Nuortenretki Hangon lintuasemalle 6-8.4.2018- Retkikertomus

Nuortenretki Hangon lintuasemalle 6-8.4.2018 Retkikertomus

Perjantaina iltapäivällä 6.4 lähti Espoosta yksi ja Helsingistä yksi autoseurue kohti Hangon lintuasemaa. Retken matkat päätettiin taittaa kahdella autolla, kun siihen nyt oli mahdollisuus. Autot toivat myös hieman vapautta muuttaa reittiä nopeastikkin. Jo Espoossa juna-aseman parkkipaikalla havaittiin västäräkki mikä kertoi siitä että kevät oli viimein tullut. Matkalla katselimme autosta peltojen töyhtöhyyppiä ja hanhia.
Koska sopivasti reittimme varrella oli havaittu lyhytnokkahanhi, päätimme pysähtyä sitä katsomaan. Pellon reunassa olikin jo muita harrastajia ja linnut löytyivät nopeasti meri-tundra ja metsähanhiparvesta. Paikalla viihtyi myös useita kottaraisparvia, ruokailevia kulorastaita sekä ensimmäiset tyllit. Vuodenpinnoja sateli ja moni sain lyhytnokkahanhesta elämänpinnan. Loppumatka taittui sutjakkaasti kaupassakäynnin ja lupapapereiden täytön ohessa. Kamat kannettiin autolta luontopolkuaa pitkin asemalle ja kun tavarat olivat asemalla, olikin jo pimeä. Luontopolulla kuulimme punarinnan ja muutama kurppa nousi polulta edestämme ilmaan.
Ensimmäinen ja ainoa kokonainen päivä alkoi klo 5.30 verkkojen virityksellä. Vähän myöhemmin syötiin aamupala ja porukka meni bunkkerille staijaamaan aamuvakiota. Aamu oli varsin hieno. Kun aamun ensimmäiset säteet osuivat meihin, huomasimme, että miten vilkas päivä onkaan tulossa. Vesilintuparvia lenteli siellä täällä, suurin osa ollen haahkoja. Ylitsemme lensi komeasti muutama haapana, ja laulurastaita kuului muutamia. Verkoista tuli mm. peippoja, tiaisia, hippiäisiä, punarintoja, mustarastaita ja yksi punakylkirastas.

Peippo, Kuva: Jaakko Koponen

 

 

 

Punakylkirastas, Kuva: Jaakko Koponen

Aamupäivällä meno oli vauhdikasta kun haahkoja meni jatkuvasti merellä. Lisäksi pari pikkujoutsenta ylitti bunkkerin hienosti matalalla. Myös hanhia näkyi vähän ja kuulimme ylimuuttavia västäräkkejä, niittykirvisiä sekä muutaman luotokirvisen, mikä on mantereella harvinainen vieras. Lintuasemalle tuli myös YLE:n toimittaja tekemään juttua lintuharrastuksesta. Osa nuorista pääsi myös haastateltavaksi minä mukaan lukien!
Meriharakat, Kuva: Markus Kanninen
Ruuan jälkeen lähdimme kohti gåuta. Se on kapea hiekkasärkkä lähellä asemaa. Jää oli niin kestävä että pystyimme kävelemään sen päällä. Kolusimme ruovikot ja rantametsät joista löytyi niittykirvisiä, muutama lehtokurppa, lähes 10 kiurua, pajusirkkuja ja punarintoja. Jäällä sulan ääressä oli yli kymmenen harmaahaikaraa, kolme ristisorsaa mikä on melko harvinainen näky sekä naurulokkeja joita oli lähes 60! Iltapäivällä kurkimuutto lähti käyntiin. Kurkia laskettiin vähän yli 2000 joka oli ensimmäinen suuri kurkimuutto tänä keväänä Suomessa! Kurkien ylittäessä bunkkerin, tapahtui jotain sydämmen pysäyttävää: Staijasimme rauhassa kun Tomas huusi yhtäkkiä: Kyhmyhaahka! Kaikki bunkkerilla olleet katsoivat osoitettuun suuntaan ja siellähän se meni haahkaparvessa länteen! Tilanne oli nopea mutta sitten onniteltiin ja juhlittiin! Moni sai siitä elämänpinnan mutta kaikki eivät sitä ehtineet nähdä joten tunnelma oli paikoin melko kireäkin. Illalla oli vielä saunassa käynti ja makkaran grillaus. Iltahuudossa selvisi että haahkoja oli mennyt 10600 päivän aikana!
Haahkat, Kuva: Markus Kanninen
Viimeinen aamu ei ihmeitä tarjonnut. Verkoilla oli rauhallista ja lajisto oli melko samanlaista. Muutama heinätavi,kuovi ja pilkkasiipi piristi aamua. Haahkoja meni taas mutta ei yhtä paljon kuin eilen. Aamun etenessä alkoi myös muuttorintamalla tapahtua: Muuttavia lintuja havaittiin mm. suopöllö, sinisuohaukka,kalasääski ja muutama räyskä. Viimein bunkkerilta kajahti myös helpottava uutinen. Kyhmyhaahkakoiras oli löytynyt paikallisena lähimmistä haahkaparvista ja kaikki loputkin pääsivät sen hienosti näkemään! Verkoista tupsahti myös laulurastaspari, parvi hippiäisiä ja ensimmäinen naaras peippo eli pesinnät voivat alkaa! Peipoilla naaraat muuttavat siis koiraita myöhemmin jotta koiraat ehtivät varata reviirit ja selvittää välinsä ennen naaraiden tuloa. Lähtö koitti n. klo 17 maissa. Viimeiset hippiäiset irrotettiin verkosta, kirjoitettiin nimet vieraskirjaan, otettiin yhteiskuva ja hyvästeltiin muu lintuaseman väki. Suuntana oli vielä lähellä oleskelevan virtavästäräkin bongaus ja sitten kotiin ajo. Virtaväiskin bongaus onnistuikin hienosti ja siitä tuli minulle henkilökohtaisesti 200 elämänpinna eli elis! Vielä viime hetkillä päätimme kääntyä ympäri ja käydä bongaamassa myös morsiosorsaa joka oleili myös Hangossa. Se luokitellaan tarhakarkulaiseksi eikä siksi ole pinnakelpoinen. Tämäkin bongaus onnistui hyvin ja samassa tilanteessa havaittiin myös metsäviklo joka lensi kauempana merellä. Kotona oltiin n. klo 21 väsyneinä mutta iloisina melkoisesta viikonloppuretkestä. Tätä kirjoittaessani kasassa on 129 vuodenpinnaa joista n. 20 tuli retkeltä eli varsin antoisa retki.
Iso kiitos kuuluuTringalle joka tarjosi meille tämän retken, oppaillemme Teemu Sirkkalalle ja Markus Lampiselle jotka huolehtivat meistä tämän viikonlopun ajan, kuskeillemme Nico
Niemimaalle sekä Teemulle ja tietenkin myös lintuaseman muille miehittäjille Tomas Swahnille, Johan Von Hertzenille sekä Aatu Vattulaiselle, Kiitos!
Teksti: Olli Keskikallio

Nuortenretki Rönnskärin lintuasemalle 16.-19.10.2017

Nuorisoretkemme Rönnskärin lintuasemalle alkoi maanantaiaamupäivällä tapaamisella Kirkkonummella. Paikalle oli saapunut kuusi innokasta nuorta ja Johannes oppaana. Ensin kävimme ruokakaupassa haalimassa mukaamme ruuat koko retken ajaksi, jonka jälkeen suuntasimme bussilla kohti Porkkalan kärkeä. Asemanhoitaja Samuli Lehikoinen tuli hakemaan meitä Porkkalasta, aseman omalla veneellä. Koska veneeseen ei mahtunut koko porukka kerralla, päätimme osan porukan kanssa pitää minirallin sataman läheisyydessä venekyytiä odotellessa. Parhaina havaintoina näimme minirallissa muuttavat hiirihaukan ja piekanan. Kun toinenkin porukka oli rantautunut saareen, alettiin valmistella yösijoja ja iltaruokaa. Osa porukasta meni myös rengastajan kanssa avaamaan verkkoja vielä illaksi. Loppupäivä tutustuttiinkin sitten saareen ja kierrettiin verkoilla. Verkoista tuli muutamia punarintoja ja laulurastas meidän nuorten ihailtavaksi.

Auringonlasku Rönnskärillä © Markus Kanninen

Ensimmäinen kokonainen päivä, tiistai, alkoi jo hyvissä ajoin ennen auringonnousua. Rengastaja apulaisineen kävi avaamassa verkot ja sitten vain jäätiin odottelemaan lintuja. Vihdoin se aurinkokin alkoi nousta, jonka seurauksena kaikki lähtivät ulos omiin askareisiinsa, osa kuvaamaan, osa aamuvakiolle ja osa kiersi verkkoja. Päivä oli melko tuulinen, mutta lintuja liikkui silti. Muuttopuolella meni yksi sadan yksilön valkoposkihanhiparvi, sinisuohaukka ja piekana. Pikkulintupuolella muutti vihervarpusia, urpiaisia ja hippiäisiä. Lintuja eksyi myös verkkoihin melko hyvin, kovasta tuulesta huolimatta. Verkoista tuli urpiaisparvia, punarintoja, tiaisia, puukiipijöitä ja hippiäisiä. Jokainen pääsi ihastelemaan näitä myös rengastajan kädessä. Iltapäivällä saareen saapui sade- ja ukkosrintama, minkä takia suurin osa vetäytyi sisätiloihin. Saari koluttiin kuitenkin vielä huolellisesti läpi, mutta linnut olivat kateissa. Naarasteeri oli sentään valonpilkahdus harmaassa usvassa. Meillä oli tänään myös leikkimielinen kisa muutamia muita lintuasemia vastaan siitä, minkä lintuaseman alueella havaitaan päivän aikana eniten lajeja. Jäimme harmillisesti viimeiseksi 56 lajilla. Yöksi ei sateen vuoksi viritelty pöllöverkkoja.

Rautiainenkin eksyi verkkoon © Markus Kanninen

Toinen kokonainen retkipäivä, keskiviikko, käynnistyi samoihin aikoihin kuin tiistai, jo ennen auringonnousua. Verkot viriteltiin tuttuun tapaan ja porukka kömpi staijaamaan aamuvakion ajaksi. Tänään lintuja muuttikin jo enemmän. Hanhia meni 1500 ja pikkulintujakin kohtuullisesti. Tundrahanhiparvi ylitti saaren komeasti samalla kun punatulkkuparvia kuului sieltä täältä. Yöllinen pikkulintumuutto oli ollut kuitenkin vaisua, josta kertoi vähäinen määrä lintuja verkoissa sekä edellisenä päivänä rengastettujen lintujen tuleminen uudestaan verkosta. Saimme kuitenkin verkosta viherpeipon ja rautiasia, mikä kelpasi meille hyvin. Noin kello kymmenen aikaan saatiin radiopuhelinviesti Samulilta. Hän oli rengastusporukan kanssa kuullut saunanotkosta erikoisia laulunsäveliä, joista tuli hieman mieleen taigarautiaisen laulu. Muu porukka saapui nopeasti paikalle ja hekin onnistuivat kuulemaan säveliä. Lintua ei kuitenkaan havaittu, joten määritys jäi auki. Jätimme saunanotkoon pari verkkoa ja taigarautiaisäänitteen soimaan, mutta lintua ei enää havaittu loppupäivänä. Valitettavasti tämä tapaus jäi ikuiseksi mysteeriksi, mutta ehkä ensi kerralla sitten. Loppupäivä vielä staijailtiin, ja hanhia menikin ihan mukavasti. Huippulukemiin ei päästy, mutta lintuja muutti tasaiseen tahtiin niin ettei ollut tylsää. Havaitsimme vielä muuttavan lapinsirkun ja paikallisen riskilän. Niistä muutama retkeläinen kuittasi elämänpinnan. Viimeisellä verkkokierroksella toteutui monen toive: verkossa killui punatulkkuparvi joita päästiin ihailemaan ihan lähietäisyydeltä! Aamuyöksi Samuli aikoi pystyttää vielä pöllöverkot, jos vaikka ehtisimme nähdä pöllön kädessä.

Punatulkkuja näkyi koko päivän © Markus Kanninen

Viimeinen päivä Rönnskillä alkoi parhaalla mahdollisella tavalla. Samuli tuli herättämään meidät helmipöllö kädessään. Harmiksemme emme saaneet linnusta käsipinnaa, sillä se oli hieman shokissa ja piti päästää takaisin heti rengastuksen jälkeen, mutta oli hieno havainto näinkin, muutama kuittasi elämänpinnan heti aamusta! Verkkokierrokselle lähdettiin normaaliin tapaan. Muutos eiliseen oli selvä. Lintuja vilisi kaikkialla, mitä osoitti sekin että ensimmäisellä verkkokierroksella saatiin jopa 50 lintua verkoista. Verkoissa oli tiaisia, punarintoja, rautiasia, urpiaisia, punatulkkuja, hippiäisiä, peukaloisia ja mustarastaita. Pikkulintuja muutti myös paljon, sillä yöllä oli ollut hyvä muuttosää joka jatkui edelleen. Harmi että sen piti osua vasta viimeiselle päivälle. Kolmannella verkkokierroksella koimme jymy-yllätyksen. Hippiäisten täyttämässä verkossa killui mustarastas ja jokin muu, isompi lintu. Lähempi tarkastelu osoitti että kyseessä oli kulorastas! Sain kunnian viedä linnun bunkkerille, missä muut olivat ja sitä sitten kuvattiin. Kulorastas on harvinainen laji verkossa, koska se viihtyy puiden latvuksissa. Lintu päästetiin nopeasti kuvaamisen jälkeen vapaaksi. Iltapäivällä Johannes havaitsi tikkalajin laskeutuvan itämetsään. Lähdimme porukalla sitä etsimään ja lähempi tarkastelu osoitti linnun olevan pohjantikka! Siitä moni kuittasi elämänpinnan. Lintu ei näyttäytynyt kovin hyvin ja se katosi nopeasti etsinnöistä huolimatta. Lopuksi ohjelmassa oli ruokailu, pakkaus ja lähtö.

Kulorastasta pääsee harvoin katselemaan näin läheltä © Eetu Paljakka

Viimeisenä retkipäivänä pyrstötiainenkin eksyi verkkoon © Leo Vuojolainen

Rönnskärillä oli todella mukava käydä! Asemasta jäi hyvä kuva, vaikka mitään superraria ei nähtykään. Toivottavasti sama retki tehdään taas ensi vuonna! Kiitos Samulille joka opasti meitä ja esitteli rengastusta sekä Johannekselle joka piti meistä huolta ja teki ruuat!

Teksti: Olli Keskikallio

 

Nuorten linturetki Isosaareen 3.9.2017

Eräänä sunnuntaina Tringa järjesti nuortenretken ensimmäistä kertaa Helsingin ulkosaaristossa sijaitsevaan Isosaareen, josta Puolustusvoimat olivat hiljattain luopuneet. Sen takia saari on muihin Helsingin saariin verrattuna melko koskematon, vaikka siellä onkin telttailualue sekä muutama pieni rakennus kahvilan lisäksi. Rannat ovat kallioisia ja paikoin kivisiä. Saaren maaperä ei kuitenkaan ole kaikkialla karu kuin lokkiyhdyskunnan asustama kallioluoto, sillä saaressa on jopa kuusivaltaista metsikköä, josta voi päätellä että myös kosteita painanteita ja tuulensuojaa on tarjolla.

Aamulla taivasta peitti paksu pilvikerros, joka tarjosi vähäistä tihkusadetta. Porukka kokoontui Kauppatorilla, josta lähdimme kohti Isosaarta. Linnuntietä matkaa oli melkein kymmenen kilometriä. Matka oli kuitenkin huomattavasti pidempi, koska vene kiersi merimerkkejä ja saaria, joten aikaa jäi tiirailla kannella. Mainittavimmat venepinnat olivat muutamat kaukana lentävät kahljaajat sekä pari merikotkaa.

Laiturilta suuntasimme etelärannalle, jossa seurasimme lähinnnä tuulen aiheuttamaa vilkasta varpushaukkojen muuttoa. Muiden lajien kohdalla ei koettu läheskään yhtä voimakasta muuttorynnistystä. Metsien ketterät hävittäjät monesti joko syöksyivät metsän uumeniin tai ottivat samantien korkeutta saaren päältä ja liitivät kohti Viroa. Muihin aamun lajeihin lukeutuvat muunmuassa vaeltava pikkukäpylintu. Mereltä löytyi muutamia muuttavia kuikkalintuja sekä paikallisia lokkeja, joiden puvunmuuntelua Sirkkala ihaili. Lokkien lisäksi havaittiin ainakin kaksi merikihua, joista toinen oli vaaleata muotoa.


[nuori varpushaukka © Markus Kanninen]

Sen jälkeen menimme lounaiskärjelle tuulensuojaan, jossa taas staijattiin. Emme nähneet ihmeitä, mutta edelleen meni varpushaukkoja, näimme myös kierteleviä nuolihaukkoja. Huolella tarkistetuilta luodoilta ja saarien rannoilta ei löytynyt kuin merimetsoja ja lokkeja. Myöhemmin kuitenkin havaitsimme käen, joten saimme nähdä miltä semmoinen lintu näyttää lennossa.


[Metsäkirvinen © Markus Kanninen]

Pohdimme, kannattaisiko lähteä kotiin, kun saimme tietää että tuuli oli voimistumassa ja yhteysaluksen aikataulut sen takia epävarmoja. Seuraava venekyyti saattaisi olla päivän viimeinen jos sää muuttuisi pahempaan suuntaan. Kotia päin sitten lähdettiin. Veneen rantautuminen kesti kauan olosuhteiden vuoksi ja itse merenkäynti oli kuin tikan lentoreitti, etenkin kannella.

Pähkinänkuoressa: saarella oli mukavaa katsella lintuja, mutta paluumatka tuotti sykähdyttävämpiä hetkiä kuin lintuhavainnot, sillä mitään raria ei tällä kertaa sattunut kohdalle. Saari on silti ehdottomasti käymisen väärti lintujenkin takia.

Teksti: Jerian Sarikoski

Kuvat: Markus Kanninen

Retkikertomus Tringan nuortenretkeltä Hangon lintuasemalle

Tringa järjesti retken nuorille lintuharrastajille Hangon lintuasemalle 5.-7.8.2017. Mukaan lähti seitsemän yläkoulu- ja lukioikäistä nuorta. Elokuun alussa etenkin kahlaajien muutto on jo käynnissä, joten retken yhtenä tavoitteena oli päästä seuraamaan muuttomatkalla levähtävien arktisten kahlaajien rengastusta. Näin huikeaa kahlaajaviikonloppua ei varmasti kukaan kuitenkaan osannut etukäteen odottaa…

Lintuasemalle saavuttiin lauantai-iltapäivänä kahden jälkeen. Samana päivänä asemalla järjestetty avoimien ovien päivä oli juuri päättynyt. Päivällisen ja pienen asema-alueen tutustumiskierroksen jälkeen ohjelmassa oli iltaretki Gåsörsuddenille. Gåsörsudden, eli Gåu, on aseman pohjoispuolella sijaitseva pitkä riutta, joka etenkin meriveden ollessa matalalla vetää puoleensa ruokailemaan ja lepäilemään pysähtyviä lokkeja, tiiroja ja kahlaajia.

Koko viikon vallinnut epävakainen ja tuulinen sää oli kuitenkin nostanut meriveden tavanomaista korkeammalle ja Gåun riutasta oli näkyvillä vain tyvi. Tilanne oli siis optimaalinen kahlaajien rengastusta varten. Kahlaajia pyydetään tarkoitusta varten rakennetuilla katiskoilla ja korkean veden aikaan särkän pinta-ala pienenee, jolloin linnut helpommin kävelevät katiskoihin. Lisäksi kova vastatuuli ja ajoittaiset sadekuurot olivat saaneet normaalisti korkealla lentävät kahlaajat pudottautumaan alemmas ja pysähtelemään sopiville levähdyspaikoille. Jo edellisenä viikonloppuna ja alkuviikon aikana lintuasemalla oli rengastettu tavanomaista parempia määriä kahlaajia ja meno vaikutti jatkuvan.

Lauantaiaamuna lukuisten suosirrien lisäksi Gåulla oli havaittu myös lapin-, iso- ja kuovisirrejä. Illalla Gåulla oli paikallisena kuitenkin vain suosirrejä, joita tosin päästiin katselemaan lähietäisyydeltä sekä maastossa että rengastajan kädessä. Illalla pidettiin iltahuuto, jossa kootaan päivän havainnot yhteen. Samalla selvisi, että päivän aikana oli rengastettu lähes 100 kahlaajaa, joista 89 suosirrejä.

Toisen retkipäivän herätys oli aikaisin. Lintuaseman rutiineihin kuuluva aamuvakio alkoi klo 5.20. Tosin osa retkeläisistä heräsi jo yli tuntia aikaisemmin ja lähti rengastajan mukaan avaamaan asema-alueen verkkoja vakiopyyntiä varten. Aamuvakion aikana aseman miehittäjät seuraavat ja laskevat kaikki havaintopisteen ohittavat muuttavat linnut neljän tunnin ajan auringonnoususta eteenpäin. Verkkovakiolla taas pyydetään lintuja rengastettavaksi vakioidusti samoilla verkkopaikoilla joka aamu.

Koska aamun sää oli tuulinen (puuskissa yli 15m/s), aamuvakio suoritettiin poikkeuksellisesti etelämetsän suojista käsin. Muutto oli melko rauhallista, kuten tähän vuodenaikaan usein vielä on. Myös kova tuuli rauhoitti muuton, liikenteessä oli lähinnä lokkeja sekä vesilintuja. Pilkkasiipiparvi ohitti niemenkärjen lähietäisyydeltä ja muutama kaakkuri havaittiin kauempana merellä.

Elokuussa myös trooppiikkiin talvehtimaan suuntaavat hyönteissyöjät lähtevät muutolle. Edellisenä viikonloppuna asemalla rengastettiin kolminumeroinen luku pikkulintuja, mutta nyt kova tuuli sai linnut pysymään pois verkoista. Jokunen pajulintu, pensaskerttu sekä hernekerttu kuitenkin eksyi verkkoihin ja sai renkaan jalkaansa. Iltapäivällä petoverkkoon lensi varpushaukka, jota retkeläiset pääsivät tarkastelemaan ja kuvaamaan lähietäisyydeltä. Lintu sai renkaan jalkaan ja lähti jatkamaan muuttomatkaansa.

Päivän parasta antia tarjosivat kuitenkin kahlaajat, joita tuntui olevan liikkeellä vielä eilistäkin paremmin. Aamuvakion jälkeen lähdettiin koko porukalla Gåulle seuraamaan kahlaajien rengastusta. Useampi kymmenen suosirriä sai renkaan jalkaan ja retkeläiset pääsivät harjoittelemaan kahlaajien nostamista pois katiskasta, lintujen punnitsemista sekä kirjaamaan ylös rengastuksen ohessa linnuista tallennettavia tietoja. Parhaimmillaan Gåun särkällä ruokaili samanaikaisesti kymmeniä suosirrejä ja jokunen isosirri. Iltapäivällä suosirrien joukossa näyttäytyi myös kaksi kuovisirriä. Iltahuudossa asemalomakkeelle kirjattiin yhteensä 300 paikallista sekä 94 muuttavaa suosirriä. Hangon lintuaseman vanha (vuodelta 1982 ollut) suosirrin yhden vuorokauden rengastusennätys meni rikki jo lauantaina, mutta tänään pistettiin vielä paremmaksi: renkaan sai jalkaansa 109 suosirriä, ja lisäksi katiskasta poimittiin yksi Puolassa rengastettu suosirri. Renkaan sai jalkaansa myös nuori kapustarinta sekä jokunen liro.

Sääennuste lupaili sateista aamua kolmannelle retkipäivälle. Aamu oli jälleen tuulinen ja aamuvakio suoritettiin etelämetsän suojista. Sää oli myös pilvinen, mutta sateet kiersivät niemenkärjen pohjoispuolelta ja päivä oli paria sadekuuroa lukuunottamatta poutainen. Aamumuutto oli edellisen päivän tapaan vaisua: jokunen kaakkuri merellä, pari varpushaukkaa ja joitakin kahlaajia ohitti niemen. Sen sijaan Gåulla kahlaajien meno jatkui lähes eilisen kaltaisena. Retken lajilistalle saatiin yksi sirrilaji lisää, kun suosirrien seurassa havaittiin pikkusirri. Katiskoihin eksyi myös muutama isosirri, joten tällä retkellä pääsimme seuraamaan isosirrienkin rengastamista. Isosirrin päivärengastusennätys (vuodelta 2004) meni uusiksi, kun päivän aikana isosirrejä rengastettiin yhteensä kymmenen.

Iltapäivällä koitti kotiinlähdön aika. Sitä ennen ehdittiin vielä syödä lounas, pakata tavarat ja suorittaa loppusiivous. Sää oli muuttunut aurinkoiseksi ja seurasimme vielä ennen lähtöä niemen kärjen yllä pyörivää räystäs- sekä törmäpääskyparvea.

Tringa on järjestänyt nuortenretkiä Hangon lintuasemalle lähes vuosittain vuodesta 2008 lähtien ja sitä ennenkin säännöllisen epäsäännöllisesti. Seuraava nuortenretki Hangon lintuasemalle järjestetään ensi vuonna, mutta sitä ennen luvassa on muita retkiä nuorille. Tulevat nuortenretket löytyvät täältä ja myös uudet retkeläiset ovat tervetulleita mukaan!

 

Kuvat ylimmästä alimpaan sekä kuvaajat:

1. retkeläiset sekä toinen oppaista, Markus Lampinen, aseman pihalla © Kaisa Välimäki
2. suosirriparvi ohittaa Gåsörsuddenin © Markus Kanninen
3. pilkkasiivet matkalla länteen © Jaakko Koponen
4. varpushaukka © Jaakko Koponen
5. paikallinen suosirri Gåulla © Markus Kanninen
6. paikallinen isosirri Gåulla © Jaakko Koponen
7. isosirri rengastajan kädessä © Jaakko Koponen

Retkikertomuksen kirjoitti Johannes Silvonen (joka oli myös retkellä oppaana). Toisena oppaana retkellä toimi Markus Lampinen, joka esitteli retkeläisille rengastusta. Kiitos myös muille viikonlopun miehittäjille ja rengastajille, Aatu Vattulaiselle, Aleksi Lehikoiselle ja Pekka Toppille.

Tringan nuortenretki Hangon lintuasemalle 21.-23.4.2017

Tringa järjesti retken nuorille lintuharrastajille Hangon lintuasemalle huhtikuisena viikonloppuna (21.-23.4.). Mukana retkellä oli viisi yläkouluikäistä nuorta, joista neljä vieraili lintuasemalla ensimmäistä kertaa.

Perille saavuttiin perjantai-iltana hieman ennen auringonlaskua. Asema-alueen tutustumiskierroksen jälkeen vuorossa oli iltapala ja sen jälkeen vetäydyttiin yöpuulle, koska herätys olisi seuraavana aamuna aikaisin. Osa retkeläisistä oli päättänyt nousta ylös seuraamaan verkkojen avaamista ja aamuvakiokin alkaisi auringon noustessa klo 5.55.


Aamuvakion lomassa katseltiin verkosta tullutta laulurastasta (kuva Johannes Silvonen)

Lauantaiaamun sää oli kolea, lämpötila juuri ja juuri nollan yläpuolella ja tuuli puhalteli luoteen suunnalta. Sääennuste ei luvannut viikonlopulle sentään huonointa mahdollista keliä, eli yhtenäistä sadetta, mutta edelleen jatkuva kylmä pohjoisvirtaus tiesi sitä, että mitään suurta muuttoa ei olisi tälle viikonlopulle tiedossa. Vaikka aamu oli sekä verkoilla että muuton puolesta rauhallinen, joitakin lintuja sentään eksyi verkkoihin, mm. rautiainen, laulurastas ja hippiäinen. Aamuvakion päälajit olivat haahka ja peippo, joista jälkimmäistä kirjattiin neljän tunnin aamuvakion aikana reilut 500 muuttavaa. Aamun piristävimmät havainnot lienevät kohti pohjoista muuttanut yksinäinen punakuiri sekä niemen eteläkärjen yllä lennähtänyt luotokirvinen, ilmeisesti sama lintu löytyi myöhemmin päivällä Lilla Munkhamnin rannasta, jossa lintu havaittiin vielä seuraavanakin aamuna.


Luotokirvinen Lilla Munkhamin levävallilla (kuva Johannes Silvonen)

Iltapäiväksi luvattu kuurottainen vesisade alkoi jo aamuvakion loppuminuuteilla hieman ennen kymmentä ja sen jälkeen loppupäivän ajan saatiinkin niskaan vaihtelevasti vesi-, räntä ja raekuuroja. Rankempien kuurojen aikana vetäydyttiin asemarakennuksen suojiin pitämään sadetta, mutta suurin osa päivästä vietettiin kuitenkin ulkona. Osa ryhmästä hajaantui niemelle valokuvaamaan pikkulintuja, muiden kiertäessä rengastajan kanssa verkoilla tai staijatessa muuttoa muutonhavainnointibunkkerilla. Iltapäivällä luoteistuuli yltyi sen verran navakaksi, että muutonseuranta päätettiin lopettaa tältä päivältä. Paikallinen ristisorsa ilahdutti kotilahden lähiluodolla, osa retkeläisistä kuittasi siitä elämänpinnan ja osa vuodenpinnan.


Hippiäinen Länsikärjen tyven katajikossa (kuva Julius Laitinen)

Lounaan jälkeen lähdettiin laskemaan lepäilevät vesilinnut Gåun särkältä, jossa vielä edellisenä päivänä oli ollut paikallisena toistasataa meriharakkaa. Meriharakat olivat vähentyneet 30:een ja saman verran riutalta laskettiin nyt myös paikallisia kalatiiroja. Muita kahlaajia edustivat yksinäinen punajalkaviklo ja tylli. Gåun ruovikosta nousi kahdeksan taivaanvuohta. Loppupäivän ohjelmassa oli sauna, illallinen ja iltahuuto, jossa koottiin yhteen ja tallennettiin asemalomakkeelle päivän lintuhavainnot. Päivän yhteislajimääräksi saatiin 72.


Hangon nimikkolintu, meriharakka (kuva Julius Laitinen)

Sunnuntaiaamun sää oli edellisaamun kaltainen, lämpötila +2 ja tuuli edelleen luoteessa, tosin ehkä pari pykälää rauhallisempi kuin edellisenä päivänä. Pikkulintuja tuntui niemellä liikkuvan hieman eilistä paremmin, mutta kirkas sää piti linnut poissa verkoista. Peippo oli jälleen päivän runsain muuttava laji, niitä kirjattiin ylös hieman edellispäivää enemmän. Myös kevään ensimmäinen metsäkirvinen havaittiin muutolla. Auringon noustessa korkeammalle ja myös lämpötilan noustessa alkoi yksittäisiä petolintujakin näkyä, muutama varpushaukka havaittiin, samoin pohjoista kohti muuttava kalasääski. Tuulihaukkakoiras saalisteli lähiluodoilla, muutama kurki saapui mereltä ja yksinäinen naarasteeri kävi pyörähtämässä niemen kärjessä.


Varpushaukka on runsain muuttava petolintu Hangon lintuasemalla (kuva Markus Kanninen)

Aamuvakion jälkeen vuorossa oli tavaroiden pakkaaminen, aseman siivous ja lounas, jonka jälkeen alkoi paluumatka kohti Helsinkiä. Hangon linja-autoasemalla, linja-autoa odotellessa, saatiin vielä pari täydennystä retken lajilistalle: kivitasku ja varpunen. Inkoon kohdalla linja-auton ikkunasta nähtiin naaraspukuinen suohaukka, mutta havaintotilanne oli sen verran nopea että tarkempi lajimääritys jäi auki. Retken oppaina toimivat Johannes Silvonen ja Markus Lampinen ja apuoppaana Valtteri Salonen. Seuraava nuortenretki Hangon lintuasemalle järjestetään elokuun alkupuolella (alustavasti 5.-7.8.), tarkemmat tiedot päivitetään Tringan tapahtumakalenteriin viimeistään kesäkuun alussa.


Laulurastas (kuva Markus Kanninen)

Retkellä havaitut lajit:

kyhmyjoutsen kalasääski peukaloinen
laulujoutsen tuulihaukka rautiainen
merihanhi kurki punarinta
valkoposkihanhi meriharakka kivitasku
ristisorsa tylli räkättirastas
haapana kuovi laulurastas
harmaasorsa punakuiri punakylkirastas
tavi punajalkaviklo kulorastas
sinisorsa lehtokurppa hippiäinen
lapasorsa taivaanvuohi sinitiainen
tukkasotka merikihu talitiainen
haahka kalatiira puukiipijä
alli naurulokki naakka
mustalintu kalalokki varis
pilkkasiipi selkälokki korppi
telkkä harmaalokki kottarainen
uivelo merilokki varpunen
tukkakoskelo kesykyyhky pikkuvarpunen
isokoskelo uuttukyyhky peippo
teeri sepelkyyhky järripeippo
kaakkuri kiuru viherpeippo
kuikka kangaskiuru tikli
silkkiuikku haarapääsky vihervarpunen
merimetso metsäkirvinen hemppo
harmaahaikara niittykirvinen urpiainen
merikotka luotokirvinen keltasirkku
suohaukkalaji västäräkki pajusirkku
varpushaukka tilhi (yht. 83 lajia)

 

Teksti: Johannes Silvonen

Nuorten lintuasemakurssit Hangon lintuasemalla keväällä 2016

Tringa järjesti keväällä 2016 nuorille lintuharrastajille suunnatun retkimuotoisen lintuasemakurssin Hangon lintuasemalla. Retkiä järjestettiin lopulta kaksi, koska mukaan ilmoittautui enemmän nuoria, kuin mihin lintuaseman majoitustilat olisivat kerralla riittäneet. Retket järjestettiin huhtikuussa peräkkäisinä viikonloppuina. Ensimmäisen viikonlopun (8.-10.4.) retkelle osallistui kuusi 15-24-vuotiasta nuorta.

Toisena viikonloppuna (15.-17.4.) mukana oli neljä nuorta. Kaikki osallistujat, yhtä nuorta lukuunottamatta, vierailivat Hangon lintuasemalla ensimmäistä kertaa.


Muutontarkkailua aamuvakiolla (kuva Johannes Silvonen)

Retkeläiset pääsivät tutustumaan Hangon lintuaseman toimintaan käytännössä: Nuoret osallistuivat aseman aamuvakion sekä paikallisten lintujen laskemiseen, saivat tutustua lintujen rengastukseen rengastajan opastuksessa ja muihin lintuaseman rutiineihin, kuten iltahuutoon. Lähes koko valoisa aika vietettiin ulkona maastossa, eikä mielenkiintoisilta lintuhavainnoilta vältytty kummankaan viikonlopun aikana. Ensimmäisen retken huippuhetkiä oli Gåsörsvikeniltä löytynyt lintuaseman historian toinen kuningaskalastaja sekä aamuvakiolla yllättänyt muuttava kyhmyhaahkakoiras.


Kyhmyhaahkakoiras muutti itään haahkaparvessa (kuva Ahti Pulli)

Aseman historian toinen kuningaskalastaja kaukoputken läpi kuvattuna (kuva Valtteri Salonen)

Toisella retkellä havaittiin mm. paikallinen sepelrastas ja 19 muuttavaa nokkavarpusta.  Tringa järjesti osallistujille kyydin Helsingistä Hankoon ja takaisin sekä ruokailut lintuasemalla. Ruoka valmistettiin yhdessä lintuaseman keittiössä. Retkien vastuuoppaana toimi Johannes Silvonen ja lintujen rengastusta esitteli Markus Lampinen. Vastaavanlainen kurssi on suunnitteilla myös ensi keväälle.

 
Sepelrastas Inre Kallskärin tyvellä (kuvat Nico Niemenmaa)

Tilhi (kuva Nico Niemenmaa)