä maksaisi useita miljoonia euroja.
Ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen ja kansanedustajat Emma Kari ja Jenni Pitko (vihr) tutustuivat Hangon lintuaseman toimintaan maanantaina 18. lokakuuta.
Hangon lintuasemalla kerätään tietoa rengastamalla sekä laskemalla paikallisia ja muuttavia lintuja. Vuosien varrella asemalla on laskettu yli 43 miljoonaa lintua ja rengastettu yli 400 000 lintua. Tiedot tallennetaan Luonnontieteellisen keskusmuseon Lajikeskukseen, jossa ne ovat vapaasti käytettävissä.
Monien eliölajien seuranta perustuu vapaaehtoisten keräämään aineistoon. Kaikkien eliölajien seurantavelvoite on kuitenkin valtiolla.
”Harrastajien merkitys aineiston keruussa on valtava. Meillä ei olisi monesta eliöryhmästä likimainkaan yhtä hyvää tietoa ilman vapaaehtoisten harrastajien panosta”, ministeri Krista Mikkonen toteaa.
Harrastajien keräämä aineisto on edullista, mutta myös sen keräämisestä, käsittelystä ja tallentamisesta syntyy kuluja.
“Pitkäaikaiset havaintosarjat ovat erittäin arvokkaita. On varmistettava, että resurssit niiden jatkamiseen ovat kunnossa”, ministeri Mikkonen toteaa.
Hangon lintuaseman omistaa ja sen rahoituksesta huolehtii Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys Tringa ry. Aseman keräämää aineistoa on käytetty esimerkiksi ilmastonmuutostutkimuksessa, lintukantojen ja uhanalaisten lajien seurannassa ja lintujen muuttokäyttäytymisen tutkimisessa.
“Hangon lintuaseman toiminta on erinomainen esimerkki paikallisesta järjestöjen ja harrastajien tekemästä luonnon monimuotoisuuden seurannasta ja suojelutyöstä. Vaikka havainnoijille ei makseta palkkaa, niin havainnoinnin ylläpitämiseen tarvitaan silti rahaa”, yli-intendentti Aleksi Lehikoinen Luonnontieteelliselta keskusmuseolta kertoo.
Lehikoinen toivoo avustusta luonnon seurantaa ja suojelua tukeviin rakenteisiin. Esimerkiksi voitaisiin panostaa seurantaa tukeviin tietojärjestelmiin ja ohjeistukseen tai avustaa valtakunnallisia ja paikallisia kansalaisjärjestöjä luonnonhoitotyössä yhteistyössä ympäristöviranomaisten kanssa.
“Vapaaehtoisten tekemälle työlle tulisi antaa entistä suurempi painoarvo, niin luonnon monimuotoisuuden seuranta ja suojelun yleinen hyväksyttävyys olisivat kestävämmällä pohjalla”, Lehikoinen toteaa.
Hangon lintuaseman havainnot ovat vapaasti selailtavissa netissä Haahka-havaintoportaalissa, haahka.halias.fi